Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009


22.9.2009

"Maalismamma" postaa Helsingissä blogiinsa:

Tuplajuhlapäivä!

Aino-ihanainen täyttää tänään kuusi kuukautta ja oppi juhlan kunniaksi ryömimään! Neiti köllötteli olkkarin matolla ja lähti yhtäkkiä peruuttamaan kuin rapu. Nappasin videon varhaiskypsästä pikku neidistä ja lähetin sen sähköpostina Markolle, joka on työmatkalla Hongkongissa. Ne Nokian leikkaukset eivät onneksi osuneet meihin, huh!

Olemme itse asiassa jopa vilkuilleet isompia asuntoja, mutta hinnat ovat taantumasta huolimatta yhä niin pilvissä, että pysymme kiltisti tässä Mechelininkadun kaksiossamme. Mieluummin ahtaasti Töölössä kuin avarasti lähiössä ;). 

Käsittämätöntä tämä ajan kuluminen. Tuntuu kuin vasta eilen olisin vaappunut Ateneumissa valtavan mahani kanssa. Muistatte varmaan, että ihastelin juuri Sirpa Ala-Lääkkölän punkkariversiota Kalevalan Ainosta, kun supistukset alkoivat? Ja nyt tuo meidän Aino-ainokaisemme jo vaeltaa pitkin lattioita ihan itse. Kohta hän pakkaa tavaransa ja muuttaa pois kotoa...

Aino heräsi päikkäreiltä, gotta go! Lähdemme Topeliuksenpuistoon leipomaan hiekkakakkuja äitikamujen ja Ainon vauvafrendien kanssa. Jos vaikka saisin houkuteltua heidät puolivuotissynttärikemuihin torikahvilaan.


22.9.2009

Klo 15.40 Länsi-Pohjan keskussairaalasta Kemistä singahtaa tekstiviesti:

"Poika tuli! Ja mikä jättiläinen: 4 950 g ja 56 senttiä. Kalju korsto näyttää ihan Veeti Kalliolta - voitte arvata, minkä nimen pappi lausuu ristiäisissä J."

Veetin uunituore mummo laskee kännykän pöydälle. Potra vauva ja kaikki hyvin. Nuoren perheen tulevaisuus kuitenkin huolettaa. Kemi on kelpo pikkukaupunki lapsen kasvaa, mutta työtilanne ei näytä pohjoisessa ruusuiselta. Veetin isä ja äiti ovat olleet tänä vuonna jo viikkoja lomautettuina, kun paikkakunnan metsäteollisuusjätit ovat tilausten puutteessa seisoneet.

Vaikka onpa talous sukeltanut kaikkialla muuallakin. Mummo huokaisee itsekseen, lataa kahviautomaatin, napsauttaa päälle ja toivoo parasta.


KIRSI HEIKKINEN on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kuka olisi arvannut?


Veetin ja Ainon lisäksi tänä vuonna Suomeen syntyy lähes 60 000 vauvaa. Millainen maailma ja elämä heitä odottaa?

Tutkimme ennusteita ja tilastoja ja kyselimme asiantuntijoiden visioita 2030-luvusta. Mikä muuttuu ja miten? Parikymmentä vuotta kuulostaa lyhyeltä, mutta siinä ehtii tapahtua hämmästyttävän paljon.

Vertailun vuoksi: 1988 oli pystyssä niin Berliinin muuri kuin Neuvostoliittokin ja al-Qaidaa vasta perustettiin. Suomi ei kuulunut Euroopan unioniin. Euroa ei ollut vielä kenenkään kukkarossa. Maailman ensimmäinen nmt-käsipuhelin, antenneineen 30-senttinen Mobira Cityman, oli ollut markkinoilla vuoden, mutta tyttö- ja poikaystävät joutuivat edelleen soittamaan koko perheen yhteiseen lankapuhelimeen.

Oppilaat etsivät esitelmiensä tiedot kirjastoista. Pankkiasiat pystyi hoitamaan vain konttoreissa. World Wide Webiä ei ollut olemassa. Commodore 64 oli suosituin kotitietokone, ja huikeimpia kannettavia olivat Donkey Kong -elektroniikkapelit. Korvalappustereoista kuunneltiin c-kasetteja. Maanlaajuisia tv-kanavia oli kaksi.

Suomen ensimmäiset naispapit vihitiin virkaansa. Julk(k)ishomoja oli ehkä viisi. Pyöräilijöiden päässä ei näkynyt kypäriä. Tequilaa ei saanut edes Alkosta. Suomen ensimmäinen koeputkihedelmöitetty lapsi täytti neljä vuotta; nyt heitä syntyy yli 1 500 joka vuosi.

"Samoin kuin emme nyt osaa ajatella elämää ilman kännykkää ja internetiä, vuonna 2030 ihmiset eivät osaa kuvitella, miten pystyivät ennen tulemaan toimeen ilman asioita x ja y", kiteyttää Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 -raportti - ja jättää viisaasti tulevat itsestäänselvyydet nimeämättä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.