Yhä harvempi tekee itsemurhan.

Tästä puhe -sarja

Teksti: Marko Hamilo

Yhä harvempi tekee itsemurhan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Kun Eppu Normaali riimitteli 1980-luvulla tuhansien murheellisten laulujen maasta, 25–44-vuotiaat miehet olivat Suomen itsetuhoisin ryhmä ja tekivät yli 400 itsemurhaa vuodessa. Luku nousi 1990-luvun talouskriisin edellä jo yli 500:n, mutta kasvu pysähtyi lamaan.

Kahtena viime vuosikymmenenä kehitys on ollut todella myönteistä. Itsemurhien määrä on nyt pienin 40 vuoteen. Tämä johtuu lähes kokonaan siitä, että 25–44-vuotiaiden miesten itsemurhaluvut ovat laman jälkeen pudonneet runsaaseen 200:aan vuodessa.

Samaan aikaan naisten ja muiden ikäryhmien miesten itsemurha-alttius on pysynyt suurin piirtein samana, niin että nyt oman käden kautta kuolee eniten 45–64-vuotiaita miehiä.

Suomessa toteutettiin valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyprojekti vuosina 1986–1996. Sitä ei kuitenkaan kohdistettu mitenkään erityisesti 25–44-vuotiaisiin miehiin. Epäonnistuiko hanke muiden ryhmien osalta? Oliko projektilla vaikutusta edes tähän ryhmään?

Onnellisuus ei selitä

Itsemurhien määrän vaihtelua on paljon vaikeampi selittää kuin luulisi. Itsemurhia ei esimerkiksi voi pitää minään yhteiskunnan pahoinvoinnin osoittimena. Päinvastoin korkeat itsemurhaluvut ovat tyypillisiä siellä, missä ihmiset keskimäärin sanovat olevansa hyvin tyytyväisiä elämäänsä.

Tämä paradoksi havaittiin ensimmäiseksi juuri Suomen ja muiden onnellisten pohjoismaiden korkeista itsemurhaluvuista. Viime vuonna Journal of Economic Behavior & Organization -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että vastaava pätee myös Yhdysvaltain osavaltioiden välillä. Havaiji, jossa asuvat toiseksi onnellisimmat amerikkalaiset, on itsemurhatilastoissa viidentenä.

Taloustilannettakaan itsemurhat eivät mittaa. Suomessa niiden lisääntyminen osui talouden nousukauteen ja täystyöllisyyteen, mutta 1990-luvun laman jälkeisellä uudella nousukaudella ne ovat vähentyneet.

Eri maat eri tahdissa

– Eri maissa itsemurhakuolleisuuden vaihtelut näyttävät esiintyvän eri tahdissa ja jopa päinvastaisiin suuntiin, kertoo ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

1980-luvun alusta 1990-luvun lopulle miesten itsemurhat vähenivät Suomessa kolme prosenttia, koko Euroopassa keskimäärin 11 prosenttia. Suomessa naisten itsemurhat lisääntyivät kuusi prosenttia, kun ne koko Euroopassa vähenivät keskimäärin 29 prosenttia.

Partosen mukaan maiden eritahtisuus sopii käsitykseen, jonka mukaan itsemurha on yksilöllinen tapahtumasarja. Koska syyt ovat yksilöllisiä, niiden löytäminen pelkistä tilastotiedoista saattaa olla mahdotonta.

Osa hyötynyt hoidoista

Usein itsemurha tehdään tukevassa humalassa, mutta viina yksin ei selitä kuolleisuuden kehitystä. 1970-luvun alussa miesten itsemurhakuolleisuus kääntyi kasvuun samaan aikaan, kun alkoholinkulutus keskioluen vapauduttua lisääntyi, mutta kuolleisuus alkoi laskea jo 1990-luvun alussa, vaikka alkoholinkulutus kasvoi 2000-luvulle asti.

Partosen mukaan kuolleisuuden lasku voi ainakin osaksi johtua siitä, että yhä useampi masennuspotilas on saanut asianmukaisen hoidon. – Mielenterveyden häiriö, etenkin masennus, on yksi vahvimmista itsemurhan riskitekijöistä, hän perustelee. – Kolme neljästä itsemurhaan kuolleesta on sairastanut masennustilan.

Hoidon tehoon viittaa myös Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Netta Mäen tutkimus, jonka mukaan ylemmät toimihenkilöt kuolevat Suomessa oman käden kautta harvemmin kuin alemmat toimihenkilöt tai työntekijät. Ero on viime vuosikymmeninä kasvanut. Ehkä hyvin koulutetut miehet ovat oppineet aiempia ikäluokkia paremmin hakemaan apua.

Muissa pohjoismaissa ei kuitenkaan Timo Partosen mukaan näy yhtä selvää ajallista yhteyttä masennuslääkkeiden yleistymisen ja itsemurhien vähenemisen välillä. On myös outoa, jos lääkkeet ovat tepsineet vain miehiin ja heistäkin vain tietynikäisiin.

Myrkkyjä valvotaan

Tulosten vaikeatulkintaisuudesta huolimatta Partonen korostaa, että ehkäisyohjelmilla on onnistuttu vähentämään itsemurhia monissa maissa.

Tehokkaimmiksi keinoiksi ovat osoittautuneet itsemurhariskin parempi tunnistaminen terveydenhuollossa ja tekovälineiden saatavuuden rajoittaminen. Myrkyllisiä maatalousaineita ja pesuaineita sekä talouskaasua valvotaan tiukemmin. Myös lääkkeiden reseptinkirjoituskäytäntöjä on muutettu.

Näiden keinojen voisi kuitenkin olettaa suojelevan kaikkia ikäryhmiä. Aikamiesten arvoitus jää odottamaan selitystä.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.