5 harhaa Kiinasta

mutta lännessä idän lohikäärmeen lentoon ei oikein haluttaisi uskoa.

Jos Kiina jatkaa talouskasvuaan samaan tahtiin kuin 25 viime vuotta, se ohittaa Yhdysvallat jo kymmenen vuoden päästä.

Länsimaissa suhtaudutaan ajatukseen talouden kärjen vaihtumisesta nikotellen, mutta vastaväitteet ovat ennakkoluuloja. Seuraavilla aukeamilla niistä viisi.

1 Raha ei kerro koko totuutta talouskasvusta

Se ei kerro koko totuutta, mutta rahalla taloutta on ennenkin mitattu.

Tulotason mukaan ainakin 400 miljoonaa kiinalaista on 20:n viime vuoden aikana noussut äärimmäisestä köyhyydestä. Koko väestön keskimääräinen tulotaso on yli nelinkertaistunut vuoden 1984 jälkeen. Kun kyse on 1,5 miljardin asukkaan valtiosta, se on iso geopoliittinen muutos.

Vielä 20 vuotta sitten kiinalaisia ei tarvinnut ottaa lukuun muina kuin vallan kohteina johtajilleen, jotka pelasivat kylmää sotaa lännen kanssa. Uteliaimmat länsituristit matkustivat katsomaan suurvallan muinaista muuria, ahkeria riisinviljelijöitä ja vaihtoehtoista lääketiedettä. Kiina eli vaihtoehtotaloudessa.

Nyt kiinalainen lentoyhtiö Hainan Airlines suunnittelee lentoreittikeskusten avaamista Euroopan kentille. Kiinalaisturistit pääsevät Madridiin, Roomaan, Berliiniin, Pariisiin ja Moskovaan. Yhtiön pääkonttori Shanghaissa sijaitsee pörssin vieressä.

Paitsi tavaroita - joista lähes 30 prosenttia on huipputekniikan tuotteita, kuten tietokoneita, puhelimia, tulostimia ja cd-soittimia - Kiina vie ulkomaille myös pääomia. Kiinalaiset yritykset tekevät suoria investointeja. Lisäksi Kiinan valtio sijoittaa lännen rahastotalletuksiin pitkäkestoisia lainoja, jotka ovat peräisin ulkomaankaupan ylijäämästä.

Nykyisin siis kommunistinen Kiinan hallitus rahoittaa lännen kapitalismia, ja juuri nämä Kiinan valtion investoinnit ovat erityisen haluttuja. Yhdysvalloissa vuodesta 1998 kasvanut budjettivaje on jo 800 miljardia dollaria. Se tekee noin 10 000 dollaria maan jokaista asukasta kohti, ja siitä noin puolet on velkaa Kiinalle.

Lähde: Alternatives économiques. Les chiffres de l’économie 2007 n:o 70
* Lasketaan elävinä syntyneistä lapsista, jotka kuolevat alle vuoden vanhoina.

2 Kiina on kehitysmaa, joka investoi toisiin kehitysmaihin

3 Low-cost-tekniikka tuottaa sekundaa

Etelä-Ranskassa kauhistuttiin viime vuonna, kun pianoverstaat, jotka oli mielletty paikalliseksi käsityöläisperinteeksi, alkoivat siirtää tuotantoaan Kiinaan.

Eurooppalaisuutta on totuttu pitämään laadun takeena, olipa kyseessä mikä tahansa tuote ranskalaisesta parfyymista italialaiseen viiniin tai saksalaiseen raitiovaunuun, puhumattakaan sveitsiläisistä kelloista ja linkkuveitsistä.

Ajattelu on vanhaa perua. Renessanssin aikana tiedettä, tavaroiden tuotantoa ja taidetta ei eritelty kuten nykyisin. Vasta valistuksen kaudella järkiajattelua alettiin erottaa taiteesta ja kulttuurista. Silti vielä ennen toista maailmansotaa Euroopassa eli perinne, jossa uskottiin musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden ruokkivan tiedettä ja päinvastoin. Sigmund Freud haki psykoanalyysin sanaston oidipuskomplekseineen kreikkalaisista myyteistä, jotka sivistyneen ihmisen kuului tuntea.

Nykyisin tiedettä, taidetta ja tavaraa tehdään kutakin omassa sarjassaan. Kapitalismi ei tuota tiedettä eikä taidetta, vaan se on vain tuotantomuoto materialle. Kapitalistiseen tuotantojärjestelmään kuuluu, että se synnyttää teollisesti mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla missä vain. Näin tavarat halpenevat ja tulevat yhä useampien ulottuville.

Kiinallakin on vanhat perinteensä. Jo ennen länsimaisen kapitalismin syntyä sieltä vietiin ulkomaille laadukasta luksustavaraa, silkkiä ja posliinia.

Kilpailussa talouskehityksestä pelataan kuitenkin kapitalismia, jossa Kiinan sen enempää kuin Euroopankaan perinteillä ei ole merkitystä. Perinteet ovat kuin Kirsi Kunnaksen lastenrunon herra Pii Poo, jonka mahti ei pysty "mutteriin / ei polkimiin / ei vaihteisiin / ei kytkimiin / kerta kaikkiaan: / koneella on koneen tahti".

Kiinan ja oikeastaan koko Kaakkois-Aasian teollisuuden nousu perustuu niin sanottuun low-cost-tekniikkaan, jossa kopioidaan tuote ja tuotetaan sitä mahdollisimman halvalla mahdollisimman laajalle kuluttajakunnalle. Sitä mukaa kuin tuotetta ostetaan, valmistaja parantaa laatua. Ja eräänä päivänä Kaukoidän tuote, kuten LG-taulutelevisio, Nikon-digikamera tai Kanebon puuteri, on hinta-laatu-suhteeltaan kilpailukykyinen eurooppalaisen kanssa.

4 Kiina ei synnytä innovaatioita

5 Demokratian puute estää nousun talousmahdiksi

demokraattinen hallinto kyllä ehkäisee nälänhätää, mutta esimerkiksi autoritaaristen ja epädemokraattisten Etelä-Korean, Singaporen ja Kiinan taloudet ovat kasvaneet nopeammin kuin vähemmän autoritaarisesti johdettujen Intian, Costa Rican ja Jamaikan. Talouskasvun ja demokratian välillä ei siis ole selvää yhteyttä.

Toisaalta ei hallinnon autoritaarisuudenkaan voi väittää selittävän Kiinan, Singaporen ja Etelä-Korean kasvua.
Sen sijaan on joukko täsmätoimia, joiden avulla voi toteuttaa talouskasvua edistävää politiikkaa. Niitä ovat kilpailun mahdollistaminen, lukutaidon yleistäminen, maaomaisuuden onnistunut jakaminen ja teollistuminen. Nämä on periaatteessa mahdollista toteuttaa niin demokratiassa kuin diktatuurissakin.

Sitä paitsi Kiinassa saattaa kasvaa yksilöllisempiä ihmisiä kuin luulemme. Vuoden 1979 jälkeen otettiin käyttöön yhden lapsen politiikka, ja nyt on aikuistunut sukupolvi, joka on kauttaaltaan lähtöisin tällaisista perheistä. Ainokainen on saanut osakseen vanhempien ja neljän isovanhemman hoivan, huomion ja kunnianhimoiset toiveet.

Koskaan aiemmin ei maailmassa ole ollut yhteiskuntaa, jossa perheet olisivat olleet systemaattisesti yksilapsisia. Nähtäväksi jää, miten lapsirajoitus vaikuttaa yksilön arvostamiseen. Tuottaako uusi maailmanvalta kenties massoittain superihmisiä, potentiaalisia Leonardoja?

Maaria Ylänkö on filosofian tohtori ja vapaa toimittaja.