Yhä harvempi tekee itsemurhan.

Tästä puhe -sarja

Teksti: Marko Hamilo

Yhä harvempi tekee itsemurhan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Kun Eppu Normaali riimitteli 1980-luvulla tuhansien murheellisten laulujen maasta, 25–44-vuotiaat miehet olivat Suomen itsetuhoisin ryhmä ja tekivät yli 400 itsemurhaa vuodessa. Luku nousi 1990-luvun talouskriisin edellä jo yli 500:n, mutta kasvu pysähtyi lamaan.

Kahtena viime vuosikymmenenä kehitys on ollut todella myönteistä. Itsemurhien määrä on nyt pienin 40 vuoteen. Tämä johtuu lähes kokonaan siitä, että 25–44-vuotiaiden miesten itsemurhaluvut ovat laman jälkeen pudonneet runsaaseen 200:aan vuodessa.

Samaan aikaan naisten ja muiden ikäryhmien miesten itsemurha-alttius on pysynyt suurin piirtein samana, niin että nyt oman käden kautta kuolee eniten 45–64-vuotiaita miehiä.

Suomessa toteutettiin valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyprojekti vuosina 1986–1996. Sitä ei kuitenkaan kohdistettu mitenkään erityisesti 25–44-vuotiaisiin miehiin. Epäonnistuiko hanke muiden ryhmien osalta? Oliko projektilla vaikutusta edes tähän ryhmään?

Onnellisuus ei selitä

Itsemurhien määrän vaihtelua on paljon vaikeampi selittää kuin luulisi. Itsemurhia ei esimerkiksi voi pitää minään yhteiskunnan pahoinvoinnin osoittimena. Päinvastoin korkeat itsemurhaluvut ovat tyypillisiä siellä, missä ihmiset keskimäärin sanovat olevansa hyvin tyytyväisiä elämäänsä.

Tämä paradoksi havaittiin ensimmäiseksi juuri Suomen ja muiden onnellisten pohjoismaiden korkeista itsemurhaluvuista. Viime vuonna Journal of Economic Behavior & Organization -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että vastaava pätee myös Yhdysvaltain osavaltioiden välillä. Havaiji, jossa asuvat toiseksi onnellisimmat amerikkalaiset, on itsemurhatilastoissa viidentenä.

Taloustilannettakaan itsemurhat eivät mittaa. Suomessa niiden lisääntyminen osui talouden nousukauteen ja täystyöllisyyteen, mutta 1990-luvun laman jälkeisellä uudella nousukaudella ne ovat vähentyneet.

Eri maat eri tahdissa

– Eri maissa itsemurhakuolleisuuden vaihtelut näyttävät esiintyvän eri tahdissa ja jopa päinvastaisiin suuntiin, kertoo ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

1980-luvun alusta 1990-luvun lopulle miesten itsemurhat vähenivät Suomessa kolme prosenttia, koko Euroopassa keskimäärin 11 prosenttia. Suomessa naisten itsemurhat lisääntyivät kuusi prosenttia, kun ne koko Euroopassa vähenivät keskimäärin 29 prosenttia.

Partosen mukaan maiden eritahtisuus sopii käsitykseen, jonka mukaan itsemurha on yksilöllinen tapahtumasarja. Koska syyt ovat yksilöllisiä, niiden löytäminen pelkistä tilastotiedoista saattaa olla mahdotonta.

Osa hyötynyt hoidoista

Usein itsemurha tehdään tukevassa humalassa, mutta viina yksin ei selitä kuolleisuuden kehitystä. 1970-luvun alussa miesten itsemurhakuolleisuus kääntyi kasvuun samaan aikaan, kun alkoholinkulutus keskioluen vapauduttua lisääntyi, mutta kuolleisuus alkoi laskea jo 1990-luvun alussa, vaikka alkoholinkulutus kasvoi 2000-luvulle asti.

Partosen mukaan kuolleisuuden lasku voi ainakin osaksi johtua siitä, että yhä useampi masennuspotilas on saanut asianmukaisen hoidon. – Mielenterveyden häiriö, etenkin masennus, on yksi vahvimmista itsemurhan riskitekijöistä, hän perustelee. – Kolme neljästä itsemurhaan kuolleesta on sairastanut masennustilan.

Hoidon tehoon viittaa myös Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Netta Mäen tutkimus, jonka mukaan ylemmät toimihenkilöt kuolevat Suomessa oman käden kautta harvemmin kuin alemmat toimihenkilöt tai työntekijät. Ero on viime vuosikymmeninä kasvanut. Ehkä hyvin koulutetut miehet ovat oppineet aiempia ikäluokkia paremmin hakemaan apua.

Muissa pohjoismaissa ei kuitenkaan Timo Partosen mukaan näy yhtä selvää ajallista yhteyttä masennuslääkkeiden yleistymisen ja itsemurhien vähenemisen välillä. On myös outoa, jos lääkkeet ovat tepsineet vain miehiin ja heistäkin vain tietynikäisiin.

Myrkkyjä valvotaan

Tulosten vaikeatulkintaisuudesta huolimatta Partonen korostaa, että ehkäisyohjelmilla on onnistuttu vähentämään itsemurhia monissa maissa.

Tehokkaimmiksi keinoiksi ovat osoittautuneet itsemurhariskin parempi tunnistaminen terveydenhuollossa ja tekovälineiden saatavuuden rajoittaminen. Myrkyllisiä maatalousaineita ja pesuaineita sekä talouskaasua valvotaan tiukemmin. Myös lääkkeiden reseptinkirjoituskäytäntöjä on muutettu.

Näiden keinojen voisi kuitenkin olettaa suojelevan kaikkia ikäryhmiä. Aikamiesten arvoitus jää odottamaan selitystä.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.