Yhä harvempi tekee itsemurhan.

Tästä puhe -sarja

Teksti: Marko Hamilo

Yhä harvempi tekee itsemurhan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Kun Eppu Normaali riimitteli 1980-luvulla tuhansien murheellisten laulujen maasta, 25–44-vuotiaat miehet olivat Suomen itsetuhoisin ryhmä ja tekivät yli 400 itsemurhaa vuodessa. Luku nousi 1990-luvun talouskriisin edellä jo yli 500:n, mutta kasvu pysähtyi lamaan.

Kahtena viime vuosikymmenenä kehitys on ollut todella myönteistä. Itsemurhien määrä on nyt pienin 40 vuoteen. Tämä johtuu lähes kokonaan siitä, että 25–44-vuotiaiden miesten itsemurhaluvut ovat laman jälkeen pudonneet runsaaseen 200:aan vuodessa.

Samaan aikaan naisten ja muiden ikäryhmien miesten itsemurha-alttius on pysynyt suurin piirtein samana, niin että nyt oman käden kautta kuolee eniten 45–64-vuotiaita miehiä.

Suomessa toteutettiin valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyprojekti vuosina 1986–1996. Sitä ei kuitenkaan kohdistettu mitenkään erityisesti 25–44-vuotiaisiin miehiin. Epäonnistuiko hanke muiden ryhmien osalta? Oliko projektilla vaikutusta edes tähän ryhmään?

Onnellisuus ei selitä

Itsemurhien määrän vaihtelua on paljon vaikeampi selittää kuin luulisi. Itsemurhia ei esimerkiksi voi pitää minään yhteiskunnan pahoinvoinnin osoittimena. Päinvastoin korkeat itsemurhaluvut ovat tyypillisiä siellä, missä ihmiset keskimäärin sanovat olevansa hyvin tyytyväisiä elämäänsä.

Tämä paradoksi havaittiin ensimmäiseksi juuri Suomen ja muiden onnellisten pohjoismaiden korkeista itsemurhaluvuista. Viime vuonna Journal of Economic Behavior & Organization -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että vastaava pätee myös Yhdysvaltain osavaltioiden välillä. Havaiji, jossa asuvat toiseksi onnellisimmat amerikkalaiset, on itsemurhatilastoissa viidentenä.

Taloustilannettakaan itsemurhat eivät mittaa. Suomessa niiden lisääntyminen osui talouden nousukauteen ja täystyöllisyyteen, mutta 1990-luvun laman jälkeisellä uudella nousukaudella ne ovat vähentyneet.

Eri maat eri tahdissa

– Eri maissa itsemurhakuolleisuuden vaihtelut näyttävät esiintyvän eri tahdissa ja jopa päinvastaisiin suuntiin, kertoo ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

1980-luvun alusta 1990-luvun lopulle miesten itsemurhat vähenivät Suomessa kolme prosenttia, koko Euroopassa keskimäärin 11 prosenttia. Suomessa naisten itsemurhat lisääntyivät kuusi prosenttia, kun ne koko Euroopassa vähenivät keskimäärin 29 prosenttia.

Partosen mukaan maiden eritahtisuus sopii käsitykseen, jonka mukaan itsemurha on yksilöllinen tapahtumasarja. Koska syyt ovat yksilöllisiä, niiden löytäminen pelkistä tilastotiedoista saattaa olla mahdotonta.

Osa hyötynyt hoidoista

Usein itsemurha tehdään tukevassa humalassa, mutta viina yksin ei selitä kuolleisuuden kehitystä. 1970-luvun alussa miesten itsemurhakuolleisuus kääntyi kasvuun samaan aikaan, kun alkoholinkulutus keskioluen vapauduttua lisääntyi, mutta kuolleisuus alkoi laskea jo 1990-luvun alussa, vaikka alkoholinkulutus kasvoi 2000-luvulle asti.

Partosen mukaan kuolleisuuden lasku voi ainakin osaksi johtua siitä, että yhä useampi masennuspotilas on saanut asianmukaisen hoidon. – Mielenterveyden häiriö, etenkin masennus, on yksi vahvimmista itsemurhan riskitekijöistä, hän perustelee. – Kolme neljästä itsemurhaan kuolleesta on sairastanut masennustilan.

Hoidon tehoon viittaa myös Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Netta Mäen tutkimus, jonka mukaan ylemmät toimihenkilöt kuolevat Suomessa oman käden kautta harvemmin kuin alemmat toimihenkilöt tai työntekijät. Ero on viime vuosikymmeninä kasvanut. Ehkä hyvin koulutetut miehet ovat oppineet aiempia ikäluokkia paremmin hakemaan apua.

Muissa pohjoismaissa ei kuitenkaan Timo Partosen mukaan näy yhtä selvää ajallista yhteyttä masennuslääkkeiden yleistymisen ja itsemurhien vähenemisen välillä. On myös outoa, jos lääkkeet ovat tepsineet vain miehiin ja heistäkin vain tietynikäisiin.

Myrkkyjä valvotaan

Tulosten vaikeatulkintaisuudesta huolimatta Partonen korostaa, että ehkäisyohjelmilla on onnistuttu vähentämään itsemurhia monissa maissa.

Tehokkaimmiksi keinoiksi ovat osoittautuneet itsemurhariskin parempi tunnistaminen terveydenhuollossa ja tekovälineiden saatavuuden rajoittaminen. Myrkyllisiä maatalousaineita ja pesuaineita sekä talouskaasua valvotaan tiukemmin. Myös lääkkeiden reseptinkirjoituskäytäntöjä on muutettu.

Näiden keinojen voisi kuitenkin olettaa suojelevan kaikkia ikäryhmiä. Aikamiesten arvoitus jää odottamaan selitystä.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.