Defenssi tarjoaa aikalisän, mutta lopulta mielipahan välttely muuttuu itsepetokseksi. Kuva: iStock
Defenssi tarjoaa aikalisän, mutta lopulta mielipahan välttely muuttuu itsepetokseksi. Kuva: iStock

Puolustusmekanismit suojaavat mieltä mutta voivat myös kahlita sitä. Omia sokeita pisteitään voi onneksi opetella tuntemaan.

”Ei se ollu mun vika! Esimies ei osannu selittää, mitä mun olis pitäny tehdä. Epäilinkin, että se on täysi luuseri. Hyvä, kun häipyi.”

”En minä ole riippuvainen. Voin lopettaa tupakoinnin milloin vain.”

Kuulostaako tutulta?

Kun jokin asia tai tunne uhkaa aiheuttaa tuskaa tai ahdistusta, mieli puolustautuu automaattisesti. Se ei päästä ikävää totuutta tietoisuuteen sellaisenaan vaan siivilöi tai muuntaa sitä tavalla tai toisella.

Lapsena suojaudumme tunnemyrskyiltä kuvittelemalla ja toivomalla kipeitä asioita epätosiksi. Aikuisena voimme hyödyntää defenssejä esimerkiksi silloin, kun saamme huonoja uutisia. Otamme ikään kuin aikalisän kieltämällä faktat: ”Tämä ei voi olla totta! On tapahtunut jokin virhe.” Vasta kun mieli on ehtinyt valmistautua kohtaamaan kivun, se antaa realiteettien lipua tietoisuuteen siedettävän suurina annoksina.

Defenssit ovat kuin mielen laastareita. Lyhytaikaisesti käytetty laastari suojaa, mutta jos sidosta pitää liian kauan, se kerää likaa ja tulehdusvaara kasvaa.

Seuraavassa joitakin johtolankoja pitkittyneen defenssin paikantamiseksi.

Reaktio ampuu ali tai yli

Tilanteeseen nähden aliampuva reagointi vihjaa, että ihminen pakenee jotain tunnetta.

Apaattisuus, velttoilu tai väsymys ei ole aina innon puutetta. Kun esittää itselleen ja muille välinpitämätöntä, epäonnistuminen ei ole niin noloa. Ja kun ei yritä ollenkaan, suojaa itseään pomminvarmasti pettymykseltä.

Jos joku esimerkiksi inhoaa uhrin osaa yli kaiken, hän saattaa esittää viilipyttyä ja julistaa: ”Ei haittaa. Luottamuksen pettäminen on meikäläiselle pikku juttu. Minä kestän mitä tahansa.” Selitys ei kuitenkaan vakuuta, jos vähättelijä juo itsensä heti perään umpihumalaan.

Itsepetokseen sopii myös ylenpalttinen tunteellisuus tai dramatiikka. Rähjätessä ei tarvitse ajatella mitään muuta, ja suuttuminen jopa antaa hetkeksi energiaa.

Pakonomainen vitsailu tai yltiöoptimismi voi kieliä piilevästä masennuksesta. Jos joku on meitä kohtaan ylitsevuotavan ystävällinen, käytös saattaa peittää taakseen passiivisaggressiivista vihaa ja halveksuntaa. Pelon pakeneminen puolestaan voi johtaa paradoksaalisesti hengenvaarallisten extremelajien harrastamiseen.

Yksi järkeilee, toinen hätäilee

Myös ylenmääräinen järkeily, yksinkertaistus, teoretisointi tai poppakonstin hakeminen voi olla defenssin merkki. Eräs mies esimerkiksi hakeutui lääkäriin ahdistuneisuuden vuoksi. Kävi ilmi, että hän petti vaimoaan. Mies ei kuitenkaan halunnut käsitellä pettämisen aiheuttamaa tuskaa vaan vaati mielialalääkettä, joka poistaisi aivojen välittäjäaineiden epätasapainon ja helpottaisi oloa.

Pelko houkuttaa ennakoivaan pakoon. Nöyryyttäviltä potkuilta voi suojautua ottamalla näyttävän lopputilin. Tai jos pelkää rakkaansa suunnittelevan suhteen lopettamista, tekeekin bänksit itse. Näin ei tarvitse kokea uhrin tai hylätyksi tulemisen tuskaa, ja toimija voi itse päättää, milloin ja miten ero tapahtuu.

Tällainen teinimäinen hätäily tuhoaa lupaavia työ- ja seurustelusuhteita valitettavan usein.

Välttelyyn viittaa sekin, kun jokin vaikeus yllättää vain yhdellä elämänalueella. Valikoiva muisti lienee klassikko. Vain ikävät tapaamiset ja tehtävät lipsahtavat mielestä, mukavat muistaa vaivatta. Keskittymiskyvyn puute voi kiusata läksyjä lukiessa, mutta tietokonepeliin on liiankin helppo uppoutua.

Vatvominen jää päälle

Juurtuneimpia defenssejä lienevät murehtiminen, loputon itsetutkistelu, koston suunnittelu ja syyllisten etsintä. Murehtiminen on maagista ajattelua eli yritystä vaikuttaa silkan ajatuksen voimalla: kun murehdin tarpeeksi pontevasti, mitään pahaa ei tapahdu.

Toisinaan ihmistä itseäänkin kummastuttavan käytöksen takana voi olla vanhentunut päätelmä. Eräs opiskelija kartteli suihkua ja haisi häiritsevästi. Hän ei myöskään suostunut pukeutumaan siististi vaan muistutti erehdyttävästi Jöröjukkaa. Asiaa pöyhittäessä kävi ilmi, että jääräpäinen epäsiisteys oli kapinaa ylisiistejä vanhempia vastaan.

Mies oli teininä päätellyt, että siisti ulkoasu oli merkki lammasmaisesta alistumisesta vanhempien tahtoon. Likaisuus oli ollut tepsivä teinikeino osoittaa itsenäisyyttä, mutta myöhemmin sotkuinen olemus oli pelkkä muinaisjäänne, joka haittasi elämää.

Löydä akilleenkantapääsi

Vaikka defensseillä on ollut Sigmund ja Anna Freudin ajoista lähtien mystinen ja suorastaan huono maine, ne eivät ole sinänsä hyviä tai huonoja. Oleellista on, miten ne toimivat: edistävätkö ne hyvinvointiamme vai haittaavatko sitä.

Koska reagoimme psyykkisiin uhkiin selkäytimellä, emme hevin havaitse omia akilleenkantapäitämme.

Vaikka ne ovat piilossa itseltämme, ne eivät ole piilossa elämältä. Siksi ei tarvitse kauankaan odotella, kun joku tai jokin tapahtuma tulee tökkäisseeksi arkaan kohtaan ja tunteet nousevat pintaan.

Jotta tunnistaisit omat sokeat pisteesi, tarkkaile käyttäytymistäsi. Kun alat sabotoida itseäsi tai huomaat reaktiosi noudattavan oudon tuttua kaavaa, on hyvä kysyä itseltäsi, mitä tunnetta tai ajatusta pakenet.

Miksi näet punaista? Minkä tunteen syövereihin pelkäät hukkuvasi? Miten tulkitset tilanteen? Onko tulkintasi tueksi muuta näyttöä kun tunnereaktio? Auttaako reaktiosi tekemään hyödyllisiä asioita tässä ja nyt?

Käytä hyödykseksi

Kun tunnistat defenssisi, voit käyttää niitä paremmin hyödyksesi. Ikävien ajatusten ja tunteiden tietoinen sulkeminen pois mielestä työpäivän tai arjen askareiden ajaksi antaa lepohetken, jonka jälkeen jaksaa ottaa tunnekuohuja vastaan.

Traagisten tapahtumien suhteuttaminen ja jopa maltillinen älyllinen vähättely edistävät selviytymistä. Tapahtuman surkuhupaisten puolien esille nostaminen sekä koettelemuksen tuoman opin kiteyttäminen motoksi tai toiminnaksi antaa voimia.

Kun todellisuus on kohdattu sellaisena kuin se on, terve unohtaminen mahdollistaa asian yli pääsemisen ja suuntautumisen tulevaisuuteen.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2012

Jokaisella omansa

Kirjallisuudessa kuvataan ainakin sata eri defenssiä. Jokaisella meistä on omat suosikkimme ja henkilökohtaiset muunnoksemme. Vaativa persoona käyttää aivan eri defenssityyppejä kuin epävakaa persoona, masentuneet eri yhdistelmiä kuin vaikkapa pakko-oireiset. Defenssit voidaan jakaa usealle jatkumolle.

Alkeelliset – kehittyneet

Vauvalla ei ole lainkaan defenssejä, joten vauva tarvitsee aikuista tyynnyttämään tunnemyrskyjään. Aikuinen voi tarpeen tullen eristää tunteet pois, vaikka hän näkisi tilanteen realistisen tarkasti.

Tietoiset – automaattiset

Voimme sulkea henkilökohtaiseen elämään liittyvän surun pois mielestä työpäivän ajaksi eli supressoida sen. Tiedostamattomassa unohtelussa eli repressiossa ikävä tapaaminen sen sijaan lipsahtaa tahattomasti mielestä.

Väliaikaiset – pysyvät

Todellisuuden kypsästi kohtaava aikuinen saattaa käyttää hyvinkin alkeellista defenssiä, kuten kieltämistä, sopeuttavana aikalisänä. Tosiasioiden jatkuva ja kaavamainen kieltäminen voi johtaa suuriin vaikeuksiin.

Yksittäiset – päällekkäiset

Pakonomaisen hilpeilyn avulla voi yrittää peittää surua ja masennusta. Jos alkaa selitellä vitsailuaan uusilla kaskuilla tai piikikkäällä vähättelyllä, kyse on päällekkäisestä defenssistä.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.