Afrikalla on maailmanennätys syntyvyydessä ja aidsiin kuolevien määrässä. Voittaako tappajatauti vai hedelmällisyys?

TEKSTI:Arvi Hurskainen

Afrikalla on maailmanennätys syntyvyydessä ja aidsiin kuolevien määrässä.
Voittaako tappajatauti vai hedelmällisyys?

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2001

Vaikka Afrikkaa pidetään jälkeenjääneenä, nälän ja sotien runtelemana, kaikkineen köyhyysloukkuun tuomittuna maanosana, se on muuta maailmaa edellä ainakin kahdessa asiassa. Ensinnäkin siellä on maailman ylivoimaisesti suurin syntyvyys, keskimäärin 5,4 lasta naista kohti. Toiseksi valtaosa aidsiin sairastuneista ja siihen kuolleista on Afrikasta.

Tällainen luonnehdinta kuulostaa groteskilta, mutta se ilmaisee karrikoidusti maanosan karun tilan. Ikään kuin siellä ei olisi ollut jo entuudestaan puutetta ja kurjuutta tarpeeksi, sinne piti vielä iskeä aidsin, vieläpä sellaisella voimalla, jollaista ei ole nähty muualla maailmassa.

Tutkija sanoisi - jatkaakseni groteskia ilmaisutapaa - että tilanne on varsin mielenkiintoinen. Suuri syntyvyys aiheuttaa voimakasta väestönkasvua, mutta aids vaikuttaa täysin päinvastaiseen suuntaan. Jatkuuko kasvu, vai taittaako aids nousevat käyrät ja kääntää ne laskusuuntaan? Saattaisiko aids hallitsemattomasti levitessään jopa tuhota kokonaisia väestöjä?

Väkiluku tuplaantuu 25 vuodessa

Afrikan väestö kasvaa vuosittain noin 20 miljoonalla. Kasvu on erityisen voimakasta tiheästi asutuissa maissa, kuten Burundissa, Etiopiassa, Kamerunissa, Keniassa, Malawissa, Nigeriassa, Norsunluurannikolla ja Ruandassa.

Vielä vuonna 1950 koko Afrikan väkiluku oli noin 260 miljoonaa eli vain kolmannes Euroopan silloisesta väestöstä. Nyt Afrikassa on kuitenkin jo 800 miljoonaa ihmistä, eli väkiluku on saavuttanut ja ohittanut Euroopan noin 740 miljoonaan jääneen nykytason. Nykyisellä kasvuvauhdilla Afrikan väkiluku kaksinkertaistuu 25 vuodessa, ja ennusteen mukaan se on vuonna 2050 kolme kertaa Euroopan väkimäärää suurempi.

Etiopia edustaa hyvin koko Afrikan tilannetta. Vuonna 1900 Etiopian väestön arvellaan olleen vajaat 12 miljoonaa ja kasvaneen 0,3 prosentin vuosivauhtia. Kuudessakymmenessä vuodessa väkiluku kaksinkertaistui. Seuraavaan kaksinkertaistumiseen kului alle kolmekymmentä vuotta. Nyt saman alueen väkiluku (Eritrea mukaan luettuna) on 65 miljoonaa ja kasvaa noin kolme prosenttia vuodessa - kymmenen kertaa niin nopeasti kuin vuonna 1900.





Afrikan väestö


AIDS: merkkejä paremmasta

Vaikka aids-epidemia yhä pahenee useimmissa Afrikan maissa, toivon merkkejäkin on. Erityisesti Uganda, joka vuosikymmen sitten oli pahimpia alueita, on saanut tilastonsa kaunistumaan, ja kehitys näyttää jatkuvan. Puhutaan jopa "Ugandan ihmeestä", josta nyt ollaan valmiita ottamaan mallia muissa maissa.

Aidsia on esiintynyt Ugandassa jo ainakin vuodesta 1982 lähtien, mutta aluksi ongelma kiellettiin. Tautiin liittyi syvä häpeä, ja leimautumisen pelossa asiasta vaiettiin. Aids levisi siinä määrin, että vuonna 1993 Ugandassa oli 1,5 miljoonaa tartunnan saanutta - enemmän kuin missään muussa maassa tuolloin.

1990-luvun puolivälissä tuli kuitenkin käänne parempaan. Aids-luvut alkoivat laskea monilla alueilla. Erityisesti nuorten seksuaalinen käyttäytyminen ja heidän suhtautumisensa aidsiin olivat muuttuneet merkittävästi. Kehityksestä voi kiittää tehokkaasti toiminutta valtiovaltaa.

Hiljaisuuden ja häpeän muuri rikottiin mahdollisimman korkealla taholla: mukana on ollut valtionhallinto presidentti Yoveri Musevenista lähtien. Taudin torjumiseksi tehtiin suunnitelmat, ja ne toteutettiin. Kampanja sai Ugandassa paljon julkisuutta, ja kaikki saivat mahdollisuuden oppia perusasiat aidsista ja sen torjunnasta.

Vuosien 1993-1998 aikana hiv-infektion saaneiden määrä väheni Ugandan pahimmilla epidemia-alueilla 30 prosentista 13:een.

Ja yllättäviä takaiskuja

Toisaalta Etelä-Afrikan aids-politiikka on kohdannut odottamattomia vaikeuksia. Muun muassa maan presidentti Thabo Mbeki on nimittäin julkisesti alkanut epäillä koko hiv- ja aids-syndrooman olemassaoloa. Näin hän on pahoin vaikeuttanut vuonna 1994 laaditun kansallisen aids-ohjelman toimeenpanoa.

Taustalla on joidenkin tutkijoidenkin tukema epäilys, että Afrikassa aidsin tiliin pannut sairastumiset ja kuolemantapaukset olisivatkin köyhyydestä ja aliravitsemuksesta johtuvia muita sairauksia, joilla ei olisi mitään tekemistä hi-viruksen kanssa. Siksi Etelä-Afrikka on ulkopuolisten tutkijoiden avulla etsinyt "afrikkalaista ratkaisua" aidsiin.

Vuonna 1997 julkistettiin Virodene-niminen eteläafrikkalainen ihmelääke, jota Mbekin hallitus asettui tukemaan. Aine osoittautui kuitenkin myrkylliseksi teolliseksi liuotteeksi. Toisaalta Mbeki torjui tunnetun AZT-lääkkeen käyttöönoton maassaan, varsinkin raskaana olevien ja raiskauksen uhrien hoidossa.

Etelä-Afrikassa ongelman käsittelyä vaikeuttavat ristiriidat ja epäluulot eri etnisten ryhmien välillä. Afrikkalaisväestö ei riittävästi luota valkoisiin, jotka entisen hallinnon aikana laativat ensimmäiset suunnitelmat aidsin kontrolloimiseksi. Etelä-Afrikassa aids on leimallisesti mustan väestön tauti, eivätkä sellaiset syytökset ole harvinaisia, että aids on itse asiassa valkoisten juoni mustan väestön kasvun pysäyttämiseksi.

Tunteet käyvät kuumina viranomaisten ja lukuisten kansalaisjärjestöjen välillä ja myös kilpailevien kansalaisjärjestöjen kesken. Siksi toimivaa taudintorjuntaohjelmaa on ollut hyvin vaikeaa saada aikaan. Niinpä hiv-positiivisten määrä kasvaa hälyttävästi juuri Etelä-Afrikassa ja on aikuisväestössä ylittämässä 20 prosentin tason.

Arvi Hurskainen

Kuolleisuus vähentynyt roimasti

Mistä väestönkasvun voimakkuus sitten johtuu? Synnyttävätkö Afrikan naiset nyt keskimäärin useampia lapsia kuin aiemmin? Eivät suinkaan, vaan afrikkalaisen naisen elinaikanaan synnyttämien lasten määrä on itse asiassa vähentynyt: vuonna 1978 se oli keskimäärin 6,7 mutta vuonna 1998 enää 5,4. Toki tämäkin on vielä kaukana tavoitellusta 2,1:stä, jolla väkimäärä pysyisi vakiona.

Vuositilastoissakin syntyvyys on alentunut. Vuonna 1950 syntymät lisäsivät Afrikan väestöä 4,9 prosenttia mutta vuonna 2000 enää 4,1 prosenttia. Alentuma on ollut selvin niissä maissa, joissa on järjestetty mittavia syntyvyydensäännöstelykampanjoita: esimerkiksi Keniassa, Zimbabwessa ja Botswanassa. Valtaosassa maita syntyvyys on kuitenkin laskenut hyvin vähän.

Väestönkasvun voimakkuuden ymmärtämiseksi pelkkä vuosittainen syntyvyys ei kuitenkaan riitä, vaan sitä pitää verrata vuosittain kuolevan väestön määrään.

Vuosien 1950 ja 2000 välillä afrikkalaisten kuolleisuus väheni merkittävästi: 2,7 prosentista 1,2:een. Tämä kuolleisuuden lasku kiihdytti väkiluvun kasvua enemmän kuin syntyvyyden aleneminen sitä hillitsi. Vuosi vuodelta väkeä oli yhä enemmän.

Kuolleisuus on vähentynyt lähinnä parempien terveyspalvelujen ansiosta. Ne ovat saaneet sekä synnyttävien äitien kuolemantapaukset että imeväiskuolleisuuden putoamaan. Moniin tappaviin tauteihin on kehitetty tehokkaita lääkkeitä, ja jotkin taudit, muun muassa isorokko ja keltakuume, on saatu lähes katoamaan.

Aids surmaa enemmän kuin missään

Entä aids? YK:n kesäkuussa 2000 julkaiseman tilaston mukaan maailmassa on yli 34 miljoonaa hi-viruksen kantajaa tai aidsiin sairastunutta. Näistä lähes 25 miljoonaa eli yli 70 prosenttia on Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Aidsiin kuoli Afrikassa vuonna 1999 noin 2,2 miljoonaa ihmistä.

Tätä nykyä hiv-tartunnan saa vuosittain nelisen miljoonaa afrikkalaista, ja tulevina vuosina suunnilleen tuo määrä kuolee vuosittain aidsiin. Määrä on yli satakertainen Länsi-Euroopan tilanteeseen verrattuna.

Aids on erityisesti nuorten tauti. Kolmannes maailman hi-viruksen kantajista kuuluu ikäryhmään 15-24, ja uusista tapauksista joka toinen kuuluu tähän ryhmään. 15-49-vuotiaista afrikkalaisista lähes yhdeksän prosenttia on taudinkantajia. Tyypillistä Afrikan epidemialle on myös se, että puolet hiv-positiivisista aikuisista on naisia.

Afrikassa on maita, joissa hiv on tarttunut jo ainakin viidesosaan aikuisväestöstä, ja osuudet ovat nopeasti kasvamassa. Tällaisia ovat mm. Botswana (36 %), Swazimaa (25 %), Zimbabwe (25 %), Lesotho (24 %), Sambia (20 %), Etelä-Afrikka (20 %) ja Namibia (20 %).

Yli 10 %:n tasoon yltävät Malawi (16 %), Kenia (14 %), Keski-Afrikan Tasavalta (14 %), Mosambik (13 %), Djibouti (12 %), Burundi (11 %), Ruanda (11 %), Norsunluurannikko (11 %) ja Etiopia (11 %).

Aids ei ole vain köyhän väestönosan tauti, vaan siihen sairastuvat usein myös korkeasti koulutetut ja johtavissa asemissa olevat. Aidsiin kuollaan yleensä parhaassa työiässä, ja tämä aiheuttaa sekä suuria taloudellisia menetyksiä että erityisesti sosiaalista kurjuutta.

Aidsiin sairastuneiden lapset menettävät lähes poikkeuksetta joko toisen tai molemmat vanhempansa ennen aikuisikää. Myös lasten hiv-tartunnat ovat lisääntymässä, ja 90 prosenttia uusista tapauksista esiintyy Afrikassa.




Siirtolaiset tulvivat Eurooppaan

Afrikka on noidankehässä, josta ei näytä olevan ulos-pääsyä. Se on köyhyysloukussa, jota nopea väestön-kasvu vain pahentaa. Ongelma on myös globaali ja liittyy maapallon kantokykyyn.

Sitä paitsi Afrikan väestönkasvu synnyttää yhä voimis-tuvaa muuttopainetta Afrikasta kehittyneisiin maihin. Raju väestönkasvu uhkaa Afrikan mantereen lisäksi myös Euroopan turvallisuutta.

Tulevina vuosina nähdään siirtolaispolitiikkaa, jossa maahanmuuttajat valikoidaan sen perusteella, kuinka paljon heidän katsotaan hyödyttävän vastaanottaja-maata. Humanitaarisista syistä muuttavien määrä kasvaa niin suureksi, että heiltä luultavasti suljetaan rajat vaikka voimakeinoin.

Tämäkin on vain välivaihe, sillä samalla kun muutto-paineet kehitysmaista, erityisesti Afrikasta, voimistuvat, länsimaiden oma kantaväestö vähenee ja vanhenee. Ennen pitkää muuttopaine kasvaa niin suureksi, että seurauksena voi olla täysin hallitsemattomia ja massiivisia muuttoaaltoja.

Euroopan valtioista tulee nykyistäkin selvemmin monikansaisia ja monirotuisia. On täysin epärealistista odottaa, että muutos kävisi rauhallisesti.

Afrikan suunnalta on tuskin odotettavissa aseellista uhkaa, vaan väkivallan siemen kytee nimenomaan vastaanottajamaissa. Saavutettuja etuja yritetään ehkä puolustaa isänmaan puolustamisen nimissä.

Euroopalta on kuitenkin murenemassa moraalinen pohja muuttoaaltojen estämiselle. Koska Euroopan alku-peräisväestö on vähenemässä, on aivan loogista, että tyhjä tila täyttyy muualta tulevalla väestöllä.

Arvi Hurskainen


Aids ei ole Afrikassa vielä lähelläkään kulminaatiopistettä, vaan useimmissa maissa se on voimakkaasti leviämässä. Se on saavuttanut jo sellaiset mitat, että sitä pidetään siellä nyt pahimpana tappajatautina, tuhoisampana kuin tuberkuloosia ja malariaa. Vuoteen 2020 mennessä aidsin arvellaan olevan syyllinen lähes 40 prosenttiin tulehdustautien aiheuttamista kuolemista.

Aids-katastrofikaan ei pysäytä kasvua

Voisiko aids levitä Afrikassa niin, että se taittaisi väestönkasvun ja jopa alentaisi väkimäärää?

Väestöennusteiden mukaan aids toki vähentää kasvua, koska keskimääräinen elinikä on pahimmilla alueilla pudonnut huomattavasti. Niissä maissa, joissa aids on levinnyt yli 10 prosenttiin väestöstä, eliniän odote on laskenut 58 vuodesta 48 vuoteen.

Esimerkiksi Botswanassa eliniän odote oli 1990-luvun alkupuoliskolla 61 vuotta, ja vuosikymmenen loppuun mennessä se olisi kohonnut 67 vuoteen - ellei aids olisi synkentänyt tilannetta. Aids-epidemian takia odote on nyt vain 47 vuotta, ja sen uskotaan viidessä vuodessa laskevan 41 vuoteen. Keskimääräinen elinikä lyhenisi siis 20 vuotta. Väestönkasvun arvellaan hidastuvan 1980-luvun alun 3,5 prosentista ja 1990-luvun loppupuoliskon 1,9 prosentista 1,2 prosenttiin vuosina 2000-2005. Kaikesta tästä huolimatta Botswanan väestö kuitenkin kaksinkertaistuu vuosina 1995-2050.

Zimbabwessa tilanne on varsin samantapainen. Siellä aidsin ennustetaan viidessä vuodessa laskevan keskimääräistä elinikää peräti 25 vuotta ja hidastavan väestönkasvun alle prosenttiin vuodessa.

Aids ei kuitenkaan vähennä syntyvyyttä niin paljon kuin voisi luulla. Ensinnäkin tauti etenee niin hitaasti, että useimmat hiv-tartunnan saaneet naiset ehtivät synnyttää lapsia ennen kuin virus saa yliotteen.

On myös pantu merkille, että aids-tartunnan riski saa miehet hankkimaan partnereikseen mahdollisimman nuoria tyttöjä toivoen, että he eivät vielä ole taudinkantajia. Tämä voi puolestaan johtaa siihen, että naiset alkavat synnyttää entistä nuorempina.

Aidsin pitkän ajan väestövaikutuksista tiedetään vasta vähän. Sen verran voidaan kuitenkin sanoa, että vaikka tauti vaikuttaakin väestönkasvuun, se ei riitä kasvun pysäyttämiseen. Ei varsinkaan, jos aidsin leviäminen saadaan pian talttumaan - kuten toivottavasti tapahtuu.

Koulutus on ainoa toivo

Miten Afrikan väestöräjähdystä sitten voitaisiin hillitä?

Väestönkasvun alenemisesta näkyy merkkejä niissä Afrikan maissa, joissa on voimakkaasti kampanjoitu syntyvyyden alentamiseksi. Tosin varsinaisista tavoitteista ollaan vielä kovin kaukana. Tämä ei ole ihme, sillä tutkimusten mukaan tähänastisten projektien menetelmät eivät riitä väestönkasvun pysäyttämiseen. Eikä edes tiedetä, kuinka moni valtio todella haluaa pysäyttää väestönkasvun.

Sen perusteella, mitä tiedetään, ainoalta toivolta näyttää koulutuksen lisääminen.

Koulutettujen keskuudessa syntyvyys on alhaisempi kuin kouluttamattomien. Eri maiden tilastot osoittavat tällaisen riippuvuuden olemassaolon. Maailmanlaajuisesti korkean koulutuksen maissa syntyvyys on alhainen ja väestönkasvu on pieni tai väki jopa vähenee.

Myös Afrikan maissa ylemmän asteen koulutusta saaneiden naisten keskuudessa syntyvyys on selvästi alhaisempi kuin muissa väestöryhmissä. Vaikutus näkyy siis ainakin afrikkalaisessa eliitissä; todistamatta kyllä on, vaikuttaisiko koko kansan koulutustason nostaminen samoin.

Koulutuksen tehostaminen sinänsä tuskin automaattisesti alentaa syntyvyyttä; enemmän vaikuttaa muun muassa se, että koulutus ja työura vaativat aikaa juuri silloin, kun nainen on hedelmällisessä iässä. Lisäksi myös omien lasten koulutusmahdollisuudet pyritään turvaamaan. Tämä vähentää lapsilukua, koska kovin monen lapsen kouluttaminen käy liian kalliiksi.

Mistä saataisiin rahat?

Koulutustason nostaminen ja koulutuksen ulottaminen koko väestöön loisivat edellytykset myös toimiville väestöohjelmille.

Afrikan mailla itsellään ei kuitenkaan ole varaa tällaiseen panostukseen, eikä kansainvälinen yhteisö ole ollut asiasta riittävän kiinnostunut.

Ainakin länsimaiden auttamiskyky hupenee koko ajan pelkästään siitä syystä, että niiden suhteellinen väestömäärä maailmassa on jäämässä pieneksi vähemmistöksi. Ei tiedetä, onko tuleva taloudellinen mahti eli Itä-Aasia halukas tukemaan Afrikan kehitystä.

On todettu, että jos maailman asevarusteluvaroista edes pieni osa käytettäisiin kehitysmaiden koulutukseen ja terveydenhoitoon, tilanne kohenisi olennaisesti. Poliittista tahtoa ei kuitenkaan ole ollut, eikä ole syytä olettaa sitä syntyvän lähitulevaisuudessa. Afrikka jää hyvin pitkälle omien resurssiensa varaan, eli noidankehään.

Arvi Hurskainen on Helsingin yliopiston Afrikan kielten ja kulttuurien professori. Artikkeli perustuu esitelmään, jonka hän piti Suomen Itämaisessa Seurassa 22. 11. 2000.