Ruotsalaisväitteistä huolimatta ei ole kalifornialaismännyn voittanutta.



Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Keväällä 2008 ja syksyllä 2009 maailman tiedotusvälineissä kiersi juttu, jonka mukaan maailman vanhin puu on muuan Ruotsissa Taalainmaan tunturilla kasvava kuusi. Biologin korvaan väite on yllättävä, koska kuusta ei ole pidetty erityisen pitkäikäisenä: vanhemmiksi varttuvat niin männyt kuin katajatkin.

Kyse ei ollut uudesta havainnosta, vaan ensimmäiset tutkimukset julkaistiin jo vuonna 1999. Professori Leif Kullman laati kuitenkin vuonna 2008 lehdistötiedotteen, joka esitti ruotsalaispuulle maailmanennätystä - ja uutiskynnys ylittyi kirkkaasti.

Ruotsin tuntureilla metsänrajassa kasvava kuusi ei kuitenkaan ole 9 550 vuoden ikäinen, kuten uutisesta saattoi luulla. Tutkijat arvioivat, että kitukasvuinen näre kärvistelee suunnilleen 600 vuotta vanhaksi, mikä on kuuselle kunnioitettava ikä. Sen jälkeen se kuolee. Mistä siis tulee tuo huima ennätysväite?


Ennätystä tavoitteli puun klooni

Kaikki kuusen solut eivät kuole, vaikka puun runko menehtyy. Joistakin maata koskettavista alaoksista versoo juuria, ja juurisoluista voi lähteä kasvamaan uusi varsi. Se kehittyy taimeksi ja saattaa hyvällä onnella selviytyä uudeksi kuusennäreeksi.

Jos näreet elävät keskimäärin 600 vuotta, samalla paikalla on kasvanut ja kuollut 9 550 vuoden aikana noin 15 kuusta, yksi toisensa perään. Ruotsalaiset kuitenkin pitävät puun ikänä vanhimpien tuolta paikalta löytyneiden, dna:ltaan nykykuusen kanssa identtisten kuusenjäännösten ikää. Sen he määrittivät radiohiiliajoituksella.

Tässä palataan sylttytehtaalle. Kuolleen kuusen juurista kasvavat uudet kuuset ovat ensimmäisen paikalle lentäneen siemenen klooneja, suvuttoman lisääntymisen tulosta. Onko tällainen jatkumo yksi yksilö? Jos on, niin maailmasta on helppo löytää paljonkin "vanhempia" puita kuin ruotsalaiset kuuset.


Klooneja paljon vanhempiakin

Yhdysvaltojen Utahissa Pando-nimisen amerikanhaapakloonin (Populus tremuloides) iäksi arvioidaan 80 000 vuotta. Kaliforniassa Mojaven aavikolla kasvaa kehässä olevia kreosoottipensaita (Larria tridentata). Erään tällaisen kehän ikä on 11 700 vuotta. Kukaan ei silti väitä, että kloonin haavat tai kreosoottikehän yksittäiset pensaat olisivat näin vanhoja - ne ovat alkuperäisen kasvin klooneja.

Kun puhutaan puun iästä, tarkoitetaan nimenomaan verson, ei juurien tai kloonin aloittajan ikää. Hiukan yksinkertaistaen: puun ikä on se, mikä voidaan lukea sen vuosirenkaista.





Suomen vanhin puu, yli tuhatvuotinen kataja, löytyi lustokairauksilla Lemmenjoelta, mutta paikkatieto on hukassa.
Lähde: Metla

Okakäpymänty on vanhin

Pinuslongaeva




Mammutitkin vanhimmasta päästä

Mammuttipetäjä (Sequiodendron giganteum) kasvaa suuremmaksi kuin mikään muu puu maapallolla. Se on vaatelias laji, joka viihtyy ainoastaan Sierra Nevada -vuoriston länsirinteillä Kaliforniassa. Mammuttipetäjän puuaines on haurasta, mikä luultavasti pelasti sen hakkuilta. Nykyisin useimmat jäljellä olevista 63 kasvustosta on suojeltu.

Vuosilustoiältään vanhin mammuttipetäjä on Chicagon kanto. Tämä puu kaadettiin ja asetettiin näytteille Chicagon maailmannäyttelyyn 1893. Kannosta pystyttiin laskemaan vuosirenkaat, joita on 3 266.

The Muir Snag on pystyyn kuollut mammuttipetäjä. Sen iäksi on arvioitu yli 3 500 vuotta, mutta tämä ei perustu vuosilustojen laskemiseen. Maailman suurimman puun eli Kenraali Shermanin ikä 2 500 vuotta on samoin vain arvio. Lustonäytteen kairaaminen 11 metrin paksuisesta rungosta on käytännössä mahdotonta.


Patagoniansypressi on kakkonen

Etelä-Amerikan suurin puu on patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides). Sitä kasvaa Etelä-Chilessä ja Etelä-Argentiinassa Andien rinteiden viileissä ja runsassateisissa metsissä. Suuret yksilöt ovat nykyisin 60 metrin korkuisia ja viiden metrin paksuisia. Charles Darwin mittasi lähes 180 vuotta sitten poikkeuksellisen ison patagoniansypressin rungon halkaisijaksi 12,6 metriä. Lajin suurimmat puut kaadettiin 1800- ja 1900-luvulla.

Vuonna 1993 Chilessä kaadetun patagoniansypressin laskettiin vuosirenkaiden perusteella eläneen 3 622 vuotta. Tämä on okakäpymäntyjen jälkeen korkein näin määritetty puun ikä. Koska 150 vuotta sitten kasvaneet patagoniansypressit olivat kaksi kertaa nykyisiä suurempia, todennäköisesti niiden joukossa oli myös nykyisiä vanhempia yksilöitä. Näin patagoniansypressin korkeimmaksi iäksi on arvioitu noin 4 000 vuotta.


Myös muut iäkkäimmät havupuita

Japanin tärkein talouspuu on suosypressikasveihin kuuluva sugi (Cryptomeria japonica). Jopa 70 metrin korkuiseksi venyvä havupuu voi saavuttaa korkean iän: vuosilustojen perusteella vanhin tutkittu sugi on ollut
3 000-vuotias.

Podokarpuskasveihin kuuluva havupuu huonmänty (Lagarostrobos franklinii) kasvaa ainoastaan Tasmaniassa. Vuosilustot osoittavat, että vanhimmat huonmännyt ovat ainakin 2 500 vuoden ikäisiä.

Myös eurooppalainen marjakuusi voi elää hyvin vanhaksi, arvioiden mukaan yli 2 000-vuotiaaksi. Sen ikää on kuitenkin usein vaikea määrittää kairaamalla vuosilustonäytteitä, sillä vanhat rungot ovat tavallisesti epäsymmetrisiä.

Kaikki vanhimmat puut ovat paljassiemeni¬siä eli havupuita. Vanhimmaksi elänyt lehtipuu on Sri Maha Bodhin viikunapuu (Ficus religiosa). Se istutettiin 288 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Sri Lankan Anuradhapuraan, joten puu on nyt 2 297 vuoden ikäinen.

Juha Valste on tiedetoimittaja, FM ja
evoluutiobiologi.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.