Gagarinin lento oli merkittävä askel avaruuden valloittamisessa. Kierros Maan ympäri osoitti, että ihminen voi käydä avaruudessa ja tulla terveenä takaisin.

TEKSTI:Jon Trux


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Gagarinin lento oli merkittävä askel avaruuden valloittamisessa.
Kierros Maan ympäri osoitti, että ihminen voi käydä avaruudessa
ja tulla terveenä takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

3/2001

Baikonurin avaruuskeskus Kazakstanissa 12. huhtikuuta 1961. Neuvostoliittolainen 27-vuotias koelentäjä Juri Gagarin huiskuttaa saattajilleen ja kömpii sitten pallon muotoiseen Vostok-avaruusalukseen, joka on kiinnitetty mannertenvälisestä ohjuksesta muunnetun kantoraketin kärkeen.

Sää on vielä aamuisen kirpeä ja kirkas. Talven lumet ovat jo sulaneet, ja arolle on noussut viljalti kukkia. Miljoonat neuvostotyöläiset ovat aloittamassa päivän askareita, kun lieskat iskevät moottoreista ja raketti alkaa hiljalleen kohota lähtöalustaltaan. Gagarin on lähtenyt ihmiskunnan historian ensimmäiselle avaruuslennolle.

Maapallo ja painottomuus elämyksiä

  Emme tienneet, kestääkö lentäjä lähdön rajun kiihdytyksen, kiertoradan painottomuuden ja paluussa syntyvän tulisen kuumuuden.

Ensimmäinen avaruuslento oli näiltä osin loppujen lopuksi melkein arkipäiväinen matka, johon toki liittyi ennen kokemattomia elämyksiä.

- Näen omin silmin, että Maa on pallo, Gagarin riemuitsi antaessaan radiolla tilannetiedotuksen maa-asemalle. - Aurinko näyttää täällä kymmeniä kertoja kirkkaammalta kuin Maasta katsoen. Tähdet näkyvät vakaina valopisteinä.

Myös painottomuus kiehtoi Gagarinia:

- Kädet ja jalat eivät paina mitään. Irtaimet esineet leijailevat hytissä. En enää ole istuimellani vaan kellun keskellä alusta. Vaikka käteni on painoton, sanat tulevat paperille yhtä selvinä kuin maassakin. Minun on pidettävä lehtiöstä lujasti kiinni, koska muuten se ajelehtisi omille teilleen.

Loppumatka leijailtiin laskuvarjolla

Etukäteen ei voitu tietää, miten lennon rasitukset vaikuttavat lentäjään. Muutamat lääkärit jopa arvelivat, että Gagarin saattaisi menettää tajuntansa. Siksi Vostok oli suunniteltu siten, että se voitiin ohjata laskeutumaan automaattisesti, kun se oli tehnyt kierroksen maapallon ympäri.

- Vostok aloitti jarrutuksen, ja jonkin ajan kuluttua se tuli ilmakehään, Gagarin kertoi myöhemmin. - Aluksen ulkokuori kuumeni hetkessä. Näin pienistä ikkunoista, miten punaisina hehkuvat liekit ympäröivät aluksen. Se oli kohti maata syöksyvä tulipallo.

  Maahan laskuvarjolla. Laskeutumispaikka oli lähellä Smelovkan kylää. Ensimmäisen avaruuslentäjän paluuta todisti muutama ällistynyt maanviljelijä.

Kyräilystä yhteistyöhön

  kylmäksi sodaksi. Neuvostoliitossa ja monessa muussakin maassa oli uskottu, että Yhdysvallat oli teknisesti ylivertainen valtio, mutta ensimmäinen miehitetty avaruuslento näytti horjuttavan tätä johtoasemaa. Yhdysvallat tunsi itsensä nöyryytetyksi, sillä sen oma avaruusohjelma oli kokenut takaiskuja ja suunnitellusta aikataulusta oli jääty jälkeen.

Ihmiskunnan ensimmäistä avaruuslentäjää juhlittiin sankarina. Gagarin teki lukuisia matkoja eri puolille maailmaa, ja hänestä tuli Neuvostoliiton ensimmäinen julkkis. Huhujen mukaan hän alkoi valmistautua kuulentoon, mutta loppujen lopuksi tämä ensimmäinen lento avaruuteen jäi hänen ainoakseen. Vuonna 1968 Gagarin sai surmansa lentokoneen maahansyöksyssä.

Gagarinin lento sai Yhdysvallat julistamaan, että amerikkalaiset avaruuslentäjät laskeutuvat Kuun pinnalle 1960-luvun loppuun mennessä. Tästä alkoi kilpajuoksu Kuuhun, ja Yhdysvallat sen lopulta voitti heinäkuussa 1969.

Ensimmäisestä avaruuslennosta on nyt kulunut 40 vuotta. Maailma on noista ajoista muuttunut paljon. Miehitetyissä lennoissa ei enää ole Venäjän ja Yhdysvaltain välistä kilpailua, sillä nyt nämä entiset kiistakumppanit rakentavat yhteistä avaruusasemaa. Maata kiertävällä ISS-avaruusasemalla on pysyvästi sekä venäläisiä että amerikkalaisia lentäjiä.

Jon Trux on uutis- ja kuvatoimisto Science Photo Libraryssa työskentelevä tiedetoimittaja.


 

40 vuodessa avaruuskapselista kasvoi kulkuneuvo

  kynnyksellä. Nyt arvuutellaan, kuka on ensimmäinen avaruusturisti.

Ensimmäinen lento

Miehistö ja koulutus

  Vuoden päästä Gagarin valittiin "kohtaamaan luonto kasvoista kasvoihin".  Varamiehenä Herman Titov.

Tarkoitus ja kesto

Kiertää maapallo kerran ja pitää Gagarin hengissä. Lähdöstä paluuseen kului 109 minuuttia, josta kierros Maan ympäri vei 89 minuuttia.

Alus

Kaksiosainen Vostok 1. Teknisen laiteosan paino 4 725 kg, josta ajoainetta 275 kg.

Pituus 4,4 m, maksimihalkaisija 2,4 m. Koneiden työntö ajoainekiloa kohti 0,06 kN.

  Varusteina radio, tv-lähetin ja  heittoistuin.

Lähtö

Baikonurin avaruuskeskuksesta Kazakstanista, josta lähtevät myös nykyiset Sojuz-lennot . Vostok 1 laukaistiin ohjuksesta muunnetun kantoraketin kärjessä. Yläilmakehään saavuttua alus erkani kantoraketista.

Rata ja vauhti

  Vauhtia 27 400 km/h.

Puku

Räätälöity Gagarinille hävittäjälentäjän puvusta. Oli kömpelö ja raskas, muun muassa kypärä kuului kiinteästi pukuun.

Miehistön tehtävät

Gagarin istui tuolissaan tai leijui matkustamossa.

Alus pidettiin kauko-ohjauksessa, koska ihmisen ei uskottu pysyvän painottomuudessa toimintakykyisenä, kenties ei edes tajuissaan.

Eväät

Tutkijat halusivat tietää, miten syöminen ja juominen onnistuisi. Gagarin osoitti sen luontuvan. Lähteet eivät kerro, mitä Gagarin söi, mutta juoma oli vettä.

Paluu Maahan

  Jarrutusraketit käynnistyivät Afrikan yllä, ja pian laite- ja matkustamomoduli irtosivat toisistaan. Matkustamo syöksyi 30 000 kilometrin tuntinopeudella kohti Maata. Ilmakehä kuumensi aluksen tulenhehkuiseksi. Seitsemän kilometrin korkeudessa heittoistuin paiskasi Gagarinin ulos. Gagarin leijui laskuvarjolla neljään kilometriin, irrottautui istuimesta ja jatkoi päävarjon varassa maahan. Matkustamo leijaili perässä omia aikojaan omalla laskuvarjolla.

Hätätilanteessa

Gagarin olisi kyennyt ohjaamaan Vostokin alas käsipelillä. Aluksen asentoa pystyi hallitsemaan optisella Vzor-periskoopilla ja laskeutumisen ajoittamaan mekaanisella maapallolla, josta näki aluksen sijainnin. Elleivät jarrutusraketit olisi käynnistyneet suunnitellusti, ilmakehän kitka olisi pakottanut aluksen alas 10 päivän kuluessa. Äärimmäisessä hädässä katapultti-istuimen raketit olisivat heittäneet Gagarinin ulos pelastusluukusta.

Nykyiset sukkulalennot

Miehistö ja koulutus

Useimmat astronautit ovat hävittäjälentäjiä, joilla on lisäksi luonnon- tai lääketieteellinen koulutus. Insinööritieteiden tuntemus on eduksi. Tutkimustyötä tekemään pääsee ilman lentäjänkoulutusta tohtorintutkinnolla ja insinöörin taidoilla.

Koulutus kestää vuoden, minkä jälkeen valitaan sopivat miehistöön. Varamiehistöjä ei enää kouluteta, sillä kokeneita sijaisia on riittävästi sairaustapausten varalle.

Tarkoitus ja kesto

Kesto vaihtelee tarkoituksen - usein jokin tieteellinen tutkimus - mukaan viikosta neljään viikkoon. Tehdään myös korjaus- ja rakennuskeikkoja mm. Hubble-avaruuskaukoputkelle ja kansainväliselle avarauusasemalle ISS:lle.

Alus

  Asuintilat 71,5 m3; jokaisella oma makuusoppi, wc yhteinen, ei suihkua.

Lähtö

Yleensä Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta. Sukkula on kiinnitetty ulkoiseen ajoainetankkiin kahden raketin kanssa. Noin minuutti noususta raketit saatetaan laskuvarjoin mereen, josta ne poimitaan käytettäväksi uudelleen. Sukkula jatkaa omin moottorein, jotka käyttävät ulkoisen tankin ajoainetta. Kahdeksan minuutin kuluttua moottorit sammutetaan ja tankki pudotetaan tuhoutumaan ilmakehään.

Rata ja vauhti

  aluksen Maata kiertävällä matalalla radalla.

Puku

  Erään vertauksen mukaan nykyisessä astronautin puvussa on osia enemmän kuin autossa.

Miehistön tehtävät

Tieteellinen ja tekninen työ täyttää päivät. Monet astronautit kuvaavat työpäiväänsä kiireiseksi.

Eväät

Syödään hyvin, ja jokainen saa valita ruokansa etukäteen. Lounaaksi esimerkiksi savustettua kalkkunaa kermasienikastikkeella, jälkiruoaksi vaniljavanukas ja juomaa valinnan mukaan pilillä. Viinitarjoilua ei ole.

Paluu Maahan

Sukkula laskeutuu kuin lentokone. Kun ilmakehä muuttuu tarpeeksi tiheäksi, sukkulan aerodynaaminen pinta alkaa vaikuttaa aluksen kulkuun. Monimutkainen kontrollijärjestelmä takaa, että alus sukeltaa ilmakehään halutussa kulmassa. 500 metrin päässä Maasta miehistö vapauttaa laskeutumistelineet. Hetken kuluttua sukkula koskettaa maata noin 400 kilometrin tuntivauhdilla.

Hätätilanteessa

  alustan mahdollisen räjähtämisen. Jos ongelmia ilmaantuu kahdeksan ensimmäisen lentominuutin aikana, sukkula voidaan tilanteen mukaan ohjata joko matalammalle lentoradalle tai hätälaskeutumisradalle.

Tietyissä laskeutumisen vaiheissa voi turvautua Exit-kylttiin, ja palata Maahan laskuvarjolla.

Leena Tähtinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla