Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009


22.9.2009

"Maalismamma" postaa Helsingissä blogiinsa:

Tuplajuhlapäivä!

Aino-ihanainen täyttää tänään kuusi kuukautta ja oppi juhlan kunniaksi ryömimään! Neiti köllötteli olkkarin matolla ja lähti yhtäkkiä peruuttamaan kuin rapu. Nappasin videon varhaiskypsästä pikku neidistä ja lähetin sen sähköpostina Markolle, joka on työmatkalla Hongkongissa. Ne Nokian leikkaukset eivät onneksi osuneet meihin, huh!

Olemme itse asiassa jopa vilkuilleet isompia asuntoja, mutta hinnat ovat taantumasta huolimatta yhä niin pilvissä, että pysymme kiltisti tässä Mechelininkadun kaksiossamme. Mieluummin ahtaasti Töölössä kuin avarasti lähiössä ;). 

Käsittämätöntä tämä ajan kuluminen. Tuntuu kuin vasta eilen olisin vaappunut Ateneumissa valtavan mahani kanssa. Muistatte varmaan, että ihastelin juuri Sirpa Ala-Lääkkölän punkkariversiota Kalevalan Ainosta, kun supistukset alkoivat? Ja nyt tuo meidän Aino-ainokaisemme jo vaeltaa pitkin lattioita ihan itse. Kohta hän pakkaa tavaransa ja muuttaa pois kotoa...

Aino heräsi päikkäreiltä, gotta go! Lähdemme Topeliuksenpuistoon leipomaan hiekkakakkuja äitikamujen ja Ainon vauvafrendien kanssa. Jos vaikka saisin houkuteltua heidät puolivuotissynttärikemuihin torikahvilaan.


22.9.2009

Klo 15.40 Länsi-Pohjan keskussairaalasta Kemistä singahtaa tekstiviesti:

"Poika tuli! Ja mikä jättiläinen: 4 950 g ja 56 senttiä. Kalju korsto näyttää ihan Veeti Kalliolta - voitte arvata, minkä nimen pappi lausuu ristiäisissä J."

Veetin uunituore mummo laskee kännykän pöydälle. Potra vauva ja kaikki hyvin. Nuoren perheen tulevaisuus kuitenkin huolettaa. Kemi on kelpo pikkukaupunki lapsen kasvaa, mutta työtilanne ei näytä pohjoisessa ruusuiselta. Veetin isä ja äiti ovat olleet tänä vuonna jo viikkoja lomautettuina, kun paikkakunnan metsäteollisuusjätit ovat tilausten puutteessa seisoneet.

Vaikka onpa talous sukeltanut kaikkialla muuallakin. Mummo huokaisee itsekseen, lataa kahviautomaatin, napsauttaa päälle ja toivoo parasta.


KIRSI HEIKKINEN on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kuka olisi arvannut?


Veetin ja Ainon lisäksi tänä vuonna Suomeen syntyy lähes 60 000 vauvaa. Millainen maailma ja elämä heitä odottaa?

Tutkimme ennusteita ja tilastoja ja kyselimme asiantuntijoiden visioita 2030-luvusta. Mikä muuttuu ja miten? Parikymmentä vuotta kuulostaa lyhyeltä, mutta siinä ehtii tapahtua hämmästyttävän paljon.

Vertailun vuoksi: 1988 oli pystyssä niin Berliinin muuri kuin Neuvostoliittokin ja al-Qaidaa vasta perustettiin. Suomi ei kuulunut Euroopan unioniin. Euroa ei ollut vielä kenenkään kukkarossa. Maailman ensimmäinen nmt-käsipuhelin, antenneineen 30-senttinen Mobira Cityman, oli ollut markkinoilla vuoden, mutta tyttö- ja poikaystävät joutuivat edelleen soittamaan koko perheen yhteiseen lankapuhelimeen.

Oppilaat etsivät esitelmiensä tiedot kirjastoista. Pankkiasiat pystyi hoitamaan vain konttoreissa. World Wide Webiä ei ollut olemassa. Commodore 64 oli suosituin kotitietokone, ja huikeimpia kannettavia olivat Donkey Kong -elektroniikkapelit. Korvalappustereoista kuunneltiin c-kasetteja. Maanlaajuisia tv-kanavia oli kaksi.

Suomen ensimmäiset naispapit vihitiin virkaansa. Julk(k)ishomoja oli ehkä viisi. Pyöräilijöiden päässä ei näkynyt kypäriä. Tequilaa ei saanut edes Alkosta. Suomen ensimmäinen koeputkihedelmöitetty lapsi täytti neljä vuotta; nyt heitä syntyy yli 1 500 joka vuosi.

"Samoin kuin emme nyt osaa ajatella elämää ilman kännykkää ja internetiä, vuonna 2030 ihmiset eivät osaa kuvitella, miten pystyivät ennen tulemaan toimeen ilman asioita x ja y", kiteyttää Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 -raportti - ja jättää viisaasti tulevat itsestäänselvyydet nimeämättä.