Jouluna lahjat vaihtavat omistajaa, mutta eivät epäitsekkäästi. Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.


Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.




Nyt selaamaan puhelimen osoitekirjaa ja miettimään, kenelle ystävistä ja tutuista pitää lähettää joulutervehdys: lahja, kortti, sähköposti tai edes tekstari. Mikään ei ole niin noloa kuin saada lahja tai tervehdys kaverilta, jota itse ei ole muistanut.

Lahjalistan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Ihmiselle, jonka seuraa haluaa karttaa, ei kannata laittaa korttiakaan - ei edes velvollisuudesta. Lahja luo antajan ja saajan välille suhteen, joka voi vastalahjoineen ja niiden kuittauksineen kestää pitkään.

- Jos taas haluaa vahvistaa suhdetta mieluisan ihmisen kanssa, lahja on siihen oiva keino, tietää lahjojen antoa sosiaalisena ilmiönä tarkastellut Olli Pyyhtinen Turun yliopistosta. Hän toimii sosiologian assistenttina ja valmistelee väitöskirjaa muun muassa lahjaa tutkineen Georg Simmelin sosiaaliteoriasta.


Oma etu ollut mukana aina

Lahjassa ja vastalahjassa on kyse paljon laajemmasta ilmiöstä kuin esineistä tai rahasta. Lahjat vahvistavat ystävyyssuhteita ja kiinteyttävät yhteisöä. Niillä me määrittelemme sosiaalisen piirin, johon haluamme kuulua ja pitää yhteyttä.

Alkuperäiskansat antoivat lahjaksi rituaaleja, tansseja ja seremonioita. Nyt ystävät lahjoittavat toisilleen virtuaalisia halauksia, oluttuoppeja ja vampyyrinpuremia Facebookin kaltaisissa verkkoyhteisöissä.

- Antamiseen sisältyy aina odotus vastalahjasta, Olli Pyyhtinen korostaa. Siis jos ystäväperheellä on tapana muistaa nättiin purkkiin pakatuilla itse tehdyillä pipareilla, on heillekin syytä antaa samalla mitalla takaisin - tai pikemmin vähän enemmän.

- Alkuperäiskansoja tutkinut puolalais-englantilainen sosiaaliantropologi Branislaw Malinowski löysi mielestään yhden esimerkin "taka-ajatuksettomista lahjoista". Ne olivat erään heimon miesten pikkulahjat vaimoilleen.

Ranskalaissosiologi Marcel Mauss kuitenkin todisti oletuksen vääräksi. Hän osoitti niiden olevan korvauksia saaduista tai toivotuista seksuaalisista palveluksista, Pyyhtinen hymyilee.


Laskelmointi takaa tasauksen

Pyyteettömän lahjan käsite kuuluu kuitenkin kristilliseen traditioon, jota leimaa epäitsekkyyden ihanne. Me voimme antaa rahaa Yhteisvastuukeräykseen, ottaa kummilapsen Afrikasta tai tukea syöpälasten asiaa pyytämättä mitään vastineeksi. Silloinkin lahjaan usein sisältyy vastalahja, sillä se voi olla myös antajan saama hyvä mieli.

Olli Pyyhtisen mukaan ajatus täysin pyyteettömästä lahjasta on mahdoton. Se näet edellyttäisi, ettei sen enempää antaja kuin saajakaan käsittäisi lahjaa lahjaksi.

- Lahjassa on toisaalta kyse oman edun tavoittelusta, toisaalta yhtä lailla myös pyyteettömyydestä ja anteliaisuudesta. Siihen kuuluvat molemmat puolet. Mielestäni se tekee lahjasta ilmiönä niin kiehtovan!




Lahja lahjaa anoo, hyvä sana vastinetta.
Kun ottaa lahjan, sitoo itsensä.
Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.
Pikkulahjat pitävät ystävyyden elossa.
Vastalahjat pidentävät ystävyyden.


Lähde: Matti Kuusi sananlaskutietokanta



Joulupukki sallii eri arvot

Joululahjaperinne edustaa Olli Pyyhtisen mukaan lahjakulttuuria parhaimmillaan. Se on vastavuoroista, mutta lahjojen naamioiminen Joulupukin antamiksi siirtää eduntavoittelun taustalle.

- Lahjan antamisesta häipyy silloin laskelmointi, jonka mukaan lahjojen pitäisi olla tasaveroisia. Se on kaunis ajatus, ja siksi Joulupukista on ehdottomasti pidettävä kiinni!

Tutkija tunnustaa olevansa itse huono lahjojen antaja. Hän uskoo sen johtuvan osittain siitä, että lahjaa tutkiessa ja tiedon lisääntyessä hän on menettänyt uskon viattomaan antamiseen. Lahjoja antaessaan hän turvautuu useimmiten kirjoihin - ja joskus aineettomiin lahjoihin.

- Lahjan pitää sisältää aina jotakin antajan persoonasta ja sen pitää olla jotakin, jota saaja haluaa mutta ei välttämättä tarvitse.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017