Ruotsalaisväitteistä huolimatta ei ole kalifornialaismännyn voittanutta.



Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Keväällä 2008 ja syksyllä 2009 maailman tiedotusvälineissä kiersi juttu, jonka mukaan maailman vanhin puu on muuan Ruotsissa Taalainmaan tunturilla kasvava kuusi. Biologin korvaan väite on yllättävä, koska kuusta ei ole pidetty erityisen pitkäikäisenä: vanhemmiksi varttuvat niin männyt kuin katajatkin.

Kyse ei ollut uudesta havainnosta, vaan ensimmäiset tutkimukset julkaistiin jo vuonna 1999. Professori Leif Kullman laati kuitenkin vuonna 2008 lehdistötiedotteen, joka esitti ruotsalaispuulle maailmanennätystä - ja uutiskynnys ylittyi kirkkaasti.

Ruotsin tuntureilla metsänrajassa kasvava kuusi ei kuitenkaan ole 9 550 vuoden ikäinen, kuten uutisesta saattoi luulla. Tutkijat arvioivat, että kitukasvuinen näre kärvistelee suunnilleen 600 vuotta vanhaksi, mikä on kuuselle kunnioitettava ikä. Sen jälkeen se kuolee. Mistä siis tulee tuo huima ennätysväite?


Ennätystä tavoitteli puun klooni

Kaikki kuusen solut eivät kuole, vaikka puun runko menehtyy. Joistakin maata koskettavista alaoksista versoo juuria, ja juurisoluista voi lähteä kasvamaan uusi varsi. Se kehittyy taimeksi ja saattaa hyvällä onnella selviytyä uudeksi kuusennäreeksi.

Jos näreet elävät keskimäärin 600 vuotta, samalla paikalla on kasvanut ja kuollut 9 550 vuoden aikana noin 15 kuusta, yksi toisensa perään. Ruotsalaiset kuitenkin pitävät puun ikänä vanhimpien tuolta paikalta löytyneiden, dna:ltaan nykykuusen kanssa identtisten kuusenjäännösten ikää. Sen he määrittivät radiohiiliajoituksella.

Tässä palataan sylttytehtaalle. Kuolleen kuusen juurista kasvavat uudet kuuset ovat ensimmäisen paikalle lentäneen siemenen klooneja, suvuttoman lisääntymisen tulosta. Onko tällainen jatkumo yksi yksilö? Jos on, niin maailmasta on helppo löytää paljonkin "vanhempia" puita kuin ruotsalaiset kuuset.


Klooneja paljon vanhempiakin

Yhdysvaltojen Utahissa Pando-nimisen amerikanhaapakloonin (Populus tremuloides) iäksi arvioidaan 80 000 vuotta. Kaliforniassa Mojaven aavikolla kasvaa kehässä olevia kreosoottipensaita (Larria tridentata). Erään tällaisen kehän ikä on 11 700 vuotta. Kukaan ei silti väitä, että kloonin haavat tai kreosoottikehän yksittäiset pensaat olisivat näin vanhoja - ne ovat alkuperäisen kasvin klooneja.

Kun puhutaan puun iästä, tarkoitetaan nimenomaan verson, ei juurien tai kloonin aloittajan ikää. Hiukan yksinkertaistaen: puun ikä on se, mikä voidaan lukea sen vuosirenkaista.





Suomen vanhin puu, yli tuhatvuotinen kataja, löytyi lustokairauksilla Lemmenjoelta, mutta paikkatieto on hukassa.
Lähde: Metla

Okakäpymänty on vanhin

Pinuslongaeva




Mammutitkin vanhimmasta päästä

Mammuttipetäjä (Sequiodendron giganteum) kasvaa suuremmaksi kuin mikään muu puu maapallolla. Se on vaatelias laji, joka viihtyy ainoastaan Sierra Nevada -vuoriston länsirinteillä Kaliforniassa. Mammuttipetäjän puuaines on haurasta, mikä luultavasti pelasti sen hakkuilta. Nykyisin useimmat jäljellä olevista 63 kasvustosta on suojeltu.

Vuosilustoiältään vanhin mammuttipetäjä on Chicagon kanto. Tämä puu kaadettiin ja asetettiin näytteille Chicagon maailmannäyttelyyn 1893. Kannosta pystyttiin laskemaan vuosirenkaat, joita on 3 266.

The Muir Snag on pystyyn kuollut mammuttipetäjä. Sen iäksi on arvioitu yli 3 500 vuotta, mutta tämä ei perustu vuosilustojen laskemiseen. Maailman suurimman puun eli Kenraali Shermanin ikä 2 500 vuotta on samoin vain arvio. Lustonäytteen kairaaminen 11 metrin paksuisesta rungosta on käytännössä mahdotonta.


Patagoniansypressi on kakkonen

Etelä-Amerikan suurin puu on patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides). Sitä kasvaa Etelä-Chilessä ja Etelä-Argentiinassa Andien rinteiden viileissä ja runsassateisissa metsissä. Suuret yksilöt ovat nykyisin 60 metrin korkuisia ja viiden metrin paksuisia. Charles Darwin mittasi lähes 180 vuotta sitten poikkeuksellisen ison patagoniansypressin rungon halkaisijaksi 12,6 metriä. Lajin suurimmat puut kaadettiin 1800- ja 1900-luvulla.

Vuonna 1993 Chilessä kaadetun patagoniansypressin laskettiin vuosirenkaiden perusteella eläneen 3 622 vuotta. Tämä on okakäpymäntyjen jälkeen korkein näin määritetty puun ikä. Koska 150 vuotta sitten kasvaneet patagoniansypressit olivat kaksi kertaa nykyisiä suurempia, todennäköisesti niiden joukossa oli myös nykyisiä vanhempia yksilöitä. Näin patagoniansypressin korkeimmaksi iäksi on arvioitu noin 4 000 vuotta.


Myös muut iäkkäimmät havupuita

Japanin tärkein talouspuu on suosypressikasveihin kuuluva sugi (Cryptomeria japonica). Jopa 70 metrin korkuiseksi venyvä havupuu voi saavuttaa korkean iän: vuosilustojen perusteella vanhin tutkittu sugi on ollut
3 000-vuotias.

Podokarpuskasveihin kuuluva havupuu huonmänty (Lagarostrobos franklinii) kasvaa ainoastaan Tasmaniassa. Vuosilustot osoittavat, että vanhimmat huonmännyt ovat ainakin 2 500 vuoden ikäisiä.

Myös eurooppalainen marjakuusi voi elää hyvin vanhaksi, arvioiden mukaan yli 2 000-vuotiaaksi. Sen ikää on kuitenkin usein vaikea määrittää kairaamalla vuosilustonäytteitä, sillä vanhat rungot ovat tavallisesti epäsymmetrisiä.

Kaikki vanhimmat puut ovat paljassiemeni¬siä eli havupuita. Vanhimmaksi elänyt lehtipuu on Sri Maha Bodhin viikunapuu (Ficus religiosa). Se istutettiin 288 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Sri Lankan Anuradhapuraan, joten puu on nyt 2 297 vuoden ikäinen.

Juha Valste on tiedetoimittaja, FM ja
evoluutiobiologi.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.