Monissa kulttuureissa suositaan poikavauvoja tyttöjen kustannuksella. Aasiassa ilmiö on saanut valtavat mitat. Mitä seuraa, kun miljoonat nuorukaiset jäävät naimattomiksi?


Aasiassa ilmiö on saanut valtavat mitat. Mitä seuraa, kun miljoonat
nuorukaiset jäävät naimattomiksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


"Kiinan hallitus pelkää maassa tikittävää poikamiespommia ja aikoo määrätä rangaistuksia niille, jotka tekevät abortin saatuaan selville, että sikiö on tyttö", ilmoitti maan virallinen uutistoimisto Xinhua elokuun lopussa.

Pelkästään sikiön sukupuoleen perustuva raskaudenkeskeytys on Kiinassa jo nyt laitonta, mutta siitä huolimatta tyttösikiöiden seulonta ja abortointi on niin yleistä, että poikia on jo yli puolitoista kertaa niin paljon kuin tyttöjä.

Tyttövauvaa ei toivoteta tervetulleeksi monessa muussakaan maassa. Vaikka sikiön sukupuolen paljastaminen on esimerkiksi Intiassa lailla kielletty, sukupuolenmääritysklinikka löytyy lähes joka kylästä.

Raskaudenkeskeytyksiä alettiin tutkia, kun eräässä intialaisessa sairaalassa abortoitiin erehdyksessä poikasikiö ja asiasta nousi kohu. Paljastui, että tuhansien abortoitujen sikiöiden joukossa oli vain muutama poika.


Tyttö käy kalliiksi

Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin karsaasti tyttöjä kohtaan?

Politiikan tutkimuksen professori Valerie Hudson yhdysvaltalaisesta Brigham Young -yliopistosta ja tutkija Andrea den Boer brittiläisestä Kentin yliopistosta esittävät, että syynä on perheiden pyrkimys ylläpitää sosiaalisia rajoja.

Koska ihminen pariutuu yleensä suvun ulkopuolelle, kertynyt omaisuus - ja sen mukana valta, etuoikeudet ja arvostus - pitää siirtää sukupolvelta toiselle niin, että perhe ei menetä yhteiskunnallista asemaansa.

Traditionaalisissa järjestelmissä, joissa miehet katsotaan perheen elättäjiksi, tämä varmistetaan siirtämällä varallisuus isältä pojalle; tytär taas annetaan naimakaupassa sulhasen sukuun. Kaupantekiäisinä sulhasen suku vaatii vielä huomattavat myötäjäiset.


Kohtalo veitsenterällä

Naimakaupat ovat tällaisissa yhteiskunnissa tietenkin tiukasti järjestettyjä, eivät romanttisesta rakkaudesta johtuvia. Niitä luonnehtii myös hypergyniaksi kutsuttu piirre: vanhemmat yrittävät naittaa tyttärensä omaa sosiaalista asemaansa korkeammalle. Tämän vuoksi he ovat myös valmiit maksamaan myötäjäisiä.

Käytäntö saa aikaan sen, että tyttäristä koituu perheelle enimmäkseen vain kuluja, kun taas pojat ovat paitsi työvoimaa myös vanhempiensa sosiaaliturva. "Tytär on varas", kiteyttää kantonilainen sanonta.

Mikäli lapsilukua aletaan vielä rajoittaa kuten Kiinassa, on tyttölasten kohtalo sananmukaisesti veitsenterällä.

Vaikka valtio ei puuttuisikaan asiaan, eivät tytöt silti ole aina turvassa. Erään tutkimuksen mukaan Bangladeshissa tyttölapsen todennäköisyys kuolla nuorena nousi kuusinkertaiseksi, jos hänellä jo oli vanhempi sisar.


Alin luokka jää vaimoitta

Poikien suosiminen tyttöjen kustannuksella johtaa vääjäämättä siihen, että nuoria miehiä alkaa jossain vaiheessa olla liikaa. Hudson ja den Boer arvioivat nuorukaisten määrän Kiinassa, Intiassa, Afganistanissa, Bangladeshissa, Pakistanissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa. Tuloksena oli varovaisimpienkin arvioiden mukaan 90 miljoonaa ylimääräistä 15-34-vuotiasta aasialaismiestä vuonna 2020.

Ylijäämämiesten valtavasta määrästä seuraa ainakin se, ettei kaikille ei riitä vaimoa.

Jos vaimoa vaille voisi jäädä kuka tahansa Aasian nuorukaisista, olisi peräkamarin poikia tulevaisuudessa tasaisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa. Silloin miesten ylimäärästä ei koituisi erityistä yhteiskunnallista ongelmaa.

Vanhempien pyrkimys naittaa tyttäret sosiaalisesti ylöspäin aiheuttaa kuitenkin sen, että alimman sosiaaliryhmän miehet jäävät muita todennäköisemmin naimattomiksi, vaikka naisia olisi yhtä paljon kuin miehiä. Mitä suurempi naisvajaus, sitä useampi alimman luokan mies jää naimattomaksi.


Nuorukaiset ruutitynnyrinä

Ongelmia vielä pahentaa se, että miehet ovat naisia taipuvaisempia tekemään rikoksia ja käyttämään väkivaltaa. Lisäksi nuoret miehet ovat muita alttiimpia epäsosiaaliseen käytökseen, naimattomat miehet horjahtavat kaidalta polulta naimisissa olevia useammin ja alemmassa asemassa olevat miehet syyllistyvät kaikkeen tällaiseen ylempiä useammin.

Näkemystä vahvistaa myös Bremenin yliopiston sosiaalipedagogiikan professori Gunnar Heinsohn, vaikka hän ei olekaan kiinnittänyt huomiota erityisesti vaimottomiksi tuomittuihin nuoriin miehiin.

Heinsohn on esittänyt, että väestönkasvu aiheuttaa nuorisoylijäämän, jolle ei ole paikkaa yhteiskunnassa. Tämä "nuorisopullistuma" on Heinsohnin mukaan ollut ja tulee olemaan tärkein vallankumousten, kansanmurhien ja sotien aiheuttaja. Erityisesti nuorista miehistä muodostuu ruutitynnyri, joka räjähtää pienimmästäkin kipinästä.

Hudsonin ja den Boerin mukaan tarpeeksi vinoutuneen sukupuolijakauman maita voikin hallita vain diktatorisesti. Lisäksi hallitsijoiden on joko kanavoitava pohjasakan tyytymättömyys kotimaisia vähemmistöryhmiä vastaan tai lähetettävä heidät valloittamaan uusia mantereita, kuten tapahtui aikoinaan Espanjassa ja Portugalissa.


Syy vai seuraus?

Hudsonin ja den Boerin päättelyssä on kuitenkin yksi mutta. Sosiologeina he olettavat, että alhainen asema, naimattomuus ja nuoruus saavat miehen kuin miehen poikkeamaan kaidalta polulta tai innostumaan sotaretkistä. Naimattomuuden lisääntyessä lisääntyy myös rötöstely ja epäsosiaalisuus.

Mutta jospa naimattomuus ei olekaan syy vaan seuraus? Taipumus rikoksiin, väkivaltaisuus ja alhainen asema voivat olla teerikukon repaleisen pyrstön kaltaisia merkkejä huonosta kelpoisuudesta, jolloin naimattomuuden ja epäsosiaalisuuden välinen yhteys syntyy valikoitumisen kautta.

Jos näin on, ei naimattomuuden lisääntyminen välttämättä lisää rikoksia ja väkivaltaa. Kisa vain kiristyy, kun karsintaraja nousee.

Tämän markkinamekanismin olettaisi parantavan yhä harvinaisemmiksi käyvien naisten asemaa. Vanhempien kuvittelisi saavan tyttärensä miehelään ilman myötäjäisiäkin.

Hudson ja den Boer ovat kuitenkin sillä kannalla, että vääristynyt sukupuolijakauma johtaa vain naisten entistä tiukempaan valvontaan. Heidän koulutustasonsa laskee, työssäkäyntinsä vähenee, synnytyksensä lisääntyvät ja itsemurha-alttiutensa nousee.

Kiina ja Intia ovatkin ainoat maailman maat, joissa nuoret naiset tekevät enemmän itsemurhia kuin nuoret miehet.


Pertti Töttö on Kuopion yliopiston sosiaalitutkimuksen menetelmien professori. Kirjoitus perustuu Valerie Hudsonin ja Andrea den Boerin kirjaan Bare Branches. The Security Implications of Asia’s Surplus Male Population (MIT Press 2005) sekä Gunnar Heinsohnin kirjaan Söhne und Weltmacht. Terror im Aufstieg und Fall der Nationen (Orell Füssli 2003).

Sisältö jatkuu mainoksen alla