Sikiöaika ei valmenna vain syntymään, vaan se viitoittaa kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. Niinpä äiti on paljon vartijana.


Niinpä äiti on paljon vartijana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä vähemmän ravintoa, sitä pienempi syntymäpaino ja sitä suurempi riski sairastua sepelvaltimo- ja verenpainetautiin sekä aikuisiän diabetekseen, esitti brittiprofessori David Barker 20 vuotta sitten. Tuolloin ajatukselle hymähdeltiin, mutta sittemmin lukuisat väestötutkimukset ovat vahvistaneet käsitystä. Epäedullinen sikiöajan kasvuympäristö näyttää muokkaavan elinten ja keskushermoston rakennetta ja toimintaa tavalla, joka altistaa terveysongelmille. Näin se, miten äiti elää, tuntee ja kokee, voi vaikuttaa lapsen fyysiseen ja henkiseen vointiin koko loppuelämän (ks. Kärsitkö sadan vuoden takaisista oloista? Tiede 6/2006, s. 46-49).

Koska perimä ja ympäristö kietoutuvat toisiinsa jo kohdussa, ihmisalut reagoivat kasvuympäristöönsä yksilöllisesti. Niukka ravinto tai haitalliset aineet lapsivedessä tai äidin verenkierrossa aiheuttavat eriasteisia kehityshäiriöitä geeneiltään erilaisille sikiöille. Myös ajankohta vaikuttaa: eri-ikäisille sikiöille syntyy erilaisia vaurioita.


Varhaisraskaus kriittisin

Erityisen vaurioitumisaltis sikiö on raskauden varhaisvaiheessa. Jos äiti tällöin syö huonosti, lapsi altistuu mielenterveyden ongelmille. Tästä on esimerkkinä niin sanottu nälkätalvitutkimus, joka perustuu toisen maailmansodan aikaiseen hollantilaisaineistoon. Lapset, joiden kehitys oli vakavimman nälänhädän aikaan raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, sairastuivat skitsofreniaan todennäköisemmin kuin lapset, joiden äidit olivat ennättäneet odotuksessaan pidemmälle.

Myös alkoholi tekee pahinta jälkeään varhain. Se johtaa oppimis-, muisti- ja keskittymishäiriöi¬hin ja altistaa alkoholismille. Archives of General Psychiatry -lehti kertoi äskettäin, että jo kolme kerta-annosta 2,5-kertaistaa lapsen riskin kärsiä alkoholiongelmista 21-vuotiaana.


Stressi välittyy sikiöön

Masentuneiden ja stressaantuneiden äitien vauvat ovat yleensä tavallista pienikokoisempia. Miamin yliopiston Psychosomatic Medicine -lehdessä julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan syypää lienee stressin kohottama kortisoli.

Se heikentää istukan verenkiertoa, ja sitä myös pääsee sikiöön äidin verestä. 

- Oman tutkimusryhmämme löydös osoittaa, että mitä pienempänä lapsi syntyy, sitä pelokkaampi, turhautuvampi ja surumielisempi hän on viisivuotiaana. Toisesta tutkimuksestamme taas ilmenee, että mitä lyhyempi raskauden kesto on, sitä yleisempiä ja vakavampia ovat masennusoireet aikuisiällä, sanoo psykologian professori Katri Räikkönen Helsingin yliopistosta.


Perustaansa voi korjata

Vaikka sikiöaika merkitsee paljon myöhemmälle hyvinvoinnille, se ei yksin ratkaise kehitysnäkymiä. - Biologista perustaansa voi muokata syntymän jälkeenkin, Räikkönen muistuttaa. - Eläinkokeiden perusteella sikiöaikainen ohjelmoituminen voi jopa kumoutua, jos myöhempi kasvuympäristö on hyvä ja vuorovaikutteinen.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla