Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2007

Kevätaurinko vetää multasormen vastustamattomalla voimalla kasvimaalle, ja Mikael Agricolan juhlavuoden kunniaksi hän tahtoo tänä vuonna viljellä erityisesti niitä kasveja, jotka mainitaan Agricolan teoksissa.

Vaikka Raamatun maailma poikkeaa suuresti Suomen oloista, Agricolan teksteissä esiintyy eksoottisten lajien ohella myös tuttuja puutarhakasveja. Lisäksi Agricola on esipuherunoissaan kertonut yhtä ja toista myös muinaisten suomalaisten kasvitarhoista.

Tarhan peruslajistoa olivat pavut, herneet, kaalit, nauriit ja sipulit. Pavuilla tarkoitettiin Agricolan aikana härkäpapuja. Ikivanha ravinto- ja kuitukasvi nokulainen eli nokkonen rehotti tunkion kyljessä.

Uudemmilla kasveilla oli latinan kielestä mukaillut nimet: Agricolan appium oli selleri ja lahtukka salaatti.

Yrttitarha oli ylenpalttinen. Siellä kukoistivat dilli, feniculum eli fenkoli, iisoppi, kumina, minttu, salvia, sinappi ja timjami. Oluen maustamisessa tarpeellinen humala kiipesi salkoa pitkin korkeuksiin.

Lääkekasviosastosta löytyi agrimonia eli maarianverijuuri, betonica eli rohtopähkämö, koiruoho, kynsilaukka ja märkkä, jolla tarkoitettiin lääkkeeksi käytettyä sellerinjuurta. Jokivarren lehdosta saattoi käydä hakemassa kvesyrtin eli punakoison.

Kasvitarhaa reunustivat terveellisiä marjoja tuottavat pensaat, viinamarja ja hylle eli mustaselja.

Nykypäivän kotitarhuri saattaa löytää puutarhamyymälästä poleijan eli puolanmintun ja tuoksuvan ruudan, mutta ne tuskin selviävät Suomen talvesta.

Kurpitsan kohdalla tulee tenkkapoo. Agricola mainitsee kyllä kasvin nimeltä curbita mutta sanoo sen kiipeävän köynnöksenä tukea pitkin ja tuottavan hedelmiä, joista valmistetaan kannuja ja pulloja. Se ei siis ole tavallinen kurpitsa vaan pullokurpitsa, jota ei kannata yrittää kasvattaa pikkelsin toivossa.

Yllätyksen tuottaa myös planttu. Agricolan teksteissä se tarkoittaa kasvia tai tainta yleisesti, ei vielä sitä juureskasvia, johon saman sanan nykymuoto lanttu viittaa.

Kaisa Häkkinen

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa