Kiinan vaikutus maailmantalouteen lisääntyy ennätysvauhtia, mutta lännessä idän lohikäärmeen lentoon ei oikein haluttaisi uskoa.


mutta lännessä idän lohikäärmeen lentoon ei oikein haluttaisi uskoa.




Jos Kiina jatkaa talouskasvuaan samaan tahtiin kuin 25 viime vuotta, se ohittaa Yhdysvallat jo kymmenen vuoden päästä.

Länsimaissa suhtaudutaan ajatukseen talouden kärjen vaihtumisesta nikotellen, mutta vastaväitteet ovat ennakkoluuloja. Seuraavilla aukeamilla niistä viisi.


1 Raha ei kerro koko totuutta talouskasvusta

Se ei kerro koko totuutta, mutta rahalla taloutta on ennenkin mitattu.

Tulotason mukaan ainakin 400 miljoonaa kiinalaista on 20:n viime vuoden aikana noussut äärimmäisestä köyhyydestä. Koko väestön keskimääräinen tulotaso on yli nelinkertaistunut vuoden 1984 jälkeen. Kun kyse on 1,5 miljardin asukkaan valtiosta, se on iso geopoliittinen muutos.

Vielä 20 vuotta sitten kiinalaisia ei tarvinnut ottaa lukuun muina kuin vallan kohteina johtajilleen, jotka pelasivat kylmää sotaa lännen kanssa. Uteliaimmat länsituristit matkustivat katsomaan suurvallan muinaista muuria, ahkeria riisinviljelijöitä ja vaihtoehtoista lääketiedettä. Kiina eli vaihtoehtotaloudessa.

Nyt kiinalainen lentoyhtiö Hainan Airlines suunnittelee lentoreittikeskusten avaamista Euroopan kentille. Kiinalaisturistit pääsevät Madridiin, Roomaan, Berliiniin, Pariisiin ja Moskovaan. Yhtiön pääkonttori Shanghaissa sijaitsee pörssin vieressä.

Paitsi tavaroita - joista lähes 30 prosenttia on huipputekniikan tuotteita, kuten tietokoneita, puhelimia, tulostimia ja cd-soittimia - Kiina vie ulkomaille myös pääomia. Kiinalaiset yritykset tekevät suoria investointeja. Lisäksi Kiinan valtio sijoittaa lännen rahastotalletuksiin pitkäkestoisia lainoja, jotka ovat peräisin ulkomaankaupan ylijäämästä.

Nykyisin siis kommunistinen Kiinan hallitus rahoittaa lännen kapitalismia, ja juuri nämä Kiinan valtion investoinnit ovat erityisen haluttuja. Yhdysvalloissa vuodesta 1998 kasvanut budjettivaje on jo 800 miljardia dollaria. Se tekee noin 10 000 dollaria maan jokaista asukasta kohti, ja siitä noin puolet on velkaa Kiinalle.
















Kiina 


Yhdysvallat 







Lähde: Alternatives économiques. Les chiffres de l’économie 2007 n:o 70
* Lasketaan elävinä syntyneistä lapsista, jotka kuolevat alle vuoden vanhoina.


2 Kiina on kehitysmaa, joka investoi toisiin kehitysmaihin




Miten Kiina rynnisti länteen?


Maa toimi toisin kuin talousteoriat opettivat.



Kiinan nousun erikoisuus on siinä, että kun maa niin sanotusti avautui markkinataloudelle 25 vuotta sitten, vapaiden markkinoiden ei katsottu edellyttävän vapaata yhteiskuntaa. Läntistä pääomaa ja yrityksien johtamismalleja tuotiin sosialistiseen, valtiojohtoiseen ja valtio-omisteiseen yksipuoluejärjestelmään. Kapitalismin ja demokratian liiton välttämättömyyteen ei uskottu.

Toisin kuin Japanissa ja Etelä-Koreassa Kiinassa ei parikymmentä vuotta sitten voitu laskea mitään suojattujen sisämarkkinoiden varaan. Kiina lähti suoraan ulkomaiden markkinoille ja antoi samanaikaisesti eurooppalaisten, amerikkalaisten ja japanilaisten yhtiöiden perustaa haarakonttoreita ja siirtää tuotantoaan maahan.

Kiina torjui Coca-Colan symbolisena eleenä, mutta se ei ole ollut merkittävää. Toisaalla korealaiset Samsungit ja ruotsalaiset Electroluxit saivat kaikessa rauhassa ryhtyä valtaamaan Kiinan markkinoita.

Samaan aikaan kiinalaisten oma kylmäkalusteita ja keittiöelektroniikkaa valmistava yritys Haier alkoi markkinoida tuotteitaan suoraan Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, jopa siirsi osan tuotannostaan sinne.


Suoraan Grand Prix -kisoihin

Taloustieteen termein Kiina altistui ulkomaiselle kilpailulle hyvin varhaisessa vaiheessa. Yleensä kehittyneet maat ovat suojanneet teollisuuttaan pitkään ennen maailmanvalloitusta. Urheilun termein Kiina ei talousstrategiassaan järjestänyt ensin kansallisia kilpailuja satsatakseen sitten olympialaisiin, vaan keskittyi suoraan Grand Prix -kisoihin.

Kiina on noussut toimimalla muutenkin päinvastoin kuin teorioiden mukaan olisi pitänyt. Toisen maailmansodan jälkeinen keynesiläinen talousteoria opetti, että hyvinvointivaltion kannattaa ottaa velkaa. Kiina taas on rahoittanut infrastruktuureitaan, tie- ja vesihankkeitaan, itse omilla säästöillään.



Ratzel








3 Low-cost-tekniikka tuottaa sekundaa

Etelä-Ranskassa kauhistuttiin viime vuonna, kun pianoverstaat, jotka oli mielletty paikalliseksi käsityöläisperinteeksi, alkoivat siirtää tuotantoaan Kiinaan.

Eurooppalaisuutta on totuttu pitämään laadun takeena, olipa kyseessä mikä tahansa tuote ranskalaisesta parfyymista italialaiseen viiniin tai saksalaiseen raitiovaunuun, puhumattakaan sveitsiläisistä kelloista ja linkkuveitsistä.

Ajattelu on vanhaa perua. Renessanssin aikana tiedettä, tavaroiden tuotantoa ja taidetta ei eritelty kuten nykyisin. Vasta valistuksen kaudella järkiajattelua alettiin erottaa taiteesta ja kulttuurista. Silti vielä ennen toista maailmansotaa Euroopassa eli perinne, jossa uskottiin musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden ruokkivan tiedettä ja päinvastoin. Sigmund Freud haki psykoanalyysin sanaston oidipuskomplekseineen kreikkalaisista myyteistä, jotka sivistyneen ihmisen kuului tuntea.

Nykyisin tiedettä, taidetta ja tavaraa tehdään kutakin omassa sarjassaan. Kapitalismi ei tuota tiedettä eikä taidetta, vaan se on vain tuotantomuoto materialle. Kapitalistiseen tuotantojärjestelmään kuuluu, että se synnyttää teollisesti mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla missä vain. Näin tavarat halpenevat ja tulevat yhä useampien ulottuville.

Kiinallakin on vanhat perinteensä. Jo ennen länsimaisen kapitalismin syntyä sieltä vietiin ulkomaille laadukasta luksustavaraa, silkkiä ja posliinia.

Kilpailussa talouskehityksestä pelataan kuitenkin kapitalismia, jossa Kiinan sen enempää kuin Euroopankaan perinteillä ei ole merkitystä. Perinteet ovat kuin Kirsi Kunnaksen lastenrunon herra Pii Poo, jonka mahti ei pysty "mutteriin / ei polkimiin / ei vaihteisiin / ei kytkimiin / kerta kaikkiaan: / koneella on koneen tahti".

Kiinan ja oikeastaan koko Kaakkois-Aasian teollisuuden nousu perustuu niin sanottuun low-cost-tekniikkaan, jossa kopioidaan tuote ja tuotetaan sitä mahdollisimman halvalla mahdollisimman laajalle kuluttajakunnalle. Sitä mukaa kuin tuotetta ostetaan, valmistaja parantaa laatua. Ja eräänä päivänä Kaukoidän tuote, kuten LG-taulutelevisio, Nikon-digikamera tai Kanebon puuteri, on hinta-laatu-suhteeltaan kilpailukykyinen eurooppalaisen kanssa.


4 Kiina ei synnytä innovaatioita




Kiinaa pidettiin "kylmänä" kulttuurina


Toisen maailmansodan jälkeen pohdittiin, miksi jotkin kulttuurit ovat tekniseltä kehitykseltään alkeellisia ja toiset edistyneitä. Miksi on kehitysmaita ja miksi kehittyneitä maita? Ranskalainen Claude Lévi-Strauss jakoi kulttuurit perinnettä säilyttäviin eli kylmiin ja muuttuviin eli kuumiin.

Vielä 50 vuotta sitten pidettiin itsestään selvänä, että esimerkiksi tuhatvuotinen kiinalainen sivilisaatio edustaa kylmää kulttuuria ja eurooppalainen, moderni elämäntapa kuumaa. Nyt se ei ole niin selvää.







Peter Watsonin


5 Demokratian puute estää nousun talousmahdiksi




Kiina vaikuttaa globaalisti


Kiinan kasvanut merkitys näkyy ja tuntuu maapallolla. Kehitystutkija, Helsingin yliopiston dosentti Jussi Raumolin jäsentää Kiinan roolia seuraavasti:
- Maapallon ylivoimainen väestöjätti
- Merkittävin vientimaa
- Ydinasevalta
- Siirtomaavalta (Tiibet ja Sinkiang)
- YK:n turvallisuusneuvoston jäsen
- On tukenut Irania ydinaseteknologian kehittämiskiistassa Yhdys¬valtoja ja EU:ta vastaan
- Maailman kauppajärjestön  WTO:n jäsen
- Kehitysprojektien rahoittaja Afrikassa
- Osallistuu Irakin jälleenrakentamiseen (kiinalaisia yrityksiä)
- Brasilian tärkeä kauppakumppani
- Toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja
- Kieltäytyy sitoutumasta Kioton ilmastosopimukseen
- Toiseksi suurin energiankuluttaja
- Maailmanlaajuisten kulkutautien lähde (koska linnut, siat ja ihmiset elävät lähekkäin maaseudulla)







Leonardo da Vinci





Amartya SenBuddhaKungfutse





Kapitalismi menettää tehonsa


Kiinan nousua on ennustettukin.



Maailmansysteemien senioritutkijan, Yalen yliopiston Immanuel Wallersteinin mukaan Kiinan nousu sopii ennusteisiin.

Jo 1970-luvulta alkaen Wallerstein on jakanut maailman talousalueet keskuksiin, periferioihin ja puoliperiferioihin, joiden roolit vaihtelevat sitä mukaa kuin kapitalistinen pääomavoittoihin perustuva talousjärjestelmä etenee maapallolla.

Ennen Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat olivat yksiselitteisesti keskustaa, joka hyötyi periferioiden, kuten Afrikan köyhimpien maiden, raaka-aineista. 1400-luvulta alkanut kapitalistinen järjestelmä kuitenkin tuottaa nykyisin suuria voittoja enää keinottelutaloudessa, jossa rahalla tehdään lisää rahaa. Tämä ei pitkään kanna.

Kapitalismin tehon lasku perustuu siihen, että kun elintaso nousee, ihmisten palkkavaatimukset kasvavat ja valtio joutuu korottamaan veroja tuottaakseen palveluja kansalaisille. Kapitalistinen tuotantojärjelmä etsii halvempaa tuotantoa siirtämällä sen ulkomaille. Siellä sama ilmiö toistuu, kun elintaso kohoaa.

Wallersteinin mukaan kapitalismi käy viimeisiä kierroksiaan. Edessä on kaaoksen aika, jolloin maailmanjärjestyksen keskuksen paikasta kilpailevat Kiina, Japani ja Kaakkois-Aasian maat.


demokraattinen hallinto kyllä ehkäisee nälänhätää, mutta esimerkiksi autoritaaristen ja epädemokraattisten Etelä-Korean, Singaporen ja Kiinan taloudet ovat kasvaneet nopeammin kuin vähemmän autoritaarisesti johdettujen Intian, Costa Rican ja Jamaikan. Talouskasvun ja demokratian välillä ei siis ole selvää yhteyttä.

Toisaalta ei hallinnon autoritaarisuudenkaan voi väittää selittävän Kiinan, Singaporen ja Etelä-Korean kasvua.
Sen sijaan on joukko täsmätoimia, joiden avulla voi toteuttaa talouskasvua edistävää politiikkaa. Niitä ovat kilpailun mahdollistaminen, lukutaidon yleistäminen, maaomaisuuden onnistunut jakaminen ja teollistuminen. Nämä on periaatteessa mahdollista toteuttaa niin demokratiassa kuin diktatuurissakin.

Sitä paitsi Kiinassa saattaa kasvaa yksilöllisempiä ihmisiä kuin luulemme. Vuoden 1979 jälkeen otettiin käyttöön yhden lapsen politiikka, ja nyt on aikuistunut sukupolvi, joka on kauttaaltaan lähtöisin tällaisista perheistä. Ainokainen on saanut osakseen vanhempien ja neljän isovanhemman hoivan, huomion ja kunnianhimoiset toiveet.

Koskaan aiemmin ei maailmassa ole ollut yhteiskuntaa, jossa perheet olisivat olleet systemaattisesti yksilapsisia. Nähtäväksi jää, miten lapsirajoitus vaikuttaa yksilön arvostamiseen. Tuottaako uusi maailmanvalta kenties massoittain superihmisiä, potentiaalisia Leonardoja?


Maaria Ylänkö on filosofian tohtori ja vapaa toimittaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.