Kun Italian ja Itävallan rajalta Ötztalin Alpeilta vuonna 1991 löytyi kivikaudella kuollut mies, tutkijat arvioivat hänet vuosisadan löydöksi. Sellainen hänestä myös tuli - muutenkin kuin muinaisuuttaan. Syntyi vuosituhannen rikosjuttu, joka selvisi vasta 16 vuoden tutkimusurakan jälkeen.

 

tutkijat arvioivat hänet vuosisadan löydöksi. Sellainen hänestä myös tuli - muutenkin kuin muinaisuuttaan. Syntyi vuosituhannen rikosjuttu, joka selvisi vasta viime syksynä 16 vuoden tutkimusurakan jälkeen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2008

Roteva mies istuu mäntyjen katveessa ja syö nuotiolla kypsentämäänsä vuorikaurista, kasviksia ja viljaa. On alkukesä, mutta korkealla Etelä-Tirolin vuorilla on viileää. Mies onkin pukeutunut nahkavaatteisiin ja heinästä kudottuun viittaan. Jalassaan hänellä on vuohennahkasäärystimet sekä eläinrasvalla vedenpitäviksi käsitellyt, heinällä eristetyt peurannahkakengät, joiden pohja on työstetty paksusta karhunnahasta. Päässään hänellä on karhunnahkahattu.

 

Mikä mies?

Nimi: Ötzi, antaja wieniläistoimittaja Karl Wendl. Tieteellisissä teksteissä Ötziä kutsutaan neoliittisen ajan jäämieheksi.
a
Elinaika: radiohiiliajoitusten perusteella 3350-3100 ennen ajanlaskun alkua.

Löytöpäivä: 19.9.1991.

Löytöpaikka: Tisan harjanne, Senalesin jäätikkö, Ötztalin Alpit.

Säilytyspaikka: Etelä-Tirolin arkeologinen museo, Bolzano, Italia.

Miehen varusteet kielivät, ettei hän ole mikään tavallinen sunnuntaikävelijä. Hän on aseistautunut, ja hänellä on mukanaan sammaliin käärittyä ruokaa ja hyvät tulentekovälineet.

Mies sivelee mietteliäästi oikean kätensä peukalontyveä. Syvä viiltohaava on alkanut jo parantua, mutta silti se tykyttää ilkeästi. Äkkiä miehen sinisten silmien katse terävöityy, hän suoristautuu täyteen pituuteensa, kerää ripeästi tavaransa vyössä roikkuvaan pussukkaan, reppuunsa ja kahteen tuohirasiaan ja lähtee päättäväisesti alas rinnettä kohti kotilaaksoaan Venostaa. Hän ei tiedä, että hänellä on edessään elämänsä 33 viimeistä tuntia.

 

12 tuntia

Mies on käyskennellyt kotikylänsä liepeillä hyvän aikaa. Hän on rauhaton. Matkalla nukutut tunnit eivät tuoneet kaivattua lepoa, sillä viimeaikaiset tapahtumat tihkuivat painajaisina uniin. Muutaman päivän takainen kahakka tuntuu myös kehossa, kättä särkee, ja ruhjeita ja mustelmia kihelmöi.

Mies puntaroi, uskaltautuisiko kotiinsa. Sisimmässään hän tajuaa, että olisi viisainta luopua ajatuksesta. Hän ei kuitenkaan halua kuunnella järkeään. Hän syö nopeasti lihaa ja kasviksia ja lähtee liikkeelle.

9 tuntia

Mies kiirehtii kohti pohjoista, kohti tuttuja vuoria. Senalesin ja Adigen joet yhtyvät kaukaisuudessa hänen selkänsä takana. Humalapyökin kukat pilkuttavat maisemaa, mutta mies ei ehdi niitä ihailla. Hän pistää juoksuksi. Hän tietää nyt, ettei kotikylään ole menemistä.

7 tuntia

Rinne alkaa nousta jyrkkänä, mutta mies kiipeää tottuneesti puiden ja kivien lomitse. Häntä kuitenkin hengästyttää, sillä hän ei ole täysissä voimissaan. Mies on kylänsä vanhimpia, ja hänen niveliään raastaa. Hän on myös ollut kolmesti sairas viime kuukausien aikana, ja nytkin suolistossa jyllää matoja, joiden takia vatsaa vääntää vähän väliä. Mies ei kuitenkaan välitä tuskistaan. Hän puree rosoiset hampaansa yhteen ja jatkaa sitkeästi nousuaan.

5 tuntia

Vuoren juurta reunustava leveä­lehtinen puusto on vaihtunut männyiksi ja kuusiksi. Mies istuutuu pitämään taukoa. Pako on vienyt energiaa, ja miehen on tankattava. Hän syö palasen isopeuraa ja vähän leipää, pyyhkäisee suupieliään ja tarkastelee sitten aseitaan.

Hänellä on hieno kuparikirves, kudotussa tupessa piikivitikari sekä marjakuusesta työstetty pitkäjousi. Se on vasta puolivalmis, ja valtaosa nuolistakin on vielä keskeneräisiä. Viimeistelyyn ei kuitenkaan ole aikaa, sillä mies epäilee, että häntä seurataan. Hän kerää kamppeensa ja suuntaa yhä ylöspäin.

20 minuuttia

Ylhäällä jäätikön reunalla maa on jäinen ja louhikkoinen. Ilma on kirpeää ja ohutta. Miestä hengästyttää entistä enemmän.

 

Tarjottuja kuolisyitä

- Eksyi syysmyrskyssä ja nääntyi kylmään ja nälkään.
- Vilustui syysmyrskyssä ja sairastui keuhkokuumeeseen.
- Joutui käsikähmään ja pelastautui vuorille, mutta voimat pettivät kesken pakomatkan.
- Haavoittui ampumavälikohtauksessa ja menehtyi verenhukkaan hitaasti ja tuskallisesti.
- Joutui rituaalimurhan uhriksi.

Tisan harjanteen tuuli piiskaa miehen kasvoja ja riepottaa tummanruskeita, lähes olkapäille ulottuvia hiuksia. Hän painaa hatun tiiviimmin päähänsä, ottaa muutaman askeleen ja huomaa kivenlohkareiden suojaaman notkelman.

Hän pysähtyy, kääntyy ja haravoi katseellaan ympäristöä. Väijyykö joku? Ketään ei näy, ja mies harkitsee leiriytymistä.

 

4 minuuttia

Nuoli osuu miehen selkään. Terävä kivikärki läpäisee lapaluun ja repii solisvaltimon, ja veri alkaa pulputa miehen sisuksiin. Sokkihiki ryöpsähtää miehen ihohuokosista ja kastelee vaatteet. Happi loppuu aivoista, ja miestä pyörryttää.

"Tähän se sitten päättyi", ehtii käväistä miehen mielessä, ennen kuin ohimoon osuva kivi sammuttaa tietoisuuden.
Samoin uskoo ihminen, joka kumartuu maahan valahtaneen miehen ylle, tarttuu tämän käteen, vääntää elotonta vartaloa ja nykäisee nuolen irti.
Molemmat ovat väärässä. Tarina ei loppunut tähän. Siihen vain tuli viidentuhannen vuoden tauko.

Jäätikkö säilöi ruumiin. Maailman tarkin ruumiinavaus ratkaisi rikoksen.

Sään ja sattuman oikusta esihistoriallinen vainaja kuivui kuolinasentoonsa, koteloitui jäähän ja pysyi ihmeellisen ehjänä. Löydettäessä mieheltä puuttuivat vain hiukset, 18 kynttä ja uloin ihokerros. Juuri loistokunto selittää sen, että Ötzin viimeiset vaiheet tiedetään jopa tuntien tarkkuudella.

 

Tärkeimmät tutkimuslöydöt

Ikä: luuston perusteella 46 vuotta, aikalaistensa rinnalla iäkäs.

Pituus: 160 senttimetriä, aikalaistensa rinnalla kookas.

Paino: 50 kiloa.

Löytöpaikalta talteen saadut hiukset: arsenikkia ja kuparia. Ötzi on voinut olla tekemisissä kuparinsulatuksen kanssa.

Oikea silmäkulma: syvä murtuma, jonka muoto sopii tylpän esineen, kuten kiven, iskuun.

Hammaskiille: hapen, lyijyn ja strontiumin isotooppeja, jotka paljastavat Ötzin asuneen  Venostassa tai vähintään sen jatkeessa, Adigen laaksossa.

Vasen lapa: kivinen nuolenpää, joka on puhkaissut solisvaltimoon yli senttimetrin reiän. Vaurio on aiheuttanut nopean, kuolettavan verenvuodon.

Oikea kämmen: 3-8 päivää vanha, luuhun asti yltävä haava peukalon ja etusormen välissä. Jälki muistuttaa leveä­teräisen piilukirveen viiltoa ja viittaa lähitaisteluun.

Sormenkynsi: syviä uurteita, jotka kertovat, että Ötzin immuunijärjestelmä notkahti sairauden takia 8, 12 ja 16 viikkoa ennen kuolemaa.

Poikittainen paksusuoli: lihaa, vehnää, sananjalkaa, savikkaa ja palkokasveja. Siitepöly enimmäkseen mäntyä ja kuusta.

Mahalaukku: tyhjä. Ruoan kulkeutuminen mahalaukusta suolistoon vie 4-5 tuntia, joten Ötzi ei pannut suuhunsa mitään noustessaan vuorten vaativaa ylärinnettä.

Ohutsuoli: yksijyvävehnää, monenlaisia kasveja sekä dna-analyysin mukaan isopeuran lihaa. Siitepölyssä runsaasti mäntyä ja kuusta. Ötzi nautti viimeisen ateriansa kavuttuaan yli kahden kilometrin korkeuteen havupuuvyöhykkeelle.

Laskeva paksusuoli: esikkoa, palkokasveja ja rentukkaa. Ilmeisesti Ötzi söi niitä tieten tahtoen, sillä määrä on liian suuri sattumaksi. Vehnää, sananjalkaa ja lihaa. Siitepöly valtaosin humalapyökkiä, pähkinäpuuta ja koivua, joita kasvaa Venostan ja Adigen pohjilla. Ötzi ruokaili kotiseudullaan noin 12 tuntia ennen kuolemaansa.

Sigmasuoli: vuorikaurista, vehnää ja sananjalkaa. Siitepöly pääosin mäntyä ja kuusta. Ötzi oli 2,5 kilometrin korkeudessa havupuuvyöhykkeellä nauttiessaan vuorikaurista 33 tuntia ennen kuolemaansa.

Peräsuoli: lihaa, vehnää ja sananjalkaa. Siitepölyssä eniten mäntyä ja kuusta. Ötzi oli oleskellut vuorilla hyvän aikaa ennen kuin lähti viimeiselle retkelleen.

Suolisto yleensä: runsaasti piiskamadon munia, joten Ötziä kiusasivat jatkuvat vatsavaivat. Munat ovat vanhimmat tunnetut näytöt piiskamadoista ihmisessä.

Sääret: poikkeuksellisen vahvat, mikä osoittaa, että Ötzi on liikkunut jatkuvasti vuorenrinteitä ylös ja alas.

Nivelet: nivelrikkoa. Ilmeisesti vaurioita on hoidettu aikansa akupunktiolla, sillä rikkojen kohdilla ihossa on yli 50 tatuointipistettä ja -viivaa.

Luusto yleensä: mineraalikoostumus paljastaa, että Ötzi syntyi ja asui lapsuutensa Isarcon laaksossa, Isarco- ja Rienzajokien yhtymäkohdassa nykyisen Bressanonen kaupungin tienoilla.

Ötzin kuolemaa alettiin epäillä henkirikokseksi vuonna 2001, kun Bolzanon sairaalan radiologian osaston johtaja Paul Gostner otti vainajasta röntgenkuvia. Hän havaitsi omituisen, kolmion muotoisen varjon tämän selässä. Se osoittautui kiviseksi nuolenkärjeksi.

Kuolinsyy varmistui 2005, kun Gostner ja Zürichin yliopiston anatomian erikoistuntija Frank Rühli kyyditsivät Ötzin Bolzanon sairaalaan viipaletomografiaan. Kuvat osoittivat, että nuolenkärki oli puhkaissut valtimoon reiän.

- Nuolesta voi selvitä, mikäli se ei osu valtimoihin tai keuhkoihin. Ötzin haava oli kuitenkin tappava, Rühli tähdensi, kun tomografiatulokset viime kesäkuussa julkaistiin. Nuoli oli nimittäin ammuttu täsmälleen kohtaan, johon jousiampuja tähtää tahtoessaan tappaa yhdellä osumalla.

Totuus oli vielä tätäkin karumpi. Kun Ötzi-tutkimuksia johtava Etelä-Tirolin arkeologisen museon oikeuslääkäri Eduard Egarter-Vigl kävi ryhmineen vielä kertaalleen tomografiakuvat läpi, Ötzin oikean silmän reunasta löytyi syvä murtuma, joka oli erilainen kuin jään aiheuttamat kallon painaumat. Tarkempi analyysi viittasi siihen, että vamma oli peräisin tylpästä esineestä. 

Viimeistelikö tappaja todella surmatyönsä iskemällä uhriaan päähän? Eikö hän uskonut, että tämä menehtyisi verenhukkaan muutamassa minuutissa? Vai iskikö Ötzi päänsä kiveen maahan kaatuessaan? 

- Kuolinkamppailun yksityiskohtia voi vain arvailla, Egarter-Vigl myönsi Die Zeit -lehdessä syyskuussa. Jälkinäytös viittaa kuitenkin siihen, että murhaaja toimi määrätietoisesti.

Tappaja peitti jälkensä

Egarter-Vigl on vakuuttunut, että ampuja koetti irrottaa nuolensa Ötzin selästä - vieläpä turhia aikailematta. Tomografiakuvaus paljasti haavasta verihyytymiä, joten Ötzi oli elossa, kun nuolta riuhtaistiin niin kovaa, että sen varsi napsahti poikki terän juuresta.

Varrenkappaletta etsittiin rikospaikalta, mutta sitä ei koskaan löytynyt. - Tappaja vei sen mennessään, koska hänet olisi voitu tunnistaa nuolen avulla, Egarter-Vigl uskoo. Esihistorialliset jouset ja nuolet olivat kaikki keskenään erilaisia, joten ne paljastivat tekijänsä ja omistajansa samaan tapaan kuin nykyballistiikka ampuma-aseet.

Harkittuun murhaan viittaa sekin, ettei tappaja ryövännyt Ötzin tavaroita, esimerkiksi kallisarvoista kuparikirvestä. Sellainen oli 3 100-3 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua, kun pronssikausi vasta sarasti Tirolin seudulla, erittäin harvinainen esine, joten sen löytyminen väärän henkilön hallusta olisi herättänyt epäilyksiä.

Suolisto tallensi kulkemiset

Ötzin viimeisen elinpäivän liikkeet kavalsi hänen suolistonsa. Itävaltalais-italialais-brittiläinen tutkijaryhmä on tunnistanut kolmen aterian jäännökset ja kymmenien eri kasvien siitepölyä. Niiden alkuperästä, koostumuksesta ja sulamisasteesta voidaan päätellä, mitä Ötzi söi ja missä kulki viimeisten tuntiensa aikana. 

- 33 tuntia ennen kuolemaansa hän oli vuorilla havupuuvyöhykkeellä jossakin Senalesin lähistöllä. 9-12 tuntia ennen kuolemaansa hän oli Venostan tai kenties Adigen laaksossa. 7-4 tuntia myöhemmin hän oli taas ylhäällä vuorilla ja söi viimeisen ateriansa. Sitten hän nousi Tisaan, missä hän kuoli, tiivistää kasviarkeologi Klaus Oeggl Innsbruckin yliopistosta sähköpostitse.

Ötzin suolistosta löytyi kolmenlaista lihaa sekä viljaa ja kasviksia, muun muassa sananjalkaa.Vilja osoittautui yksijyvävehnäksi, joten ilmeisesti sitä viljeltiin alueella. Näytteistä paljastui myös hiiltä, mikä viittaa siihen, että Ötzi kypsensi ruokansa avotulella.

Yllättäen kaikista ruokanäytteistä paljastui siloriippusammalta. Sillä ei ole ravintoarvoa eikä sitä joidenkin muiden sammalten tavoin tiedetä käytetyn lääkkeenä, joten Ötzi lienee käärinyt siihen ruokansa.

Hieno mies Venostasta

Ötzin oletetaan asuneen juuri siinä laaksossa, mihin hän viimeisenä päivänään poikkesi. Kotikylän sijannin kertovat Lontoon yliopiston isotooppispesialistin Wolfgang Müllerin analyysit. Niin Ötzin hammaskiille kuin hänen suolistostaan löytyneet, luultavasti viljan jauhinkivistä irronneet hiput viittaavat nimenomaan Venostan laaksoon.
Ötzin synnyinkotikaan ei sijainnut kaukana: luuston mineraalit paljastivat, että Ötzi oli kotoisin noin 30 kilometrin päästä Isarcosta, nykyisen Bressanonen kaupungin lähistöltä.

Ötzin luusto ja muut elimistön isotoopit kertovat senkin, että hän oli tottunut samoilemaan vuorilla ja että hän vaihteli majapaikkaansa vuodenaikojen mukaan vuorilta laaksoon ja taas takaisin. 

Ruumiinrakenteeltaan Ötzi oli lihaksikas, roteva kuin painija, sanoo antropologi Christopher Ruff Johns Hopkinsin yliopistosta Baltimoresta. Hän oli noin 160 senttimetriä pitkä ja läheni viittäkymmentä. Tämä tekee hänestä pitemmän ja vanhemman kuin aikalaiset keskimäärin. Ötzin arvellaan jo ikänsäkin puolesta olleen korkea-arvoinen henkilö, ehkä jopa heimonsa päällikkö. Tähän viittaa myös hänen kantamansa kallisarvoinen kirves.

Oliko murha poliittinen?

Miksi Ötzi sitten tapettiin? Raa’an teon motiiviksi on uumoiltu niin lammasvarkautta kuin onnetonta rakkaussuhdetta.

- Oikeaa syytä ei tiedä kukaan, mutta tapahtumien kronologinen järjestys viittaa siihen, että hän pakeni kotikylästään vuorille, Klaus Oeggl sanoo.

Juuri nyt on suosituin näkemys, jonka mukaan vanha mies haluttiin syöstä vallasta. Vuoristojäätiköllä 3 100 metrin korkeudessa tapahtunut murha olisi siis ollut perimmältään poliittinen.

Ajatusta tukevat Trenton yliopiston professorin Annaluisa Pedrottin nuolenpäätutkimukset. Hänen mukaansa Ötzin tappanut nuolenkärki on perusmuodoltaan samanlainen kuin Ötzin omat kärjet, joten todennäköisimmin hänet nitisti oman kulttuuripiirin asukas. Jos ampuja olisi tullut Alppien pohjoispuolelta, surma-ase olisi erilainen.

Oliko kyseessä väijytys vai saiko tappaja Ötzin kiinni takaa-ajon jälkeen, voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Yhtä lailla avoin kysymys on, oliko hyökkääjiä yksi vai useita. Nyt jo edesmennyt molekyyliarkeologi Tom Loy Queenslandin yliopistosta Australiasta väitti 2003, että Ötzin aseista ja varusteista löytyi peräti neljän ihmisen verta, mutta tuloksia ei ole ainakaan toistaiseksi vahvistettu.

Äskettäin tutkijat saivat käsiinsä myös uuden johtolangan. Se on kynsi, joka löytyi Ötzin esiinkaivun aikaan kerätyistä maanäytteistä. Onko se Ötzin vai jonkun muun? Löytyykö siitä verta? Tapausta ei ehkä sittenkään ole käsitelty loppuun.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lisää Ötzistä: South Tyrol Museum of Archaeology  www.iceman.it

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti