Uteliaisuus ja oppimisvimma ajoivat Teivo Teivaisen maailmalle jo 16-vuotiaana.
Nyt hän palaa Suomeen maailmanpolitiikan professoriksi.


Nyt hän palaa Suomeen maailmanpolitiikan professoriksi.




Keskeneräisen kirjan käsikirjoitus kaipasi viimeistelyä, ja rauhallinen paikka työhön löytyi Pohjois-Perun maaseudulta. Teivo Teivainen istui kolmipyöräisessä mototaksissa, laukussaan käsikirjoitus, johon hän oli kolmen viikon ajan tehnyt käsin korjauksia, muutoksia, lisäyksiä ja poistoja.

Yllättäen rinnalle kiilasi toinen samanlainen kulkuneuvo, josta alkoi tunkea mies sisään Teivaisen taksiin. "Rosvoja", Teivainen ajatteli ja hyppäsi vauhdissa pois kyydistä. Saman tien hänen kimppuunsa kävi neljä nuorehkoa miestä.

- Nokian kännykkä, lompakko, jossa olivat luottokortit, ja passi - ja se laukku, jossa oli käsikirjoitus. Yritin selittää, ettei siitä ole heille mitään iloa, mutta ei auttanut, Teivainen harmittelee, nyt turvallisesti Helsingissä.

Teivo Teivaisella, 41, on vauhti päällä. Hän saapui edellisenä iltana Suomeen ja veti jetlagista huolimatta aamulla jo seminaaria. Haastattelun jälkeen jatkuvat tapaamiset ja tulevan paluumuuton järjestelyt. Viime vuonna maailmanpolitiikan professoriksi Helsingin yliopistoon nimitetty tutkija ottaa virkansa vastaan kesän päätteeksi ja asettuu maankiertolaisvuosiensa jälkeen taas kotikaupunkiinsa.

Vuonna 2000 väitelleen Suomen Akatemian tutkijan keskeisimmäksi tutkimushaasteeksi on noussut etsiä ratkaisuja siihen, millaisia demokratian malleja voitaisiin käyttää globaalisti, esimerkiksi erilaisissa yhteistyöjärjestöissä ja taloudellisissa instituutioissa.

- Erilaisten mallien esittämisen tarkoituksena ei ole keksiä "lopullista totuutta" tai luoda täydellistä mallia. Haluan edistää demokraattista mielikuvitusta ja saada ihmiset havaitsemaan, että myös kansallisvaltiota laajemmissa yhteyksissä voidaan pyrkiä demokratiaan.


Nuorena maailmalle

Maailmankansalainen Teivainen syntyi Helsingissä ja vietti siellä nuoruutensa. Opettajaisän ja kirjastonhoitajaäidin poika asui vanhempiensa avioeron jälkeen viisivuotiaasta äitinsä kanssa ja sai vapaan kasvatuksen. Lapsuudenkoti ei ollut poliittinen, mutta Teivainen muistaa hämärästi osallistuneensa kymmenvuotiaana Espanjan diktaattorin Francon vastaisiin mielenosoituksiin.

Teivon maailma avautui, kun hän suuntasi Suomen rajojen ulkopuolelle. Ensimmäiset matkansa hän teki jo varhaisteini-iässä sisarensa luo Ranskaan, mutta todellinen herätys oli ensimmäinen interrail 16-vuotiaana. Siitä kiertäminen alkoi.

- Viihdyin koulussa, mutta lukion ensimmäisen luokan jälkeen minulle tuli tunne, että matkustamalla voisin oppia paljon enemmän. Lopetin koulun vuodeksi ja liftailin Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Yhdysvalloissa.

Välivuoden jälkeenkään Teivoa ei nähty kovin usein tunneilla Helsingin Reaalilyseossa eli Ressussa. Hän hankki matkarahat seuraavalle reissulle tiskaamalla päivät koulun naapurissa, ravintola Säkkipillissä, joka nykyisin tunnetaan Baker’sina. Tiskauksen lomassa sekä taukohuoneessa ja vessassa hän pänttäsi kokeisiin.

- Koulun opettajainhuoneessa kaikki eivät olleet tyytyväisiä siitä, että minulle annettiin erivapauksia, mutta rehtori puolusti minua. Ehkä siihen vaikutti se, että lukuaineiden keskiarvoni oli kymmenen, Teivainen hymyilee.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Teivainen lähti maailmanympärysmatkalle ja otti mukaansa teoreettisen filosofian pääsykoekirjan, Oiva Ketosen Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomuksen. Ajatuksena oli, että sitä olisi ennättänyt lueskella vuoden mittaan Aasian luostareissa ja hippikahviloissa. Ennen matkaan lähtöä Teivo oli kuitenkin käynyt kokeilemassa valtiotieteellisen pääsykokeissa ja saikin kesällä yllättäen hyväksymiskirjeen "jonnekin intialaiseen poste restanteen".

Teivo Teivainen kiittää silloista professoriaan Raimo Väyrystä opettajaksi, joka tutkimuskiireistään huolimatta jaksoi kannustaa. Suurta osaa kansainvälisen politiikan tutkimuksesta 1980-luvun loppupuolella Teivainen kuitenkin arvostelee teoreettiseksi takapajulaksi, sillä oikeaa politiikkaa ajateltiin olevan vain kansallisvaltioiden sisällä. Teoreettisen kodin Teivainen löysikin maailmanjärjestelmäanalyysistä, joka ylittää tieteiden väliset rajat.

- Jos analysoi valtasuhteita ja vallankäyttöä, akateemisista väliseinistä on haittaa ongelmakentän ymmärtämisessä. Olen aina suhtautunut raja-aitoihin kriittisesti, jopa halveksuvasti. Onkin kiinnostavaa katsoa, miten alan suhtautua oppialan rajojen määrittelyyn nyt, kun aloitan tietyn oppialan professorina, Teivainen heittää.


Ihania ihmisiä, sotkuista politiikkaa

Uteliaisuus ja oppimisvimma veivät Teivaisen ensin Aasiaan, sitten Latinalaiseen Amerikkaan. Häntä kiinnostivat sivilisaatioiden kohtaamiset, ja etenkin Aasia vaikutti tässä lupaavalta perehtymiskohteelta. Valtiotieteen ylioppilaan tavoitteena oli tehdä ensin teoreettinen pro gradu ja sen jälkeen väitöskirja Intiasta.

- Minulla oli mielikuva, että Latinalaisessa Amerikassa oli samanlainen katolinen, espanjankielinen machokulttuuri maasta toiseen. Kun sitten 1989 matkustin alueelle uudestaan, siellä oli alkamassa keskustelu Kolumbuksen matkan 500-vuotisesta historiasta. Silloin minulle avautui näiden maiden moniulotteisuus ja syvyys.

Perusta teki tutkijalle kiinnostavan tukikohdan ensinnäkin se, että maa oli Meksikon ohella ollut Amerikan sivilisaatiokeskus ennen espanjalaisten tuloa. Toiseksi "poliittisesti sotkuisessa" Perussa oli yhteiskuntatieteilijälle riittävästi haastetta.

- Sen lisäksi ihmiset olivat ihania, ruoka hyvää ja naiset kauniita, ja kapakoissa oli kiva meininki. Päätin, että alan hahmotella tutkimusta täällä ja jätän Intian vähän myöhempään, Teivainen muistelee.

"Hahmottelu" on vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa poikinut useita kirjoja, joista hänen vuonna 2000 valmistuneeseen väitöskirjaansa perustuva Enter Economism, Exit Politics on palkittu Yhdysvaltain sosiologisen yhdistyksen palkinnolla. Vuonna 2003 julkaistu Globaali demokratia on ilmestynyt suomeksi ja englanniksi ja kohta myös espanjaksi.

Teivainen on vuodesta 2003 johtanut perulaisen San Marcosin yliopiston demokratian ja globaalin muutoksen ohjelmaa, jonka hän määrittelee "akateemis-aktivistiseksi". Hän on tutkinut muun muassa Etelä-Amerikan totuuskomissioita ja sitä, miten globaali järjestelmä, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto tai Maailmanpankki, rajoittaa demokratian toteutumista valtioiden sisällä.

- On paradoksi, että samalla kun esimerkiksi Euroopan unioni sanoo toimivansa - ja monissa tapauksessa toimiikin - demokratian edistämiseksi köyhissä maissa, se kuitenkin estää pohjoisen ja etelän välisten suhteiden ja globaalien instituutioiden demokratisoimisen.


Aktivistin otteella demokratian puolesta

Yhtenä demokratisoitumiskehityksen tekijänä Teivainen on viime aikoina tutkinut globalisaatioon kriittisesti suhtautuvia kansalaisliikkeitä. Yksi näistä on Maailman sosiaalifoorumi, jonka kansainvälisen neuvoston päätöksentekomekanismeja Pohjois-Perussa varastettu käsikirjoituskin käsitteli. Tutkija on itse myös ollut perustamassa tutkimuskohdettaan ja osallistunut sen toimintaan.

- Kyseessä on selvästi osallistuva tutkimus. Pidän huolta tutkimuksen objektiivisuudesta tuomalla esille kaikki taustaoletukset - myös sen, miten omat normatiiviset lähtökohtani mahdollisesti vaikuttavat kysymyksenasetteluun.

Tutkija sanoo olevansa sitoutunut ajattelutapaan, jonka mukaan demokraattisten normien pätevyysaluetta tulisi laajentaa koskemaan myös globaaleja talousinstituutioita ja kansainvälisiä yhteistyöjärjestöjä, kuten YK:ta.
Teivainen kommentoi Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin hallintomuotoa dollari ja ääni -periaatteeksi, "jota ei löydy mistään demokratian sanakirjasta". YK:ssa ja Maailman kauppajärjestössä päätökset sentään tehdään maa ja ääni -periaatteella, mutta niistäkin on tutkijan mukaan demokratia kaukana.

- Niin kauan kuin useimmat jäsenvaltiot ovat taloudellisesti riippuvaisia rikkaista maista tai globaaleista finanssimarkkinoista ja saatu "kurinalaistetuiksi", on turha kuvitellakaan, että YK:ta voitaisiin demokratisoida.
Teivainen ei kuitenkaan näe demokratian puolustamista pelkkänä puolustustaisteluna, jossa pidetään kiinni viimeisistä rintamalinjoista, ennen kuin ekonomismi jyrää niiden läpi. Toisaalla myös hyökätään.

- Monet kansalaisjärjestöt pyrkivät osoittamaan, että tietyt epäpoliittisina näyttäytyvät alueet, kuten talous, ovat itse asiassa poliittisia ja niille voidaan esittää vaatimuksia demokratiasta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Teivainen pitää käännekohtana vuonna 1999  Seattlessa ollutta Maailman kauppajärjestön kokousta, jossa globalisaatiota kritisoiva liike järjesti suurmielenosoituksen. Ennen mielenosoituksia globaalit talousinstituutiot olivat esiintyneet epäpoliittisina ja neutraaleina, mutta niiden jälkeen tilanne muuttui. Nyt WTO ja IMF ovat monille erittäin poliittisia lyhenteitä.

Vuosituhannen vaihteen mielenosoitusaallon jälkeen globaalisaatiota vastustavat kansalaisjärjestöt ovat siirtyneet kehityksessään seuraavaan vaiheeseen. Nyt, kun valtasuhteet on osoitettu ja protestit esitetty, pitäisi myös esittää vaihtoehtoja.

- Kapitalismia ei voi hajottaa ikkuna ikkunalta, vaan jossakin vaiheessa tarvitaan myös ehdotuksia toisenlaisista tulevaisuuksista. Se on huomattavasti vaikeampaa.


Nyt kaksi radikaalia professoreina

Vuosi sitten kesäkuussa Teivo Teivainen oli tulisilla hiilillä. Hän oli hakenut Helsingin yliopistosta kahta professuuria, ja hänet oli asetettu molempiin ensimmäiselle sijalle. Valinta oli kansleri Kari Raivion. Ensin hän nimitti humanistisen tiedekunnan Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professorin. Ohi meni. Kahden viikon päästä oli vuorossa valtiotieteellisen tiedekunnan maailmanpolitiikan professorin nimitys. Nyt tärppäsi!

- Kumpi tahansa olisi tuntunut lottovoitolta. Maailmanpolitiikan professuurin nimike velvoittaa minut tosin laventamaan tutkimusfokustani entisestään.

Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksessa on kaksi vakituista maailmanpolitiikan professoria. Toisella oppituolilla istuu Teivaisen ystävä ja kirjailijakumppani Heikki Patomäki.

- Olemme eroistamme huolimatta monien silmissä samankaltaisia ihmisiä. Voi olla, että jotkut miettivät, miten laitoksen mielikuva ja opiskelijapohja nyt muuttuvat, kun "siellä on kaksi radikaalia professoreina".

Teivainen myöntää, että heillä on herkullinen mahdollisuus luoda kriittinen maailmanpolitiikan tutkimusyksikkö, joka paneutuu vallankäyttökysymyksiin ja kyseenalaistaa aiempaa tutkimusta. Samalla pitää kuitenkin huolehtia siitä, ettei opiskelijoilla teetetä vain professoreiden näköisiä tutkimuksia.

Maailmanpolitiikan yksiköstä ei siis tule samanlaista akateemis-aktivistista yksikköä kuin Teivaisen Limassa johtamasta demokratian ja globaalin muutoksen ohjelmasta. Jotakin Perussa aiemmin kokeiltua professori kuitenkin aikoo tuoda Helsinkiin.

- Aikomukseni on aloittaa maailmanpoliittisten rock-iltamien sarja. Tapahtumissa yhdistetään valtio-opillista debattia karnevaalihenkeen, ja mukana on musiikkia, videotaidetta ja runoutta. Niistä tulee hyvät bileet!


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Teivo Teivainen
Ikä: 41
Arvo: valtiotieteiden tohtori, maailmanpolitiikan professori
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: valtio-opin laitos
Tutkimusala: globaalin demokratian tutkimus
Harrastukset: kansalaisaktivismi


Etappeja
1965 syntyy Helsingissä.
1982 pitää välivuoden lukiosta ja liftailee Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Yhdysvalloissa.
1984 matkustelee ensimmäistä kertaa Aasiassa.
1985 kirjoittaa kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja lähtee maailmanympärysmatkalle.
1986 aloittaa kansainvälisen politiikan opintonsa Helsingin yliopistossa.
1988 työskentelee vierailevana tutkijana New Yorkin osavaltionyliopistossa Binghamtonissa.
1989 matkustaa koko vuoden ympäri Etelä-Amerikkaa.
1990 aloittaa vuoden pestinsä Ylioppilaslehden toimittajana.
1990-luvulla viettää apurahoilla elävän tutkija-aktivistin kiertolaiselämää.
2000 väittelee valtiotieteen tohtoriksi ja julkaisee väitökseen perustuvan kirjan Enter Economism, Exit Politics.
2003 aloittaa San Marcosin yliopiston demokratian ja globaalin muutoksen ohjelman johtajana.
2006 nimitetään Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professoriksi ja palkitaan Suomen Akatemian tunnustuspalkinnolla yhteiskunnallisesti vaikuttavasta tutkimuksestaan.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.