Jouluna lahjat vaihtavat omistajaa, mutta eivät epäitsekkäästi. Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.


Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.




Nyt selaamaan puhelimen osoitekirjaa ja miettimään, kenelle ystävistä ja tutuista pitää lähettää joulutervehdys: lahja, kortti, sähköposti tai edes tekstari. Mikään ei ole niin noloa kuin saada lahja tai tervehdys kaverilta, jota itse ei ole muistanut.

Lahjalistan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Ihmiselle, jonka seuraa haluaa karttaa, ei kannata laittaa korttiakaan - ei edes velvollisuudesta. Lahja luo antajan ja saajan välille suhteen, joka voi vastalahjoineen ja niiden kuittauksineen kestää pitkään.

- Jos taas haluaa vahvistaa suhdetta mieluisan ihmisen kanssa, lahja on siihen oiva keino, tietää lahjojen antoa sosiaalisena ilmiönä tarkastellut Olli Pyyhtinen Turun yliopistosta. Hän toimii sosiologian assistenttina ja valmistelee väitöskirjaa muun muassa lahjaa tutkineen Georg Simmelin sosiaaliteoriasta.


Oma etu ollut mukana aina

Lahjassa ja vastalahjassa on kyse paljon laajemmasta ilmiöstä kuin esineistä tai rahasta. Lahjat vahvistavat ystävyyssuhteita ja kiinteyttävät yhteisöä. Niillä me määrittelemme sosiaalisen piirin, johon haluamme kuulua ja pitää yhteyttä.

Alkuperäiskansat antoivat lahjaksi rituaaleja, tansseja ja seremonioita. Nyt ystävät lahjoittavat toisilleen virtuaalisia halauksia, oluttuoppeja ja vampyyrinpuremia Facebookin kaltaisissa verkkoyhteisöissä.

- Antamiseen sisältyy aina odotus vastalahjasta, Olli Pyyhtinen korostaa. Siis jos ystäväperheellä on tapana muistaa nättiin purkkiin pakatuilla itse tehdyillä pipareilla, on heillekin syytä antaa samalla mitalla takaisin - tai pikemmin vähän enemmän.

- Alkuperäiskansoja tutkinut puolalais-englantilainen sosiaaliantropologi Branislaw Malinowski löysi mielestään yhden esimerkin "taka-ajatuksettomista lahjoista". Ne olivat erään heimon miesten pikkulahjat vaimoilleen.

Ranskalaissosiologi Marcel Mauss kuitenkin todisti oletuksen vääräksi. Hän osoitti niiden olevan korvauksia saaduista tai toivotuista seksuaalisista palveluksista, Pyyhtinen hymyilee.


Laskelmointi takaa tasauksen

Pyyteettömän lahjan käsite kuuluu kuitenkin kristilliseen traditioon, jota leimaa epäitsekkyyden ihanne. Me voimme antaa rahaa Yhteisvastuukeräykseen, ottaa kummilapsen Afrikasta tai tukea syöpälasten asiaa pyytämättä mitään vastineeksi. Silloinkin lahjaan usein sisältyy vastalahja, sillä se voi olla myös antajan saama hyvä mieli.

Olli Pyyhtisen mukaan ajatus täysin pyyteettömästä lahjasta on mahdoton. Se näet edellyttäisi, ettei sen enempää antaja kuin saajakaan käsittäisi lahjaa lahjaksi.

- Lahjassa on toisaalta kyse oman edun tavoittelusta, toisaalta yhtä lailla myös pyyteettömyydestä ja anteliaisuudesta. Siihen kuuluvat molemmat puolet. Mielestäni se tekee lahjasta ilmiönä niin kiehtovan!




Lahja lahjaa anoo, hyvä sana vastinetta.
Kun ottaa lahjan, sitoo itsensä.
Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.
Pikkulahjat pitävät ystävyyden elossa.
Vastalahjat pidentävät ystävyyden.


Lähde: Matti Kuusi sananlaskutietokanta



Joulupukki sallii eri arvot

Joululahjaperinne edustaa Olli Pyyhtisen mukaan lahjakulttuuria parhaimmillaan. Se on vastavuoroista, mutta lahjojen naamioiminen Joulupukin antamiksi siirtää eduntavoittelun taustalle.

- Lahjan antamisesta häipyy silloin laskelmointi, jonka mukaan lahjojen pitäisi olla tasaveroisia. Se on kaunis ajatus, ja siksi Joulupukista on ehdottomasti pidettävä kiinni!

Tutkija tunnustaa olevansa itse huono lahjojen antaja. Hän uskoo sen johtuvan osittain siitä, että lahjaa tutkiessa ja tiedon lisääntyessä hän on menettänyt uskon viattomaan antamiseen. Lahjoja antaessaan hän turvautuu useimmiten kirjoihin - ja joskus aineettomiin lahjoihin.

- Lahjan pitää sisältää aina jotakin antajan persoonasta ja sen pitää olla jotakin, jota saaja haluaa mutta ei välttämättä tarvitse.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.