Me juhlimme vappua kuin varkain jo aattona. Varsinaisena juhlapäivänä moni käy arvokkaasti lounaalla. Kuva: Shutterstock
Me juhlimme vappua kuin varkain jo aattona. Varsinaisena juhlapäivänä moni käy arvokkaasti lounaalla. Kuva: Shutterstock

Pönöttämisen ja viinan vetämisen välistä puuttuu kepeämpi vaihde.

Kansainvälisten kokouksien cocktailtilaisuuksissa suomalaiset hakeutuvat toistensa seuraan sipisemään, etteivät jaksa koko ajan puhua englantia ja verkostoitua. Samaan aikaan muiden maiden porukat puhua porisevat murteisella englannilla kaikkien kanssa. Syntyy umpimielinen Impivaara keskelle kepeitä kokkareita.

Monikansallinen cocktailtilaisuus on vaikea paikka, sillä siinä törmäävät toisiinsa sosiaa­lisuuden vaatimus ja sen pelko. Verkotu, seurustele, ole kepeä, käskee suomalainen itseään mutta tuntee pelkkää jähmeyttä, joka sammuttaa seurusteluyritykset alkuunsa. Edes juoda ei voi, koska silloin vain todentaisi nolon stereotypian vasta viinan voimalla käynnistyvästä ujostelijasta.

Juhlat ovat aina olleet suomalaiselle vähintään yhtä paljon haaste kuin mahdollisuus. Synnynnäisiksi seurustelijoiksi koetut ulkomaalaiset ovat kuin entisaikain sivistyneistö, joka sai tavallisen rahvaan jännittämään, miten päin tässä oikein pitäisi olla. Luokka-asetelmat jähmettivät juhlijaa, tietää Helsingin yliopiston sosiaalihisto­rian professori Matti Peltonen.

– Ei saanut näyttää sivistymättömältä moukalta, koska niin sanottu sivistyneistö siitä aina muistutti. Kun suomalaiset eivät olleet hierarkkisissa juhlissa, meno oli vallatonta ja puhe sujuvaa, mutta kun oli ”herroja” paikalla, olivat kaikki hiljaa, Peltonen kuvaa.

Juhlitaan ennen juhlaa

Meillä suomalaisilla on sellainenkin erikoisuus, että keskitymme juhlimaan aattona, emme niinkään varsinaisena juhlapäivänä.

Me pidämme hauskaa vapun, juhannuksen, joulun ja uudenvuoden aattona. Maailmalla tämä on harvinaisempaa, sillä useimmissa maissa aatolla ei ole mitään merkitystä.

Helsingin yliopiston kansatieteen professori Hanna Snellman arvelee, että tapa liittyy vakavuuteen, jolla suomalainen suhtautuu juhlien viettoon.

– Suomalaiset juhlivat railakkaimmin aattona, vähän niin kuin salaa. Varsinaiseen juhlapäivään jää enemmän pönötystä, kuten arvokas jouluateria tai vappulounas. Myös vapun monet tilaisuudet poliittisine puheineen ovat arvokkaita, Snellman sanoo.

Totista tyyliä edustaa myös itsenäisyyspäivän vietto, joka keskittyy varsinaiseen juhlapäivään Presidentinlinnan vastaanottoineen. Arvokas, lähes harras tunnelma tarttuu maan merkkipäivään suureksi osaksi sodan muistosta.

Monet muut vuotuisjuhlat ovat taustaltaan uskonnollisia, mikä saattaa Snellmanin mukaan selittää, miksi aattona juhlinta käy paremmin laatuun: varsinaisena kristillisenä juhlapäivänä ei ole ollut sopivaa irrotella.

Alkoholi rikkoo hiljaisuuden

Juhlat ovat siitä erikoinen tapahtuma, että ihmiset kokoontuvat yhteen tekemättä mitään erikoista. He vain keskittyvät toisiinsa. Vaaditaan seurustelutaitoja, jotta vältytään vaivaantumiselta.

Suomessa hankaluutena on perinteinen hiljaisuuden arvostus. Se voi vetää vakavaksi pelkkään yhdessäoloon varatussa tilaisuudessa.

– Suomessa hiljaisuutta ja vaatimattomuutta pidetään hyveinä, joihin on kotona ja koulussa kannustettu. Nykyään meidän pitää oikein opettelemalla opetella kehumaan amerikkalaiseen tapaan, kuinka erinomaisia olemme, Snellman huomauttaa.

Perinteinen ratkaisu vaitonaisuuden ongelmaan on tietenkin ollut kemiallinen. Alkoholi avaa äänen, ja mekkalaa alkaa oitis syntyä. Vain puoliksi leikillään sanotaan, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

Kepeyden tuulosia ilmassa

Jo Suomen ruotsinkieliset juhlivat kepeämmin kuin suomenkielinen väki. Suomenruotsalaisilla on myös hieman erilainen suhtautuminen viinaksiin, muistuttaa juhlimiseen perehtynyt sosiologian dosentti Ismo Kantola Turun yliopistosta.

– Ruotsinkielisillä ei ole jyrkkää rajanvetoa alkoholin käytön ja muun sosiaalisen kanssakäymisen välillä. Kunnon kännit eivät kuulu perinteiseen suomenruotsalaiseen kulttuuriin, vaikka muuten alkoholiin ei suhtauduta torjuvasti. Juominen ei ole sellainen loveen lankeamisen vapaa kenttä, jota se suomenkielisille tahtoo olla, Kantola sanoo.

Niin suomalainen viinapää kuin hiljaisuuskin ovat stereotypioita, jotka toistelemalla myös pysyvät hengissä. Siksi tämäkään juttu ei ehkä edistä vapautumista jähmeyden ikeestä.

Uusia tuulia tuntuu kuitenkin jo ilmassa. Joitakin vuosia sitten keksitty ravintolapäivä levittäytyy toukokuussa turuille ja toreille. Se jos mikä on kepeää kulinaarista yhdessäoloa, jota ei raskauteta pönötyksellä tai samanistisella humalatilalla. Malja sille!

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2013

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.