Kysyimme mielipidettä neljältä D-vitamiinin tutkijalta. Osa nostaisi 7,5 mikrogramman päivittäistä saantisuositusta, mutta kukaan ei ylittäisi 50 mikrogramman varorajaa.



Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

D-vitamiinin saantisuositusten nostamisesta kiistellään parhaillaan eri puolilla maailmaa. Yhteisymmärrystä sopivasta annoksesta on vaikea löytää, koska liian suurina määrinä D-vitamiini on haitallista. Se voi aiheuttaa hyperkalsemiaa eli kalsiumin liiallista imeytymistä, josta seuraa väsymystä, ruokahaluttomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä, joskus sekavuutta ja munuaisten vajaatoiminnan vaara.

Vitamiinin lisääminen useisiin ravintoaineisiin on riskialtista, koska saanti voi kertyä suureksi ihmisen sitä tajuamatta. Purkista nautittavan vitamiinin määrä on helpompi laskea.

Suomalaisissa suosituksissa turvallisen saannin ylärajaksi on asetettu aikuisille 50 mikrogrammaa ja alle kymmenvuotiaille lapsille 25 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Yhdysvalloissa D-vitamiinin puolesta kampanjoivat tutkijat sanovat, että turvarajan voisi terveillä aikuisilla nostaa 250 mikrogrammaan. Auringottomissa oloissa aikuinen ihminen voi heidän mielestään tarvita peräti 125 mikrogrammaa päivittäin ja lapsikin 25 mikrogrammaa 11:ta painokiloa kohti, jotta veren kalsidiolipitoisuus saadaan optimaaliselle tasolle.

Suomalaiset asiantuntijat ovat amerikkalaisia kollegojaan selvästi varovaisempia.



Heli Viljakainen

Vähintään 20 mikrogrammaa

D-vitamiinin luustovaikutuksista väitellyt ravitsemustieteilijä Heli Viljakainen arvioi, että saadakseen kaikki D-vitamiinin edut, elimistö tarvitsee sitä talvisaikaan ainakin 20 mikrogrammaa päivässä. Tätä annosta ei ole nykyisin mahdollista saada kokoon hyvälläkään ruoka¬valiolla, vaan siihen tarvitaan D-vitamiinilisää.

Yhdysvaltalaisten ajamien annosten turvallisuutta Viljakainen ei pidä toteen näytettynä. Sadan mikrogramman päiväannosta on kokeiltu kuuden kuukauden ajan terveillä ihmisillä, eikä siitä ole ollut heille haittaa. Vuosia jatkuvan käytön vaikutuksista ei kuitenkaan ole mitään tietoa. 250 mikrogramman annosta on kokeiltu rajatulla määrällä terveitä nuoria miehiä vain talvikuukausien ajan, Viljakainen huomauttaa.


Elina Hyppönen

Kymmenen torjuu pahan puutoksen

Apulaisprofessori Elina Hyppönen on väitellyt lapsuuden D-vitamiinilisien ja nuoruuden diabeteksen yhteydestä ja tekee nyt väestötutkimusta brittien D-vitamiinin saannista ja sen terveysvaikutuksista Lontoon University Collegessa.

Hänen mukaansa kymmenen mikrogrammaa päivässä riittää varsinaisen puutoksen torjumiseen. Optimaalisten terveysvaikutusten saamiseksi aikuiset tarvitsisivat todennäköisesti 25-50 mikrogramman päivittäisen saannin. Tämä annos on turvarajojen sisällä. Suurempien määrien nauttiminen vaatii Hyppösen mielestä neuvottelua lääkärin kanssa.


Pentti Tuohimaa

Nykyinen sopii suomalaisille

Pidättyväisimmällä linjalla on Tampereen yliopiston professori Pentti Tuohimaa, joka on tutkinut muun muassa D-vitamiinin yhteyttä syöpään. Tuohimaa ei nostaisi suosituksia nykyisestä lainkaan, koska lisäsaannin hyötyjä ei ole hänen mukaansa tarpeeksi pitävästi selvitetty.

Tuohimaa arvioi, että nykyisin suositeltu saanti riittää lokakuusta toukokuun loppuun, kunhan tankkaamme aurinkoa kesäisin.

Vaalea ihomme tuottaa kesällä hyvin D-vitamiinia, mutta silti emme pääse koskaan samanlaisiin pitoisuuksiin kuin vaikkapa lähellä päiväntasaajaa elävät brasilialaiset. He ovat sopeutuneet suurempaan D-vitamiinin määrään, joten se ei aiheuta heille ongelmia. Meillä saattaisi olla toisin, Tuohimaa arvelee


Christel Lamberg-Allardt

Vähän enemmän tarvitaan

Helsingin yliopiston lehtori Christel Lamberg-Allardt on tutkinut erityisesti naisten ja tyttöjen vitamiininsaantia ja sen vaikutusta luustoon. Hänen mielestään nykyiset saantisuositukset eivät aivan riitä, vaan aikuisetkin tarvitsevat talvisin vähintään 10 mikrogrammaa päivässä. Vanhuksilla 20 mikrogramman annos todistetusti ehkäisee luunmurtumia.

Lamberg-Allardt on jäsenenä valtion ravitsemusneuvottelukunnassa. Hänen mukaansa neuvottelukunta ei vielä aio muuttaa saantisuosituksia, vaan odottaa uusia pohjoismaisia suosituksia, jotka ovat luvassa vuonna 2012.



Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.