Jouluna lahjat vaihtavat omistajaa, mutta eivät epäitsekkäästi. Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.


Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.




Nyt selaamaan puhelimen osoitekirjaa ja miettimään, kenelle ystävistä ja tutuista pitää lähettää joulutervehdys: lahja, kortti, sähköposti tai edes tekstari. Mikään ei ole niin noloa kuin saada lahja tai tervehdys kaverilta, jota itse ei ole muistanut.

Lahjalistan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Ihmiselle, jonka seuraa haluaa karttaa, ei kannata laittaa korttiakaan - ei edes velvollisuudesta. Lahja luo antajan ja saajan välille suhteen, joka voi vastalahjoineen ja niiden kuittauksineen kestää pitkään.

- Jos taas haluaa vahvistaa suhdetta mieluisan ihmisen kanssa, lahja on siihen oiva keino, tietää lahjojen antoa sosiaalisena ilmiönä tarkastellut Olli Pyyhtinen Turun yliopistosta. Hän toimii sosiologian assistenttina ja valmistelee väitöskirjaa muun muassa lahjaa tutkineen Georg Simmelin sosiaaliteoriasta.


Oma etu ollut mukana aina

Lahjassa ja vastalahjassa on kyse paljon laajemmasta ilmiöstä kuin esineistä tai rahasta. Lahjat vahvistavat ystävyyssuhteita ja kiinteyttävät yhteisöä. Niillä me määrittelemme sosiaalisen piirin, johon haluamme kuulua ja pitää yhteyttä.

Alkuperäiskansat antoivat lahjaksi rituaaleja, tansseja ja seremonioita. Nyt ystävät lahjoittavat toisilleen virtuaalisia halauksia, oluttuoppeja ja vampyyrinpuremia Facebookin kaltaisissa verkkoyhteisöissä.

- Antamiseen sisältyy aina odotus vastalahjasta, Olli Pyyhtinen korostaa. Siis jos ystäväperheellä on tapana muistaa nättiin purkkiin pakatuilla itse tehdyillä pipareilla, on heillekin syytä antaa samalla mitalla takaisin - tai pikemmin vähän enemmän.

- Alkuperäiskansoja tutkinut puolalais-englantilainen sosiaaliantropologi Branislaw Malinowski löysi mielestään yhden esimerkin "taka-ajatuksettomista lahjoista". Ne olivat erään heimon miesten pikkulahjat vaimoilleen.

Ranskalaissosiologi Marcel Mauss kuitenkin todisti oletuksen vääräksi. Hän osoitti niiden olevan korvauksia saaduista tai toivotuista seksuaalisista palveluksista, Pyyhtinen hymyilee.


Laskelmointi takaa tasauksen

Pyyteettömän lahjan käsite kuuluu kuitenkin kristilliseen traditioon, jota leimaa epäitsekkyyden ihanne. Me voimme antaa rahaa Yhteisvastuukeräykseen, ottaa kummilapsen Afrikasta tai tukea syöpälasten asiaa pyytämättä mitään vastineeksi. Silloinkin lahjaan usein sisältyy vastalahja, sillä se voi olla myös antajan saama hyvä mieli.

Olli Pyyhtisen mukaan ajatus täysin pyyteettömästä lahjasta on mahdoton. Se näet edellyttäisi, ettei sen enempää antaja kuin saajakaan käsittäisi lahjaa lahjaksi.

- Lahjassa on toisaalta kyse oman edun tavoittelusta, toisaalta yhtä lailla myös pyyteettömyydestä ja anteliaisuudesta. Siihen kuuluvat molemmat puolet. Mielestäni se tekee lahjasta ilmiönä niin kiehtovan!




Lahja lahjaa anoo, hyvä sana vastinetta.
Kun ottaa lahjan, sitoo itsensä.
Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.
Pikkulahjat pitävät ystävyyden elossa.
Vastalahjat pidentävät ystävyyden.


Lähde: Matti Kuusi sananlaskutietokanta



Joulupukki sallii eri arvot

Joululahjaperinne edustaa Olli Pyyhtisen mukaan lahjakulttuuria parhaimmillaan. Se on vastavuoroista, mutta lahjojen naamioiminen Joulupukin antamiksi siirtää eduntavoittelun taustalle.

- Lahjan antamisesta häipyy silloin laskelmointi, jonka mukaan lahjojen pitäisi olla tasaveroisia. Se on kaunis ajatus, ja siksi Joulupukista on ehdottomasti pidettävä kiinni!

Tutkija tunnustaa olevansa itse huono lahjojen antaja. Hän uskoo sen johtuvan osittain siitä, että lahjaa tutkiessa ja tiedon lisääntyessä hän on menettänyt uskon viattomaan antamiseen. Lahjoja antaessaan hän turvautuu useimmiten kirjoihin - ja joskus aineettomiin lahjoihin.

- Lahjan pitää sisältää aina jotakin antajan persoonasta ja sen pitää olla jotakin, jota saaja haluaa mutta ei välttämättä tarvitse.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti