Meidän elitistinen taidekäsityksemme syntyi, kun ei tiedetty mitään varhaisten esi-isien estetiikan tajusta eikä luonnonkansojen taiteesta, jonka luomiseen osallistuvat kaikki yhteisön jäsenet. Me voisimme rikastuttaa omia taide-elämyksiämme palauttamalla taiteelle sen alkuperäisen sosiaalisen tehtävän.


varhaisten esi-isien estetiikan tajusta eikä luonnonkansojen taiteesta,
jonka luomiseen osallistuvat kaikki yhteisön jäsenet. Me voisimme
rikastuttaa omia taide-elämyksiämme palauttamalla taiteelle sen
alkuperäisen sosiaalisen tehtävän.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Lontoon luonnonhistoriallisessa keskusmuseossa on näytteillä noin 250 000 vuotta vanha kivikirveen kärki.

Toisin kuin useimmat muut tuon ajan kivikirveet sitä ei ole veistetty liuskekivestä vaan paljon vaikeammin käsiteltävästä kivettyneestä sorasta. Se on muotoiltu huolellisesti symmetriseksi, ja sen keskellä erottuu vangitseva yksityiskohta: kaunis, fossiilistunut simpukankuori.

Kuka tahansa kirveen tekikään, hän aloitti tavallisesta kivenmurikasta. Kesken työn hän on havainnut, että liuskeiden alta erottuu jotakin erityistä. Kirveessä näkyvät iskujen jäljet kertovat, että tekijä on naputellut tuon "jonkin" esiin hyvin huolellisesti, varoen rikkomasta sitä. Emme tiedä, onko hän hennonut käyttää kirvestään tavallisen kirveen tavoin vai onko hän kuljettanut sitä mukanaan jonkinlaisena amulettina.

Samalta ajalta on säilynyt monia muitakin taiteellisia työkaluja. Ne viestivät, että ihmisen esteettinen taju on peräisin paljon kaukaisemmasta historiasta kuin olemme ajatelleet. Taide ei kenties olekaan niitä "turhia" inhimillisen mielikuvituksen tuotteita, joilla ihminen täyttää lisääntyneen joutoaikansa. Kenties esteettinen taju onkin samanlainen yleisinhimillinen kyky kuin kieli tai työkalujen käyttö.


Taidekäsitys remonttiin

Jos varhaisissa esi-isissämme oli nupullaan viehtymys estetiikkaan ja taiteeseen, modernit taideteoriat joutuvat kyseenalaiseen valoon.

Taiteen kautta ihmisen sanotaan luovan uudelleen suhteen luontoon. Mihin neandertalinihminen olisi kaivannut tällaista kokemusta? Jotkut korostavat taiteen terapeuttista ja eheyttävää vaikutusta. Millaista eheyttävää terapiaa pystyihminen olisi tarvinnut? Toiset uskovat, että taide auttaa ihmistä etsimään vaihtoehtoisia toimintatapoja ja antaa merkitystä elämälle. Olisiko esi-ihmisillä ollut aikaa tällaiseen?

- Nämä teoriat kuvaavat taiteen eri puolia, mutta ne eivät selitä, mistä taide juontuu, sanoo Ellen Dissanayake, arvostettu yhdysvaltalainen taiteentutkija ja evolutiivisen taideteorian uranuurtaja.

Ihminen voi luoda suhteen luontoon ja eheytyä myös meditoimalla. Ihminen voi valmistautua uuteen ja ennakoimattomaan rituaaleilla ja leikeillä. Ihmiset löytävät merkitystä ja syviä elämyksiä myös ihmissuhteista, uskonnosta ja jopa hurraamalla kotikaupungin jalkapallojoukkueelle.

Dissanayaken mukaan taidekäsityksemme vaatiikin uudelleenarviointia.

- Nykyiset taideteoriat lähtevät ajatuksista, joita esittivät 1700-luvun filosofit. Heidän perintöään on, että tarkastelemme taidetta puhtaasti esteettisistä lähtökohdista, irrallaan katsojien mieltymyksistä ja odotuksista. He eivät kuitenkaan tienneet esihistoriallisista luolamaalauksista tai primitiivisten yhteisöjen taiteesta. He eivät tienneet, että ihmiset kehittyivät eläimistä, joilla on monia ihmimillisiä ominaisuuksia. Jos he olisivat tienneet kaiken tämän, he olisivat varmasti ajatelleet taiteesta toisin, Dissanayake sanoo.

Taideteoreetikot eivät kuitenkaan ole päivittäneet teorioitaan. - Monet lähtevät yhä 1700-luvun ajatuksista aivan kuin ympärillä ei olisi tapahtunut mitään.

Dissanayaken mielestä taide vaatii selityksen, joka sovittaa yhteen esi-isiemme esteettiset taipumukset ja taiteen merkityksen primitiivisissä yhteisöissä. - Kyse ei ole niinkään siitä, mitä taide on, vaan siitä, mitä varten se on, Dissanayake sanoo.


Osa jokaista päivää

Mitä varten taide on? Kysymys kuulostaa vähintään omituiselta länsimaisessa kulttuurissa, jossa taide ei tunnu olevan oikein mitään varten. Yksinäinen karkkipaperi lasivitriinissä. Performanssitaiteilija masturboimassa pöydän alla näyttelynsä avajaisissa. Taidemaalari luomassa taulua leikkiautolla, jota hän ohjaa toisesta kaupungista.

Dissanayaken mukaan länsimaissa taiteelle riittää, että se on olemassa itseään varten, mutta missä tahansa primitiivisessä yhteisössä tällainen näkemys on tyystin vieras. Niissä taide on osa lähes jokaista päivää, ja sen tekemiseen osallistuvat kaikki. Ihmiset laulavat, tanssivat ja soittavat. He maalaavat kiviä, kallioita, talojen seiniä ja ihoaan. He tekevät koristeellisia jumaltenkuvia, pukuja, naamioita, kilpiä ja aseita.

- Vaikka joku voi joskus rummuttaa tai maalata vain omaksi ilokseen, käytännössä primitiivisten kansojen taide palvelee aina jotakin tarkoitusta. Tanssit, laulut, päähineet ja tatuoinnit ovat osa rituaaleja, joilla manataan hyvää onnea ja jumalien suojelusta, Dissanayake kuvailee.


Samaa perua kuin leikki

Dissanayaken mukaan primitiivisten kansojen on mahdotonta erottaa taidetta omaksi kategoriakseen. Useimpien kielessä ei edes ole sanaa taide, vaan taiteesta käytetään samaa sanaa kuin leikistä. Useimmat eivät tunne myöskään rituaalin käsitettä, vaan yksittäisistä rituaaleista puhutaan niiden omilla nimillä.

- Länsimaissa rituaalia, leikkiä ja taidetta pidetään erillisinä elämänalueina, mutta niiden rajat ovat liukuvat ja menevät päällekkäin, Dissanayake sanoo. Esimerkiksi urheilutapahtuma on sekä leikkiä että rituaalia, kun taas konsertti on taidetta, rituaalia ja leikkiä.




Taidekasvatuksen professori Pauline von Bonsdorff Jyväskylän yliopistosta tuntee hyvin Ellen Dissanayaken evolutiivisen taideteorian. Hänen mielestään Dissanayaken ajatukset ovat vuosikymmeniin virkistävimpiä tuulahduksia taidekeskustelussa.

- Hän ei kutista taidetta osaksi taidemaailmaa, kuten länsimaissa on tehty 1700-luvulta alkaen. Bonsdorff arvioi.

- Vielä keskiajalla lähes kaikki taide kuului uskonnolliseen elämään tai kuninkaallisten hoveihin, ja taiteilijat tiesivät, mitä heiltä odotettiin. Kun yhteiskunta maallistui, taiteilijoiden ja yleisön väliselle rajavyöhykkeelle ilmaantui galleristeja, keräilijöitä ja kriitikoita, ja vähitellen taiteesta tuli asiantuntijakysymys, Bonsdorff kuvailee.

Tämän jälkeen ihminen, joka ei tuntenut alan perinnettä, ei ollut kelvollinen arvioimaan taidetta. Nykytaidekin edellyttää hyvin usein taustojen ja teorian tuntemista.

Bonsdorffin mukaan nyt on kuitenkin selviä merkkejä siitä, että taiteen yltiöpäinen teoretisointi on vähenemässä. Hän kannattaa lämpimästi Dissanayaken ajatusta, jonka mukaan taide ei voi olla taideteorioita tuntevien taiteilijoiden ja kriitikoiden yksityisomaisuutta, vaan kuuluu kaikille.

- Emme voi palata menneeseen, mutta emme voi myöskään jättää taidetta galleristeille ja museoille. Pitäisi pystyä antamaan tilaa yhteisöllisyydelle, Bonsdorff tiivistää.







Erityistä luodaan estetiikalla

Erityiseksi tekeminen on pohjimmiltaan varsin yksinkertainen ilmiö.

Se perustuu monilla eläimilläkin esiintyvään taipumukseen kiinnittää huomio siihen, mikä on poikkeavaa ja epätavallista. Ihmiset ovat kuitenkin jalostaneet ominaisuuden paljon pidemmälle ja tehneet kategorisen eron tavallisen ja erityisen välille.

Kun afrikkalainen nainen valmistaa saviruukkuja yhden toisensa perään, ne eivät ole taidetta. Vasta kun hän muotoilee niitä, kaivertaa niihin koristeita tai värittää niiden reunat erivärisiksi, ruukut astuvat taiteen piiriin. Ne on tehty erityisiksi.

Vastaavasti perheenäiti, joka iskee makaronilaatikon ja ketsupin pöytään, ei toimi sen enempää rituaalin, leikin kuin taiteen ohjaamana. Kun hän sen sijaan levittää pöydälle parhaimman liinansa, järjestelee kattauksen harmonisesti ja kokkaa vihellellen kukkoa viinissä, hänen käyttäytymisensä on sekoitus kaikkia kolmea. On kuitenkin mahdotonta sanoa, mihin yksi loppuu ja mistä toinen alkaa.

Esteettinen vaikutelma kulkee mukana lähes kaikessa taiteessa, koska erityiseksi tekeminen on useimmiten esteettiseksi tekemistä. Kun haluamme, että yksi saviruukku nousee erilleen muista, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin esteettisesti korostaa jotakin sen puolta. Samalla tavalla turvaudumme estetiikkaan järjestäessämme sanoja säkeiksi, säveliä melodioiksi ja askeleita tanssiksi. 


Tärkeä nostetaan erityiseksi

Miksi kaikki tämä hössötys tehdä arkipäiväisestä erityistä? Dissanayaken mukaan se on tapa sanoa: katsokaa, tämä on hyvin tärkeää.

- Sen sijaan että ihmiset vain sanoisivat toivovansa saalista, he tanssivat ja laulavat, maalaavat ihonsa, ripustavat tukkaansa sulkia ja kaulaansa hampaita. Koska asia on heille elintärkeä, pelkkä sanominen ei riitä, Dissanayake selittää.

Ylivoimaisesti suurin osa primitiivisten kansojen taiteesta liittyy syntymään, puberteettiin, hedelmällisyyteen, avioliittoon ja kuolemaan tai konfliktien ratkaisemiseen, sairauksien parantamiseen ja tulevaisuuden ennustamiseen. Nämä asiat ovat paitsi tärkeitä myös pitkälti ihmisten kontrollin ulkopuolella. Niihin voidaan kuitenkin vaikuttaa näkymättömästä maailmasta, johon päästään tekemällä asioista erityisiä.

Erityiseksi tekeminen sitoo ihmiset yhteisiin arvoihin, ja se tekee yhteisistä kokemuksista ja tapahtumista voimakkaampia, ikimuistoisempia. Heimot, jotka ovat turvanneet yhteisön jatkuvuutta tekemällä yhteisistä asioista erityisiä, ovat saavuttaneet voimakkaamman yhteisöllisyyden tunteen ja pärjänneet paremmin kuin sosiaalisesti löyhemmät heimot.


Kirjoitus vei voiman

Taiteen eroosio yhteisestä sosiaalisesta kokemuksesta kohti yksityistä ja usein elitististä elämystä on Dissanayaken mukaan kulttuurihistoriallisesti varsin nuori ilmiö.

Vallankumous koettiin noin kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten, kun nykyisenlainen kirjoitusjärjestelmä keksittiin. Ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa asia ja sen symboli eivät enää vastanneet toisiaan, vaan sanat koottiin sopimuksenvaraisista kirjainmerkeistä, aakkosista. Kirjoitus- ja lukutaidosta tuli Dissanayaken mukaan vedenjakaja, joka ohjasi suulliset ja kirjoittavat kulttuurit eri kurssille.

Dissanayake ei kiistä sitä, että kirjoitus- ja lukutaito edisti kulttuurin kehitystä, mutta hän muistuttaa, että sillä on ollut hintansa. Kun asian ja sen symbolin suhde muuttui mielivaltaiseksi, symbolit menettivät voimansa.

Lukutaitoiset ihmiset voivat irrottautua asiayhteydestä, ottaa etäisyyttä, analysoida, punnita eri näkökulmia ja käsitteellistää kokemansa. Tapahtuman ja kokemuksen väliin laskeutui verho, jonka läpi kaikki suodatettiin. Ihmiset menettivät kokemuksen välittömyyden.

- Symbolit ovat säilyttäneet mahtavan voimansa vain oraalisissa kulttuureissa. Traditionaaliset yhteisöt eivät koskaan varsinaisesti poistuneet symbolien maailmasta. Siksi kaikki kokemukset ovat välittömiä, subjektiivisia ja emotionaalisia, eikä taidetta voi irrottaa muusta elämästä, Dissanayake sanoo.


Kuin riikinkukko häkissä

Tätä taustaa vasten länsimainen taide on siis vain kaukainen aavistus siitä, mitä taide aikoinaan edusti ihmisille.
Siinä missä primitiivinen taide on aktiivista, elävää ja sosiaalista, länsimainen taide on lähinnä yksityinen intohimo ja henkilökohtainen itseilmaisun muoto. Siinä missä primitiiviset ihmiset osallistuvat taiteeseen tekijöinä, länsimainen ihminen osallistuu tarkkailijana, arvostelijana ja tulkitsijana - ulkopuolisena.

Länsimainen taide kantaa kuitenkin edelleen mukanaan monia piirteitä taiteen alkuperäisestä tarkoituksesta. Karkkipaperi lasivitriinissä ja näyttelyssään masturboiva taiteilija tekevät edelleen näkymättömän maailman ääriviivat näkyviksi, ja edelleen taiteesta etsitään toista todellisuutta ja suoraa kokemusta. Koska taide ei kuitenkaan enää välitä alkuperäistä yhteisöllisyyden ja välittömyyden tunnetta, se ei koskaan täydellisesti täytä siihen kohdistuvia odotuksia.

Dissanayakelle länsimainen taide on kuin eläintarhan riikinkukko, joka esittelee komeaa pyrstöään ihmisille sen sijaan että esittelisi sitä kilpakosijoille tai parittelukumppaneille. Vaikka lintu on irrotettu luonnollisesta ympäristöstään, se ei voi olla nostamatta pyrstöään. Samalla tavalla taide on irrotettu alkuperäisestä yhteydestään, ja taiteilijat puhuvat sisäisestä pakosta, jota he eivät kykene täysin ymmärtämään ja selittämään.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



 



 

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018