Kiti Müllerin mielestä moderni aivosähkömyssy on mukava. Sen avulla Müllerin tutkimusryhmä mittaa tietotyöläisten aivosähkötoimintaa.
Kiti Müllerin mielestä moderni aivosähkömyssy on mukava. Sen avulla Müllerin tutkimusryhmä mittaa tietotyöläisten aivosähkötoimintaa.

Tieteen uusi bloggaaja, neurologi Kiti Müller sai fyysikkoisältään kolme neuvoa. Ne kantoivat pitkälle.

Kiti Müllerin isä opetti tyttärensä purjehtimaan ja lukemaan merikorttia. Lisäksi hän antoi kolme neuvoa: Opiskele lukios­sa pitkä matematiikka. Silloin maailma on koulun jälkeen auki. Jätä opiskelematta konekirjoitus, muuten joudut aina sihteeriksi. Älä opettele keittämään kahvia.

Müller piti viimeistä ohjetta outona, kunnes hän lääketieteen opiskelijana meni sairaalaan harjoittelemaan yhtä aikaa kahden nuoren miesopiskelijan kanssa. Ylilääkäri tuli heidän luokseen ja sanoi: Keitäpäs Kiti kahvia. Silloin Müller tiesi mitä vastata. – Sanoin, että en osaa.

Müller on nyt 58, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja neurologi. Hänen isänsä taas oli Teknillisen korkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston kylmälaboratorion perustaja Olli Lounasmaa, akateemikko ja aikansa huippufyysikko. Hän pani kaiken tarmonsa tieteelliseen uraan, ja äiti sai hoitaa Kitin, kodin ja kaikki juoksevat asiat. 

– Mutta ei meillä tullut kyseeseen sellainen keskustelu, etteivät naiset ymmärtäisi matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Tai etteivät tytöt osaisi käyttää tekniikkaa tai vasaraa.

Tämän ansiosta Müllerillä on riittänyt itseluottamusta kehittää uusia menetelmiä, minne hän onkin mennyt.

– Olen tekniikkafriikki. Teknologia on aina ollut minulle helppoa, ja kokeilen innokkaasti uusia juttuja. Minulle on ollut eräänlainen harrastus, että saan laitteet toimimaan.

Kiinnostus  ollut myös ammatillisesti välttämätöntä, sillä neurologit käyttävät paljon uusinta tekniikkaa.

Ihmisystävällisen työn puolesta

Erikoistuessaan nuori lääkäri tajusi, että voidakseen toimia itsenäisesti ja vaikuttaa asioihin hänen on väiteltävä tohtoriksi ja hankittava tutkijan pätevyys.

– En ollut puhdas tutkijaluonne vaan halusin kiinnittää tutkimuksen käytäntöön, hoitotyöhön.

Sittemmin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta on tullut melkeinpä tärkeämpää kuin tutkimuksesta. Kiti Müllerin tärkein tavoite on viime vuodet ollut tämä: työn pitää kehittyä ihmisystävälliseen suuntaan.

Työ ei enää kuormita suoraan ruumista. Aivoja se kuormittaa usein aivan liikaa. Müller tutkii, miten tietotyö voitaisiin suunnitella ihmisen mielen kannalta järkevästi. Mikä on sopiva tahti, jotta ajattelu ehtii mukaan eikä päänuppi jumiudu.

Müller oivalsi kysymyksen tärkeyden 1990-luvun puolivälissä, kun hän sai tutkittavakseen potilaita, joilta ei löytynyt perinteistä sairautta. He olivat uupuneet henkisen kuormituksen takia. Müllerille valkeni, että työelämä oli valtavassa muutoksessa. Informaatiosta oli tullut työväline ja tärkein työperäisille vaivoille altistava tekijä. Müller pyysi ja sai esimieheltään luvan perustaa Työterveyslaitokseen aivotyölaboratorion.

Laboratorio on kehitellyt keinoja tutkia aivojen rasittumista. Se onnistuu tietotyöläisen arkea simuloivilla testeillä. Koehenkilöt tekevät aluksi helppoja tehtäviä. Vähitellen tehtäviä vaikeutetaan: annetaan enemmän muistettavaa, lyhennetään käytettävissä olevaa aikaa, lisätään sivutehtäviä, kolme yhtä tärkeää tehtävää yhtä aikaa tiukalla aikataululla. Lisätään ääniärsykkeitä. Annetaan koehenkilöiden nukkua vain neljän tunnin yöunet.

Tehtävien aikana mitataan sykevaihtelua, silmänliikkeitä ja aivosähkökäyrää sekä tietenkin tehtävistä suoriutumista.

Osalla ihmisistä paineen lisääminen, stressi tai univaje ei heti näy työn jäljessä. Toisilla parista vähäunisesta yöstä seuraa jo hurja lasku suoritustasossa.

– Miten helposti rasittuu, on yksilöllistä, mutta jokaisella raja tulee vastaan. Jossain kohtaa kaikki paukut on käytetty, Müller sanoo.

Älä aja aivoja loppuun

Silloin on terveys vaarassa. Aivot eivät ole muusta kehosta erillinen saareke. Ylikierroksille vedetyn tietotyöläisen ruumiissa alkaa tapahtua fysiologisia muutoksia, vaikka työn jälki vielä pysyisi kelvollisena. Paineen lisääminen näkyy aivosähkökäyrässä yhtä selvästi kuin juoksupyrähdys sydämen sykkeessä, eikä pitkittyneestä rasituksesta palaudu noin vain.

Jatkuvasta ylikuormituksesta seuraa vastustuskyvyn heikentymistä ja sokeriaineenvaihdunnan muutoksia, joskus jopa täydellisiä romahduksia. Niitä ei tosin ole koettu kokeissa vaan tosielämässä.

Aivot voivat koukuttua aktivaatioon. Ylivirittynyt olotila alkaa tuntua normaalilta. Silloin ei janota, ei tarvitse syödä eikä edes paljon nukkua. Pysähtymisestä seuraa vierotusoireita, ahdistusta ja tyhjyyden tunne.

– Olen lääkärinä nähnyt liian monta alle nelikymppistä, jotka eivät ole tajunneet omaa tilannettaan.

 Tuloksena voi lopulta olla psykoosi tai masennus. Niistä toipuminen saattaa kestää vuosia. Joillekin työkunto ei palaudu koskaan.

Migreeni on vitsaukseni

Näin vaarallista on ajaa aivonsa loppuun. Toisaalta päätä ei pitäisi päästää laiskistumaan. Aivot tarvitsevat askaretta ja haastetta pysyäkseen kunnossa. Ihminen tarvitsee niitä pysyäkseen onnellisena. Oikean tasapainon löytäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

– Aivoissa ei ole hälytintä, joka kertoisi, että nyt on aika hellittää. Eikä virtanappulaa, josta ne voisi kytkeä päälle ja pois.

Müllerillä itsellään on yksi varma merkki siitä, että jännettä on venytetty liikaa.

– Minun vitsaukseni on migreeni.

Pienempiäkin merkkejä hän yrittää havainnoida.Yksi on ärsytyskynnyksen lasku. Se on tavallinen ilmiö ihmisillä, mutta viisas ottaa jo siitä onkeensa. Jos intensiivisen työviikon jälkeen herää yöllä sydämentykytykseen, on korkea aika hellittää.

Huoahtaa voi kesken päivän

Jos ajatus ei juokse tai tilanne ei ala suosiolla hahmottua, Kiti Müller nousee puristamisen sijaan tuolista ja lähtee puolen tunnin happihypylle. Sen jälkeen asia monesti selkiytyy.

Hyvän ja tasapainoisen työrytmin löytämistä vaikeuttaa nykyään työkulttuuri, jossa on muotia monien asioiden hoitaminen päällekkäin ja vieläpä monien teknisten välineiden käyttäminen yhtä aikaa.

Tutkimusten mukaan edestakainen asiasta toiseen hyppiminen syö keskittymiskykyä ja huonontaa työmuistin toimintavarmuutta. Eri puolilla hosuminen ei ole tehokasta.

– Laadukas ja fiksu tekeminen vaatii, että on aikaa pysähtyä ja ajatella.

Vaikka tämän itse ymmärtäisi, pysähtyminen tulee mahdottomaksi, jos ympäristö toimii toisin. Tutkimukset todistavat, että joukossa tunnetilat vääjäämättä tarttuvat.

– Jos ympärillä pyörii hyrränä ihmisiä, jotka saavat siitä jatkuvasti hyvää palautetta, se leviää. Niin käy, vaikka tietäisi, ettei tuossa ole järkeä.

Toimintatapoja täytyy siis muuttaa työpaikoilla yhdessä.

Entä jos tulee hosuttua kotonakin? Moni ei enää malta katsoa hyvää televisio-ohjelmaa keskustelematta siitä samanaikaisesti sosiaalisessa mediassa.

Sosiaalista mediaa Müller ei vastusta ollenkaan. Hän on aktiivinen Facebookin ja Twitterin käyttäjä.

Kun toimittaja Marko Hamilo kyseli Tiede-lehden juttua varten Facebookissa selitystä sille, mikä tekee löylystä miellyttävän pehmeän, Kiti Müller innostui vastaamaan ja pohtimaan asiaa ihmisen aistimusten kannalta. Hän arveli, että nopea lämpötilan muutos sekoittaa lämmön aistinsolut ja saa sydämen tykyttämään. Hitaampi muutos ja hyvä lämmön ja kosteuden suhde taas rentouttaa.

Vastauksen fysiologisine selityksineen hän kopioi talteen siltä varalta, että niille olisi tulevaisuudessa käyttöä. Sitä voi tulla, sillä Müllerin pääharrastus on kirjoittaminen ja oman alan kansantajuistaminen kolumneissa ja blogeissa. Yleensä hän valottaa kirjoituksissaan aivojen toimintaa ja antaa vinkkejä niiden hyvään käyttöön. Niin hän tekee myös Aivokutinaa-kirjassa.

Jumppaa mieltä metsässä

Kaikkein mieluiten Müller rentouttaa omaa päätään askartelemalla. Kirjahyllyn päällä seisoo joulukuusen mallinen pahvinen joulukalenteri, johon on liimattu lehdistä leikattuja kuvia ja tekstin katkelmia. Onnittelukortit Müller tekee usein itse. Lisäksi hän virkkaa ja neuloo, yleensä ilman mallia. Se on virkistävää aivojumppaa. Kaikki käsillä tekeminen on.

– Mustikassa keksin, miten marjastus trimmaa aivojen toimintaa.

Ensin Müller opetteli käyttämään poimuria niin, ettei siihen tule roskia. Ranneliike on tärkeä. Kun poimuritekniikka alkaa toimia, ajatus vapautuu vaeltamaan. Linnunlaulusta saa tunne-elämyksiä. Samalla kuuntelee väkisin pusikkoa, onko siellä petoja. Mikäli haluaa vielä lisähaastetta, voi ottaa poimurin kumpaankin käteen.

Professorin työhuone ei ole yhtä rönsyilevä kuin hänen puheensa, mutta ei aivan siistikään. Rohkaiseva sana kir­poaa kaikille, joilla notkuu paperikasoja pöydillä ja hyllyillä: Ihmisellä on spatiaalinen eli avaruudellinen muisti, ja sitä kannattaa hyödyntää. Kun paperit ovat pinoissa eri puolilla huonetta, on helpompi muistaa, missä pinossa mitkin paperit ovat.

– Jos joku vaihtelee pinojen paikkoja tai teen sen tyhmyyden, että siivoan paperit ennen lomaa, olen hukassa.

Mapitettu paperi on samalla mapitettu pois mielestä.

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2013

Kiti Müller

 Ikä 58.
Syntynyt: Turussa, meni kouluun Yhdysvalloissa, ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteis-koulusta Helsingissä.
Opiskellut
: lääketiedettä Helsingin yliopistossa.
Väitellyt
: 1990 neuroimmuno-logiasta.
Työ
: tutkimusprofessori Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskuksessa. Tutkimusala: aivojen toiminta työssä.
Perhe
: metsäntutkija-aviomies, 28- ja 25-vuotiaat tyttäret.
Harrastukset
: kirjoittaminen, askartelu.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.