Sinussakin asuu pieni itsepetoksen mestari. Jos et ole suuruudenhullu, ehkä olet pienuudenhullu. Mutta joskus pikku huijaus on ihan paikallaan.


ehkä olet pienuudenhullu. Mutta joskus pikku huijaus on ihan paikallaan.




Monesti näytelmän koomisuus syntyy siitä, että yleisö tietää jotain, mitä näytelmän henkilö ei tiedä tai näe, ja usein tämä jokin on näytelmähenkilön itsepetos. Filosofi Liisa Lampi pohdiskelee tätä eläväisessä ja havainnollisessa väitöskirjassaan Kristallivalheita, jonka esimerkit on noukittu klassikkonäytelmistä. Vaikka näytelmissä itsepetostilanteet kärjistetään, ne ovat psykologisesti uskottavia, koska itsepetos on todellisuudessakin läpinäkyvää.

Tosielämän tragikoominen hahmo uskoo pääsevänsä lähikapakassa suosiota saaneella karaokesuorituksellaan oopperan tähtirooliin, vaikkeivät oopperan roolittajat ole hänestä kuulleetkaan. Itsepetos tekee itsestään liikoja luulevasta muiden silmissä säälittävän.

Pelätessään säälittävyyttä moni suomalainen pettää itseään toiseen suuntaan. Hän vähättelee mahdollisuuksiaan ja jättää pyrkimättä tavoitteisiin, joihin hänellä todella olisi edellytyksiä. Voidaan kysyä, kumpi on suurempi itsepetos, suuruudenhulluus vai pienuudenhulluus.

Itsepetoksen ehkä kiusallisin puoli piilee siinä, että ulkopuolisen on itseä helpompi havaita se. Muuten kyseessä olisikin petos eikä itsepetos.

Itsepetoksen paljastamiseen tarvitsemme kipeästi kaverin apua, mutta avun on oltava lempeää. Nolon tilanteen pelko herkästi vain vahvistaa itsepetosta. Ymmärtäväisessä ilmapiirissä oman koomisuuden ja inhimillisyyden paljastuminen voi kuitenkin olla äärimmäisen vapauttava ja suorastaan riemastuttava kokemus.

Tällainen kokemus innostaa jatkossakin järkevään itsetutkisteluun. Kun bongaa itsestään vaikkapa yhden itsepetoksen viikossa, pysyy eheytymisen tiellä.


Vaarallisinta on uskoa toimivansa kohtalon välikappaleena

Itsepetoksen räikeimpiä muotoja lienee transsendentaalinen illuusio. Siinä itsensä Korkeimman valituksi uskova ajattelee, että juuri hänelle on annettu lopullinen totuus. Valittu voi myös uskoa, että Korkein on antanut juuri hänelle tehtäväksi paljastaa ja repiä alas "eksyneiden" eli eri tavoin asioista ajattelevien "itsepetokset".

Elävä esimerkki transsendentaalisesta illuusiosta voisi olla Mariasisarten Äiti Basilea, josta Marianne Jansson ja Riitta Lemmetyinen kertovat gradutyöhön pohjautuvassa kirjassaan Kun luostarin muurit murtuvat… (Otava, 1998) ja Uskolla alistetut (Kirjayhtymä, 2006). Äiti Basilea "näki" lähes 40 vuoden ajan, erityisesti uudenvuoden tienoilla, että tuleva vuosi on varmasti se viimeinen. Kun ydinsotaa tai lopullista taistelua ei tullutkaan, Äiti selitti Jumalan lykänneen maailmanloppua Mariasisarten rukousten vuoksi. Pienimuotoista suuruudenhulluutta?

Lähes kaikki vahvan visionäärin ympärille syntyneet liikkeet sisältävät aimo annoksen illusorisia uskomuksia ja sääntöjä. Kun korkein on antanut suuren tehtävän mahdollisimman väljästi ja suurellisesti, onnistumiselle ei ole tiukkoja kriteereitä eikä itsekritiikkiä tarvitse harjoittaa. Jos tavoitteena on muiden auttaminen, hyvä tarkoitus pyhittää arveluttavatkin keinot.

Adolf Hitlerin luoma illuusio on jo historiaa, mutta on levottomuutta herättävää lukea uutisia, joiden mukaan valtionpäämiehet saavat sotaohjeita korkeimmalta taholta. Lähi-idän tilanne ei taida selvitä, jos eri uskontokuntiin kuuluvat johtajat saavat määräyksiä kukin omalta korkeimmaltaan.


Huomasitko, että petit itseäsi? Onneksi olkoon!

Kun huomaat joutuneesi itsepetoksen uhriksi, sääli ja surkuttele itseäsi tuokion verran. Se tekee hyvää, koska toiveen murskautuminen on surullista.

Voit kuitenkin onnitella itseäsi siitä, että petos ja sen paljastuminen auttaa sinua näkemään, mikä elämässä on tärkeää -  turhan takia et olisi vaivautunut pettämään itseäsi.

Oliko vipuun menemisen taustalla eroottinen halu tai toive olla hyväksytty ja arvostettu omassa yhteisössä? Vanhemman rakkaus voi estää näkemästä lapsen valehtelua. Tekikö jokin inhimillinen heikkous sinut alttiiksi nielaisemaan valheen tai petoksen? Mitä voit tehdä, ettet mene samaan halpaan uudelleen?

Jos epäilet itsepetosta tai joku on varoittanut sinua siitä, voit hengessäsi asettua itsesi ulkopuolelle ikään kuin olisit ymmärtäväinen ystävä, joka kysyy hankalia kysymyksiä:

Mitä ajattelet tai tunnet, jos epäilyksesi osoittautuu todeksi? Kestätkö totuuden esilletulon seuraukset? Jos näet puolison tai työantajan harjoittaman petturuuden, joudutko eroamaan? Jos huomaat olevasi lahjakkaampi kuin haluat myöntää, kestätkö kyvykkyyden tuomat paineet tai toisten kateuden? Mitä etua uskot saavasi, jos jätät huomiotta varoitukset ja vihjeet?


Joskus itsepetoksen paljastaminen on julmempaa kuin sen avustaminen

Joskus on pikkumaista pitää kiinni todisteista. Mieleeni on jäänyt muuan tapaus: Syöpäsairaan pojan syntymäpäiviä vietettiin pari kuukautta ennakkoon. Poika oli puettu ihailemansa Supermiehen asuun, ja raavaat mieshoitajat muka horjahtivat voimamiehen superhipaisun johdosta. Kaikki tiesivät, ettei päivä oikeasti ollut pojan syntymäpäivä ja että poika oli niin heikko, että hän juuri ja juuri pysyi istumassa; itse asiassa poika kuoli muutaman tunnin kuluttua juhlista. Itsepetos ei ollut keneltäkään pois, ja juhlat olivat kaikille hieno ja koskettava elämys. Puolustusmekanismina toiminut itsepetos antoi aikaa hyväksyä murskaava ajatus.

Pieni itsepetos on aina paikallaan, jos se auttaa kokemaan elämän mielekkääksi tai ponnistelemaan hyvän elämän puolesta muita vahingoittamatta. Toisen ihmisen itsepetoksen paljastaminen on ilkeämielistä, tekopyhää ja vahingollista, jos paljastuksen haitta on suurempi kuin hyöty.

Turha inhorealistisuus ja kyynisyys on arveluttavaa. Masentuneet ihmiset ovat tutkimusten mukaan realistisempia kuin muut. Vanhan sutkauksen mukaan optimistin mielestä maailma on niin hyvällä tolalla kuin olla voi - ja pessimisti pelkää, että optimisti on oikeassa.


Toiveajattelija uskoo, kunnes toisin todistetaan

Itsepetoksen ja toiveajattelun ero on siinä, että itsensä pettäjä uskoo unelmaansa vastoin todisteitakin mutta toiveajattelija hyväksyy uskomuksen, jota eivät tue mutta eivät myöskään kumoa riittävät todisteet.

Niin kauan kuin tilanne on epävarma, kannattaa olla toiveikas. Ja koska tulevaisuus on aina epävarma, jopa Lähi-idän rauhan suhteen voi säilyttää toivon, vaikkeivät tähänastiset näytöt ole kovin rohkaisevia.

Toiveikkuus on myös mittakaavakysymys. Suomennorjalainen fyysikko Torfinn Slåen kertoo kirjassaan Tee tilaa tuloksille (Yrityskirjat, 2003) tarinan, joka valottaa ilmiötä.

Tässä oma versioni tarinasta: Nuori mies on rannalla kävelyllä ja huomaa valtavan kalaparven jääneen rantasärkän saartamaksi. Lähelle päästessään mies tuntee pohjatonta avuttomuutta, koska tukehtuvia ja sätkiviä kaloja on tuhansia ja taas tuhansia. Silloin mies huomaa vanhan eukon, joka kantaa esiliinassaan kaloja särkän yli mereen. Mies menee lähemmäs naista ja huudahtaa tuskastuneena: - Eihän tuollaisella näpertelyllä ole mitään merkitystä! Et sinä voi oikeasti auttaa.

Nainen ottaa käteensä yhden kalan ja sanoo: - Kyllä sillä on tälle kalalle merkitystä!


Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.
Artikkelin pohjana ja innoituksena on Liisa Lammen väitöskirja Kristallivalheita - itsepetos filosofisen tulkinnan lähtökohtana eräissä draaman klassikoissa (Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta, 2006).

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti