Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

22.3.2030


Aino penkoo korulipastaan etsien jotakin erityistä illan syntymäpäiväjuhliinsa. Hänen silmänsä osuvat outoon kultaiseen sormukseen.

Hän kutsuu mietteissään äitiään viestisirulla. - Moi kulta, vastaa tämän ilahtunut ääni Belizestä.

Normaalisti Bill Gatesin omistamaan Belizen ekovaltioon pääsee vain ostamalla tyyriin kansalaisuuden, mutta Ainon vanhemmilla kävi tuuri: he tulivat poimituiksi sinne vapaaehtoistöihin globaalista välivuosiverkostosta, jonne he olivat rekisteröityneet heti päätettyään pitää aikuisten välivuoden.

- On ollut ikävä, vaikka täällä onkin ihanaa! Tulee ihan sinun vauva-aikasi mieleen, kun käytiin talvisin Thaimaassa.

Aino rypistää otsaansa, mutta ei muista rantalomia. Lentäminen on nykyään äärimmäisen kallista, joten sitä harrastetaan ani harvoin.

Kun kuulumiset on vaihdettu, Aino kysyy sormuksesta. Viestisiru muodostaa siitä hologrammikuvan Tiina-äidin nähtäväksi.

- Ai tuo. Se on isoisoäitisi maisterinsormus. Oliko se siinä vanhassa lippaassa? Olin aikonut antaa sen sinulle lahjaksi, kun saat oman generalistintutkintosi valmiiksi, mutta käy se kai nyt perusopintojen  päätteeksikin, äiti puntaroi.

- Isoisoäitisi oli muuten aikanaan edistyksellinen mimmi. Opiskeli matematiikkaa yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi, muistaakseni vuonna 1938, ja ryhtyi sitten opettajaksi. Tosin hän sitten jäi kotiin, kun meni naimisiin ja veljet ja minä synnyimme. Se oli silloin ajan tapa.

Aino pyörittää kultarinkulaa kämmenellään ja ihmettelee, että joskus yksi tutkinto on riittänyt koko elämäksi. Ja että on ollut aika, jolloin kaikki koulutetut ihmiset eivät käyneet töissä.

Nyky-Suomessa tarvitaan jokaisen kynnelle kykenevän työpanos. Asukkaita on 5,7 miljoonaa, ja joka neljäs on yli 65-vuotias. Ainon silmiin on juuri samana aamuna osunut Real Timen uutistieto, jonka mukaan lasten ja vanhusten määrä sataa työikäistä kohden on noussut peräti 50 prosenttia vuodesta 2009. Yli 85-vuotiaiden määrä on lähes kolminkertaistunut.

Hassua sinänsä, että hänkin on päätymässä opettajan uralle. Se tosin on kovin toisenlainen kuin isoisoäidin aikana. Oppilaista on tullut oppijoita, joiden opintopolut poikkeavat toisistaan, joten opettajat ovat pikemmin opintoluotseja kuin "tiedon siirtäjiä".

Aino hymähtää ja työntää sormuksen sormeensa. Täydellinen synttärikemujen asusteeksi.


Vision pohjana muun muassa Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen toimittama kirja Olimme kuluttajia. Neljä tarinaa vuodesta 2023 (Tammi 2009).

KIRSI HEIKKINEN on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Generalisti oppii ikänsä

- ja ahertaa tietotyössä kahdeksankymppiseksi


Koulutus, ammatti ja työ tulevat olemaan Veetille ja Ainolle hyvin tärkeitä, vakuuttaa perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta. - Todennäköisesti heillä molemmilla on akateeminen koulutus, ja luultavasti kumpikin työskentelee tietotyössä.

Jokisen mukaan työn ja ei-työn raja rönsyilee 2030 huomattavasti enemmän kuin nyt, eivätkä ihmiset välttämättä itsekään ihan tarkkaan tiedä, mistä heidän työnsä koostuu.

- Ammattinimikkeistä ei 2030 käy enää ilmi, mitä työtä ihminen tekee, Jokinen huomauttaa.

Persoonan merkitys on työuralla olennaisen tärkeä; ihminen tekee itsestään brändin. Työyhteisö vaihtuu usein. Muutos ja epämääräisyys luo yhteisöllisyyden kaipuun:

- Ihminen joutuu miettimään, missä ja mitä ne itselle tärkeät yhteisöt ovat - eli keitä olemme "me"?


Tietoon tulee järkeä

- Tiedon ja asiantuntijuuden olemus muuttuu täysin viimeistään 2030, painottaa puolestaan projektipäällikkö Tuomo Kuosa Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

- Tietokoneet ovat tuolloin tuhansia kertoja nykyisiä tehokkaampia, ja kaikkien käytössä on semanttinen web, joka pystyy tulkitsemaan merkityksiä kielellä kuin kielellä. Internetin hakuohjelmistoista tulee älykkäitä:

silmänräpäyksessä ne hakevat, sulattavat, tajuavat ja raportoivat kaiken olemassa olevan tiedon mistä tahansa haluamastasi asiasta, Kuosa selittää.

Toisaalta yhä useampi ihminen osallistuu niin tiedon tuottamiseen kuin sen käsittelyynkin, jolloin syntyy uudentyyppistä verkostoasiantuntijuutta.

Tämä kaikki muuttaa koulutuksen ja työnteonkin. Koska informaatio uusiutuu niin nopeasti, nykyisen kaltaisten kertatutkintojen arvo kuihtuu. - Oppiminen jatkuu läpi koko elämän, Kuosa sanoo.


Koulusta tulee verkosto

Samalla suuri osa oppimisesta siirtyy koulun seinien ulkopuolelle. Tutkinnoista tulee entistä yksilöllisempiä, ja ihmiset hankkivat tietoja ja taitoja monella tavalla eri paikoista. Kuosa puhuukin "elävästä verkostosta"; koulunpenkkinä voi tarpeen mukaan toimia paikkakunta, Suomi tai koko maailma.

Kilpailukyky ja väestön ikääntyminen vaativat myös sitä, että eri-ikäisten yksilölliset vahvuudet tunnistetaan ja valjastetaan hyötykäyttöön nykyistä paremmin. Kenenkään ei ole varaa antaa syrjäytyä.

- Tarve ymmärtää suuria määriä tietoa ja hallita kokonaisuuksia lisääntyy olennaisesti, mikä tekee iän myötä karttuvasta viisaudesta ja kokemuksesta nykyistä arvostetumpaa.

Tuomo Kuosa on kehittänyt tulevaisuutta varten 40-vuotisen horisontaalisen koulutuksen mallin, jossa työharjoittelupisteitä ja opintomoduuleja voi alkaa kerätä jo 12-vuotiaana esimerkiksi harrastuksista. Spesialistin perustutkinto suoritetaan noin parikymppisenä, ja generalistin ja holistin jatkotutkintoihin edetään omaan tahtiin osaamisen syventyessä ja tietojen karttuessa. Työ- ja opintoura jatkuu 80 vuoden ikään.

- Nykyeläkeläisten ikä on joustotyövaihetta: ihmiset voivat halunsa ja jaksamisensa mukaan tehdä kokoaikatyötä tai yhdistää osa-aikaeläkkeen ja työn. Seniorimestarien työssä painottuu mentorointi ja oppijan ohjaus, raskaat fyysiset työt ja uuden oppiminen jäävät nuorempien kontolle, Kuosa esittää.


Kirsi Heikkinen

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012