Monissa kulttuureissa suositaan poikavauvoja tyttöjen kustannuksella. Aasiassa ilmiö on saanut valtavat mitat. Mitä seuraa, kun miljoonat nuorukaiset jäävät naimattomiksi?


Aasiassa ilmiö on saanut valtavat mitat. Mitä seuraa, kun miljoonat
nuorukaiset jäävät naimattomiksi?




"Kiinan hallitus pelkää maassa tikittävää poikamiespommia ja aikoo määrätä rangaistuksia niille, jotka tekevät abortin saatuaan selville, että sikiö on tyttö", ilmoitti maan virallinen uutistoimisto Xinhua elokuun lopussa.

Pelkästään sikiön sukupuoleen perustuva raskaudenkeskeytys on Kiinassa jo nyt laitonta, mutta siitä huolimatta tyttösikiöiden seulonta ja abortointi on niin yleistä, että poikia on jo yli puolitoista kertaa niin paljon kuin tyttöjä.

Tyttövauvaa ei toivoteta tervetulleeksi monessa muussakaan maassa. Vaikka sikiön sukupuolen paljastaminen on esimerkiksi Intiassa lailla kielletty, sukupuolenmääritysklinikka löytyy lähes joka kylästä.

Raskaudenkeskeytyksiä alettiin tutkia, kun eräässä intialaisessa sairaalassa abortoitiin erehdyksessä poikasikiö ja asiasta nousi kohu. Paljastui, että tuhansien abortoitujen sikiöiden joukossa oli vain muutama poika.


Tyttö käy kalliiksi

Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin karsaasti tyttöjä kohtaan?

Politiikan tutkimuksen professori Valerie Hudson yhdysvaltalaisesta Brigham Young -yliopistosta ja tutkija Andrea den Boer brittiläisestä Kentin yliopistosta esittävät, että syynä on perheiden pyrkimys ylläpitää sosiaalisia rajoja.

Koska ihminen pariutuu yleensä suvun ulkopuolelle, kertynyt omaisuus - ja sen mukana valta, etuoikeudet ja arvostus - pitää siirtää sukupolvelta toiselle niin, että perhe ei menetä yhteiskunnallista asemaansa.

Traditionaalisissa järjestelmissä, joissa miehet katsotaan perheen elättäjiksi, tämä varmistetaan siirtämällä varallisuus isältä pojalle; tytär taas annetaan naimakaupassa sulhasen sukuun. Kaupantekiäisinä sulhasen suku vaatii vielä huomattavat myötäjäiset.


Kohtalo veitsenterällä

Naimakaupat ovat tällaisissa yhteiskunnissa tietenkin tiukasti järjestettyjä, eivät romanttisesta rakkaudesta johtuvia. Niitä luonnehtii myös hypergyniaksi kutsuttu piirre: vanhemmat yrittävät naittaa tyttärensä omaa sosiaalista asemaansa korkeammalle. Tämän vuoksi he ovat myös valmiit maksamaan myötäjäisiä.

Käytäntö saa aikaan sen, että tyttäristä koituu perheelle enimmäkseen vain kuluja, kun taas pojat ovat paitsi työvoimaa myös vanhempiensa sosiaaliturva. "Tytär on varas", kiteyttää kantonilainen sanonta.

Mikäli lapsilukua aletaan vielä rajoittaa kuten Kiinassa, on tyttölasten kohtalo sananmukaisesti veitsenterällä.

Vaikka valtio ei puuttuisikaan asiaan, eivät tytöt silti ole aina turvassa. Erään tutkimuksen mukaan Bangladeshissa tyttölapsen todennäköisyys kuolla nuorena nousi kuusinkertaiseksi, jos hänellä jo oli vanhempi sisar.


Alin luokka jää vaimoitta

Poikien suosiminen tyttöjen kustannuksella johtaa vääjäämättä siihen, että nuoria miehiä alkaa jossain vaiheessa olla liikaa. Hudson ja den Boer arvioivat nuorukaisten määrän Kiinassa, Intiassa, Afganistanissa, Bangladeshissa, Pakistanissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa. Tuloksena oli varovaisimpienkin arvioiden mukaan 90 miljoonaa ylimääräistä 15-34-vuotiasta aasialaismiestä vuonna 2020.

Ylijäämämiesten valtavasta määrästä seuraa ainakin se, ettei kaikille ei riitä vaimoa.

Jos vaimoa vaille voisi jäädä kuka tahansa Aasian nuorukaisista, olisi peräkamarin poikia tulevaisuudessa tasaisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa. Silloin miesten ylimäärästä ei koituisi erityistä yhteiskunnallista ongelmaa.

Vanhempien pyrkimys naittaa tyttäret sosiaalisesti ylöspäin aiheuttaa kuitenkin sen, että alimman sosiaaliryhmän miehet jäävät muita todennäköisemmin naimattomiksi, vaikka naisia olisi yhtä paljon kuin miehiä. Mitä suurempi naisvajaus, sitä useampi alimman luokan mies jää naimattomaksi.


Nuorukaiset ruutitynnyrinä

Ongelmia vielä pahentaa se, että miehet ovat naisia taipuvaisempia tekemään rikoksia ja käyttämään väkivaltaa. Lisäksi nuoret miehet ovat muita alttiimpia epäsosiaaliseen käytökseen, naimattomat miehet horjahtavat kaidalta polulta naimisissa olevia useammin ja alemmassa asemassa olevat miehet syyllistyvät kaikkeen tällaiseen ylempiä useammin.

Näkemystä vahvistaa myös Bremenin yliopiston sosiaalipedagogiikan professori Gunnar Heinsohn, vaikka hän ei olekaan kiinnittänyt huomiota erityisesti vaimottomiksi tuomittuihin nuoriin miehiin.

Heinsohn on esittänyt, että väestönkasvu aiheuttaa nuorisoylijäämän, jolle ei ole paikkaa yhteiskunnassa. Tämä "nuorisopullistuma" on Heinsohnin mukaan ollut ja tulee olemaan tärkein vallankumousten, kansanmurhien ja sotien aiheuttaja. Erityisesti nuorista miehistä muodostuu ruutitynnyri, joka räjähtää pienimmästäkin kipinästä.

Hudsonin ja den Boerin mukaan tarpeeksi vinoutuneen sukupuolijakauman maita voikin hallita vain diktatorisesti. Lisäksi hallitsijoiden on joko kanavoitava pohjasakan tyytymättömyys kotimaisia vähemmistöryhmiä vastaan tai lähetettävä heidät valloittamaan uusia mantereita, kuten tapahtui aikoinaan Espanjassa ja Portugalissa.


Syy vai seuraus?

Hudsonin ja den Boerin päättelyssä on kuitenkin yksi mutta. Sosiologeina he olettavat, että alhainen asema, naimattomuus ja nuoruus saavat miehen kuin miehen poikkeamaan kaidalta polulta tai innostumaan sotaretkistä. Naimattomuuden lisääntyessä lisääntyy myös rötöstely ja epäsosiaalisuus.

Mutta jospa naimattomuus ei olekaan syy vaan seuraus? Taipumus rikoksiin, väkivaltaisuus ja alhainen asema voivat olla teerikukon repaleisen pyrstön kaltaisia merkkejä huonosta kelpoisuudesta, jolloin naimattomuuden ja epäsosiaalisuuden välinen yhteys syntyy valikoitumisen kautta.

Jos näin on, ei naimattomuuden lisääntyminen välttämättä lisää rikoksia ja väkivaltaa. Kisa vain kiristyy, kun karsintaraja nousee.

Tämän markkinamekanismin olettaisi parantavan yhä harvinaisemmiksi käyvien naisten asemaa. Vanhempien kuvittelisi saavan tyttärensä miehelään ilman myötäjäisiäkin.

Hudson ja den Boer ovat kuitenkin sillä kannalla, että vääristynyt sukupuolijakauma johtaa vain naisten entistä tiukempaan valvontaan. Heidän koulutustasonsa laskee, työssäkäyntinsä vähenee, synnytyksensä lisääntyvät ja itsemurha-alttiutensa nousee.

Kiina ja Intia ovatkin ainoat maailman maat, joissa nuoret naiset tekevät enemmän itsemurhia kuin nuoret miehet.


Pertti Töttö on Kuopion yliopiston sosiaalitutkimuksen menetelmien professori. Kirjoitus perustuu Valerie Hudsonin ja Andrea den Boerin kirjaan Bare Branches. The Security Implications of Asia’s Surplus Male Population (MIT Press 2005) sekä Gunnar Heinsohnin kirjaan Söhne und Weltmacht. Terror im Aufstieg und Fall der Nationen (Orell Füssli 2003).

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.