Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

22.3.2030


Aino penkoo korulipastaan etsien jotakin erityistä illan syntymäpäiväjuhliinsa. Hänen silmänsä osuvat outoon kultaiseen sormukseen.

Hän kutsuu mietteissään äitiään viestisirulla. - Moi kulta, vastaa tämän ilahtunut ääni Belizestä.

Normaalisti Bill Gatesin omistamaan Belizen ekovaltioon pääsee vain ostamalla tyyriin kansalaisuuden, mutta Ainon vanhemmilla kävi tuuri: he tulivat poimituiksi sinne vapaaehtoistöihin globaalista välivuosiverkostosta, jonne he olivat rekisteröityneet heti päätettyään pitää aikuisten välivuoden.

- On ollut ikävä, vaikka täällä onkin ihanaa! Tulee ihan sinun vauva-aikasi mieleen, kun käytiin talvisin Thaimaassa.

Aino rypistää otsaansa, mutta ei muista rantalomia. Lentäminen on nykyään äärimmäisen kallista, joten sitä harrastetaan ani harvoin.

Kun kuulumiset on vaihdettu, Aino kysyy sormuksesta. Viestisiru muodostaa siitä hologrammikuvan Tiina-äidin nähtäväksi.

- Ai tuo. Se on isoisoäitisi maisterinsormus. Oliko se siinä vanhassa lippaassa? Olin aikonut antaa sen sinulle lahjaksi, kun saat oman generalistintutkintosi valmiiksi, mutta käy se kai nyt perusopintojen  päätteeksikin, äiti puntaroi.

- Isoisoäitisi oli muuten aikanaan edistyksellinen mimmi. Opiskeli matematiikkaa yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi, muistaakseni vuonna 1938, ja ryhtyi sitten opettajaksi. Tosin hän sitten jäi kotiin, kun meni naimisiin ja veljet ja minä synnyimme. Se oli silloin ajan tapa.

Aino pyörittää kultarinkulaa kämmenellään ja ihmettelee, että joskus yksi tutkinto on riittänyt koko elämäksi. Ja että on ollut aika, jolloin kaikki koulutetut ihmiset eivät käyneet töissä.

Nyky-Suomessa tarvitaan jokaisen kynnelle kykenevän työpanos. Asukkaita on 5,7 miljoonaa, ja joka neljäs on yli 65-vuotias. Ainon silmiin on juuri samana aamuna osunut Real Timen uutistieto, jonka mukaan lasten ja vanhusten määrä sataa työikäistä kohden on noussut peräti 50 prosenttia vuodesta 2009. Yli 85-vuotiaiden määrä on lähes kolminkertaistunut.

Hassua sinänsä, että hänkin on päätymässä opettajan uralle. Se tosin on kovin toisenlainen kuin isoisoäidin aikana. Oppilaista on tullut oppijoita, joiden opintopolut poikkeavat toisistaan, joten opettajat ovat pikemmin opintoluotseja kuin "tiedon siirtäjiä".

Aino hymähtää ja työntää sormuksen sormeensa. Täydellinen synttärikemujen asusteeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vision pohjana muun muassa Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen toimittama kirja Olimme kuluttajia. Neljä tarinaa vuodesta 2023 (Tammi 2009).

KIRSI HEIKKINEN on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Generalisti oppii ikänsä

- ja ahertaa tietotyössä kahdeksankymppiseksi


Koulutus, ammatti ja työ tulevat olemaan Veetille ja Ainolle hyvin tärkeitä, vakuuttaa perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta. - Todennäköisesti heillä molemmilla on akateeminen koulutus, ja luultavasti kumpikin työskentelee tietotyössä.

Jokisen mukaan työn ja ei-työn raja rönsyilee 2030 huomattavasti enemmän kuin nyt, eivätkä ihmiset välttämättä itsekään ihan tarkkaan tiedä, mistä heidän työnsä koostuu.

- Ammattinimikkeistä ei 2030 käy enää ilmi, mitä työtä ihminen tekee, Jokinen huomauttaa.

Persoonan merkitys on työuralla olennaisen tärkeä; ihminen tekee itsestään brändin. Työyhteisö vaihtuu usein. Muutos ja epämääräisyys luo yhteisöllisyyden kaipuun:

- Ihminen joutuu miettimään, missä ja mitä ne itselle tärkeät yhteisöt ovat - eli keitä olemme "me"?


Tietoon tulee järkeä

- Tiedon ja asiantuntijuuden olemus muuttuu täysin viimeistään 2030, painottaa puolestaan projektipäällikkö Tuomo Kuosa Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

- Tietokoneet ovat tuolloin tuhansia kertoja nykyisiä tehokkaampia, ja kaikkien käytössä on semanttinen web, joka pystyy tulkitsemaan merkityksiä kielellä kuin kielellä. Internetin hakuohjelmistoista tulee älykkäitä:

silmänräpäyksessä ne hakevat, sulattavat, tajuavat ja raportoivat kaiken olemassa olevan tiedon mistä tahansa haluamastasi asiasta, Kuosa selittää.

Toisaalta yhä useampi ihminen osallistuu niin tiedon tuottamiseen kuin sen käsittelyynkin, jolloin syntyy uudentyyppistä verkostoasiantuntijuutta.

Tämä kaikki muuttaa koulutuksen ja työnteonkin. Koska informaatio uusiutuu niin nopeasti, nykyisen kaltaisten kertatutkintojen arvo kuihtuu. - Oppiminen jatkuu läpi koko elämän, Kuosa sanoo.


Koulusta tulee verkosto

Samalla suuri osa oppimisesta siirtyy koulun seinien ulkopuolelle. Tutkinnoista tulee entistä yksilöllisempiä, ja ihmiset hankkivat tietoja ja taitoja monella tavalla eri paikoista. Kuosa puhuukin "elävästä verkostosta"; koulunpenkkinä voi tarpeen mukaan toimia paikkakunta, Suomi tai koko maailma.

Kilpailukyky ja väestön ikääntyminen vaativat myös sitä, että eri-ikäisten yksilölliset vahvuudet tunnistetaan ja valjastetaan hyötykäyttöön nykyistä paremmin. Kenenkään ei ole varaa antaa syrjäytyä.

- Tarve ymmärtää suuria määriä tietoa ja hallita kokonaisuuksia lisääntyy olennaisesti, mikä tekee iän myötä karttuvasta viisaudesta ja kokemuksesta nykyistä arvostetumpaa.

Tuomo Kuosa on kehittänyt tulevaisuutta varten 40-vuotisen horisontaalisen koulutuksen mallin, jossa työharjoittelupisteitä ja opintomoduuleja voi alkaa kerätä jo 12-vuotiaana esimerkiksi harrastuksista. Spesialistin perustutkinto suoritetaan noin parikymppisenä, ja generalistin ja holistin jatkotutkintoihin edetään omaan tahtiin osaamisen syventyessä ja tietojen karttuessa. Työ- ja opintoura jatkuu 80 vuoden ikään.

- Nykyeläkeläisten ikä on joustotyövaihetta: ihmiset voivat halunsa ja jaksamisensa mukaan tehdä kokoaikatyötä tai yhdistää osa-aikaeläkkeen ja työn. Seniorimestarien työssä painottuu mentorointi ja oppijan ohjaus, raskaat fyysiset työt ja uuden oppiminen jäävät nuorempien kontolle, Kuosa esittää.


Kirsi Heikkinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla