Kysyimme mielipidettä neljältä D-vitamiinin tutkijalta. Osa nostaisi 7,5 mikrogramman päivittäistä saantisuositusta, mutta kukaan ei ylittäisi 50 mikrogramman varorajaa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

D-vitamiinin saantisuositusten nostamisesta kiistellään parhaillaan eri puolilla maailmaa. Yhteisymmärrystä sopivasta annoksesta on vaikea löytää, koska liian suurina määrinä D-vitamiini on haitallista. Se voi aiheuttaa hyperkalsemiaa eli kalsiumin liiallista imeytymistä, josta seuraa väsymystä, ruokahaluttomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä, joskus sekavuutta ja munuaisten vajaatoiminnan vaara.

Vitamiinin lisääminen useisiin ravintoaineisiin on riskialtista, koska saanti voi kertyä suureksi ihmisen sitä tajuamatta. Purkista nautittavan vitamiinin määrä on helpompi laskea.

Suomalaisissa suosituksissa turvallisen saannin ylärajaksi on asetettu aikuisille 50 mikrogrammaa ja alle kymmenvuotiaille lapsille 25 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Yhdysvalloissa D-vitamiinin puolesta kampanjoivat tutkijat sanovat, että turvarajan voisi terveillä aikuisilla nostaa 250 mikrogrammaan. Auringottomissa oloissa aikuinen ihminen voi heidän mielestään tarvita peräti 125 mikrogrammaa päivittäin ja lapsikin 25 mikrogrammaa 11:ta painokiloa kohti, jotta veren kalsidiolipitoisuus saadaan optimaaliselle tasolle.

Suomalaiset asiantuntijat ovat amerikkalaisia kollegojaan selvästi varovaisempia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Heli Viljakainen

Vähintään 20 mikrogrammaa

D-vitamiinin luustovaikutuksista väitellyt ravitsemustieteilijä Heli Viljakainen arvioi, että saadakseen kaikki D-vitamiinin edut, elimistö tarvitsee sitä talvisaikaan ainakin 20 mikrogrammaa päivässä. Tätä annosta ei ole nykyisin mahdollista saada kokoon hyvälläkään ruoka¬valiolla, vaan siihen tarvitaan D-vitamiinilisää.

Yhdysvaltalaisten ajamien annosten turvallisuutta Viljakainen ei pidä toteen näytettynä. Sadan mikrogramman päiväannosta on kokeiltu kuuden kuukauden ajan terveillä ihmisillä, eikä siitä ole ollut heille haittaa. Vuosia jatkuvan käytön vaikutuksista ei kuitenkaan ole mitään tietoa. 250 mikrogramman annosta on kokeiltu rajatulla määrällä terveitä nuoria miehiä vain talvikuukausien ajan, Viljakainen huomauttaa.


Elina Hyppönen

Kymmenen torjuu pahan puutoksen

Apulaisprofessori Elina Hyppönen on väitellyt lapsuuden D-vitamiinilisien ja nuoruuden diabeteksen yhteydestä ja tekee nyt väestötutkimusta brittien D-vitamiinin saannista ja sen terveysvaikutuksista Lontoon University Collegessa.

Hänen mukaansa kymmenen mikrogrammaa päivässä riittää varsinaisen puutoksen torjumiseen. Optimaalisten terveysvaikutusten saamiseksi aikuiset tarvitsisivat todennäköisesti 25-50 mikrogramman päivittäisen saannin. Tämä annos on turvarajojen sisällä. Suurempien määrien nauttiminen vaatii Hyppösen mielestä neuvottelua lääkärin kanssa.


Pentti Tuohimaa

Nykyinen sopii suomalaisille

Pidättyväisimmällä linjalla on Tampereen yliopiston professori Pentti Tuohimaa, joka on tutkinut muun muassa D-vitamiinin yhteyttä syöpään. Tuohimaa ei nostaisi suosituksia nykyisestä lainkaan, koska lisäsaannin hyötyjä ei ole hänen mukaansa tarpeeksi pitävästi selvitetty.

Tuohimaa arvioi, että nykyisin suositeltu saanti riittää lokakuusta toukokuun loppuun, kunhan tankkaamme aurinkoa kesäisin.

Vaalea ihomme tuottaa kesällä hyvin D-vitamiinia, mutta silti emme pääse koskaan samanlaisiin pitoisuuksiin kuin vaikkapa lähellä päiväntasaajaa elävät brasilialaiset. He ovat sopeutuneet suurempaan D-vitamiinin määrään, joten se ei aiheuta heille ongelmia. Meillä saattaisi olla toisin, Tuohimaa arvelee


Christel Lamberg-Allardt

Vähän enemmän tarvitaan

Helsingin yliopiston lehtori Christel Lamberg-Allardt on tutkinut erityisesti naisten ja tyttöjen vitamiininsaantia ja sen vaikutusta luustoon. Hänen mielestään nykyiset saantisuositukset eivät aivan riitä, vaan aikuisetkin tarvitsevat talvisin vähintään 10 mikrogrammaa päivässä. Vanhuksilla 20 mikrogramman annos todistetusti ehkäisee luunmurtumia.

Lamberg-Allardt on jäsenenä valtion ravitsemusneuvottelukunnassa. Hänen mukaansa neuvottelukunta ei vielä aio muuttaa saantisuosituksia, vaan odottaa uusia pohjoismaisia suosituksia, jotka ovat luvassa vuonna 2012.



Sisältö jatkuu mainoksen alla