Aina kun äänestetään suomen kielen kauneinta sanaa, ykköseksi tai ainakin kärkipäähän nousee vuorenvarmasti äiti.

Toinen ehdoton suosikki on rakas. Kumpikaan ei ole äänneasultaan pehmeän sointuva ja siinä mielessä kaunis, mutta merkityssisältö on niin ylivoimainen, että äänteellinen kulmikkuus unohtuu. Vastaavat sanat menestyvät kauneuskilpailuissa myös muissa kielissä äänneasusta riippumatta.

Suomensukuisten kielten vanha äitiä merkitsevä perintösana on emä, mutta suomessa se on joutunut väistymään germaanisperäisen äiti-sanan tieltä. Emä tai sen johdos emo ovat säilyneet alkuperäisessä merkityksessään vain joissakin murteissa. Monin paikoin emä on saanut halventavan sävyn, ja kirjakielessä siitä on tullut eläinemon nimitys.

Perintösana on saanut muitakin lainaperäisiä kilpailijoita. Etenkin Suomen lounaisosissa emän on syrjäyttänyt ruotsalaisperäinen mamma, joka saattaa alkuaan olla lapsen jokelteluun perustuva sana.

Kannaksella ja kansanrunoudessa äidin nimityksenä esiintyy maammo tai maamo, joka on ilmeisesti venäläistä alkuperää. Eräissä pohjalaismurteissa ja paikoin muuallakin on otettu käyttöön ruotsin mor-sanasta lainattu muori.

Läheisten ihmisten nimityksistä tehdään usein lempinimen tapaisia muunnelmia. Joissakin perheissä äiti ei olekaan äiti, vaan äiskä, äippä, äitsä, äitsy, äitikkä tai peräti äitiliini. Vanhassa stadin slangissa äidin nimitys on mutsi, joka lienee väännetty mor-sanasta samaan tapaan kuin isää merkitsevästä far-sanasta fatsi. Emä-sanan vanhaksi muunnelmaksi on selitetty eukko.

Äidin nimityksenä eukko on harvinainen, mutta Kannakselta se on kuitenkin merkitty muistiin muutamista pitäjistä. Yleisemmin eukko tunnetaan vanhan naisen nimityksenä. Myös mamma- ja muori-sanoja voidaan käyttää vastaavalla tavalla. Lisäksi ne voivat tarkoittaa isoäitiä.

Tällainen oudolta vaikuttava merkityksen moninaisuus selittyy kielen käytännöstä. Todellisessa puhetilanteessa sama henkilö voi olla yhdelle äiti, toiselle isoäiti ja kolmannelle vanha nainen ilman sen kummempaa sukulaisuussuhdetta.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2011