Ajatus evoluutiosta virisi jo eaa.
Darwinin aatteellisia edeltäjiä löytyy jo 1600-luvulta - harhaoppina, jota kukaan ei julkisesti kannattanut mutta jonka kaikki tunsivat.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Mitä jos Charles Darwin (1809-1882) olisi kuollut jo 1858, ennen luonnonvalinnan teorian julkista esittelyä tiedeyhteisölle?

Lajien kehittymisen idea oli esitelty jo 1800-luvun alkupuolella. Ajatus luonnonvalinnasta mekanismina, joka lajien polveutumisen selittäisi, oli Darwinin varsinainen löydös.

Samaan tulokseen oli kuitenkin omin päin päätynyt myös luonnontutkija Alfred Russel Wallace (1823-1913), joten mikään Einsteinin tavoin todella omaperäinen ajattelija Darwin ei ollut. Ikään kuin luonnonvalinnan teoria olisi vain odottanut löytäjäänsä. Mutta kuinka kauan se odotti?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Spontaani järjestys oudoksuttaa

Lajien polveutuminen toisista lajeista loukkaa lähinnä niitä, jotka uskovat luomiskertomukseen. Useamman intuitiota saattaa häiritä ajatus, että monimutkaiset, hienosti toimivat rakenteet - kuten silmät - voisivat kehittyä ilman "älykästä suunnittelijaa".

Darwinin mukaan ne kuitenkin ovat kehittyneet vähittäisten parannuksien myötä, yrityksen ja erehdyksen tietä.
Tällaisen spontaanin järjestyksen intuitionvastaisuus näkyy siinäkin, kuinka monille vasemmistolaisille - joille evoluutio ei aiheuta hylkimisreaktiota - skotlantilaisen taloustieteilijän Adam Smithin (1723-1790) ajatus taloutta ohjaavasta "näkymättömästä kädestä" tuntuu väärältä.

Vertauskuva viittaa siihen, että omaa etuaan ajavat ihmiset hyödyttävät koko kansantaloutta. "Näkyvää kättä" eli viisivuotissuunnitelmaa tai vastaavaa "älykästä suunnittelijaa" ei tarvita määrittelemään, kuinka paljon mitäkin tuotetta pitää valmistaa, kun jokainen yksilö itse tekee itselleen järkeviä päätöksiä.


Kuka keksi luonnonvalinnan?

Smith ei itse pitänyt pääteoksenaan Kansakuntien varallisuutta vaan Moraalituntojen teoriaa. Siinä hän esittää evoluutiopsykologisia ajatuksia, jotka suomalaisen sosiologin ja varhaisen evoluutiopsykologin Edvard Westermarckin (1862-1939) mukaan olivat "oikeaan osuneita jo sata vuotta ennen Darwinia".

Westermarckin elämäntyötä tutkiva sosiologi Heikki Sarmaja innostui selvittämään, keitä muita 1700-luvun ajattelijoita Westermarck piti arvossa. Aatehistoriallinen sivupolku johti kirjaan Kuka keksi luonnonvalinnan? (Terra Cognita 2009)

Sarmajan hämmästykseksi 1700-luvun skotlantilaisissa valistusajattelijoissa oli monia, jotka vastustivat ajatusta, että luonnon järjestys olisi voinut syntyä satunnaisesta vaihtelusta ja karsinnasta, kun ruumiinrakenteeltaan kelvottomat eivät pystyneet säilymään ja jatkamaan sukuaan.

Historiallisten lähteiden valossa kukaan ei tunnu kannattaneen tällaista "ateistista hypoteesia". Luonnonvalinnan teoria näyttää olleen harhaoppi, jonka kaikki tunsivat mutta jota kukaan ei ääneen uskaltanut kannattaa.


Eläinsatu muka vastusti ideaa

Erityisen tärkeänä Sarmaja pitää satiirikko Bernard Mandevillen (1670-1733) eläinsadun Mehiläistarina toista osaa vuodelta 1729. Sen mukaan monet ihmisen "keksinnöt" ovat syntyneet spontaanisti yrityksen ja erehdyksen kautta ilman, että kukaan olisi niitä varsinaisesti keksinyt: niin raha, markkinat, laivanrakennustaito kuin moraalikin.

Sarmajan mukaan Mandeville sovelsi spontaanin järjestyksen ideaa myös lajien kehittymiseen - mutta esitti vallankumouksellisen käsityksen varmuuden vuoksi muka vastustamalla sitä.

Mandevillen skandaalinkäryisen kirjan perusajatus saattoi siis olla sekä taloustieteen että biologian vallankumousten taustalla. Darwin tunsi Mandevillen. Mutta oliko Mandeville ensimmäinen?

Ei. Sarmaja löysi englantilaisen kirkonmiehen Richard Bentleyn (1662-1742) saarnoja vuodelta 1692. Jälleen luonnonvalinnan perusajatus esiintyy käänteisessä muodossa: Bentley kertoo tällaista teoriaa kannattavista "ateisteista".

Bentleyn mukaan nämä ajatukset olivat erityisen vaarallisia, koska niitä ei haudattu kirjoihin, vaan ne elivät kapakoissa ja kirkoissakin. Bentley pilkkasi ateisteja siitä, että nämä vain toistelivat roomalaisrunoilija Lucretiuksen (n. 99-55 eaa) ajatuksia siitä, kuinka eläimet ja kasvit syntyivät.


Onkin 2 500-vuotisjuhla!

Sarmaja selvitti Katolisesta tietosanakirjasta, että Lucretius kannatti epikurolaista luonnonfilosofiaa. Kreikkalaisfilosofi Epikuros (341-270 eaa) taas seurasi sanakirjan mukaan varhaisemman kollegansa Empedokleen näkemystä, jonka mukaan elolliset olennot ovat kehittyneet maasta niin, että "sellaiset ovat jääneet henkiin, jotka olivat sopivia säilymään ja lisäämään kaltaisiaan".

Empedokles syntyi noin vuonna 490 eaa. Voisimme siis siirtyä Darwinin juhlavuodesta 2009 suoraan luonnonvalinnan ensimmäisen löytäjän synnyn 2 500-vuotisjuhlavuoteen, Sarmaja pilailee kirjassaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla