Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007

Mikael Agricola oli kovan paikan edessä, kun hän uskonpuhdistuksen hengessä ryhtyi 1530-luvulla kääntämään pyhiä kirjoja suomeksi. Kaikki oli käännettävä, mitä vastaan tuli, eikä mitään saanut muuttaa, ettei teksti menettäisi pyhyyttään.

Useammin kuin kerran Agricola joutui reunahuomautuksessa toteamaan, että alkutekstin sanalle ei kerta kaikkiaan löytynyt suomesta kunnon vastinetta, ja joskus oli kääntäjänkin pakko arvailla. Näin kävi psalmissa 45, kun tekstissä kerrottiin kassiakanelista: ”Mitä se kesia onopi, en minä tiedä. Muutomat sen kasiaksi kutsuvat. Se mahtaa olla yksi juuri kuin hyvästi hajaapi ja vaatteet hyvästi haisemaan saattaa.”

Joskus Agricola antoi vahingon kiertää: hän lainasi lähdetekstistä sanan sellaisenaan ja jätti suomalaisen lukijansa pähkäilemään, mikä kumma saattoi olla appium, lactuca tai nardus. Vasta myöhemmin on latinan ap(p)ium ja lactuca korvattu ruotsalaisilla lainasanoilla selleri ja salaatti ja nardus on opittu tuntemaan Himalajan kasvina, jonka juurakosta on puristettu hienoa, tuoksuvaa öljyä.

Joitakin sanoja Agricola vain muutti hieman suomalaisemman näköisiksi, esimerkiksi Libanonin ylpeydestä setristä hän käytti nimitystä cedri. Asiayhteydestä suomalaisetkin saattoivat ymmärtää, että kysymyksessä oli erityisen arvokas puu.

Sypressin kohdalla Agricola antautui ja muutti puun muina miehinä hongaksi.

Eläinten kanssa ei ollut sen helpompaa. Psalmissa 104 esimerkiksi kerrottiin vuorten rinteillä asuvista kauriista ja kallionkoloissa piileskelevistä tamaaneista. Kääntäessään psalmia ensimmäistä kertaa rukouskirjaansa Agricola sijoitti vuoren rinteille mäyrät ja kanelit turvautuen jälkimmäisen lajin kohdalla kaniinia merkitsevään ruotsalaiseen lainaan.

Kun sama kohta tuli eteen Psalttarissa, rinteille ilmestyivät villivuohet, ja kanelien vaihtoehdoksi Agricola lisäsi toisen ruotsalaisen lainan, siiliä merkitsevät iilkotit.

Vikaan meni siis uusikin yritys, mutta kääntäjän ongelmat on helppo ymmärtää. Kuinka moni nykysuomalainen tietää, mikä eläin on tamaani?

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa

*Tällaistakin Agricola joutui kääntäjänä pähkäilemään. Otsikko on suora lainaus hänen tekstistään.