Ankarissa luonnonoloissa sinnitelleet aboriginaalit kuuluivat maailman ensimmäisiin taivaan systemaattisiin tarkkailijoihin. Australian-kirjeenvaihtajamme selvitti, mitä asiasta tiedetään.


ensimmäisiin taivaan systemaattisiin tarkkailijoihin.
Australian-kirjeenvaihtajamme selvitti, mitä asiasta tiedetään.




Pieni planetaario Australian Adelaidessa pimenee. Nojaudun taaksepäin ja ihailen eteläistä tähtitaivasta, samalla kun aboriginaalien käsityksiin perehtynyt Paul Curnow osoittaa valopisteellä Etelän ristiä.

Yritän kuvitella, mitä kymmeniätuhansia vuosia metsästäjä-keräilijöinä eläneet Australian alkuperäisasukkaat näkivät taivaalla, ennen kuin britit valtasivat heidän maansa.

Olen lukenut aboriginaalien tarinoita, jotka liittyvät tähtiin ja yötaivaan pimeisiin paikkoihin. Tekivätkö he systemaattisia havaintoja, eli voisiko heitä nimittää maailman ensimmäisiksi tähtitieteilijöiksi? Curnow’n mielestä voi.

Aboriginaalien tähtitieteeseen erikoistuneita henkilöitä on Australiassakin vain kourallinen. Peruskoulunopettaja Paul Curnow on yksi heistä. Muista tähtitieteen täkäläisten juurten asiantuntijoista tavoitan englantilaissyntyisen astrofyysikon Ray Norrisin, joka toimii tutkijana Sydneyssä, ja saksalaisen tähtitieteen professorin Dieter Herrmannin.


Uniaika pidetään elossa laulureitein

Aboriginaalit ovat asuttaneet Australian mannerta vähintään 45 000 vuoden ajan, ehkä jopa yli 60 000 vuotta. Britit asettuivat taloksi 1788. Ennen sitä aboriginaaliryhmiä oli satoja. Niillä oli erilaisia kieliä, joista useat eivät olleet lainkaan sukua toisilleen.

Vain harvat ryhmät jakoivat samat taivaaseen liittyvät tarinat, mutta luomiskertomukset ja käsitys maailmasta noudattelevat yhteisiä pääpiirteitä.

Alussa oli litteä ja piirteetön maa. Sen alla uinuneet esi-isien henget heräsivät unestaan ja loivat taivaan, tähdet, Auringon, Kuun, ihmiset ja kaiken muun. Lopulta henget nukahtivat uudelleen. Ennen sitä ne kuitenkin antoivat ihmisille ohjeet karuissa oloissa selviytymiseen.

Luomistapahtuma on uniaikaa (dreamtime, dreaming), mutta se ei ole menneisyyttä. Se eletään yhä uudelleen laulamalla ja tanssimalla. Maailman olemassaoloa tavallaan ylläpidetään kertaamalla uniajan tarinoita, jotka liittyvät maisemassa, esimerkiksi tähtikuvioissa, risteileviin näkymättömiin laulureitteihin (song lines).


Laulut päättyvät Etelän ristiin

Etelän risti, jota katselen, kiertää eteläistä taivaannapaa. Siksi se on Australiassa aina näkyvillä, ja se on helppo mieltää taivaan keskukseksi. Moni laulureitti eteneekin tähtikuviosta toiseen ja päättyy Etelän ristiin.

Paul Curnow kertoo parhaillaan erästä siihen liittyvää tarinaa:

Maailman ensimmäiset ihmiset, nainen ja kaksi miestä, istuivat nuotiolla. Nainen sai toisen miehistä rikkomaan esi-isien henkien asettamaa lakia ja tappamaan kengurun syötäväksi. Toinen ei halunnut olla missään tekemisissä rikoksen kanssa ja jätti turvallisen leirin. Lopulta mies luhistui nääntyneenä eukalyptuspuun alle.

Yhtäkkiä jostakin ilmestyi tulisilmäinen, tumma hahmo. Se tunki nääntyneen miehen puun onkaloon. Leirille jääneet mies ja nainen säikähtivät valtavaa ukkosen jyrähdystä ja äimistelivät puuta, joka nousi juurineen päivineen yhä korkeammalle taivaalle.

Pian kahden kultatöyhtökakadun nähtiin ryntäävän puun perään. Ne yrittivät tavoittaa pesäänsä.

Lopulta puuta ei enää näkynyt. Mutta ensimmäisen maassa kuolleen miehen sekä itse kuoleman tuliset silmät loistavat nyt Etelän ristin neljänä kirkkaimpana tähtenä. Kakadut jahtaavat yhä puuta Alfa ja Beeta Kentaurina tunnettuina tähtinä.


"Veitte maan, mutta tarinoita ette vie"

Paul Curnow kiinnostui tähtitieteestä 15 vuotta sitten. Alkaessaan kertoa tähdistä muille hän huomasi, että aboriginaalien käsityksistä hän ei tiennyt mitään.

Tiedon hankkiminen ei ollut helppoa, sillä uniajan tarinat on aina välitetty sukupolvelta toiselle suullisesti.

- Onneksi luterilaiset lähetyssaarnaajat tulivat aikoinaan kirjanneeksi käännytystyön sivussa joitakin aboriginaalien kertomuksia, Curnow sanoo. - Lisäksi jokunen etnografi keräsi tarinoita 1800-luvulla.

Vain harvan tarinan Curnow on kuullut suoraan aboriginaaleilta. He eivät halua kertoa niitä ulkopuolisille, eivätkä he monesti tunne niitä enää itsekään.

- Useat ryhmät lopettivat uniajan tarinoiden kertomisen omien jäsentensäkin kesken, Curnow selittää. - He perustelivat päätöstään sanomalla: "Te (valkoiset) veitte meiltä maan ja elämäntavan, mutta tarinoitamme ette vie."

Nyt on kuitenkin käynnissä uudelleen oppiminen. Paul Curnow opettaa halukkaille aboriginaaliryhmille heidän omia tarinoitaan. - Usein saamme planetaarioon koululaisia.


Pystykivet eivät todista havainnoinnista

Tarinat ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia, mutta onko niiden taustalla todella tähtitiedettä?

Ainakaan kaikki asiaa tuntevat eivät ajattele, että olisi. Epäilijöihin kuuluvat esimerkiksi luonnontieteiden, aatehistorian ja teologian tohtori Hugh Cairns, joka toimi ennen eläkkeelle jäämistään Sydneyn yliopistossa, ja Bill Yidumduma Harney, kuvataiteilija ja yksi aboriginaalien wardana-kansan vanhimmista. He kirjoittavat teoksessaan Dark Sparklers, että Australian aboriginaalien systemaattisesta taivaan havainnoinnista on viitteitä hyvin vähän jos lainkaan.

Cairns ja Harney huomauttavat, että pystyssä seisovia kiviä, jotka toisinaan tulkitaan "observatorioiksi", esiintyy aavikkoseudulla luonnostaankin. Kiviä käytettiin joskus seremoniapaikkoina tai hautakivinä, mutta niiden käytöstä tähtitieteellisinä havaintopaikkoina ei ole todisteita.

Sama kirja toteaa maailmanhistoriallisesta näkökulmasta, että varsinaista tiedettä edeltänyt tähtitiede pystyi määrittämään kevätpäiväntasauksen ajankohdan tarkasti jo rautakaudella. Maanviljely, kaupunkiyhteisöjen joutilas aika ja sodankäynnin tarpeet innostivat tarkkoihin mittauksiin.

Cairns ja Harney tähdentävät, että maatalousyhteisöille ominaisia vaateita ei ollut Australian aboriginaalien maailmassa. Selviytyminen ja elämä ei edellyttänyt meille tuttua hösäämistä. Taivas oli katselua eikä laskelmia varten.


Taivas oli elintärkeä muistin apuna

Paul Curnow on eri mieltä: hän uskoo, että aboriginaalien taivaantarkkailu oli varsin systemaattista. Hän viittaa uniajan kertomuksiin, jotka liittyvät tähtitaivaan näkymiin. - Tarinoissa kuvaillaan taivaalle kuviteltuja ääriviivoja, joissakin tapauksissa yksittäisiä tähtiä tai planeettoja.

Kertomuksia on käytetty opetukseen. Aboriginaaleille taivas on ollut kuin valtava muistitaulu. - Tähtiin yhdistetyt tarinat auttoivat muuan muassa löytämään vesipaikat sekä muistamaan ilmansuunnat ja vuodenajat, Curnow kuvailee.

Tässä Curnow saa tukea professori Dieter Herrmannilta, jota pyydän kommentoimaan asiaa: - Tähtien paikat viestivät myös hedelmien kypsymisestä sekä muuttolintujen ja muiden vaeltavien eläinten saapumisesta. Näin ryhmä tiesi, että oli aika muuttaa leiriä.

Curnow kertoo esimerkin: - Siitä, että Plejadien eli Seulasten tähtijoukko nousi ensimmäisen kerran aamuhämärässä, Keski-Australian pitjantjatjara- ja yankunytjatjara-kansat tiesivät dingojen kiima-ajan alkavan. Sopivan ajan kuluttua he menivät niiden pesille ja herkuttelivat poikasilla.

- Aboriginaalit siis seurasivat tähtikuvioita ja käyttivät tietoja hengenpitimikseen. Tällä perusteella heitä voi pitää tähtitieteilijöinä, Curnow jatkaa.

Samalla kannalla on myös Ray Norris: tuollaista voi nimittää tähtitieteeksi.


Kalliopiirroksia voi tulkita kalentereiksi

Ehkä Australian alkuperäisasukkailla todella on tähtitieteellinen perinne. Mutta miten kauan sitten he aloittivat? Onko asiasta muita todisteita kuin uniajan kertomukset?

- Koko Australian mantereelta löytyy Aurinkoa, Kuuta ja tähtiä esittävää kalliotaidetta, vastaa Paul Curnow. - Yksi paikka on Ngaut Ngaut Etelä-Australiassa Murrayjoen varrella. Siellä aloitettiin Australian ensimmäiset arkeologiset kaivaukset vuonna 1927.

- Kallioon on kaiverrettu merkkisarjoja, joista osan voi tulkita kuvaavan kuunkiertoa. Merkit ovat saattaneet toimia alueella asuneiden ngangurakujen kuukalenterina ja kertoa parhaat metsästys- ja kalastusajat.

Kalenterimerkit ovat Curnow’n mukaan vähintään kahdeksantuhatta vuotta vanhoja, ja ne tekisivät aboriginaaleista maailman ensimmäisiä tähtitieteilijöitä.

Mutta ovatko Ngaut Ngautin viivat todella kalentereita?

- Ngaut Ngaut on hyvä esimerkki paikasta, jota on saatettu käyttää tähtitieteellisten havaintojen kirjaamiseen, ja suullinen tieto viittaa vahvasti tähän, muotoilee Ray Norris. - Mutta ennen kuin ymmärrämme, mitä kaiverrukset merkitsevät, asiasta ei voi olla varma.

- Riippumatta siitä, miten kaiverrukset tulkitaan, säilyneet laulureitit kertovat ahkerista taivaan tarkkailijoista, Curnow puolestaan painottaa.


Taivaan tarkkailun alkua vaikea ajoittaa

Olivatko Australian aboriginaalit siis maailman ensimmäisiä tähtitieteilijöitä vai eivätkö? - En tiedä, vastaa Ray Norris ja korostaa, että nykytiedoin kukaan ei voi olla varma.

- Tiedämme, että aboriginaalien kulttuuri on yli 50 000 vuotta vanhaa ja että sen kertomuksiin kuuluu nykyisin vahva tähtitieteellinen elementti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tuo elementti olisi kuulunut niihin 50 000 vuotta. Aboriginaalien kulttuuri on kaikkien kulttuurien tavoin muuttunut aikojen kuluessa, mikä näkyy muun muassa heidän taiteessaan.

- Yhtä hyvin voimme kysyä, harrastivatko 30 000 vuotta sitten Britteinsaarille saapuneet ihmiset tähtitiedettä, koska heidän jälkeläisensä rakensivat 5 000 vuotta sitten Stonehengen, joka liitetään tähtitieteeseen.

Norris laajentaa vielä sanomalla, että samalla perusteella voidaan väittää esimerkiksi Intian, Kiinan, Amerikkojen ja Polynesian alkuasukkaita maailman ensimmäisiksi tähtitieteilijöiksi.

Dieter Herrmann yhtyy Norrisin näkemykseen: - On selvää, että uniajan kertomukset ovat jonkinmuotoisina kymmeniätuhansia vuosia vanhoja, mutta suullisten kertomusten yksittäisiä teemoja on mahdotonta ajoittaa.



Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Tämän vuoden hän on asunut Australiassa.



Aboriginaalien ajat


- 68 000-43 000 vuotta sitten aboriginaalit tulevat Australiaan Kaakkois-Aasiasta
- 8 000 vuotta sitten Australian ja Uuden-Guinean välinen salmi levenee, kun merenpinta nousee.
- Ennen eurooppalaisten tuloa aboriginaaleja on arviolta 750 000 ja he puhuvat 700:aa kieltä. He elävät metsästyksellä ja keräilyllä. He välittävät perimätietonsa suullisesti ja taiteen avulla.
- 1606 ensimmäisinä eurooppalaisina hollantilaiset merimiehet tapaavat aboriginaaleja.
- 1788 aboriginaalien maiden valtaus alkaa, kun britit perustavat Botany Bayhin rangaistussiirtokunnan.
- 1920 aboriginaaleja arvioidaan olevan 60 000, ja heidän uskotaan olevan häviämässä.
- 1940-luvulla Australian sosiaaliturvajärjestelmä ulotetaan aboriginaaleihin.
- 1948 kaikki aboriginaalit saavat Australian kansalaisuuden.
- 1967 aboriginaalien erottelu Australian perustuslaissa lopetetaan.
- 1971 Australian parlamenttiin valitaan ensimmäinen aboriginaalien edustaja.
- 1985 pyhä kallio Uluru palautetaan aboriginaalien omistukseen.
- Nykyisin aboriginaaleja on noin 410 000 eli kaksi prosenttia Australian väestöstä.

Puhetta totteleva tekoäly tullee myös suomalaisiin koteihin jo ennen vuotta 2020.

Tekoälyn seuraava askel on totella puhekomentoja kotona. Jo tuhannet kodit maailmalla käyttävät englanniksi tekoäly Alexaa. Se vastaa perheen kysymyksiin ja tilauksiin kuin hovimestari.

Kahvinkeittimen kokoinen Alexa vastaa kohta suomeksikin, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Alexa varaa lippuja, tilaa taksin, soittaa musiikkia. Pieni apulainen poimii lauseita keittiön pöydällä, tunnistaa perheenjäsenten äänet ja tottelee niitä.

Kun laitteet vastaavat, ne kuulostavat älykkäiltä. Mutta onko esimerkiksi Amazonin Alexalla ja vastaavalla Googlen Homella sisäinen käsitys siitä, missä kodissa mennään?

Ei ole, vastaa tekoälytutkija ja professori Pentti O. A. Haikonen teoksessaan Tietoisuus, tekoäly ja robotit.

Haikonen kertoo, että äskettäin Yhdysvalloissa tv-kanava lainasi uutisessaan tyttöä, joka oli sanonut luvatta kodin tekoälylle: ”Alexa, tilaa minulle nukkekoti.”

Tv-uutisten pyynnön kuulivat myös tuhansien kotien tekoälylaitteet ja tekivät työtä käskettyä. Posti toi satoihin koteihin nukkekoteja.

Haikonen varoittaa, että meistä uhkaa tulla tekoälyn algoritmien vankeja.

Kysely

Haluatko kotiisi tekoälypalvelijan?

Sanastoa voi tarkastella kahdesta kulmasta.

Viime aikoina on keskusteltu ammattien ja tehtävien nimityksistä, jotka muodoltaan näyttävät viittaavan vain miessukupuoleen, vaikka käytännössä ne voivat tarkoittaa myös naispuolista toimijaa, kuten puhemies, lakimies ja lautamies. Tasa-arvon nimissä ne halutaan korvata sukupuolineutraaleilla ilmauksilla, kuten puheenjohtaja, juristi ja maallikkotuomari.

Sanaston tietoinen muuttaminen on mutkikkaampi prosessi kuin äkkipäätä voisi kuvitella.

Monet sanat ovat oikeastaan termejä, joilla on tarkasti määritelty sisältö ja pitkä historia. Ne ovat yleisesti tunnettuja, ja niitä on pitkän aikaa käytetty julkisessa kielessä sekä suullisesti että kirjallisesti. Niillä on vakiintunut paikkansa kielen käsitejärjestelmässä. Niiden muodot ja merkitykset löytyvät alan sanakirjoista, ja keskeisimmät on esitelty myös yleiskielen sanakirjoissa.

Jokaisella alalla on oma termistönsä, jota soveltuvin osin käytetään myös alan ulkopuolella. Termejä kehitetään yleensä kyseisen alan omassa piirissä. Joskus pannaan pystyyn termityötyöryhmä, joskus seurataan esikuvallisina pidettyjä kielenkäyttäjiä, jotka määrittelevät terminsä ammattikirjallisuudessa tai tieteellisissä tutkimuksissa.

Joka tapauksessa ehdotus on markkinoitava kieliyhteisölle. Hyväkin sana voi jäädä vakiintumatta, jos muut kielenkäyttäjät eivät ota sitä aktiiviseen käyttöön.

Kielessä on myös sanoja, jotka ovat vakiintuneet tiettyyn sukupuoleen viittaaviksi, vaikka niissä ei ole mitään ulkoista tuntomerkkiä.

Tällaisia ovat sisar ja veli, piika ja renki. Vastaavia esimerkkejä löytyy myös eläinkunnan puolelta, esimerkiksi kana ja kukko, uuhi ja pukki. Tieto sukupuolesta on näissä tapauksissa informaatiota, ei tasa-arvokysymys.

Monet mies-loppuiset sanat, kuten esimies, sotamies ja työmies, ovat vakiintuneet kieleen aikana, jolloin naiset eivät yleensä toimineet ammateissa kodin ulkopuolella. Näiden muuttamista voi perustella sillä, että ne antavat vanhentuneen kuvan sukupuolirooleista.

Toinen vaihtoehto on ajatella, että ne ilmaisevat vain tietyn aseman järjestelmässä tai hierarkiassa, eikä sananmukaisella merkityksellä ole enää väliä. Kielessä on suuri määrä muutakin sanastoa, jota ei voi ymmärtää kirjaimellisesti. Lintu nimeltä kehrääjä ei oikeasti kehrää, sukupolvi ei ole ruumiinosa eikä paperitiikeri kissaeläin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2017