Ajatus evoluutiosta virisi jo eaa.
Darwinin aatteellisia edeltäjiä löytyy jo 1600-luvulta - harhaoppina, jota kukaan ei julkisesti kannattanut mutta jonka kaikki tunsivat.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Mitä jos Charles Darwin (1809-1882) olisi kuollut jo 1858, ennen luonnonvalinnan teorian julkista esittelyä tiedeyhteisölle?

Lajien kehittymisen idea oli esitelty jo 1800-luvun alkupuolella. Ajatus luonnonvalinnasta mekanismina, joka lajien polveutumisen selittäisi, oli Darwinin varsinainen löydös.

Samaan tulokseen oli kuitenkin omin päin päätynyt myös luonnontutkija Alfred Russel Wallace (1823-1913), joten mikään Einsteinin tavoin todella omaperäinen ajattelija Darwin ei ollut. Ikään kuin luonnonvalinnan teoria olisi vain odottanut löytäjäänsä. Mutta kuinka kauan se odotti?


Spontaani järjestys oudoksuttaa

Lajien polveutuminen toisista lajeista loukkaa lähinnä niitä, jotka uskovat luomiskertomukseen. Useamman intuitiota saattaa häiritä ajatus, että monimutkaiset, hienosti toimivat rakenteet - kuten silmät - voisivat kehittyä ilman "älykästä suunnittelijaa".

Darwinin mukaan ne kuitenkin ovat kehittyneet vähittäisten parannuksien myötä, yrityksen ja erehdyksen tietä.
Tällaisen spontaanin järjestyksen intuitionvastaisuus näkyy siinäkin, kuinka monille vasemmistolaisille - joille evoluutio ei aiheuta hylkimisreaktiota - skotlantilaisen taloustieteilijän Adam Smithin (1723-1790) ajatus taloutta ohjaavasta "näkymättömästä kädestä" tuntuu väärältä.

Vertauskuva viittaa siihen, että omaa etuaan ajavat ihmiset hyödyttävät koko kansantaloutta. "Näkyvää kättä" eli viisivuotissuunnitelmaa tai vastaavaa "älykästä suunnittelijaa" ei tarvita määrittelemään, kuinka paljon mitäkin tuotetta pitää valmistaa, kun jokainen yksilö itse tekee itselleen järkeviä päätöksiä.


Kuka keksi luonnonvalinnan?

Smith ei itse pitänyt pääteoksenaan Kansakuntien varallisuutta vaan Moraalituntojen teoriaa. Siinä hän esittää evoluutiopsykologisia ajatuksia, jotka suomalaisen sosiologin ja varhaisen evoluutiopsykologin Edvard Westermarckin (1862-1939) mukaan olivat "oikeaan osuneita jo sata vuotta ennen Darwinia".

Westermarckin elämäntyötä tutkiva sosiologi Heikki Sarmaja innostui selvittämään, keitä muita 1700-luvun ajattelijoita Westermarck piti arvossa. Aatehistoriallinen sivupolku johti kirjaan Kuka keksi luonnonvalinnan? (Terra Cognita 2009)

Sarmajan hämmästykseksi 1700-luvun skotlantilaisissa valistusajattelijoissa oli monia, jotka vastustivat ajatusta, että luonnon järjestys olisi voinut syntyä satunnaisesta vaihtelusta ja karsinnasta, kun ruumiinrakenteeltaan kelvottomat eivät pystyneet säilymään ja jatkamaan sukuaan.

Historiallisten lähteiden valossa kukaan ei tunnu kannattaneen tällaista "ateistista hypoteesia". Luonnonvalinnan teoria näyttää olleen harhaoppi, jonka kaikki tunsivat mutta jota kukaan ei ääneen uskaltanut kannattaa.


Eläinsatu muka vastusti ideaa

Erityisen tärkeänä Sarmaja pitää satiirikko Bernard Mandevillen (1670-1733) eläinsadun Mehiläistarina toista osaa vuodelta 1729. Sen mukaan monet ihmisen "keksinnöt" ovat syntyneet spontaanisti yrityksen ja erehdyksen kautta ilman, että kukaan olisi niitä varsinaisesti keksinyt: niin raha, markkinat, laivanrakennustaito kuin moraalikin.

Sarmajan mukaan Mandeville sovelsi spontaanin järjestyksen ideaa myös lajien kehittymiseen - mutta esitti vallankumouksellisen käsityksen varmuuden vuoksi muka vastustamalla sitä.

Mandevillen skandaalinkäryisen kirjan perusajatus saattoi siis olla sekä taloustieteen että biologian vallankumousten taustalla. Darwin tunsi Mandevillen. Mutta oliko Mandeville ensimmäinen?

Ei. Sarmaja löysi englantilaisen kirkonmiehen Richard Bentleyn (1662-1742) saarnoja vuodelta 1692. Jälleen luonnonvalinnan perusajatus esiintyy käänteisessä muodossa: Bentley kertoo tällaista teoriaa kannattavista "ateisteista".

Bentleyn mukaan nämä ajatukset olivat erityisen vaarallisia, koska niitä ei haudattu kirjoihin, vaan ne elivät kapakoissa ja kirkoissakin. Bentley pilkkasi ateisteja siitä, että nämä vain toistelivat roomalaisrunoilija Lucretiuksen (n. 99-55 eaa) ajatuksia siitä, kuinka eläimet ja kasvit syntyivät.


Onkin 2 500-vuotisjuhla!

Sarmaja selvitti Katolisesta tietosanakirjasta, että Lucretius kannatti epikurolaista luonnonfilosofiaa. Kreikkalaisfilosofi Epikuros (341-270 eaa) taas seurasi sanakirjan mukaan varhaisemman kollegansa Empedokleen näkemystä, jonka mukaan elolliset olennot ovat kehittyneet maasta niin, että "sellaiset ovat jääneet henkiin, jotka olivat sopivia säilymään ja lisäämään kaltaisiaan".

Empedokles syntyi noin vuonna 490 eaa. Voisimme siis siirtyä Darwinin juhlavuodesta 2009 suoraan luonnonvalinnan ensimmäisen löytäjän synnyn 2 500-vuotisjuhlavuoteen, Sarmaja pilailee kirjassaan.

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5205
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti
Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.