Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

22.3.2030


Aino penkoo korulipastaan etsien jotakin erityistä illan syntymäpäiväjuhliinsa. Hänen silmänsä osuvat outoon kultaiseen sormukseen.

Hän kutsuu mietteissään äitiään viestisirulla. - Moi kulta, vastaa tämän ilahtunut ääni Belizestä.

Normaalisti Bill Gatesin omistamaan Belizen ekovaltioon pääsee vain ostamalla tyyriin kansalaisuuden, mutta Ainon vanhemmilla kävi tuuri: he tulivat poimituiksi sinne vapaaehtoistöihin globaalista välivuosiverkostosta, jonne he olivat rekisteröityneet heti päätettyään pitää aikuisten välivuoden.

- On ollut ikävä, vaikka täällä onkin ihanaa! Tulee ihan sinun vauva-aikasi mieleen, kun käytiin talvisin Thaimaassa.

Aino rypistää otsaansa, mutta ei muista rantalomia. Lentäminen on nykyään äärimmäisen kallista, joten sitä harrastetaan ani harvoin.

Kun kuulumiset on vaihdettu, Aino kysyy sormuksesta. Viestisiru muodostaa siitä hologrammikuvan Tiina-äidin nähtäväksi.

- Ai tuo. Se on isoisoäitisi maisterinsormus. Oliko se siinä vanhassa lippaassa? Olin aikonut antaa sen sinulle lahjaksi, kun saat oman generalistintutkintosi valmiiksi, mutta käy se kai nyt perusopintojen  päätteeksikin, äiti puntaroi.

- Isoisoäitisi oli muuten aikanaan edistyksellinen mimmi. Opiskeli matematiikkaa yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi, muistaakseni vuonna 1938, ja ryhtyi sitten opettajaksi. Tosin hän sitten jäi kotiin, kun meni naimisiin ja veljet ja minä synnyimme. Se oli silloin ajan tapa.

Aino pyörittää kultarinkulaa kämmenellään ja ihmettelee, että joskus yksi tutkinto on riittänyt koko elämäksi. Ja että on ollut aika, jolloin kaikki koulutetut ihmiset eivät käyneet töissä.

Nyky-Suomessa tarvitaan jokaisen kynnelle kykenevän työpanos. Asukkaita on 5,7 miljoonaa, ja joka neljäs on yli 65-vuotias. Ainon silmiin on juuri samana aamuna osunut Real Timen uutistieto, jonka mukaan lasten ja vanhusten määrä sataa työikäistä kohden on noussut peräti 50 prosenttia vuodesta 2009. Yli 85-vuotiaiden määrä on lähes kolminkertaistunut.

Hassua sinänsä, että hänkin on päätymässä opettajan uralle. Se tosin on kovin toisenlainen kuin isoisoäidin aikana. Oppilaista on tullut oppijoita, joiden opintopolut poikkeavat toisistaan, joten opettajat ovat pikemmin opintoluotseja kuin "tiedon siirtäjiä".

Aino hymähtää ja työntää sormuksen sormeensa. Täydellinen synttärikemujen asusteeksi.


Vision pohjana muun muassa Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen toimittama kirja Olimme kuluttajia. Neljä tarinaa vuodesta 2023 (Tammi 2009).

KIRSI HEIKKINEN on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Generalisti oppii ikänsä

- ja ahertaa tietotyössä kahdeksankymppiseksi


Koulutus, ammatti ja työ tulevat olemaan Veetille ja Ainolle hyvin tärkeitä, vakuuttaa perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta. - Todennäköisesti heillä molemmilla on akateeminen koulutus, ja luultavasti kumpikin työskentelee tietotyössä.

Jokisen mukaan työn ja ei-työn raja rönsyilee 2030 huomattavasti enemmän kuin nyt, eivätkä ihmiset välttämättä itsekään ihan tarkkaan tiedä, mistä heidän työnsä koostuu.

- Ammattinimikkeistä ei 2030 käy enää ilmi, mitä työtä ihminen tekee, Jokinen huomauttaa.

Persoonan merkitys on työuralla olennaisen tärkeä; ihminen tekee itsestään brändin. Työyhteisö vaihtuu usein. Muutos ja epämääräisyys luo yhteisöllisyyden kaipuun:

- Ihminen joutuu miettimään, missä ja mitä ne itselle tärkeät yhteisöt ovat - eli keitä olemme "me"?


Tietoon tulee järkeä

- Tiedon ja asiantuntijuuden olemus muuttuu täysin viimeistään 2030, painottaa puolestaan projektipäällikkö Tuomo Kuosa Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

- Tietokoneet ovat tuolloin tuhansia kertoja nykyisiä tehokkaampia, ja kaikkien käytössä on semanttinen web, joka pystyy tulkitsemaan merkityksiä kielellä kuin kielellä. Internetin hakuohjelmistoista tulee älykkäitä:

silmänräpäyksessä ne hakevat, sulattavat, tajuavat ja raportoivat kaiken olemassa olevan tiedon mistä tahansa haluamastasi asiasta, Kuosa selittää.

Toisaalta yhä useampi ihminen osallistuu niin tiedon tuottamiseen kuin sen käsittelyynkin, jolloin syntyy uudentyyppistä verkostoasiantuntijuutta.

Tämä kaikki muuttaa koulutuksen ja työnteonkin. Koska informaatio uusiutuu niin nopeasti, nykyisen kaltaisten kertatutkintojen arvo kuihtuu. - Oppiminen jatkuu läpi koko elämän, Kuosa sanoo.


Koulusta tulee verkosto

Samalla suuri osa oppimisesta siirtyy koulun seinien ulkopuolelle. Tutkinnoista tulee entistä yksilöllisempiä, ja ihmiset hankkivat tietoja ja taitoja monella tavalla eri paikoista. Kuosa puhuukin "elävästä verkostosta"; koulunpenkkinä voi tarpeen mukaan toimia paikkakunta, Suomi tai koko maailma.

Kilpailukyky ja väestön ikääntyminen vaativat myös sitä, että eri-ikäisten yksilölliset vahvuudet tunnistetaan ja valjastetaan hyötykäyttöön nykyistä paremmin. Kenenkään ei ole varaa antaa syrjäytyä.

- Tarve ymmärtää suuria määriä tietoa ja hallita kokonaisuuksia lisääntyy olennaisesti, mikä tekee iän myötä karttuvasta viisaudesta ja kokemuksesta nykyistä arvostetumpaa.

Tuomo Kuosa on kehittänyt tulevaisuutta varten 40-vuotisen horisontaalisen koulutuksen mallin, jossa työharjoittelupisteitä ja opintomoduuleja voi alkaa kerätä jo 12-vuotiaana esimerkiksi harrastuksista. Spesialistin perustutkinto suoritetaan noin parikymppisenä, ja generalistin ja holistin jatkotutkintoihin edetään omaan tahtiin osaamisen syventyessä ja tietojen karttuessa. Työ- ja opintoura jatkuu 80 vuoden ikään.

- Nykyeläkeläisten ikä on joustotyövaihetta: ihmiset voivat halunsa ja jaksamisensa mukaan tehdä kokoaikatyötä tai yhdistää osa-aikaeläkkeen ja työn. Seniorimestarien työssä painottuu mentorointi ja oppijan ohjaus, raskaat fyysiset työt ja uuden oppiminen jäävät nuorempien kontolle, Kuosa esittää.


Kirsi Heikkinen

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti