Sikiöaika ei valmenna vain syntymään, vaan se viitoittaa kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. Niinpä äiti on paljon vartijana.


Niinpä äiti on paljon vartijana.



Mitä vähemmän ravintoa, sitä pienempi syntymäpaino ja sitä suurempi riski sairastua sepelvaltimo- ja verenpainetautiin sekä aikuisiän diabetekseen, esitti brittiprofessori David Barker 20 vuotta sitten. Tuolloin ajatukselle hymähdeltiin, mutta sittemmin lukuisat väestötutkimukset ovat vahvistaneet käsitystä. Epäedullinen sikiöajan kasvuympäristö näyttää muokkaavan elinten ja keskushermoston rakennetta ja toimintaa tavalla, joka altistaa terveysongelmille. Näin se, miten äiti elää, tuntee ja kokee, voi vaikuttaa lapsen fyysiseen ja henkiseen vointiin koko loppuelämän (ks. Kärsitkö sadan vuoden takaisista oloista? Tiede 6/2006, s. 46-49).

Koska perimä ja ympäristö kietoutuvat toisiinsa jo kohdussa, ihmisalut reagoivat kasvuympäristöönsä yksilöllisesti. Niukka ravinto tai haitalliset aineet lapsivedessä tai äidin verenkierrossa aiheuttavat eriasteisia kehityshäiriöitä geeneiltään erilaisille sikiöille. Myös ajankohta vaikuttaa: eri-ikäisille sikiöille syntyy erilaisia vaurioita.


Varhaisraskaus kriittisin

Erityisen vaurioitumisaltis sikiö on raskauden varhaisvaiheessa. Jos äiti tällöin syö huonosti, lapsi altistuu mielenterveyden ongelmille. Tästä on esimerkkinä niin sanottu nälkätalvitutkimus, joka perustuu toisen maailmansodan aikaiseen hollantilaisaineistoon. Lapset, joiden kehitys oli vakavimman nälänhädän aikaan raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, sairastuivat skitsofreniaan todennäköisemmin kuin lapset, joiden äidit olivat ennättäneet odotuksessaan pidemmälle.

Myös alkoholi tekee pahinta jälkeään varhain. Se johtaa oppimis-, muisti- ja keskittymishäiriöi¬hin ja altistaa alkoholismille. Archives of General Psychiatry -lehti kertoi äskettäin, että jo kolme kerta-annosta 2,5-kertaistaa lapsen riskin kärsiä alkoholiongelmista 21-vuotiaana.


Stressi välittyy sikiöön

Masentuneiden ja stressaantuneiden äitien vauvat ovat yleensä tavallista pienikokoisempia. Miamin yliopiston Psychosomatic Medicine -lehdessä julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan syypää lienee stressin kohottama kortisoli.

Se heikentää istukan verenkiertoa, ja sitä myös pääsee sikiöön äidin verestä. 

- Oman tutkimusryhmämme löydös osoittaa, että mitä pienempänä lapsi syntyy, sitä pelokkaampi, turhautuvampi ja surumielisempi hän on viisivuotiaana. Toisesta tutkimuksestamme taas ilmenee, että mitä lyhyempi raskauden kesto on, sitä yleisempiä ja vakavampia ovat masennusoireet aikuisiällä, sanoo psykologian professori Katri Räikkönen Helsingin yliopistosta.


Perustaansa voi korjata

Vaikka sikiöaika merkitsee paljon myöhemmälle hyvinvoinnille, se ei yksin ratkaise kehitysnäkymiä. - Biologista perustaansa voi muokata syntymän jälkeenkin, Räikkönen muistuttaa. - Eläinkokeiden perusteella sikiöaikainen ohjelmoituminen voi jopa kumoutua, jos myöhempi kasvuympäristö on hyvä ja vuorovaikutteinen.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012