Älyä pidetään yksilöllisenä, ihmisen pään sisäisenä ominaisuutena. Sitäkään se ei ole.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2007

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ihmisen aivot ovat pysyneet muuttumattomina kymmeniätuhansia vuosia. Silti pystymme ratkaisemaan aina vain monimutkaisempia ongelmia. Se on mahdollista, koska voimme rakentaa aikaisempien polvien saavutusten ja perinteen varaan. Älyllinen toiminta perustuu biologisten ja kulttuuristen tekijöiden symbioosiin.

Niiden erottelua vaikeuttaa, että geenien lisäksi ihminen perii myös kulttuurin, jossa hän kasvaa. Keskiluokkaisten, hyvin koulutettujen vanhempien lapsi on kuullut kolmivuotiaana noin 30 miljoonaa itselleen osoitettua sanaa, työväenluokan lapsi 20 miljoonaa. Sosiaaliavun varassa elävän perheen perillinen on joutunut tyytymään 10 miljoonaan sanaan. Yhden sukupolven saavutukset muodostavat seuraavan älyllisen kehityksen lähtökohdan.

Hyvällä ravinnolla ja virikkeisellä ympäristöllä on suuri vaikutus jo pelkistettyyn testiälyyn. Älykkyystestien pistemäärät ovat teollisuusmaissa nousseet melkoista vauhtia. Suomessakin on useaan kertaan kiristetty pisterajoja, jotta suoritusten keskiarvo saataisiin pysymään sadassa.

Yksilö myös vaikuttaa ympäristöön, jossa hän elää. Jos lapsi osoittaa kiinnostusta satuihin, hänelle luetaan niitä enemmän. Se edistää lapsen älyllisten taitojen kehitystä, ja kehityksen huomattuaan vanhemmat rohkaistuvat siirtymään vaativampiin tarinoihin. Tällä tavalla syntyy kerrannaisvaikutuksia, jotka räjäyttävät alun perin vähäiset erot yksilöiden älyllisessä suorituskyvyssä, motivaatiossa ja suuntautumisessa.

Vaativimpaan älylliseen toimintaan tarvitaan välttämättä myös kulttuurin tuottamia ulkoisia apuvälineitä. Kirjoitustaidon syntyminen 5 000 vuotta sitten oli valtava harppaus. Se avasi ulkoisen muistikentän, jonka varassa on mahdollista ylittää mielensisäisen tiedonkäsittelyn rajoituksia.

Kynällä ja paperilla voi siirtää tietoa, mutta myös ajatella. Kun fysiikan nobelistilta Richard Feynmanilta kerran kysyttiin, kuinka hän oli päätynyt ideoihinsa, Feynman ojensi vastaukseksi läjän muistiinpanoja. Kysyjä ihmetteli, oliko Feynman kuvannut niissä ajattelunsa etenemistä. Vastaus oli kieltävä. Se ei ole kuvaus prosessista vaan prosessi itse, Feynman ilmoitti. - Työ täytyy tehdä paperilla, ja tässä on se paperi.


Pohjaan saakka sosiaalista

Yksinäinen muurahainen ei ole kovin fiksu. Yhdyskuntana muurahaiset kulkevat toistensa tekemiä polkuja ja seuraavat kemiallisia jälkiä. Ne rakentavat pesänsä ja kasvattavat jälkeläisensä joukkovoimalla, hajaantuneen älyn turvin.

Myös ihmisen merkittävät älylliset saavutukset perustuvat älyllisten ponnistusten jakamiseen yhteisöissä ja verkostoissa. - Ihmisen äly on lajityypillisesti sosiaalista älyä. Me osaamme valaa ja hitsata älyllistä toimintaa yhteen muiden kanssa. Vain tällä tavalla pystytään rakentamaan vaikka tulevaisuuden avaruussiirtokuntia, oppimistutkimuksen professori Kai Hakkarainen sanoo.

Parhaita tuloksia tulee, kun verkoston jäsenillä on toisiaan täydentävää osaamista. Yksi saattaa olla erityisen hyvä näkemään asioiden ytimeen. Toinen pystyy muuttamaan ideat organisoituneeksi toiminnaksi, esimerkiksi johtamaan laboratoriota. Joku kolmas saattaa olla hyvä sosiaalisen verkoston rakentamisessa. Neljäs tarjoaa muille olkapään vaikeana hetkenä.


Viisas ajattelee tulevia polvia

Asiantuntijoiden aherrus voi aiheuttaa myös kauaskantoisia katastrofeja. Toisinaan esiintyy kollektiivisen viisauden sijasta kollektiivista tyhmyyttä, Hakkarainen huomauttaa. Sellaiseen päädytään, jos ryhmän jäsenet jättävät vastuun auktoriteeteille ja keskittyvät vain omaan työhönsä. Näin tulivat mahdollisiksi muun muassa Hitlerin Saksan hirmuteot. Ihmisyhteisöt ovat myös tuhonneet omia elinmahdollisuuksiaan, kuten kävi Pääsiäissaarella. Siellä eli kehittynyt kulttuuriyhteisö, joka kykeni rakentamaan taidokkaita patsaita mutta hakkasi samalla saariensa puuston niin perusteellisesti, että kuoli lopulta nälkään.

Tällaisen tyhmän älynkäytön vastakohta on viisaus, jossa yhdistyvät huippuosaaminen ja eettisyys.
Viisautta on vaikea saavuttaa, mutta se on helppo tunnistaa. Sitä osaavat arvostaa niin vertaisryhmät kuin maallikotkin.

Yksi tekijä näyttää yhdistävän kaikkein kunnioitetuimpia tekijöitä alasta riippumatta. He keskittyvät erityisesti huolehtimaan tulevien sukupolvien hyvästä. Howard Gardner ja kumppanit toteavat kirjassa Good Work (Basic Books 2001), että tämä on yhteistä niin genetiikan kuin journalismin johtotähdille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla