Tutkimuksen mukaan pelaaminen ruokkii luovuutta enemmän kuin
netissä hengailu. Kuva: Shutterstock
Tutkimuksen mukaan pelaaminen ruokkii luovuutta enemmän kuin netissä hengailu. Kuva: Shutterstock

Lapsi haluaa leikkiä nykymaailman perustyökalulla. Siitä ei tarvitse stressata. ✎ Mikko Puttonen

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2013

Lapsi haluaa leikkiä nykymaailman perustyökalulla. Siitä ei tarvitse stressata. ✎ Mikko Puttonen

Teksti: Mikko Puttonen

Kirjaa lukeva lapsi lämmittää aikuisen mieltä. Tietokonepeliä pelaava lapsi näyttää erilaiselta. Ruudun hohde valaisee hänen kasvojaan pahaenteisesti.

Tietokonepeli koetaan uhaksi, joka vaarantaa lasten aivot, turruttaa empa­tian, passivoi ja tekee kykenemättömäksi solmimaan tosielämän ihmissuhteita. Vaikka lukijakin eristäytyy eikä liiku, kirja ei pelota. Vain ruutuaikaa kytätään ahdistuneena.

Lakataan jo huolehtimasta, neuvoo kasvatuspsykologi ja Boston Collegen professori Peter Gray. Tietokoneet ovat ympäristö, johon lasten on parastakin uppoutua. Tietokone on nyky-yhteiskunnan tärkein työkalu. Lasten on yhtä tärkeää oppia näppäilemään tietokonetta ja sormeilemaan tablettia kuin metsästäjä-kerääjäkulttuurissa oli oppia käsittelemään jousta ja nuolta.

Perhesuhteet kunnossa

Pelipelolta puuttuu Grayn mukaan perusta. Tutkimukset ovat alkaneet haastaa tavanomaista uhkakuvaa pelaamisen vaikutuksista. Eräs 16-vuotiaita amerikkalaisnuoria käsitellyt tutkimus ei löytänyt minkäänlaista haittaa pelaamisesta. Päinvastoin puuha yhdistyi monenlaisiin kivoihin asioihin. Pelaajien perhesuhteet olivat läheisempiä, koulunkäyntiin sitouduttiin tiiviimmin, mielenterveysongelmia oli vähemmän ja kaverisuhteet olivat toimivampia kuin nuorilla, jotka eivät pelanneet lainkaan.

Jopa stereotypia liikkumattomuudesta saa kyytiä: pelaava porukka on paremmassa kunnossa kuin pelaamaton.  Hollantilaistutkimus puolestaan näyttäisi kannustavan siihen, että joka lapselle tulee järjestää elektroniikkalaitteet omaan huoneeseen. Sillä oli nimittäin myönteinen yhteys mitä tervehenkisimpään puuhaan eli ulkoleikkeihin.

Kun ulkoleikki ei enää huvita, lapsi voi palata tietokoneen ääreen ja ruveta kehittämään työmuistia, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Tällaistakin hyötyä tietokonepeleistä on nimittäin löydetty.

Myös television töllöttäminen on lapselle tutkimusten mukaan kehittävää puuhaa, kunhan ohjelma on sisällöllisesti ikäkauteen sopivaa ja kiinnostavaa. Peter Gray menisi niinkin pitkälle, että antaisi lasten pelata ja töllöttää lähes mitä ja kuinka paljon huvittaa. Jos lapsi tekee jotakin intohimoisesti, hän todennäköisesti saa siitä paljon merkityksellisiä asioita irti.

– Lapset eivät kärsi liiasta tietokonepelaamisesta tai liiasta ruutuajasta. He kärsivät liiasta aikuisten kontrollista ja vapauden puutteesta, professori kirjoittaa blogissaan.

Liika on liikaa kaikessa

Lasten ja nuorten median käytön tutkija Annikka Suoninen Nuorisotutkimusverkostosta ei antaisi liekaa ihan niin paljon kuin amerikkalaisprofessori. Suonista hirvittää, että kymmenvuotiaiden suomalaispoikien suosikkipeli on Call of Duty, todentuntuinen ammuskelupeli, jonka osista suurin osa on kielletty alle 18-vuotiailta.

– Eivätkö vanhemmat välitä pätkääkään, mitä heidän lapsensa tekevät, vai pitävätkö he näitä riittävän kypsinä K18-mediasisältöihin? Suoninen ihmettelee. Hänkin tosin jatkaa, että suurimmalle osalle lapsista peli on vain peli ja sen maailma täysin eri kuin reaalimaailma.

Mediaväkivalta lisää tutkimusten mukaan niiden aggressiivisuutta, jotka kokevat ympäristössään muutenkin väkivaltaa. Ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa todettiin, että aikuisiän väkivaltaisuudesta 10–20 prosenttia selittyy runsaalla mediaväkivallan katselulla. Luku vaikuttaa isolta, mutta Suoninen muistuttaa, että valtaosa eli 80–90 prosenttia väkivaltaisuudesta selittyy aivan muilla syillä.

Joskus pelaaminen voi mennä yli. Siihen alkaa kulua niin tolkuttomasti aikaa, että muu elämä hankaloituu. Liika on liikaa, mutta kyse on ajankäytön hallinnasta niin kuin monessa muussakin liioittelussa. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan päivittäin yli kolme tuntia ruudun äärellä alkaa heikentää koulunumeroita. Tosin lapsen ylenpalttisesta lukemisesta tai urheilusta harva tuntuu kantavan huolta, vaikka nämäkin voivat verottaa läksyjen lukuaikaa.

Diginatiiviksi ehtii Vähä vähältä pelko tietokoneiden liikakäytöstä on saanut rinnalleen huolen alikäytöstä. Entä jos meidän Jonna saa leikkiä liian vähän digileikkejä ja jää ikäisistään jälkeen? Turha huoli sekin.

– Vaikka lapsi ei opi käyttämään tietokonetta vaippaiässä, hän oppii myöhemmin. Jos lapsi aloittaa tietokoneen käytön seitsenvuotiaana, hänellä on yhdeksän–kymmenvuotiaana ihan samanlaiset taidot kuin sillä, joka on aloittanut kolmevuotiaana, Suoninen vakuuttaa.

Lukutaito on hyvä vertailukohta. Monessa maassa aloitetaan koulu jo neljän vanhana, kun se Suomessa aloitetaan vasta seitsenvuotiaana. Silti suomalaislapset pärjäävät muutamia vuosia myöhemmin lukutaitotesteissä paremmin kuin varhemmin aloittaneet.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.