Kiinan vaikutus maailmantalouteen lisääntyy ennätysvauhtia, mutta lännessä idän lohikäärmeen lentoon ei oikein haluttaisi uskoa.


mutta lännessä idän lohikäärmeen lentoon ei oikein haluttaisi uskoa.




Jos Kiina jatkaa talouskasvuaan samaan tahtiin kuin 25 viime vuotta, se ohittaa Yhdysvallat jo kymmenen vuoden päästä.

Länsimaissa suhtaudutaan ajatukseen talouden kärjen vaihtumisesta nikotellen, mutta vastaväitteet ovat ennakkoluuloja. Seuraavilla aukeamilla niistä viisi.


1 Raha ei kerro koko totuutta talouskasvusta

Se ei kerro koko totuutta, mutta rahalla taloutta on ennenkin mitattu.

Tulotason mukaan ainakin 400 miljoonaa kiinalaista on 20:n viime vuoden aikana noussut äärimmäisestä köyhyydestä. Koko väestön keskimääräinen tulotaso on yli nelinkertaistunut vuoden 1984 jälkeen. Kun kyse on 1,5 miljardin asukkaan valtiosta, se on iso geopoliittinen muutos.

Vielä 20 vuotta sitten kiinalaisia ei tarvinnut ottaa lukuun muina kuin vallan kohteina johtajilleen, jotka pelasivat kylmää sotaa lännen kanssa. Uteliaimmat länsituristit matkustivat katsomaan suurvallan muinaista muuria, ahkeria riisinviljelijöitä ja vaihtoehtoista lääketiedettä. Kiina eli vaihtoehtotaloudessa.

Nyt kiinalainen lentoyhtiö Hainan Airlines suunnittelee lentoreittikeskusten avaamista Euroopan kentille. Kiinalaisturistit pääsevät Madridiin, Roomaan, Berliiniin, Pariisiin ja Moskovaan. Yhtiön pääkonttori Shanghaissa sijaitsee pörssin vieressä.

Paitsi tavaroita - joista lähes 30 prosenttia on huipputekniikan tuotteita, kuten tietokoneita, puhelimia, tulostimia ja cd-soittimia - Kiina vie ulkomaille myös pääomia. Kiinalaiset yritykset tekevät suoria investointeja. Lisäksi Kiinan valtio sijoittaa lännen rahastotalletuksiin pitkäkestoisia lainoja, jotka ovat peräisin ulkomaankaupan ylijäämästä.

Nykyisin siis kommunistinen Kiinan hallitus rahoittaa lännen kapitalismia, ja juuri nämä Kiinan valtion investoinnit ovat erityisen haluttuja. Yhdysvalloissa vuodesta 1998 kasvanut budjettivaje on jo 800 miljardia dollaria. Se tekee noin 10 000 dollaria maan jokaista asukasta kohti, ja siitä noin puolet on velkaa Kiinalle.
















Kiina 


Yhdysvallat 







Lähde: Alternatives économiques. Les chiffres de l’économie 2007 n:o 70
* Lasketaan elävinä syntyneistä lapsista, jotka kuolevat alle vuoden vanhoina.


2 Kiina on kehitysmaa, joka investoi toisiin kehitysmaihin




Miten Kiina rynnisti länteen?


Maa toimi toisin kuin talousteoriat opettivat.



Kiinan nousun erikoisuus on siinä, että kun maa niin sanotusti avautui markkinataloudelle 25 vuotta sitten, vapaiden markkinoiden ei katsottu edellyttävän vapaata yhteiskuntaa. Läntistä pääomaa ja yrityksien johtamismalleja tuotiin sosialistiseen, valtiojohtoiseen ja valtio-omisteiseen yksipuoluejärjestelmään. Kapitalismin ja demokratian liiton välttämättömyyteen ei uskottu.

Toisin kuin Japanissa ja Etelä-Koreassa Kiinassa ei parikymmentä vuotta sitten voitu laskea mitään suojattujen sisämarkkinoiden varaan. Kiina lähti suoraan ulkomaiden markkinoille ja antoi samanaikaisesti eurooppalaisten, amerikkalaisten ja japanilaisten yhtiöiden perustaa haarakonttoreita ja siirtää tuotantoaan maahan.

Kiina torjui Coca-Colan symbolisena eleenä, mutta se ei ole ollut merkittävää. Toisaalla korealaiset Samsungit ja ruotsalaiset Electroluxit saivat kaikessa rauhassa ryhtyä valtaamaan Kiinan markkinoita.

Samaan aikaan kiinalaisten oma kylmäkalusteita ja keittiöelektroniikkaa valmistava yritys Haier alkoi markkinoida tuotteitaan suoraan Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, jopa siirsi osan tuotannostaan sinne.


Suoraan Grand Prix -kisoihin

Taloustieteen termein Kiina altistui ulkomaiselle kilpailulle hyvin varhaisessa vaiheessa. Yleensä kehittyneet maat ovat suojanneet teollisuuttaan pitkään ennen maailmanvalloitusta. Urheilun termein Kiina ei talousstrategiassaan järjestänyt ensin kansallisia kilpailuja satsatakseen sitten olympialaisiin, vaan keskittyi suoraan Grand Prix -kisoihin.

Kiina on noussut toimimalla muutenkin päinvastoin kuin teorioiden mukaan olisi pitänyt. Toisen maailmansodan jälkeinen keynesiläinen talousteoria opetti, että hyvinvointivaltion kannattaa ottaa velkaa. Kiina taas on rahoittanut infrastruktuureitaan, tie- ja vesihankkeitaan, itse omilla säästöillään.



Ratzel








3 Low-cost-tekniikka tuottaa sekundaa

Etelä-Ranskassa kauhistuttiin viime vuonna, kun pianoverstaat, jotka oli mielletty paikalliseksi käsityöläisperinteeksi, alkoivat siirtää tuotantoaan Kiinaan.

Eurooppalaisuutta on totuttu pitämään laadun takeena, olipa kyseessä mikä tahansa tuote ranskalaisesta parfyymista italialaiseen viiniin tai saksalaiseen raitiovaunuun, puhumattakaan sveitsiläisistä kelloista ja linkkuveitsistä.

Ajattelu on vanhaa perua. Renessanssin aikana tiedettä, tavaroiden tuotantoa ja taidetta ei eritelty kuten nykyisin. Vasta valistuksen kaudella järkiajattelua alettiin erottaa taiteesta ja kulttuurista. Silti vielä ennen toista maailmansotaa Euroopassa eli perinne, jossa uskottiin musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden ruokkivan tiedettä ja päinvastoin. Sigmund Freud haki psykoanalyysin sanaston oidipuskomplekseineen kreikkalaisista myyteistä, jotka sivistyneen ihmisen kuului tuntea.

Nykyisin tiedettä, taidetta ja tavaraa tehdään kutakin omassa sarjassaan. Kapitalismi ei tuota tiedettä eikä taidetta, vaan se on vain tuotantomuoto materialle. Kapitalistiseen tuotantojärjestelmään kuuluu, että se synnyttää teollisesti mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla missä vain. Näin tavarat halpenevat ja tulevat yhä useampien ulottuville.

Kiinallakin on vanhat perinteensä. Jo ennen länsimaisen kapitalismin syntyä sieltä vietiin ulkomaille laadukasta luksustavaraa, silkkiä ja posliinia.

Kilpailussa talouskehityksestä pelataan kuitenkin kapitalismia, jossa Kiinan sen enempää kuin Euroopankaan perinteillä ei ole merkitystä. Perinteet ovat kuin Kirsi Kunnaksen lastenrunon herra Pii Poo, jonka mahti ei pysty "mutteriin / ei polkimiin / ei vaihteisiin / ei kytkimiin / kerta kaikkiaan: / koneella on koneen tahti".

Kiinan ja oikeastaan koko Kaakkois-Aasian teollisuuden nousu perustuu niin sanottuun low-cost-tekniikkaan, jossa kopioidaan tuote ja tuotetaan sitä mahdollisimman halvalla mahdollisimman laajalle kuluttajakunnalle. Sitä mukaa kuin tuotetta ostetaan, valmistaja parantaa laatua. Ja eräänä päivänä Kaukoidän tuote, kuten LG-taulutelevisio, Nikon-digikamera tai Kanebon puuteri, on hinta-laatu-suhteeltaan kilpailukykyinen eurooppalaisen kanssa.


4 Kiina ei synnytä innovaatioita




Kiinaa pidettiin "kylmänä" kulttuurina


Toisen maailmansodan jälkeen pohdittiin, miksi jotkin kulttuurit ovat tekniseltä kehitykseltään alkeellisia ja toiset edistyneitä. Miksi on kehitysmaita ja miksi kehittyneitä maita? Ranskalainen Claude Lévi-Strauss jakoi kulttuurit perinnettä säilyttäviin eli kylmiin ja muuttuviin eli kuumiin.

Vielä 50 vuotta sitten pidettiin itsestään selvänä, että esimerkiksi tuhatvuotinen kiinalainen sivilisaatio edustaa kylmää kulttuuria ja eurooppalainen, moderni elämäntapa kuumaa. Nyt se ei ole niin selvää.







Peter Watsonin


5 Demokratian puute estää nousun talousmahdiksi




Kiina vaikuttaa globaalisti


Kiinan kasvanut merkitys näkyy ja tuntuu maapallolla. Kehitystutkija, Helsingin yliopiston dosentti Jussi Raumolin jäsentää Kiinan roolia seuraavasti:
- Maapallon ylivoimainen väestöjätti
- Merkittävin vientimaa
- Ydinasevalta
- Siirtomaavalta (Tiibet ja Sinkiang)
- YK:n turvallisuusneuvoston jäsen
- On tukenut Irania ydinaseteknologian kehittämiskiistassa Yhdys¬valtoja ja EU:ta vastaan
- Maailman kauppajärjestön  WTO:n jäsen
- Kehitysprojektien rahoittaja Afrikassa
- Osallistuu Irakin jälleenrakentamiseen (kiinalaisia yrityksiä)
- Brasilian tärkeä kauppakumppani
- Toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja
- Kieltäytyy sitoutumasta Kioton ilmastosopimukseen
- Toiseksi suurin energiankuluttaja
- Maailmanlaajuisten kulkutautien lähde (koska linnut, siat ja ihmiset elävät lähekkäin maaseudulla)







Leonardo da Vinci





Amartya SenBuddhaKungfutse





Kapitalismi menettää tehonsa


Kiinan nousua on ennustettukin.



Maailmansysteemien senioritutkijan, Yalen yliopiston Immanuel Wallersteinin mukaan Kiinan nousu sopii ennusteisiin.

Jo 1970-luvulta alkaen Wallerstein on jakanut maailman talousalueet keskuksiin, periferioihin ja puoliperiferioihin, joiden roolit vaihtelevat sitä mukaa kuin kapitalistinen pääomavoittoihin perustuva talousjärjestelmä etenee maapallolla.

Ennen Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat olivat yksiselitteisesti keskustaa, joka hyötyi periferioiden, kuten Afrikan köyhimpien maiden, raaka-aineista. 1400-luvulta alkanut kapitalistinen järjestelmä kuitenkin tuottaa nykyisin suuria voittoja enää keinottelutaloudessa, jossa rahalla tehdään lisää rahaa. Tämä ei pitkään kanna.

Kapitalismin tehon lasku perustuu siihen, että kun elintaso nousee, ihmisten palkkavaatimukset kasvavat ja valtio joutuu korottamaan veroja tuottaakseen palveluja kansalaisille. Kapitalistinen tuotantojärjelmä etsii halvempaa tuotantoa siirtämällä sen ulkomaille. Siellä sama ilmiö toistuu, kun elintaso kohoaa.

Wallersteinin mukaan kapitalismi käy viimeisiä kierroksiaan. Edessä on kaaoksen aika, jolloin maailmanjärjestyksen keskuksen paikasta kilpailevat Kiina, Japani ja Kaakkois-Aasian maat.


demokraattinen hallinto kyllä ehkäisee nälänhätää, mutta esimerkiksi autoritaaristen ja epädemokraattisten Etelä-Korean, Singaporen ja Kiinan taloudet ovat kasvaneet nopeammin kuin vähemmän autoritaarisesti johdettujen Intian, Costa Rican ja Jamaikan. Talouskasvun ja demokratian välillä ei siis ole selvää yhteyttä.

Toisaalta ei hallinnon autoritaarisuudenkaan voi väittää selittävän Kiinan, Singaporen ja Etelä-Korean kasvua.
Sen sijaan on joukko täsmätoimia, joiden avulla voi toteuttaa talouskasvua edistävää politiikkaa. Niitä ovat kilpailun mahdollistaminen, lukutaidon yleistäminen, maaomaisuuden onnistunut jakaminen ja teollistuminen. Nämä on periaatteessa mahdollista toteuttaa niin demokratiassa kuin diktatuurissakin.

Sitä paitsi Kiinassa saattaa kasvaa yksilöllisempiä ihmisiä kuin luulemme. Vuoden 1979 jälkeen otettiin käyttöön yhden lapsen politiikka, ja nyt on aikuistunut sukupolvi, joka on kauttaaltaan lähtöisin tällaisista perheistä. Ainokainen on saanut osakseen vanhempien ja neljän isovanhemman hoivan, huomion ja kunnianhimoiset toiveet.

Koskaan aiemmin ei maailmassa ole ollut yhteiskuntaa, jossa perheet olisivat olleet systemaattisesti yksilapsisia. Nähtäväksi jää, miten lapsirajoitus vaikuttaa yksilön arvostamiseen. Tuottaako uusi maailmanvalta kenties massoittain superihmisiä, potentiaalisia Leonardoja?


Maaria Ylänkö on filosofian tohtori ja vapaa toimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.