Tulevaisuuden älykoti on täynnä elektroniikkaa, joka kuitenkin piilotetaan näkymättömiin. Kaikkea voidaan ohjata yhdellä ainoalla yleiskaukosäätimellä, mutta sen lisäksi tietokone osaa huomauttaa asukkaille, onko kukkaruukku liian kuiva tai onko kaappiin tungettu liian kosteita vaatteita. Tampereen teknillisen korkeakoulun Living Room -hanke selvittää hyvissä ajoin älykodin erilaisia toteuttamiskeinoja. Mitään ei tuputeta, sillä viime kädessä ihmiset itse päättävät, miten he haluavat asua.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla







TEKSTI:Risto Varteva

tuputeta, sillä viime kädessä ihmiset itse päättävät, miten he haluavat asua.

Julkaistu Tiede-lehdessä

7/2000





Kone hoitaa homman

Älykotiin tulee varmasti paljon sellaisia toimin-toja, joita kukaan ei vielä ole keksinytkään.

tällaiset tehtävät onnistuvat jo nyt:

• Kukkaruukku ilmoittaa, alkaako multa olla liian kuivaa.

• Ikkunaverhot säätyvät ulkoa tulevan valon mukaan.

• Valot syttyvät ja sammuvat sen mukaan, onko huoneessa ketään.

• Ulko-ovi aukeaa, kun asukas lähestyy sitä.

• Musiikki tai radio-ohjelma siirtyy huoneesta toiseen sitä mukaa kuin kuuntelija liikkuu asunnossa.

• Vaatekomero varoittaa, jos sinne on pantu liian kosteita vaatteita.

• Tuuletus kohdistetaan tarvittaessa siihen kohtaan, mihin asukas jää oleilemaan.


Testataan menetelmät ajoissa

Tampereen teknillisen korkeakoulun elektroniikkalaboratorion huoneista yksi on sisustettu muistuttamaan

on luvassa kokonainen älykaksio.

- Emme rupea tekemään sääntöjä, miten tulevaisuuden ihmisten pitää asua, professori Jukka Vanhala muistuttaa.

- Koska elektroniikkaa kuitenkin tulee asumiseen yhä enemmän, niin me selvitämme, miten elektroniikalla

hoidettavat tarpeet voidaan toteuttaa sitten, kun sen aika tulee.

- Ei kotia ole tarkoituskaan automatisoida, Vanhala sanoo. - Miksi koneen pitäisi kastella kukat, jos ihminen

haluaa tehdä sen itse? Eri mahdollisuuksia kannattaa siis kokeilla hyvissä ajoin etukäteen riippumatta siitä,

haluaako kukaan lopultakaan ruveta käyttämään niitä.

Testeissä voi tulla vastaan kaikenlaista pikkuhäikkää. Vanhala kertoo, että eräässä kokeessa tietokone rupesi

laskemaan rullaverhoa alas, jotta auringon paahde ei kuumentaisi huonetta liikaa. Sitten verho pysähtyi kesken

kaiken.

Ohjelmasta ei löytynyt vikaa, ja kaikki muukin näytti olevan kunnossa. Syyksi paljastui harmillinen

suunnitteluvirhe: verhon liikettä ohjaava infrapunalähetin oli eri puolella verhoa kuin ohjaussignaalin

vastaanotin. Laskeutuessaan verho katkaisi signaalin, jolloin verhoa rullaava sähkömoottori pysähtyi.

Ei piippauksia, ei piuhoja

Kodin kukillekin voidaan kehittää elektroniikkaa, joka helpottaa arkielämää. Älyhuoneen kukkapurkissa on

postimerkin kokoinen vempain, jonka tehtävänä on tarkkailla mullan kosteutta. Se ilmoittaa kodin

tietokoneelle, milloin multa alkaa olla liian kuivaa.

Vempain ei kuitenkaan rupea piipittämään eikä vilkuttamaan valoja. - Informaatiotulva on niin stressaavaa,

että kaikki tämmöinen piilotetaan taustalle, professori Jukka Vanhala sanoo. - Paineita on turha lisätä

ylimääräisillä merkkiäänillä. Tietokone kyllä sitten sopivassa tilanteessa muistuttaa asukkaita kukkien

kastelusta.

Taustalle piilottaminen tarkoittaa myös sitä, ettei älyhuoneessa joudu kompastelemaan johtoihin. Niitä ei

nykytekniikalla edes tarvita, älyhuonehankkeesta diplomityötään tekevä Jussi Mikkonen kertoo:


- Mittalaitteen yhteydessä on radiolähetin tai infrapunalähetin, joka välittää tiedot tietokoneelle

langattomasti. Esimerkiksi tässä kapineessa taajuus on 434 megahertsiä ja lähetysteho yksi milliwatti.

Virta tulee pienen pienestä paristosta, joka kestää vuosia, sillä laite ei paljon kuluta: - Se lähettää tietoa

vain muutaman tavun kerrallaan silloin tällöin.

Entä jos signaali menee myös naapurin koneeseen? Alkaako huonomuistinen naapurin pappa kastella litimärkiä

kukkiaan yhä uudelleen: - Ei ala, vakuuttaa Lasse Kaila. Hänenkin opintonsa ovat diplomityövaiheessa. -

Kukkamultasignaaliin on helppo lisätä tunnistuskoodi, niin että vain oma tietokone ymmärtää sen sisällön.

Naapurin tietokoneelle radioviesti on hölynpölyä.

Yleiskaukosäädin hoitaa hommat

puhetta. Sellaista ei Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ole tekeillä.

- Puhekäskyt ovat hyvin vaikeita, kotiälyhankkeen tutkija Lasse Kaila muistuttaa. - Eri ihmiset puhuvat eri

tavalla, joten koneen on vaikea saada selvää, mitä sen halutaan tekevän. Tavallinen kaukosäädinperiaate sen

sijaan toimii varmasti.

Kaukosäädintä ei Kailan mukaan tarvitse kantaa taskussa eikä vyöllä, sillä se voidaan huomaamatta upottaa

keskustietokoneeseen.

näppäimiä asukas on painelevinaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla