Kiinan vaikutus maailmantalouteen lisääntyy ennätysvauhtia, mutta lännessä idän lohikäärmeen lentoon ei oikein haluttaisi uskoa.


mutta lännessä idän lohikäärmeen lentoon ei oikein haluttaisi uskoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Jos Kiina jatkaa talouskasvuaan samaan tahtiin kuin 25 viime vuotta, se ohittaa Yhdysvallat jo kymmenen vuoden päästä.

Länsimaissa suhtaudutaan ajatukseen talouden kärjen vaihtumisesta nikotellen, mutta vastaväitteet ovat ennakkoluuloja. Seuraavilla aukeamilla niistä viisi.


1 Raha ei kerro koko totuutta talouskasvusta

Se ei kerro koko totuutta, mutta rahalla taloutta on ennenkin mitattu.

Tulotason mukaan ainakin 400 miljoonaa kiinalaista on 20:n viime vuoden aikana noussut äärimmäisestä köyhyydestä. Koko väestön keskimääräinen tulotaso on yli nelinkertaistunut vuoden 1984 jälkeen. Kun kyse on 1,5 miljardin asukkaan valtiosta, se on iso geopoliittinen muutos.

Vielä 20 vuotta sitten kiinalaisia ei tarvinnut ottaa lukuun muina kuin vallan kohteina johtajilleen, jotka pelasivat kylmää sotaa lännen kanssa. Uteliaimmat länsituristit matkustivat katsomaan suurvallan muinaista muuria, ahkeria riisinviljelijöitä ja vaihtoehtoista lääketiedettä. Kiina eli vaihtoehtotaloudessa.

Nyt kiinalainen lentoyhtiö Hainan Airlines suunnittelee lentoreittikeskusten avaamista Euroopan kentille. Kiinalaisturistit pääsevät Madridiin, Roomaan, Berliiniin, Pariisiin ja Moskovaan. Yhtiön pääkonttori Shanghaissa sijaitsee pörssin vieressä.

Paitsi tavaroita - joista lähes 30 prosenttia on huipputekniikan tuotteita, kuten tietokoneita, puhelimia, tulostimia ja cd-soittimia - Kiina vie ulkomaille myös pääomia. Kiinalaiset yritykset tekevät suoria investointeja. Lisäksi Kiinan valtio sijoittaa lännen rahastotalletuksiin pitkäkestoisia lainoja, jotka ovat peräisin ulkomaankaupan ylijäämästä.

Nykyisin siis kommunistinen Kiinan hallitus rahoittaa lännen kapitalismia, ja juuri nämä Kiinan valtion investoinnit ovat erityisen haluttuja. Yhdysvalloissa vuodesta 1998 kasvanut budjettivaje on jo 800 miljardia dollaria. Se tekee noin 10 000 dollaria maan jokaista asukasta kohti, ja siitä noin puolet on velkaa Kiinalle.
















Kiina 


Yhdysvallat 







Lähde: Alternatives économiques. Les chiffres de l’économie 2007 n:o 70
* Lasketaan elävinä syntyneistä lapsista, jotka kuolevat alle vuoden vanhoina.


2 Kiina on kehitysmaa, joka investoi toisiin kehitysmaihin




Miten Kiina rynnisti länteen?


Maa toimi toisin kuin talousteoriat opettivat.



Kiinan nousun erikoisuus on siinä, että kun maa niin sanotusti avautui markkinataloudelle 25 vuotta sitten, vapaiden markkinoiden ei katsottu edellyttävän vapaata yhteiskuntaa. Läntistä pääomaa ja yrityksien johtamismalleja tuotiin sosialistiseen, valtiojohtoiseen ja valtio-omisteiseen yksipuoluejärjestelmään. Kapitalismin ja demokratian liiton välttämättömyyteen ei uskottu.

Toisin kuin Japanissa ja Etelä-Koreassa Kiinassa ei parikymmentä vuotta sitten voitu laskea mitään suojattujen sisämarkkinoiden varaan. Kiina lähti suoraan ulkomaiden markkinoille ja antoi samanaikaisesti eurooppalaisten, amerikkalaisten ja japanilaisten yhtiöiden perustaa haarakonttoreita ja siirtää tuotantoaan maahan.

Kiina torjui Coca-Colan symbolisena eleenä, mutta se ei ole ollut merkittävää. Toisaalla korealaiset Samsungit ja ruotsalaiset Electroluxit saivat kaikessa rauhassa ryhtyä valtaamaan Kiinan markkinoita.

Samaan aikaan kiinalaisten oma kylmäkalusteita ja keittiöelektroniikkaa valmistava yritys Haier alkoi markkinoida tuotteitaan suoraan Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, jopa siirsi osan tuotannostaan sinne.


Suoraan Grand Prix -kisoihin

Taloustieteen termein Kiina altistui ulkomaiselle kilpailulle hyvin varhaisessa vaiheessa. Yleensä kehittyneet maat ovat suojanneet teollisuuttaan pitkään ennen maailmanvalloitusta. Urheilun termein Kiina ei talousstrategiassaan järjestänyt ensin kansallisia kilpailuja satsatakseen sitten olympialaisiin, vaan keskittyi suoraan Grand Prix -kisoihin.

Kiina on noussut toimimalla muutenkin päinvastoin kuin teorioiden mukaan olisi pitänyt. Toisen maailmansodan jälkeinen keynesiläinen talousteoria opetti, että hyvinvointivaltion kannattaa ottaa velkaa. Kiina taas on rahoittanut infrastruktuureitaan, tie- ja vesihankkeitaan, itse omilla säästöillään.



Ratzel








3 Low-cost-tekniikka tuottaa sekundaa

Etelä-Ranskassa kauhistuttiin viime vuonna, kun pianoverstaat, jotka oli mielletty paikalliseksi käsityöläisperinteeksi, alkoivat siirtää tuotantoaan Kiinaan.

Eurooppalaisuutta on totuttu pitämään laadun takeena, olipa kyseessä mikä tahansa tuote ranskalaisesta parfyymista italialaiseen viiniin tai saksalaiseen raitiovaunuun, puhumattakaan sveitsiläisistä kelloista ja linkkuveitsistä.

Ajattelu on vanhaa perua. Renessanssin aikana tiedettä, tavaroiden tuotantoa ja taidetta ei eritelty kuten nykyisin. Vasta valistuksen kaudella järkiajattelua alettiin erottaa taiteesta ja kulttuurista. Silti vielä ennen toista maailmansotaa Euroopassa eli perinne, jossa uskottiin musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden ruokkivan tiedettä ja päinvastoin. Sigmund Freud haki psykoanalyysin sanaston oidipuskomplekseineen kreikkalaisista myyteistä, jotka sivistyneen ihmisen kuului tuntea.

Nykyisin tiedettä, taidetta ja tavaraa tehdään kutakin omassa sarjassaan. Kapitalismi ei tuota tiedettä eikä taidetta, vaan se on vain tuotantomuoto materialle. Kapitalistiseen tuotantojärjestelmään kuuluu, että se synnyttää teollisesti mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla missä vain. Näin tavarat halpenevat ja tulevat yhä useampien ulottuville.

Kiinallakin on vanhat perinteensä. Jo ennen länsimaisen kapitalismin syntyä sieltä vietiin ulkomaille laadukasta luksustavaraa, silkkiä ja posliinia.

Kilpailussa talouskehityksestä pelataan kuitenkin kapitalismia, jossa Kiinan sen enempää kuin Euroopankaan perinteillä ei ole merkitystä. Perinteet ovat kuin Kirsi Kunnaksen lastenrunon herra Pii Poo, jonka mahti ei pysty "mutteriin / ei polkimiin / ei vaihteisiin / ei kytkimiin / kerta kaikkiaan: / koneella on koneen tahti".

Kiinan ja oikeastaan koko Kaakkois-Aasian teollisuuden nousu perustuu niin sanottuun low-cost-tekniikkaan, jossa kopioidaan tuote ja tuotetaan sitä mahdollisimman halvalla mahdollisimman laajalle kuluttajakunnalle. Sitä mukaa kuin tuotetta ostetaan, valmistaja parantaa laatua. Ja eräänä päivänä Kaukoidän tuote, kuten LG-taulutelevisio, Nikon-digikamera tai Kanebon puuteri, on hinta-laatu-suhteeltaan kilpailukykyinen eurooppalaisen kanssa.


4 Kiina ei synnytä innovaatioita




Kiinaa pidettiin "kylmänä" kulttuurina


Toisen maailmansodan jälkeen pohdittiin, miksi jotkin kulttuurit ovat tekniseltä kehitykseltään alkeellisia ja toiset edistyneitä. Miksi on kehitysmaita ja miksi kehittyneitä maita? Ranskalainen Claude Lévi-Strauss jakoi kulttuurit perinnettä säilyttäviin eli kylmiin ja muuttuviin eli kuumiin.

Vielä 50 vuotta sitten pidettiin itsestään selvänä, että esimerkiksi tuhatvuotinen kiinalainen sivilisaatio edustaa kylmää kulttuuria ja eurooppalainen, moderni elämäntapa kuumaa. Nyt se ei ole niin selvää.







Peter Watsonin


5 Demokratian puute estää nousun talousmahdiksi




Kiina vaikuttaa globaalisti


Kiinan kasvanut merkitys näkyy ja tuntuu maapallolla. Kehitystutkija, Helsingin yliopiston dosentti Jussi Raumolin jäsentää Kiinan roolia seuraavasti:
- Maapallon ylivoimainen väestöjätti
- Merkittävin vientimaa
- Ydinasevalta
- Siirtomaavalta (Tiibet ja Sinkiang)
- YK:n turvallisuusneuvoston jäsen
- On tukenut Irania ydinaseteknologian kehittämiskiistassa Yhdys¬valtoja ja EU:ta vastaan
- Maailman kauppajärjestön  WTO:n jäsen
- Kehitysprojektien rahoittaja Afrikassa
- Osallistuu Irakin jälleenrakentamiseen (kiinalaisia yrityksiä)
- Brasilian tärkeä kauppakumppani
- Toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja
- Kieltäytyy sitoutumasta Kioton ilmastosopimukseen
- Toiseksi suurin energiankuluttaja
- Maailmanlaajuisten kulkutautien lähde (koska linnut, siat ja ihmiset elävät lähekkäin maaseudulla)







Leonardo da Vinci





Amartya SenBuddhaKungfutse





Kapitalismi menettää tehonsa


Kiinan nousua on ennustettukin.



Maailmansysteemien senioritutkijan, Yalen yliopiston Immanuel Wallersteinin mukaan Kiinan nousu sopii ennusteisiin.

Jo 1970-luvulta alkaen Wallerstein on jakanut maailman talousalueet keskuksiin, periferioihin ja puoliperiferioihin, joiden roolit vaihtelevat sitä mukaa kuin kapitalistinen pääomavoittoihin perustuva talousjärjestelmä etenee maapallolla.

Ennen Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat olivat yksiselitteisesti keskustaa, joka hyötyi periferioiden, kuten Afrikan köyhimpien maiden, raaka-aineista. 1400-luvulta alkanut kapitalistinen järjestelmä kuitenkin tuottaa nykyisin suuria voittoja enää keinottelutaloudessa, jossa rahalla tehdään lisää rahaa. Tämä ei pitkään kanna.

Kapitalismin tehon lasku perustuu siihen, että kun elintaso nousee, ihmisten palkkavaatimukset kasvavat ja valtio joutuu korottamaan veroja tuottaakseen palveluja kansalaisille. Kapitalistinen tuotantojärjelmä etsii halvempaa tuotantoa siirtämällä sen ulkomaille. Siellä sama ilmiö toistuu, kun elintaso kohoaa.

Wallersteinin mukaan kapitalismi käy viimeisiä kierroksiaan. Edessä on kaaoksen aika, jolloin maailmanjärjestyksen keskuksen paikasta kilpailevat Kiina, Japani ja Kaakkois-Aasian maat.


demokraattinen hallinto kyllä ehkäisee nälänhätää, mutta esimerkiksi autoritaaristen ja epädemokraattisten Etelä-Korean, Singaporen ja Kiinan taloudet ovat kasvaneet nopeammin kuin vähemmän autoritaarisesti johdettujen Intian, Costa Rican ja Jamaikan. Talouskasvun ja demokratian välillä ei siis ole selvää yhteyttä.

Toisaalta ei hallinnon autoritaarisuudenkaan voi väittää selittävän Kiinan, Singaporen ja Etelä-Korean kasvua.
Sen sijaan on joukko täsmätoimia, joiden avulla voi toteuttaa talouskasvua edistävää politiikkaa. Niitä ovat kilpailun mahdollistaminen, lukutaidon yleistäminen, maaomaisuuden onnistunut jakaminen ja teollistuminen. Nämä on periaatteessa mahdollista toteuttaa niin demokratiassa kuin diktatuurissakin.

Sitä paitsi Kiinassa saattaa kasvaa yksilöllisempiä ihmisiä kuin luulemme. Vuoden 1979 jälkeen otettiin käyttöön yhden lapsen politiikka, ja nyt on aikuistunut sukupolvi, joka on kauttaaltaan lähtöisin tällaisista perheistä. Ainokainen on saanut osakseen vanhempien ja neljän isovanhemman hoivan, huomion ja kunnianhimoiset toiveet.

Koskaan aiemmin ei maailmassa ole ollut yhteiskuntaa, jossa perheet olisivat olleet systemaattisesti yksilapsisia. Nähtäväksi jää, miten lapsirajoitus vaikuttaa yksilön arvostamiseen. Tuottaako uusi maailmanvalta kenties massoittain superihmisiä, potentiaalisia Leonardoja?


Maaria Ylänkö on filosofian tohtori ja vapaa toimittaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla