Eli kuinka saat pöytäkumppanisi menettämään ruokahalunsa ja varmistat itsellesiyltäkylläisen illan raputarjottimen ääressä.

Teksti: Petri Riikonen

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

Siinä se köllöttää lautasellasi keitetynpunaisena. Kuoren ruskeat, vihreät ja siniset väriaineet ovat hajonneet kuumassa, punaiset ja keltaiset säilyneet. Yleensä rapu listitään kiehauttamalla, joten harva on pannut merkille, että äyriäinen punastuu myös jäätyessään. Eläinmuseon konservaattoreille tämä valkeni, kun he yrittivät valmistaa rapuja näyttelykuntoon pakastekuivaamalla.

Tartut latuskaiseen pyrstöön ja oikaiset kuusijaokkeisen takaruumiin. Nyt voisit leikata vatsapuolen jaokkeet halki ja kovertaa muhkeat vatsalihakset herkkupalaksesi. Mutta malta hetki. Jos tässä vaiheessa yllätät pöytäkumppanisi sopivilla äyriäisfaktoilla, saatat saada vapaat kädet koko raputarjottimeen.

Voit aloittaa esimerkiksi mainitsemalla, että rapu tuo mieleesi skorpionin, joka kuuluu hämähäkkieläimiin. Mielleyhtymä ei ole ihme, sillä rapu luetaan samaan eläinkunnan pääjakson kuin hyönteiset ja hämähäkit: niveljalkaisiin.

Rapu on selkärankaisen silmin katsottuna monella tapaa outo otus – muistakin syistä kuin siksi, että ravulla ei ole selkärankaa ja että se pureskelee ruokansa jaloillaan.

Ensinnäkin ravulla on pissaa päässään. Kaksi vettä, suoloja ja kuona-aineita erittävää vihreää rauhasta ja kaksi eritettä varastoivaa virtsarakkoa sijaitsevat silmien alla. Eritetiehyet­ avautuvat suun etupuolelle. Toisinaan ravun kannattaa pitää suunsa kiinni.

Heti silmien takana on myös maha, jonka kalkkiutuneet kitiinihampaat jauhavat ruokaa. Mahan takana sijaitsevat puolestaan ruoansulatus- ja sukupuolirauhaset. On ravun päässä pienet aivotkin, ja niistä lähtee meidän selkäydintämme vastaava – mutta kaksihaarainen – hermorunko, jossa on hermosolmuke joka ruumiinjaokkeen kohdalla. Hermorunko ei kuitenkaan kulje selässä vaan vatsassa.

Sen sijaan sydän tykyttää ravulla selkäkiven alla. Otuksella on avoin verenkierto, eli sydämen syöksemä veri pulppuaa­ suo­nien päistä verionteloihin huuhtomaan sisäelimiä. Kidusten kautta veri imeytyy taas sydäntä kohti vieviin suoniin. Ravun kidukset sijaitsevat leuka- ja kävelyjalkojen tyvellä, selkäkilven kylkiosien eli kiduskilpien alla. Kiduslehdykät ovat hengitykseen erikoistuneita jalan haaroja.

Jalkoja joka lähtöön

Rapuja sanotaan kymmenenjalkaisiksi. Mertoja kokenut tietää, että keittämätön rapu tepastaa kahdeksalla koivella ja hamuaa sormea kaksin saksin. Todellisuudessa ravulla on raajoja peräti 38, ja ne ovat erikoistuneet paitsi kävely- ja taisteluvälineiksi myös tuntosarviksi, leuoiksi, ruoan kerääjiksi, hengityselimiksi, siittimiksi, munankantajiksi, meloiksi, pinseteiksi ja harjoiksi.

Miten ravun jaloista voi olla näin moneksi? Esimerkiksi meidän selkärankaisten raajathan ovat pääasiallisesti vain liikkumaelimiä. Asian ymmärtämistä auttaa kurkistus reilun puolen miljardin vuoden taakse, silloisten niveljalkaisten koipiin, jotka olivat hyvä lähtökohta myöhemmälle monimuotoisuudelle.

Evoluutiobiologi Stephen Jay Gould kuvailee näitä rapujen varhaisia esimuotoja kirjassaan Ihmeellinen elämä. Niiden ruumis oli jaokkeinen tuhatjalkaisen tapaan, ja kussakin jaokkeessa sojotti raajapari. Kukin raaja oli kaksihaarainen: ulommassa haarassa leyhähteli kiduslehdykkä, sisemmällä haaralla eläin käveli meren pohjalla. Raajojen nystermäiset tyviosat saattoi puristaa yhteen, ja näin syntyvässä vaossa eläin kuljetti vatsan alla ruokansa kohti suutaan.

Evoluutio on sittemmin edennyt niin, että osa ruumiin jaok­keista on alkanut sulautua yhteen ja raajojen haarat ovat erikoistuneet mikä mihinkin. Monista raajoista on ulompi kidushaara hävinnyt tai muotoutunut muuksi. Sisempi kävelyhaara on saanut tankeita puhdistusharjaksia, tarttumiseen käyviä "sormia" tai uimiseen sopivan latuskamuodon. Joistakin raajoista on kehkeytynyt tunto­sarvia ja muutamista kunnioitusta herättäviä pihtejä. Raajojen tyviosista on syntynyt luontevasti erityyppisiä leukoja.

Rapu on voittajien sukua. Niveljalkaiset hallitsevat maapallon kaikkia elementtejä: hyönteiset ilmaa, hämähäkit maata ja ravut ynnä muut äyriäiset vesiä. Maailman kaikista eläinlajeista ehkä neljä viidesosaa kuuluu niveljalkaisiin.

Mikä on niveljalkaisten menestyksen salaisuus? Epäilemättä tärkeä syy on koipien kirjo, jolle ei löydy vertaa muusta eläinkunnasta.

Emon vatsalta kattilaan

Lautasellasi odottava rapu on aikuinen köriläs, mutta kerran sekin on ollut mätimuna. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat Kai Westman ja Viljo Nylund piirtävät saksiniekan elämänkaarta kirjassaan Rapu ja ravustus.

Joitakin vuosia sitten, syys- tai lokakuussa, rapusi äiti ja isä painautuivat järven tai joen pohjalla "lähetyssaarnaaja-asentoon": naaras makasi alla selällään. Koiras siirsi maitinsa takaruumiin ensimmäisillä raajoilla naaran sukuaukkojen ympäristöön keskiruumiin takimmaisten jalkojen väliin.

Parittelun jälkeen naaras piti pienen lepotauon – kolmesta kuuteen viikkoa. Koko tämän ajan maiti pysyi jähmettyneenä sen vatsapanssarissa. Sitten alkoi vimmattu suursiivous. Kävelyraajojen saksien ja sukasten avulla naaras irrotti huolellisesti lian takaruumiinsa vatsapinnalta ja kampasi kaikki takaruumiinsa jalatkin moneen kertaan. Kun siivoustulos tyydytti äitirapua, se taivutti takaruumiin alleen ja pyöräytti 100–400 kolmemillistä mätimunaa. Näistä onnekkaimmat hedelmöityivät liukenevasta maidista ja liimautuivat mätihyytelöllä takaruumiin jalkoihin.

Koko talven ja alkukesän mätimunat keinuivat panssaroidussa kehdossaan. Heinäkuussa rapusi kurkisti ensi kertaa suurta maailmaa äitinsä takaruumiin raajojen turvasta.

Vastakuoriutunut pikkurapu oli vajaan sentin mittainen ison ravun miniatyyripainos. Noin viikon päästä se irrottautui sisartensa ja veljiensä kanssa lastentarhana toimineesta emon vatsapanssarista ja otti ensiaskeleet pohjalla. Vaarojen uhatessa emo kuitenkin keräsi jälkeläisparvensa takaisin pyrstönsä suojiin erittämällä veteen houkuttelevaa kemikaalia: feromonia.

Poikasena ollessaan rapusi vältti isot hyönteiset, ahvenet ja särjet. Isompana se onnistui luikahtamaan ankeriailta, mateilta ja hauilta. Piisameilta ja minkeiltäkin se kätkeytyi. Kuikka, sorsa tai lokki ei saanut siitä kuvun täytettä.

Rapu kolusi pohjatasangot ja rantaäyräät, joihin se kaivoi pesäkolonsa. Se natusti eläviä ja kuolleita kasveja, pyydysti pikkueläimiä ja leikkeli raatoja suupaloikseen. Joka kesä se loi kuorensa ja kasvatti tilalle isomman. Ehkä se pyöräytti vuorollaan lauman pikkurapuja.

Kun rapusi oli saavuttanut pyynnin alamitan eli kymmenen senttiä, se oli nähnyt jo 7–10 kesää. Sitten tuli merta, kalastajan koura ja viimeinen sukellus.

Vatsalihakset hätävarana

Kun seurueesi nyt kääntelee rapujaan irvistellen tai tippa silmässä, voit viimeinkin mennä asiaan – kaivautua herkkupalasi vatsalihaksiin. Kookkaat vatsamuskelit ovat ravun henkivakuutus. Vaaran uhatessa takaruumis napsahtaa köyryyn, pyrstöjalkojen muodostama mela ryöpsäyttää vettä ja rapu singahtaa taaksepäin.

Ennen haukkausta poista lihasten selkäpuolen keskiuurteesta ravun takasuoli. Se vastaa meidän suoltamme mutta on vatsamme täyttävään kiemurakerään verrattuna kovin lyhyt ja oikoinen. Rapu pärjää lyhyellä suolella siksi, että pääosa sen ruoasta imeytyy jo mahalaukusta.

Jos suljet takaruumiin siististi, naapuri ei välttämättä huomaa, että ravusta on poistettu mitään. Kitiini ja proteiinit tekevät kuoren sitkeäksi ja kalkki kovaksi. Pää ja keskiruumiin jaokkeet ovat kalkkiutuneet yhdeksi tynnyriksi. Takaruumiin selkäpuoli on kalkkiutuneempi kuin vatsapuoli, ja joustavimpia kohtia ovat jaokkeiden saumat. Kasvaakseen ravun täytyy luoda nahkansa.

Miltä tuntuisi, jos sinulla olisi ulkoinen tukiranka niin kuin ravuilla? Professori Ralph Buchsbaum kumppaneineen ehdottaa kirjassa Animals without backbones ajatuskoetta.

Kuvittele, että ihosi korvataan ohuella ja kevyellä mutta kovalla panssarilla, joka joustaa nivelkohdista. Sitten luusi liukenevat pois, ja huomaat olevasi pehmeä kudosmöhkäle, jonka ryhdin ratkaisee kuoren tanakkuus. Lihaksesi eivät nyt kiinnity luihin vaan liimautuvat panssari-ihosi sisäpintoihin.

Tuliko ontto olo?

Rapu kasvaa, kuori ei

Ravun mahan sivuseinistä saatat löytää kaksi jopa sentin läpimittaisia puolipyöreää kalkkimöykkyä. Nämä niin sanotut ravunkivet ovat kalkkivarasto kuorenvaihtoa varten. Menneinä vuosisatoina kalkkipalat olivat apteekkitavaraa: silmään mennyt roska saatiin tarttumaan luomen alle asetettuun ravunkiveen.

Kalkkeutunut kuori ei kasva, joten rapu vaihtaa sen joka kesä. Vanhan kuoren alle kehittyy uusi, ohut ja pehmeä kuori. Selkäkilven ja takaruumiin rajalle syntyy rako, josta rapu ryömii ulos. Ennen kuin uusi kuori kovettuu, rapu kasvaa; venähdyksen määrä vaihtelee muutamasta millistä pariin senttiin.

Rapu voi elää ainakin parikymmentävuotiaaksi.

Astacus AstacusRapu eli jokirapu.

Pää

Ravun päässä on viisi jaoketta ja viisi raajaparia: isot ja pienet tuntosarvet sekä kolmet leuat, jotka sijaitsevat päällekkäin suun molemmin puolin.

Yläleuan muodostaa yksi raajapari, alaleukoja on kahdet. Ylä­leuat eli puruleuat murskaavat ruokaa, alaleuat repivät peh­meää ravintoa ja työntävät sitä suuhun. Takimmaisten alaleukojen levymäiset haarat huiskivat hengitysvettä kiduksiin päin.

Tasapainoelimet sijaitsevat pienissä tuntosarvissa. Kummankin tyvellä on tuntosukasten reunustama onkalo, johon rapu työntää hiekansirun. Sirun painautuminen sukasiin kertoo ravulle maan vetovoiman suunnan.

Virtsarakkoja on kaksi, ja ne sijaitsevat silmien alla.

Eritysaukot, joiden kautta rapu poistaa virtsaa, avautuvat isojen tuntosarvien tyveen.

Maha on silmien takana, ja sen takana sijaitsevat ruoan­sulatus- ja sukupuolirauhaset.

Aivot ovat pienet, ja niistä lähtevä hermorunko kulkee vatsassa.

Raajat

Ravulla on yhteensä 19 raajaparia eli 38 raajaa. Raajoissa on hienoja sukasia, jotka toimivat kosketus- ja kenties värähtelyaistimina. Osa sukasista maistaa. Makusukasia on etenkin tuntosarvissa ja leukaraajoissa.

Keskiruumis

Keskiruumiissa on kahdeksan jao­ketta ja kahdeksan raajaparia: kolmet leukajalat, yhdet sakset ja neljät kävelyraajat.

Leukaraajat maistelevat sekä tunnustelevat ja repivät ruokaa ja ohjaavat sitä suuta kohti.

Saksijalat toimivat tarttumis-, puolustautumis- ja hyökkäysvälineinä. Niiden vahvat lihakset kiinnittyvät saksien sisäpintaan ja sen liuskamaisiin ulokkeisiin.

Kävelyraajoissa on pienet sakset ruokaan tarttumista varten.

Kävelyraajojen ja saksien pinnassa on yhteensä 50 000–100 000 tuntosukasta. Takimmaisen kävelyraajaparin sukasilla rapu harjaa takaruumiin raajoja puhtaaksi.

Sydän tykyttää selkäkilven alla.

Kidukset sijaitsevat leuka- ja kävelyraajojen tyvessä kylkipanssarien eli kiduskilpien suojassa.

Takaruumis

Takaruumiissa on pyrstö mukaan laskien kuusi jaoketta ja kuusi raajaparia, joista etumaisin on uroksella muuntunut yksihaaraiseksi ja toimii sukuelimenä siirtäen maitia paritellessa. Naaraalta etumaiset raajat ovat joko surkastuneet pieniksi tai puuttuvat kokonaan.

Muita takaruumiin raajoja rapu käyttää meloina uidessaan.

Takaruumiin raajat toimivat myös naaraan mätimunien hautomona; hedelmöityneet mätimunat liimaa raajoihin mätihyytelö. Ravunpoikaset matkustavat ensimmäiset elinpäivänsä takaruumiin alapinnalla.

Peräaukko sijaitsee keskellä keskilevyä.

Pyrstö

Ruokapöydässä pyrstöksi kutsutaan yleensä koko takaruumista, mutta anatomisesti pyrstöä ovat vain keskilevy ja uintiraajat, joilla rapu sinkauttaa itsensä taaksepäin vaaran uhatessa. Vauhdin antavat takaruumiin voimakkaat vatsalihakset, jotka supistuvat ravun peräytyessä. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.