Tutkimuksen mukaan pelaaminen ruokkii luovuutta enemmän kuin
netissä hengailu. Kuva: Shutterstock
Tutkimuksen mukaan pelaaminen ruokkii luovuutta enemmän kuin netissä hengailu. Kuva: Shutterstock

Lapsi haluaa leikkiä nykymaailman perustyökalulla. Siitä ei tarvitse stressata. ✎ Mikko Puttonen

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2013

Lapsi haluaa leikkiä nykymaailman perustyökalulla. Siitä ei tarvitse stressata. ✎ Mikko Puttonen

Teksti: Mikko Puttonen

Kirjaa lukeva lapsi lämmittää aikuisen mieltä. Tietokonepeliä pelaava lapsi näyttää erilaiselta. Ruudun hohde valaisee hänen kasvojaan pahaenteisesti.

Tietokonepeli koetaan uhaksi, joka vaarantaa lasten aivot, turruttaa empa­tian, passivoi ja tekee kykenemättömäksi solmimaan tosielämän ihmissuhteita. Vaikka lukijakin eristäytyy eikä liiku, kirja ei pelota. Vain ruutuaikaa kytätään ahdistuneena.

Lakataan jo huolehtimasta, neuvoo kasvatuspsykologi ja Boston Collegen professori Peter Gray. Tietokoneet ovat ympäristö, johon lasten on parastakin uppoutua. Tietokone on nyky-yhteiskunnan tärkein työkalu. Lasten on yhtä tärkeää oppia näppäilemään tietokonetta ja sormeilemaan tablettia kuin metsästäjä-kerääjäkulttuurissa oli oppia käsittelemään jousta ja nuolta.

Perhesuhteet kunnossa

Pelipelolta puuttuu Grayn mukaan perusta. Tutkimukset ovat alkaneet haastaa tavanomaista uhkakuvaa pelaamisen vaikutuksista. Eräs 16-vuotiaita amerikkalaisnuoria käsitellyt tutkimus ei löytänyt minkäänlaista haittaa pelaamisesta. Päinvastoin puuha yhdistyi monenlaisiin kivoihin asioihin. Pelaajien perhesuhteet olivat läheisempiä, koulunkäyntiin sitouduttiin tiiviimmin, mielenterveysongelmia oli vähemmän ja kaverisuhteet olivat toimivampia kuin nuorilla, jotka eivät pelanneet lainkaan.

Jopa stereotypia liikkumattomuudesta saa kyytiä: pelaava porukka on paremmassa kunnossa kuin pelaamaton.  Hollantilaistutkimus puolestaan näyttäisi kannustavan siihen, että joka lapselle tulee järjestää elektroniikkalaitteet omaan huoneeseen. Sillä oli nimittäin myönteinen yhteys mitä tervehenkisimpään puuhaan eli ulkoleikkeihin.

Kun ulkoleikki ei enää huvita, lapsi voi palata tietokoneen ääreen ja ruveta kehittämään työmuistia, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Tällaistakin hyötyä tietokonepeleistä on nimittäin löydetty.

Myös television töllöttäminen on lapselle tutkimusten mukaan kehittävää puuhaa, kunhan ohjelma on sisällöllisesti ikäkauteen sopivaa ja kiinnostavaa. Peter Gray menisi niinkin pitkälle, että antaisi lasten pelata ja töllöttää lähes mitä ja kuinka paljon huvittaa. Jos lapsi tekee jotakin intohimoisesti, hän todennäköisesti saa siitä paljon merkityksellisiä asioita irti.

– Lapset eivät kärsi liiasta tietokonepelaamisesta tai liiasta ruutuajasta. He kärsivät liiasta aikuisten kontrollista ja vapauden puutteesta, professori kirjoittaa blogissaan.

Liika on liikaa kaikessa

Lasten ja nuorten median käytön tutkija Annikka Suoninen Nuorisotutkimusverkostosta ei antaisi liekaa ihan niin paljon kuin amerikkalaisprofessori. Suonista hirvittää, että kymmenvuotiaiden suomalaispoikien suosikkipeli on Call of Duty, todentuntuinen ammuskelupeli, jonka osista suurin osa on kielletty alle 18-vuotiailta.

– Eivätkö vanhemmat välitä pätkääkään, mitä heidän lapsensa tekevät, vai pitävätkö he näitä riittävän kypsinä K18-mediasisältöihin? Suoninen ihmettelee. Hänkin tosin jatkaa, että suurimmalle osalle lapsista peli on vain peli ja sen maailma täysin eri kuin reaalimaailma.

Mediaväkivalta lisää tutkimusten mukaan niiden aggressiivisuutta, jotka kokevat ympäristössään muutenkin väkivaltaa. Ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa todettiin, että aikuisiän väkivaltaisuudesta 10–20 prosenttia selittyy runsaalla mediaväkivallan katselulla. Luku vaikuttaa isolta, mutta Suoninen muistuttaa, että valtaosa eli 80–90 prosenttia väkivaltaisuudesta selittyy aivan muilla syillä.

Joskus pelaaminen voi mennä yli. Siihen alkaa kulua niin tolkuttomasti aikaa, että muu elämä hankaloituu. Liika on liikaa, mutta kyse on ajankäytön hallinnasta niin kuin monessa muussakin liioittelussa. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan päivittäin yli kolme tuntia ruudun äärellä alkaa heikentää koulunumeroita. Tosin lapsen ylenpalttisesta lukemisesta tai urheilusta harva tuntuu kantavan huolta, vaikka nämäkin voivat verottaa läksyjen lukuaikaa.

Diginatiiviksi ehtii Vähä vähältä pelko tietokoneiden liikakäytöstä on saanut rinnalleen huolen alikäytöstä. Entä jos meidän Jonna saa leikkiä liian vähän digileikkejä ja jää ikäisistään jälkeen? Turha huoli sekin.

– Vaikka lapsi ei opi käyttämään tietokonetta vaippaiässä, hän oppii myöhemmin. Jos lapsi aloittaa tietokoneen käytön seitsenvuotiaana, hänellä on yhdeksän–kymmenvuotiaana ihan samanlaiset taidot kuin sillä, joka on aloittanut kolmevuotiaana, Suoninen vakuuttaa.

Lukutaito on hyvä vertailukohta. Monessa maassa aloitetaan koulu jo neljän vanhana, kun se Suomessa aloitetaan vasta seitsenvuotiaana. Silti suomalaislapset pärjäävät muutamia vuosia myöhemmin lukutaitotesteissä paremmin kuin varhemmin aloittaneet.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Ulkoilu lapsena voi ehkäistä likinäköisyyttä. Silmä näet kaipaa luonnonvaloa.

Likinäköisyys lisääntyy hurjasti kehittyneissä maissa ja varsinkin Aasiassa, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Vuosisadan puolivälissä maailman ihmisistä joka toinen on likinäköinen ja voimakkaasti likinäköisiä on liki miljardi, arvioidaan laajassa katsauksessa Ophtalmology-tiedelehdessä.

Soulissa ja Singaporessa jo nyt yli 90 prosenttia kaksikymmentävuotiaista tarvitsee silmälasit. Länsi-Euroopassa arviolta joka toinen nuori aikuinen on likinäköinen.

Likinäköisyys vaikuttaa modernin elämäntavan vaivalta. Perimä selittää sitä vain osin.

Lukeminen ja jatkuva lähityöskentely lisäävät nykyisen käsityksen mukaan likitaitteisuutta, kuten myös sisällä oleskelu ja valon vähäisyys.

”Varhain aloitetun koulunkäynnin on todettu selvästi lisäävän likinäköisyyttä. Siihen ei ole kiinnitetty huomiota, kun suunnitellaan koulutuksen varhentamista”, sanoo vuosikymmeniä asiaa tutkinut silmälääkäri ja Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen.

Likinäköisyyttä lisäävät etenkin Aasian vaurailla alueilla kova pänttääminen jo lapsena sekä älylaitteisiin liimautuminen.

Ulkoilu lapsena sen sijaan näyttää ehkäisevän likinäköisyyttä. Niin sanotuen valoteorian mukaan ulkoilun hyöty seuraa siitä, että oleskellaan paljon luonnonvalossa.

Valoteoriaa tukee kansainvälinen tuore tutkimuskatsaus likinäköisyyden geneettisestä taustasta. Likinäköön nimittäin liittyvät erityisesti geenimuutokset soluissa, jotka vastaavat valon havaitsemisesta ja käsittelystä.

Kysely

Luitko itsesi likinäköiseksi?

Yksiköt löytyivät monikäyttöisistä käsistä.

Muinaisaikojen metsästäjille ja kalastajille riitti, että yhteinen saalis jaettiin silmämääräisesti asianmukaisiin osiin. Tarpeen tullen mittana voitiin käyttää puusta tai tuohesta valmistettua lapiomaista kouraa. Tärkeitä mittavälineitä olivat omat kädet.

Peukalo tarkoitti myös peukalon leveyttä eli ruotsalaisittain tuumaa, neljästä muusta sormesta muodostui kämmenen leveys. Kun kämmenet pantiin rinnakkain, syntyi kahmalo. Kyynärpään ja keskisormen pään välinen etäisyys oli kyynärä. Kun kädet levitettiin sivulle suoriksi, matka keskisormien päiden välillä oli syli eli kolme kyynärää, nykymitoissa vajaat kaksi metriä.

Kansainväliset mitat ja painot ovat tulleet tarpeellisiksi viimeistään silloin, kun on alettu käydä kauppaa. Yleisenä ongelmana oli kuitenkin pitkään se, että eri tuotteita mitattiin erilaisilla järjestelmillä ja samannimisetkin mitat olivat käytännössä paikallisia ja keskenään erisuuruisia.

Valtaosa Euroopan maista alkoi siirtyä yhtenäiseen desimaali- ja metrijärjestelmään vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Kansainvälinen mitta- ja painotoimisto valmisti jokaiselle valtiolle mallimetrin ja kilogramman. Perusyksikön nimitys metri tuli ranskan mittaa tarkoittavasta sanasta mètre, koska järjestelmäkin oli kehitetty Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Jotkin vanhat mitat ovat säilyneet nykypäiviin asti erikoiskäytössä. Perunoita myydään torilla kapoittain, joka nykyään vastaa viittä litraa. Kappa on vanha germaaninen laina, joka merkitsee al­kuaan mittaa.

Halkomittana tunnettu motti on lainaa ruotsin sanasta mått. Ruotsista lainattu pienen rasian nimitys aski on täsmentynyt 20 savuketta sisältävän pakkauksen nimitykseksi.

Kannu on vanha vetomitta, jonka nimi tulee ruotsin sanasta kanna. Kannu oli kaksi tuoppia eli reilut kaksi ja puoli litraa. Tuoppi on tarkoittanut sekä juoma-astiaa että siihen mahtuvan nesteen määrää. Se on lainattu keskiajalla joko ruotsista tai alasaksasta. Entisajan tuoppi veti reilun litran, nykyään nimitetään isoksi tuopiksi puolen litran olutannosta.

Omaperäinen töttö on vanhastaan ollut tuohitorven nimitys, joka kuvailee tuohitorvesta lähtevää ääntä. Putken tai suppilon muotoisia töttöjä tai tötteröitä on myöhemmin alettu kääriä paperista esimerkiksi makeisten kääreiksi. Samaan joukkoon kuuluvat myös vohvelista valmistetut jäätelötötteröt.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018