Uteliaisuus ja oppimisvimma ajoivat Teivo Teivaisen maailmalle jo 16-vuotiaana.
Nyt hän palaa Suomeen maailmanpolitiikan professoriksi.


Nyt hän palaa Suomeen maailmanpolitiikan professoriksi.




Keskeneräisen kirjan käsikirjoitus kaipasi viimeistelyä, ja rauhallinen paikka työhön löytyi Pohjois-Perun maaseudulta. Teivo Teivainen istui kolmipyöräisessä mototaksissa, laukussaan käsikirjoitus, johon hän oli kolmen viikon ajan tehnyt käsin korjauksia, muutoksia, lisäyksiä ja poistoja.

Yllättäen rinnalle kiilasi toinen samanlainen kulkuneuvo, josta alkoi tunkea mies sisään Teivaisen taksiin. "Rosvoja", Teivainen ajatteli ja hyppäsi vauhdissa pois kyydistä. Saman tien hänen kimppuunsa kävi neljä nuorehkoa miestä.

- Nokian kännykkä, lompakko, jossa olivat luottokortit, ja passi - ja se laukku, jossa oli käsikirjoitus. Yritin selittää, ettei siitä ole heille mitään iloa, mutta ei auttanut, Teivainen harmittelee, nyt turvallisesti Helsingissä.

Teivo Teivaisella, 41, on vauhti päällä. Hän saapui edellisenä iltana Suomeen ja veti jetlagista huolimatta aamulla jo seminaaria. Haastattelun jälkeen jatkuvat tapaamiset ja tulevan paluumuuton järjestelyt. Viime vuonna maailmanpolitiikan professoriksi Helsingin yliopistoon nimitetty tutkija ottaa virkansa vastaan kesän päätteeksi ja asettuu maankiertolaisvuosiensa jälkeen taas kotikaupunkiinsa.

Vuonna 2000 väitelleen Suomen Akatemian tutkijan keskeisimmäksi tutkimushaasteeksi on noussut etsiä ratkaisuja siihen, millaisia demokratian malleja voitaisiin käyttää globaalisti, esimerkiksi erilaisissa yhteistyöjärjestöissä ja taloudellisissa instituutioissa.

- Erilaisten mallien esittämisen tarkoituksena ei ole keksiä "lopullista totuutta" tai luoda täydellistä mallia. Haluan edistää demokraattista mielikuvitusta ja saada ihmiset havaitsemaan, että myös kansallisvaltiota laajemmissa yhteyksissä voidaan pyrkiä demokratiaan.


Nuorena maailmalle

Maailmankansalainen Teivainen syntyi Helsingissä ja vietti siellä nuoruutensa. Opettajaisän ja kirjastonhoitajaäidin poika asui vanhempiensa avioeron jälkeen viisivuotiaasta äitinsä kanssa ja sai vapaan kasvatuksen. Lapsuudenkoti ei ollut poliittinen, mutta Teivainen muistaa hämärästi osallistuneensa kymmenvuotiaana Espanjan diktaattorin Francon vastaisiin mielenosoituksiin.

Teivon maailma avautui, kun hän suuntasi Suomen rajojen ulkopuolelle. Ensimmäiset matkansa hän teki jo varhaisteini-iässä sisarensa luo Ranskaan, mutta todellinen herätys oli ensimmäinen interrail 16-vuotiaana. Siitä kiertäminen alkoi.

- Viihdyin koulussa, mutta lukion ensimmäisen luokan jälkeen minulle tuli tunne, että matkustamalla voisin oppia paljon enemmän. Lopetin koulun vuodeksi ja liftailin Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Yhdysvalloissa.

Välivuoden jälkeenkään Teivoa ei nähty kovin usein tunneilla Helsingin Reaalilyseossa eli Ressussa. Hän hankki matkarahat seuraavalle reissulle tiskaamalla päivät koulun naapurissa, ravintola Säkkipillissä, joka nykyisin tunnetaan Baker’sina. Tiskauksen lomassa sekä taukohuoneessa ja vessassa hän pänttäsi kokeisiin.

- Koulun opettajainhuoneessa kaikki eivät olleet tyytyväisiä siitä, että minulle annettiin erivapauksia, mutta rehtori puolusti minua. Ehkä siihen vaikutti se, että lukuaineiden keskiarvoni oli kymmenen, Teivainen hymyilee.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Teivainen lähti maailmanympärysmatkalle ja otti mukaansa teoreettisen filosofian pääsykoekirjan, Oiva Ketosen Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomuksen. Ajatuksena oli, että sitä olisi ennättänyt lueskella vuoden mittaan Aasian luostareissa ja hippikahviloissa. Ennen matkaan lähtöä Teivo oli kuitenkin käynyt kokeilemassa valtiotieteellisen pääsykokeissa ja saikin kesällä yllättäen hyväksymiskirjeen "jonnekin intialaiseen poste restanteen".

Teivo Teivainen kiittää silloista professoriaan Raimo Väyrystä opettajaksi, joka tutkimuskiireistään huolimatta jaksoi kannustaa. Suurta osaa kansainvälisen politiikan tutkimuksesta 1980-luvun loppupuolella Teivainen kuitenkin arvostelee teoreettiseksi takapajulaksi, sillä oikeaa politiikkaa ajateltiin olevan vain kansallisvaltioiden sisällä. Teoreettisen kodin Teivainen löysikin maailmanjärjestelmäanalyysistä, joka ylittää tieteiden väliset rajat.

- Jos analysoi valtasuhteita ja vallankäyttöä, akateemisista väliseinistä on haittaa ongelmakentän ymmärtämisessä. Olen aina suhtautunut raja-aitoihin kriittisesti, jopa halveksuvasti. Onkin kiinnostavaa katsoa, miten alan suhtautua oppialan rajojen määrittelyyn nyt, kun aloitan tietyn oppialan professorina, Teivainen heittää.


Ihania ihmisiä, sotkuista politiikkaa

Uteliaisuus ja oppimisvimma veivät Teivaisen ensin Aasiaan, sitten Latinalaiseen Amerikkaan. Häntä kiinnostivat sivilisaatioiden kohtaamiset, ja etenkin Aasia vaikutti tässä lupaavalta perehtymiskohteelta. Valtiotieteen ylioppilaan tavoitteena oli tehdä ensin teoreettinen pro gradu ja sen jälkeen väitöskirja Intiasta.

- Minulla oli mielikuva, että Latinalaisessa Amerikassa oli samanlainen katolinen, espanjankielinen machokulttuuri maasta toiseen. Kun sitten 1989 matkustin alueelle uudestaan, siellä oli alkamassa keskustelu Kolumbuksen matkan 500-vuotisesta historiasta. Silloin minulle avautui näiden maiden moniulotteisuus ja syvyys.

Perusta teki tutkijalle kiinnostavan tukikohdan ensinnäkin se, että maa oli Meksikon ohella ollut Amerikan sivilisaatiokeskus ennen espanjalaisten tuloa. Toiseksi "poliittisesti sotkuisessa" Perussa oli yhteiskuntatieteilijälle riittävästi haastetta.

- Sen lisäksi ihmiset olivat ihania, ruoka hyvää ja naiset kauniita, ja kapakoissa oli kiva meininki. Päätin, että alan hahmotella tutkimusta täällä ja jätän Intian vähän myöhempään, Teivainen muistelee.

"Hahmottelu" on vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa poikinut useita kirjoja, joista hänen vuonna 2000 valmistuneeseen väitöskirjaansa perustuva Enter Economism, Exit Politics on palkittu Yhdysvaltain sosiologisen yhdistyksen palkinnolla. Vuonna 2003 julkaistu Globaali demokratia on ilmestynyt suomeksi ja englanniksi ja kohta myös espanjaksi.

Teivainen on vuodesta 2003 johtanut perulaisen San Marcosin yliopiston demokratian ja globaalin muutoksen ohjelmaa, jonka hän määrittelee "akateemis-aktivistiseksi". Hän on tutkinut muun muassa Etelä-Amerikan totuuskomissioita ja sitä, miten globaali järjestelmä, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto tai Maailmanpankki, rajoittaa demokratian toteutumista valtioiden sisällä.

- On paradoksi, että samalla kun esimerkiksi Euroopan unioni sanoo toimivansa - ja monissa tapauksessa toimiikin - demokratian edistämiseksi köyhissä maissa, se kuitenkin estää pohjoisen ja etelän välisten suhteiden ja globaalien instituutioiden demokratisoimisen.


Aktivistin otteella demokratian puolesta

Yhtenä demokratisoitumiskehityksen tekijänä Teivainen on viime aikoina tutkinut globalisaatioon kriittisesti suhtautuvia kansalaisliikkeitä. Yksi näistä on Maailman sosiaalifoorumi, jonka kansainvälisen neuvoston päätöksentekomekanismeja Pohjois-Perussa varastettu käsikirjoituskin käsitteli. Tutkija on itse myös ollut perustamassa tutkimuskohdettaan ja osallistunut sen toimintaan.

- Kyseessä on selvästi osallistuva tutkimus. Pidän huolta tutkimuksen objektiivisuudesta tuomalla esille kaikki taustaoletukset - myös sen, miten omat normatiiviset lähtökohtani mahdollisesti vaikuttavat kysymyksenasetteluun.

Tutkija sanoo olevansa sitoutunut ajattelutapaan, jonka mukaan demokraattisten normien pätevyysaluetta tulisi laajentaa koskemaan myös globaaleja talousinstituutioita ja kansainvälisiä yhteistyöjärjestöjä, kuten YK:ta.
Teivainen kommentoi Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin hallintomuotoa dollari ja ääni -periaatteeksi, "jota ei löydy mistään demokratian sanakirjasta". YK:ssa ja Maailman kauppajärjestössä päätökset sentään tehdään maa ja ääni -periaatteella, mutta niistäkin on tutkijan mukaan demokratia kaukana.

- Niin kauan kuin useimmat jäsenvaltiot ovat taloudellisesti riippuvaisia rikkaista maista tai globaaleista finanssimarkkinoista ja saatu "kurinalaistetuiksi", on turha kuvitellakaan, että YK:ta voitaisiin demokratisoida.
Teivainen ei kuitenkaan näe demokratian puolustamista pelkkänä puolustustaisteluna, jossa pidetään kiinni viimeisistä rintamalinjoista, ennen kuin ekonomismi jyrää niiden läpi. Toisaalla myös hyökätään.

- Monet kansalaisjärjestöt pyrkivät osoittamaan, että tietyt epäpoliittisina näyttäytyvät alueet, kuten talous, ovat itse asiassa poliittisia ja niille voidaan esittää vaatimuksia demokratiasta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Teivainen pitää käännekohtana vuonna 1999  Seattlessa ollutta Maailman kauppajärjestön kokousta, jossa globalisaatiota kritisoiva liike järjesti suurmielenosoituksen. Ennen mielenosoituksia globaalit talousinstituutiot olivat esiintyneet epäpoliittisina ja neutraaleina, mutta niiden jälkeen tilanne muuttui. Nyt WTO ja IMF ovat monille erittäin poliittisia lyhenteitä.

Vuosituhannen vaihteen mielenosoitusaallon jälkeen globaalisaatiota vastustavat kansalaisjärjestöt ovat siirtyneet kehityksessään seuraavaan vaiheeseen. Nyt, kun valtasuhteet on osoitettu ja protestit esitetty, pitäisi myös esittää vaihtoehtoja.

- Kapitalismia ei voi hajottaa ikkuna ikkunalta, vaan jossakin vaiheessa tarvitaan myös ehdotuksia toisenlaisista tulevaisuuksista. Se on huomattavasti vaikeampaa.


Nyt kaksi radikaalia professoreina

Vuosi sitten kesäkuussa Teivo Teivainen oli tulisilla hiilillä. Hän oli hakenut Helsingin yliopistosta kahta professuuria, ja hänet oli asetettu molempiin ensimmäiselle sijalle. Valinta oli kansleri Kari Raivion. Ensin hän nimitti humanistisen tiedekunnan Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professorin. Ohi meni. Kahden viikon päästä oli vuorossa valtiotieteellisen tiedekunnan maailmanpolitiikan professorin nimitys. Nyt tärppäsi!

- Kumpi tahansa olisi tuntunut lottovoitolta. Maailmanpolitiikan professuurin nimike velvoittaa minut tosin laventamaan tutkimusfokustani entisestään.

Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksessa on kaksi vakituista maailmanpolitiikan professoria. Toisella oppituolilla istuu Teivaisen ystävä ja kirjailijakumppani Heikki Patomäki.

- Olemme eroistamme huolimatta monien silmissä samankaltaisia ihmisiä. Voi olla, että jotkut miettivät, miten laitoksen mielikuva ja opiskelijapohja nyt muuttuvat, kun "siellä on kaksi radikaalia professoreina".

Teivainen myöntää, että heillä on herkullinen mahdollisuus luoda kriittinen maailmanpolitiikan tutkimusyksikkö, joka paneutuu vallankäyttökysymyksiin ja kyseenalaistaa aiempaa tutkimusta. Samalla pitää kuitenkin huolehtia siitä, ettei opiskelijoilla teetetä vain professoreiden näköisiä tutkimuksia.

Maailmanpolitiikan yksiköstä ei siis tule samanlaista akateemis-aktivistista yksikköä kuin Teivaisen Limassa johtamasta demokratian ja globaalin muutoksen ohjelmasta. Jotakin Perussa aiemmin kokeiltua professori kuitenkin aikoo tuoda Helsinkiin.

- Aikomukseni on aloittaa maailmanpoliittisten rock-iltamien sarja. Tapahtumissa yhdistetään valtio-opillista debattia karnevaalihenkeen, ja mukana on musiikkia, videotaidetta ja runoutta. Niistä tulee hyvät bileet!


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Teivo Teivainen
Ikä: 41
Arvo: valtiotieteiden tohtori, maailmanpolitiikan professori
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: valtio-opin laitos
Tutkimusala: globaalin demokratian tutkimus
Harrastukset: kansalaisaktivismi


Etappeja
1965 syntyy Helsingissä.
1982 pitää välivuoden lukiosta ja liftailee Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Yhdysvalloissa.
1984 matkustelee ensimmäistä kertaa Aasiassa.
1985 kirjoittaa kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja lähtee maailmanympärysmatkalle.
1986 aloittaa kansainvälisen politiikan opintonsa Helsingin yliopistossa.
1988 työskentelee vierailevana tutkijana New Yorkin osavaltionyliopistossa Binghamtonissa.
1989 matkustaa koko vuoden ympäri Etelä-Amerikkaa.
1990 aloittaa vuoden pestinsä Ylioppilaslehden toimittajana.
1990-luvulla viettää apurahoilla elävän tutkija-aktivistin kiertolaiselämää.
2000 väittelee valtiotieteen tohtoriksi ja julkaisee väitökseen perustuvan kirjan Enter Economism, Exit Politics.
2003 aloittaa San Marcosin yliopiston demokratian ja globaalin muutoksen ohjelman johtajana.
2006 nimitetään Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professoriksi ja palkitaan Suomen Akatemian tunnustuspalkinnolla yhteiskunnallisesti vaikuttavasta tutkimuksestaan.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.