Ajatus evoluutiosta virisi jo eaa.
Darwinin aatteellisia edeltäjiä löytyy jo 1600-luvulta - harhaoppina, jota kukaan ei julkisesti kannattanut mutta jonka kaikki tunsivat.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Mitä jos Charles Darwin (1809-1882) olisi kuollut jo 1858, ennen luonnonvalinnan teorian julkista esittelyä tiedeyhteisölle?

Lajien kehittymisen idea oli esitelty jo 1800-luvun alkupuolella. Ajatus luonnonvalinnasta mekanismina, joka lajien polveutumisen selittäisi, oli Darwinin varsinainen löydös.

Samaan tulokseen oli kuitenkin omin päin päätynyt myös luonnontutkija Alfred Russel Wallace (1823-1913), joten mikään Einsteinin tavoin todella omaperäinen ajattelija Darwin ei ollut. Ikään kuin luonnonvalinnan teoria olisi vain odottanut löytäjäänsä. Mutta kuinka kauan se odotti?


Spontaani järjestys oudoksuttaa

Lajien polveutuminen toisista lajeista loukkaa lähinnä niitä, jotka uskovat luomiskertomukseen. Useamman intuitiota saattaa häiritä ajatus, että monimutkaiset, hienosti toimivat rakenteet - kuten silmät - voisivat kehittyä ilman "älykästä suunnittelijaa".

Darwinin mukaan ne kuitenkin ovat kehittyneet vähittäisten parannuksien myötä, yrityksen ja erehdyksen tietä.
Tällaisen spontaanin järjestyksen intuitionvastaisuus näkyy siinäkin, kuinka monille vasemmistolaisille - joille evoluutio ei aiheuta hylkimisreaktiota - skotlantilaisen taloustieteilijän Adam Smithin (1723-1790) ajatus taloutta ohjaavasta "näkymättömästä kädestä" tuntuu väärältä.

Vertauskuva viittaa siihen, että omaa etuaan ajavat ihmiset hyödyttävät koko kansantaloutta. "Näkyvää kättä" eli viisivuotissuunnitelmaa tai vastaavaa "älykästä suunnittelijaa" ei tarvita määrittelemään, kuinka paljon mitäkin tuotetta pitää valmistaa, kun jokainen yksilö itse tekee itselleen järkeviä päätöksiä.


Kuka keksi luonnonvalinnan?

Smith ei itse pitänyt pääteoksenaan Kansakuntien varallisuutta vaan Moraalituntojen teoriaa. Siinä hän esittää evoluutiopsykologisia ajatuksia, jotka suomalaisen sosiologin ja varhaisen evoluutiopsykologin Edvard Westermarckin (1862-1939) mukaan olivat "oikeaan osuneita jo sata vuotta ennen Darwinia".

Westermarckin elämäntyötä tutkiva sosiologi Heikki Sarmaja innostui selvittämään, keitä muita 1700-luvun ajattelijoita Westermarck piti arvossa. Aatehistoriallinen sivupolku johti kirjaan Kuka keksi luonnonvalinnan? (Terra Cognita 2009)

Sarmajan hämmästykseksi 1700-luvun skotlantilaisissa valistusajattelijoissa oli monia, jotka vastustivat ajatusta, että luonnon järjestys olisi voinut syntyä satunnaisesta vaihtelusta ja karsinnasta, kun ruumiinrakenteeltaan kelvottomat eivät pystyneet säilymään ja jatkamaan sukuaan.

Historiallisten lähteiden valossa kukaan ei tunnu kannattaneen tällaista "ateistista hypoteesia". Luonnonvalinnan teoria näyttää olleen harhaoppi, jonka kaikki tunsivat mutta jota kukaan ei ääneen uskaltanut kannattaa.


Eläinsatu muka vastusti ideaa

Erityisen tärkeänä Sarmaja pitää satiirikko Bernard Mandevillen (1670-1733) eläinsadun Mehiläistarina toista osaa vuodelta 1729. Sen mukaan monet ihmisen "keksinnöt" ovat syntyneet spontaanisti yrityksen ja erehdyksen kautta ilman, että kukaan olisi niitä varsinaisesti keksinyt: niin raha, markkinat, laivanrakennustaito kuin moraalikin.

Sarmajan mukaan Mandeville sovelsi spontaanin järjestyksen ideaa myös lajien kehittymiseen - mutta esitti vallankumouksellisen käsityksen varmuuden vuoksi muka vastustamalla sitä.

Mandevillen skandaalinkäryisen kirjan perusajatus saattoi siis olla sekä taloustieteen että biologian vallankumousten taustalla. Darwin tunsi Mandevillen. Mutta oliko Mandeville ensimmäinen?

Ei. Sarmaja löysi englantilaisen kirkonmiehen Richard Bentleyn (1662-1742) saarnoja vuodelta 1692. Jälleen luonnonvalinnan perusajatus esiintyy käänteisessä muodossa: Bentley kertoo tällaista teoriaa kannattavista "ateisteista".

Bentleyn mukaan nämä ajatukset olivat erityisen vaarallisia, koska niitä ei haudattu kirjoihin, vaan ne elivät kapakoissa ja kirkoissakin. Bentley pilkkasi ateisteja siitä, että nämä vain toistelivat roomalaisrunoilija Lucretiuksen (n. 99-55 eaa) ajatuksia siitä, kuinka eläimet ja kasvit syntyivät.


Onkin 2 500-vuotisjuhla!

Sarmaja selvitti Katolisesta tietosanakirjasta, että Lucretius kannatti epikurolaista luonnonfilosofiaa. Kreikkalaisfilosofi Epikuros (341-270 eaa) taas seurasi sanakirjan mukaan varhaisemman kollegansa Empedokleen näkemystä, jonka mukaan elolliset olennot ovat kehittyneet maasta niin, että "sellaiset ovat jääneet henkiin, jotka olivat sopivia säilymään ja lisäämään kaltaisiaan".

Empedokles syntyi noin vuonna 490 eaa. Voisimme siis siirtyä Darwinin juhlavuodesta 2009 suoraan luonnonvalinnan ensimmäisen löytäjän synnyn 2 500-vuotisjuhlavuoteen, Sarmaja pilailee kirjassaan.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.