Kuva Mikko Väyrynen
Kuva Mikko Väyrynen

Soittajan täytyy harjoitella määrätietoisesti, mutta perimä ja kodin malli auttavat.

Jos haluat musiikin tekijäksi, hanki alkuun musikaalinen äiti. Sellainen on usein luovan musisoijan takana. Musikaalisista taidoista selittyy puolet geeneillä ja puolet ympäristötekijöillä, ja äidillä on iso osuus molemmissa.

Äidin korostunut merkitys tuli pienoisena yllätyksenä dosentti Irma Järvelän tutkimusryhmälle, joka on jo pitkään tutkinut musiikin tekemisen ja kuuntelemisen perinnöllisyyttä. Ryhmässä työskennellyt Petri Peltonen teki yli 90 sukua ja lähes 800 henkilöä kattavan tutkimuksen siitä, millä taustoilla ja työllä ihmisistä tulee musiikin ammattilaisia. Osallistujista noin sata oli päätynyt ammattimuusikoksi. Muut olivat harrastajia tai ihmisiä, joilla ei ollut erityissuhdetta musiikkiin.

Kaikki saivat tehdäkseen musikaalisuutta mittaavia testejä. Yhdessä testissä kokelas kuulee tietyn nuottisarjan ensin kolme kertaa. Neljännellä kerralla musiikkipätkään on saatettu ujuttaa muutoksia ja tehtävänä on hoksata, onko katkelma erilainen kuin edeltävät. Ammattimuusikot saivat poikkeuksetta huippupisteitä.

Kävi myös ilmi, että niillä, jotka säveltävät, sovittavat ja improvisoivat eli luovat itse musiikkia, oli erityisen musikaalinen äiti.

Laulu kiinnostaa vauvaa

Voi arvailla, miksi juuri äidit ruokkivat musiikillista luovuutta. Kenties he osallistuvat lastensa tekemisiin. Heidän soitantansa, laulelunsa ja levyjen kuuntelunsa luovat lapsen äänimaisemaa aina raskausajasta ja vauvavuosista alkaen. Kehtolaulu kantaa ilmeisesti hedelmää.

– Pienet vauvat ovat spontaanisti kiinnostuneempia laulusta kuin aikuisen puheäänestä. Pitkään on tiedetty, että vauvat pystyvät tunnistamaan monimutkaisia musiikkiääniä ilman harjoitusta, Järvelä kertoo.

Sävelistä nauttiva äiti osaa myös huomata lapsen mahdolliset lahjat ja ruokkia niitä. Musiikkiin voi saada perimässään luontaiset taipumukset, mutta nekin on herätettävä eloon. Ilman soittamista, laulamista ja musiikin kuuntelua syntymälahjat jäävät uinumaan.

– Musiikki on vähän kuin allergia. Jos ei altistu, se ei puhkea. Jos et pääse altistumaan musiikille, et voi koskaan tietää, oletko musikaalinen vai et. Meillä on varmasti huippumusikaalisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tehneet musiikkia, Järvelä sanoo.

Kodin malli tulee syntymälahjojen avuksi. Ammattimuusikot tulevat paljon tavallista useammin perheistä, joissa vähintään toinen vanhemmista soittaa elääkseen. Jos kotona musisoidaan taajaan, tarttuu tapa lapseenkin.

Työ vaatii imua

Ratkaisevia matkalla muusikoksi ovat kuitenkin omat tavoitteet ja ahkera työ niiden toteuttamiseksi. Perimä auttaa siinä, sillä jos on syntymästään saanut kyvyn tajuta musiikkia, käy kovakin harjoittelu helpommin ja hauskemmin.

– Pelkkä harjoittelu ei kanna ilman draivia, Järvelä sanoo.

Klassisessa musiikissa musiikkikoulut ja niistä saatavat tutkinnot ovat tie ammattiin. Peltosen  tutkimuksessa myös monet kevyen musiikin ammattilaiset olivat suorittaneet ainakin jonkin tutkinnon, mutta tällä musiikin saralla myös itseopiskelu on tavallista. Kitaristeiksi ja rumpaleiksi moni yltää käymättä opettajan ohjaamilla soittotunneilla.

Aiemmin musiikkikouluja jopa katsottiin rokkaripiireissä vinoon. Kapinaa ja katu-uskottavuutta ihannoivassa ilmapiirissä pätivät kirjailija Erno Paasilinnan sanat: ”Itseoppineet ovat ainoita oppineita. Muut ovat opetettuja.”

Kapinaromantiikka alkaa kuitenkin hälvetä. Muusikko Jenni Jäs­ken graduaan varten haastattelemat menestyneet rokkarit totesivat, että muodolliset opinnot eivät vie uskottavuutta. Soittotunneilla käyneet kokivat ammentaneensa niistä sävyjen tajua, joka on hyödyksi myös bändissä soittaessa. Iloa koitui siitäkin, että oppi lukemaan nuotteja.

Rock opitaan bändissä

Populaarimusiikin jujuna ei ole hioa taiturimaista soittoa opettajan johdolla. Tärkeintä on bändi, soittokaverit ja yhdessä oppiminen. Rokkariksi tullaan vapaa-aikana kavereiden kanssa kimpassa. Kotitehtäviäkin tehdään, mutta silloin ei opetella soittamaan nuotein kirjoitettuja kappaleita vaan mallia jäljitellen.

Jäsken haastattelemat populaarimusiikin ammattilaiset ovat viettäneet aikaa katselemalla suosikkejaan videolta ja kuuntelemalla näitä levyiltä. Sitten he ovat opetelleet tekemään saman perässä. Tavoite on saada oman soiton kuulokuva niin hyväksi kuin mahdollista. Bänditreenissä sitten sovitellaan yhteen se, mitä kotona on opeteltu.

Jos muusikko saakin äidiltä ja perheeltä hyvät eväät uran alkuun, kavereita ei sovi unohtaa, ainakaan jos ryhtyy rokkariksi.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

Musiikkiuran tärkeät apurit

  • Laulava äiti auttaa alkuun.
  • Muusikkoisäkin altistaa musiikille.
  • Rokkia opitaan soittamaan kavereiden kanssa.