Kaikkea on yritetty: rentoutusta, aistien sulkemista, tietokoneen valitsemia kuvia...

TEKSTI:Risto Selin


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikkea on yritetty: rentoutusta, aistien sulkemista, tietokoneen valitsemia kuvia...

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

3/2001

Parapsykologit ovat sinnikkäästi yrittäneet osoittaa telepatian eli ajatustensiirron olemassaoloa. Tätä nykyä suosituin menetelmä on niin sanottu ganzfeld-koe.

Kokeen alussa telepaattisten viestien vastaanottaja saapuu äänieristettyyn huoneeseen ja istuutuu mukavaan nojatuoliin. Aluksi hän saa rentouttavia suggestioita korville asetettujen kuulokkeiden kautta. Varsinaisen kokeen aikana hän kuulee niin sanottua valkoista ääntä eli tasaista kohinaa.

Vastaanottajan silmät peitetään pingispallojen puolikkailla. Hämärää huonetta, johon vastaanottaja jää yksin, valaisee ainoastaan punainen lamppu.

Suggestioita antamalla ja aistimuksia rajoittamalla pyritään peittämään kehosta ja ympäristöstä tuleva aisti-informaatio. Tämän uskotaan auttavan telepaattisten viestien havaitsemista.

Toisessa huoneessa sijaitseva lähettäjä keskittyy samaan aikaan satunnaisesti valittuun kuvaan tai filminpätkään ja yrittää lähettää sen telepaattisesti vastaanottajalle. Vastaanottajan tulee kertoa ääneen niistä ajatuksista, joita hänelle tulee mieleen. Puhe nauhoitetaan.

Kuvaukset sopivat melkein mihin vain

Ganzfeld-koejakso kestää puoli tuntia. Lähettämisen loputtua kokeen johtaja tai ulkopuolinen avustaja voi etsiä vastaanottajan puheen ja lähetetyn viestin yhtäläisyyksiä. Menetelmä on kuitenkin ongelmallinen, koska puhe voidaan tulkita siten, että se sopii lähes mihin tahansa ärsykkeeseen.

Esimerkiksi kun lähetettävä kuva esitti tulta syöksevää tulennielijää, eräs vastaanottaja kuvaili ajatuksiaan: Taas liekkejä - - tuli saa hyvin uhkaavan merkityksen - - mielikuva tulivuoresta, jossa on sulaa laavaa sisällä - - Sulaa laavaa valumassa tulivuoren rinnettä pitkin - - Yhtäkkiä purin huultani, aivan kuin huulillani olisi jotain tekemistä mielikuvan kanssa - - Näen huulet, jotka ovat kirkkaan punaiset ja muistuttavat minua aikaisemmista tulimielikuvista - -.

Ymmärrettävästi tätä kuvausta pidetään "osumana". Mutta oikeaksi vastaukseksi sen voisi ehkä tulkita myös silloin, kun kuva esittäisi tulipaloa, tulivuorta, tupakan sytyttämistä, kuumaa kaakaota, mausteista ruokaa, punattuja huulia, tappelua... Osumia voi siis etsiä puolen tunnin puheen seasta melko vapaasti tulkiten.

Enää ei luotetakaan ärsykkeiden ja kuvausten tulkinnalliseen yhteen sovittamiseen. Nykyisin koehenkilöiden tulee valita neljän kuvan tai filmin joukosta se, jota lähettäjä yrittää lähettää. Pelkän sattuman pohjalta olisi siis odotettavissa, että 25 % vastauksista on oikeita. Jos osumia on enemmän kuin yksi neljäsosa, se kertoo paranormaalista viestinnästä. Vai kertooko?

Lupaavaa - muttei tarpeeksi lupaavaa

Vuonna 1985 yhdysvaltalainen psykologi Ray Hyman julkaisi Journal of Parapsychology -lehdessä katsauksen, joka käsitteli siihen mennessä tehtyjä ganzfeld-tutkimuksia. Hymanin mukaan tutkimustulokset todellakin poikkesivat merkittävästi sattumasta, mikä viittaisi telepatia-ilmiön olemassaoloon. Poikkeamia kuitenkin selittivät hänen mielestään vakavat tutkimusmenetelmälliset puutteet. Hän havaitsi, että mitä paremman tuloksen tutkimus antoi, sitä heikompi se oli menetelmältään.

Hymanille osoittamassaan vastineessa merkittävä englantilainen ganzfeld-tutkija Charles Honorton myönsi, etteivät tutkimukset olleet täydellisiä, mutta silti hän uskoi niiden kertovan telepatian olemassaolosta. Keskustelu kulminoitui yhteiseen julkaisuun, jossa Hyman ja Honorton määrittelivät, miten tiukemmin kontrolloituja ganzfeld-tutkimuksia tulisi tehdä. He myös toivoivat, että tutkimuksia tekisi laajempi tutkijajoukko.

Tietokoneidenkin kehitys toi uutta ganzfeld-tutkimukseen: syntyi autoganzfeld. Siinä kaikki toiminnot ärsykkeiden satunnaistamisesta koehenkilöiden arviointeihin tehdään mahdollisimman pitkälle tietokoneen avulla. Näin kokeen johtajan subjektiivinen vaikutus tutkimustulokseen pienenee.

Autoganzfeld-tutkimus sai pahan kolauksen, kun Honorton kuoli 1992. Arvostetussa Psychological Bulletin -lehdessä kuitenkin vielä julkaistiin hänen yhdessä psykologi Daryl J. Bemin kanssa laatimansa meta-analyysi. He olivat sitä varten koonneet yhteen useita Honortonin tekemiä autoganzfeld-tutkimuksia ja totesivat osumatarkkuudeksi 35 %.

Lisäksi Bem ja Honorton kertoivat, että oikeita vastauksia saatiin enemmän filmeillä kuin staattisilla valokuvilla. Vastaanottajat, joilla oli paranormaaleja kokemuksia tai jotka harrastivat esimerkiksi meditaatiota tai joogaa, saivat tutkijoiden mukaan tavallista enemmän osumia.

Tuloksista huolimatta Bem ja Honorton eivät väittäneet telepatian tulleen kiistattomasti todistetuksi. He kuitenkin toivoivat, että tutkimustulokset olivat tarpeeksi mielenkiintoisia, jotta muut tutkijat yrittäisivät toistaa ne.

Sattuma riittää selittämään tulokset

Kiinnostusta Bemin ja Honortonin tulokset todellakin herättivät. Vuonna 1999 englantilaiset psykologit Julie Milton ja Richard Wiseman julkaisivat meta-analyysin uusista autoganzfeld-tutkimuksista. Niitä oli tehty kaikkiaan 30 seitsemässä eri laboratoriossa, ja tulokset oli julkaistu neljässätoista lehdessä kymmenen eri päätutkijan nimissä. Yksittäisiä kokeita oli tehty yhteensä 1 198.

Miltonin ja Wisemanin johtopäätös on armoton: Laajempi tutkijajoukko ei ole kyennyt toistamaan autoganzfeld-tuloksia. Uudet tutkimukset eivät esimerkiksi toistaneet Bemin ja Honortonin tuloksia, joiden mukaan filmi on staattista ärsykettä parempi ja aikaisemmin paranormaaleja ilmiöitä kokeneet osuisivat muita useammin oikeaan.

Analyysissään Milton ja Wiseman toteavat, etteivät mittavan uuden aineiston tulokset merkittävästi poikkea sattumasta. Toisin sanoen autoganzfeld-tutkimukset eivät osoita telepatian olemassaoloa, vieläkään.


 


Risto Selin opiskelee psykologiaa Helsingin yliopistossa. Kirjoitus perustuu hänen syksyllä ilmestyvään teokseensa Skeptikon käsikirja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla