Ruotsalaisväitteistä huolimatta ei ole kalifornialaismännyn voittanutta.



Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Keväällä 2008 ja syksyllä 2009 maailman tiedotusvälineissä kiersi juttu, jonka mukaan maailman vanhin puu on muuan Ruotsissa Taalainmaan tunturilla kasvava kuusi. Biologin korvaan väite on yllättävä, koska kuusta ei ole pidetty erityisen pitkäikäisenä: vanhemmiksi varttuvat niin männyt kuin katajatkin.

Kyse ei ollut uudesta havainnosta, vaan ensimmäiset tutkimukset julkaistiin jo vuonna 1999. Professori Leif Kullman laati kuitenkin vuonna 2008 lehdistötiedotteen, joka esitti ruotsalaispuulle maailmanennätystä - ja uutiskynnys ylittyi kirkkaasti.

Ruotsin tuntureilla metsänrajassa kasvava kuusi ei kuitenkaan ole 9 550 vuoden ikäinen, kuten uutisesta saattoi luulla. Tutkijat arvioivat, että kitukasvuinen näre kärvistelee suunnilleen 600 vuotta vanhaksi, mikä on kuuselle kunnioitettava ikä. Sen jälkeen se kuolee. Mistä siis tulee tuo huima ennätysväite?


Ennätystä tavoitteli puun klooni

Kaikki kuusen solut eivät kuole, vaikka puun runko menehtyy. Joistakin maata koskettavista alaoksista versoo juuria, ja juurisoluista voi lähteä kasvamaan uusi varsi. Se kehittyy taimeksi ja saattaa hyvällä onnella selviytyä uudeksi kuusennäreeksi.

Jos näreet elävät keskimäärin 600 vuotta, samalla paikalla on kasvanut ja kuollut 9 550 vuoden aikana noin 15 kuusta, yksi toisensa perään. Ruotsalaiset kuitenkin pitävät puun ikänä vanhimpien tuolta paikalta löytyneiden, dna:ltaan nykykuusen kanssa identtisten kuusenjäännösten ikää. Sen he määrittivät radiohiiliajoituksella.

Tässä palataan sylttytehtaalle. Kuolleen kuusen juurista kasvavat uudet kuuset ovat ensimmäisen paikalle lentäneen siemenen klooneja, suvuttoman lisääntymisen tulosta. Onko tällainen jatkumo yksi yksilö? Jos on, niin maailmasta on helppo löytää paljonkin "vanhempia" puita kuin ruotsalaiset kuuset.


Klooneja paljon vanhempiakin

Yhdysvaltojen Utahissa Pando-nimisen amerikanhaapakloonin (Populus tremuloides) iäksi arvioidaan 80 000 vuotta. Kaliforniassa Mojaven aavikolla kasvaa kehässä olevia kreosoottipensaita (Larria tridentata). Erään tällaisen kehän ikä on 11 700 vuotta. Kukaan ei silti väitä, että kloonin haavat tai kreosoottikehän yksittäiset pensaat olisivat näin vanhoja - ne ovat alkuperäisen kasvin klooneja.

Kun puhutaan puun iästä, tarkoitetaan nimenomaan verson, ei juurien tai kloonin aloittajan ikää. Hiukan yksinkertaistaen: puun ikä on se, mikä voidaan lukea sen vuosirenkaista.





Suomen vanhin puu, yli tuhatvuotinen kataja, löytyi lustokairauksilla Lemmenjoelta, mutta paikkatieto on hukassa.
Lähde: Metla

Okakäpymänty on vanhin

Pinuslongaeva




Mammutitkin vanhimmasta päästä

Mammuttipetäjä (Sequiodendron giganteum) kasvaa suuremmaksi kuin mikään muu puu maapallolla. Se on vaatelias laji, joka viihtyy ainoastaan Sierra Nevada -vuoriston länsirinteillä Kaliforniassa. Mammuttipetäjän puuaines on haurasta, mikä luultavasti pelasti sen hakkuilta. Nykyisin useimmat jäljellä olevista 63 kasvustosta on suojeltu.

Vuosilustoiältään vanhin mammuttipetäjä on Chicagon kanto. Tämä puu kaadettiin ja asetettiin näytteille Chicagon maailmannäyttelyyn 1893. Kannosta pystyttiin laskemaan vuosirenkaat, joita on 3 266.

The Muir Snag on pystyyn kuollut mammuttipetäjä. Sen iäksi on arvioitu yli 3 500 vuotta, mutta tämä ei perustu vuosilustojen laskemiseen. Maailman suurimman puun eli Kenraali Shermanin ikä 2 500 vuotta on samoin vain arvio. Lustonäytteen kairaaminen 11 metrin paksuisesta rungosta on käytännössä mahdotonta.


Patagoniansypressi on kakkonen

Etelä-Amerikan suurin puu on patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides). Sitä kasvaa Etelä-Chilessä ja Etelä-Argentiinassa Andien rinteiden viileissä ja runsassateisissa metsissä. Suuret yksilöt ovat nykyisin 60 metrin korkuisia ja viiden metrin paksuisia. Charles Darwin mittasi lähes 180 vuotta sitten poikkeuksellisen ison patagoniansypressin rungon halkaisijaksi 12,6 metriä. Lajin suurimmat puut kaadettiin 1800- ja 1900-luvulla.

Vuonna 1993 Chilessä kaadetun patagoniansypressin laskettiin vuosirenkaiden perusteella eläneen 3 622 vuotta. Tämä on okakäpymäntyjen jälkeen korkein näin määritetty puun ikä. Koska 150 vuotta sitten kasvaneet patagoniansypressit olivat kaksi kertaa nykyisiä suurempia, todennäköisesti niiden joukossa oli myös nykyisiä vanhempia yksilöitä. Näin patagoniansypressin korkeimmaksi iäksi on arvioitu noin 4 000 vuotta.


Myös muut iäkkäimmät havupuita

Japanin tärkein talouspuu on suosypressikasveihin kuuluva sugi (Cryptomeria japonica). Jopa 70 metrin korkuiseksi venyvä havupuu voi saavuttaa korkean iän: vuosilustojen perusteella vanhin tutkittu sugi on ollut
3 000-vuotias.

Podokarpuskasveihin kuuluva havupuu huonmänty (Lagarostrobos franklinii) kasvaa ainoastaan Tasmaniassa. Vuosilustot osoittavat, että vanhimmat huonmännyt ovat ainakin 2 500 vuoden ikäisiä.

Myös eurooppalainen marjakuusi voi elää hyvin vanhaksi, arvioiden mukaan yli 2 000-vuotiaaksi. Sen ikää on kuitenkin usein vaikea määrittää kairaamalla vuosilustonäytteitä, sillä vanhat rungot ovat tavallisesti epäsymmetrisiä.

Kaikki vanhimmat puut ovat paljassiemeni¬siä eli havupuita. Vanhimmaksi elänyt lehtipuu on Sri Maha Bodhin viikunapuu (Ficus religiosa). Se istutettiin 288 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Sri Lankan Anuradhapuraan, joten puu on nyt 2 297 vuoden ikäinen.

Juha Valste on tiedetoimittaja, FM ja
evoluutiobiologi.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti