Jätteet on parasta pitää poissa kaatopaikalta. Ilmaston kannalta ei ole niin suurta väliä, miten.





Jätteiden poltto herättää intohimoja. Sekä jätteenpolton periaatteellisten vastustajien että sen varauksettomien kannattajien argumentit ovat kuitenkin liudentumassa.

Suomessa jätteiden polttamisella on huono maine. Syynä siihen lienee pahamaineinen Kyläsaaren jätteenpolttolaitos. Se toimi Helsingissä vuodesta 1961 vuoteen 1983 ja syyti kaupunki-ilmaan muun muassa dioksiineja ilman kunnollista puhdistusta.

Ehkä juuri Kyläsaaren jättämän trauman takia kukaan pääkaupunkiseutulainen ei nytkään haluaisi jätteenpolttolaitosta naapuriinsa. EU:n jätteenpolttodirektiivi kuitenkin määrää polttolaitoksille tiukat päästörajat, joita myös valvotaan tarkasti. Siksi nykyaikaiset laitokset ovat erittäin puhtaita. Esimerkiksi dioksiinipäästöt ovat niin pieniä, että kaatopaikalla sama jäte tuottaisi enemmän dioksiinia.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV kuitenkin etsii uudelle jätteenpolttolaitokselleen sopivaa paikkaa. Vaihtoehtoina on tarkasteltu Ämmässuon jätteenkäsittelykeskusta Espoossa, tonttia Juvanmalmin teollisuusalueella Espoossa, Kivikon jätepalvelukeskusta Helsingissä ja Långmossebergenin aluetta Vantaalla.

Muuallakin Suomessa pohditaan, millä tavalla aiempaa suurempi osa jätteistä voitaisiin polttaa. Tällä hetkellä yhdyskuntajätettä poltetaan erikseen niin sanotussa massapoltossa vain Turussa. Lisäksi monella paikkakunnalla jätteitä poltetaan muiden polttoaineiden kanssa niin sanotuissa rinnakkaispolttolaitoksissa.


...vai eikö sittenkään?



















  ...mutta




  ...mutta



Suomi ei huku roskaan

Jätteiden syntyä ei voi kokonaan ehkäistä, eikä kaikkea syntynyttä jätettä voi kierrättääkään. Eikö siis olisi järkevintä polttaa se osuus, jota ei voi hyödyntää materiana? Keski-Euroopassa yhdyskuntajätteestä poltetaan paljon suurempi osa kuin Suomessa.

Yksi syy on se, että kaatopaikat valtaavat yhä enemmän tilaa, ellei roskasta hankkiuduta eroon muulla tavalla.

Suomessa syntyy jätettä ympäristöministeriön mukaan yli sata miljoonaa tonnia vuodessa. Suurin osa kaatopaikoille päätyvästä materiasta on kuitenkin maanrakennusjätettä, joka ei pala. Yhdyskuntajätettä syntyy vuosittain alle kaksi miljoonaa tonnia. Pääkaupunkiseutulaisten kaatopaikka Ämmässuo Espoossa täyttyy vain hieman nopeammin, jos jätteitä ei aleta polttaa.

Harvaan asutussa pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa tilasta ei ole pulaa. Suomalaisten vuotuiset yhdyskuntajätteet mahtuvat muutaman hehtaarin alueelle.


Kaatopaikka tuottaa metaania

Ilmastonmuutos on painava perustelu myös jäteratkaisuissa. Niillä on merkitystä, koska suuri osa kaatopaikoille päätyvästä yhdyskuntajätteestä on biohajoavaa. Kun ruoantähteet ja puutarhajätteet mätänevät kaatopaikan hapettomissa oloissa, syntyy metaania. Se on paljon hiilidioksidiakin pahempi ilmastoa lämmittävä kaasu.
Tilastokeskuksen mukaan jätehuolto tuotti vuonna 2005 noin kolme prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Nykyään biohajoavan jätteen synnyttämä metaani pitää EU-direktiivin mukaan kerätä talteen. Jonkin verran metaania kuitenkin karkaa kaatopaikoilta edelleen.

YTV:n jätehuoltojohtajan Petri Kouvon mukaan Ämmässuon kaltaisen suuren kaatopaikan metaanintuottoa on vaikea määritellä tarkasti. Kaasun talteenottoasteesta ei siksi ole tarkkaa tietoa.

- Ämmässuon kaasunkeräysjärjestelmä on erittäin kattava ja tehokas, joten arvioni on, että kaasusta vähintään 70 prosenttia saadaan talteen, Kouvo sanoo.

Jätehuollon osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä onkin lähes puolittunut vuodesta 1994. Kaatopaikkakaasujen talteenoton lisäksi kehitystä on vauhdittanut jätteiden lajittelun tehostuminen.


Polttamalla lämpöä ja sähköä

Kun jäte hävitetään modernissa polttolaitoksessa, saadaan sivutuotteina sähköä ja lämpöä. Jos jätteenpolttolaitoksen sähkö ja lämpö korvaavat fossiilista energiaa, ilmasto voittaa. Vai voittaako?

Jätteitä ei teknisistä syistä voi polttaa kovin korkeissa lämpötiloissa. Siksi jätevoimalan hyötysuhde ei ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi maakaasua käyttävän lämpövoimalan. Jätevoimala tuottaa enemmän lämpöä ja vähemmän sähköä kuin suurimman osan vuotta tarvittaisiin.

Jätehuoltojohtaja Kouvo ja Suomen luonnonsuojeluliiton jäteasiantuntija Erja Heino katsovat asiaa vastakkaisista näkökulmista.

Heinon mukaan varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa niinkään lämmöstä kuin sähköstä. Lisäksi jätevoimala korvaisi monella paikkakunnalla ennemminkin biopolttoaineita kuin fossiilisia.

Kouvo kuitenkin huomauttaa, että pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus kasvaa vuosittain ja siellä polttolaitoksen tuottama lämpö korvaisi nimenomaan fossiilisilla polttoaineilla tuotettua lämpöä.

Energiatalouden kannalta olisi tehokkaampaa käyttää jätteiden energiasisältö pelkästään lämmöksi kuin lämmöksi ja sähköksi. Ruotsissa sähkö tuotetaan lähinnä ydin- ja vesivoimalla ja lämpö yleensä erikseen. Jätteenpoltolla korvataan Ruotsissa fossiilisia polttoaineita käyttäviä lämpölaitoksia.

Myös kaatopaikalle läjitetyn jätteen energiasta saadaan osa hyödynnettyä. Talteen otetun metaanin voi nimittäin käyttää sähkön ja lämmön tuotantoon tai liikenteeseen. Silloin se aidosti korvaa fossiilisia polttoaineita.

Kouvon mukaan tätä nykyä noin puolet kaasusta johdetaan kaukolämmön tuotantoon. Loput poltetaan soihduissa kaatopaikalla. Soihtupolton tuloksena on hiilidioksidipäästöjä, joiden vastineeksi ei kerry edes energiaa.
- Tulevaisuudessa tavoitteena on saada kaikki kerätty kaasu energiatuotantoon, Kouvo lupaa.


Biojätteen voisi mädättääkin

EU-direktiivien mukaan sekajätteen läjitystä kaatopaikalle on joka tapauksessa vähennettävä.
Heinon mukaan suurin osa sekajätteestä olisi kierrätyskelpoista. Siitäkin osuudesta, jota ei voi mielekkäästi hyödyntää materiana, noin puolet on palamatonta.

Sekajätteen palavasta osasta taas hyvinkin yli puolet on biojätettä, joka tulisi jo kotitalouksissa panna biojäteastiaan. Tosiasiassa kaikki eivät näe vaivaa lajitellakseen jätteensä. Asianmukaisesti lajiteltu biojäte kompostoidaan, ja lopputuotteeksi saadaan humusta. Sen tarjonta ylittää nykyisin kysynnän, mutta ruoantähteistä voisi valmistaa muutakin.




Muovikassi on luultua haitattomampi


Ilmastonmuutos muokkaa jäteasenteita yllättävilläkin tavoilla.

1980-luvun ympäristönsuojelijat julistivat muovipussin lähes ympäristörikokseksi, koska se ei maadu vaan jää tuhansiksi vuosiksi muistuttamaan yli varojensa eläneestä sukupolvesta.

Muovikassi huolettaa yhä. Esimerkiksi runsas vuosi sitten Ylen televisio-ohjelma Kuningaskuluttaja pohti huolestuneena, missä ajassa muovikassi maatuu, vai maatuuko ollenkaan.

Kuningaskuluttajan mukaan paperikassi tuntuisi ekologisemmalta, koska se maatuu kotikompostissa jopa puolessa vuodessa. Muovikassista sen sijaan oli ristiriitaista tietoa: YTV kertoi, ettei se maadu lainkaan; valmistaja uskoi asian riippuvan oloista.

Mutta ajat muuttuvat.

Ympäristöpolitiikassa jo 1980-luvulta asti vaikuttanut jäteasiantuntija Michael Lettenmeier ei Kuningaskuluttajan haastattelussa ollut huolissaan, vaikka valmistajan arviot maatumisesta muutamassa vuodessa eivät pitäisikään paikkansa.

- Voidaan kysyä, onko nykyisin etukin, että jokin kaatopaikalle jo päätynyt ei maadu. Hiili, joka on sitoutunut muovikassiin, pysyy siellä tallessa eikä vapaudu metaanina ilmakehään.



Kierrätys tuskin kärsii

Muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace vastustavat jätteiden polttoa, koska mahdollisuus päästä niin helposti eroon jätteistä voisi niiden mielestä vähentää kiinnostusta kierrätykseen ja jätteiden synnyn ehkäisyyn.

Mutta luopuisiko joku harkiten kuluttava ja säntillisesti jätteensä lajitteleva perhe hyvistä tavoistaan, jos tietäisi sekajätteen päätyvän kaatopaikan sijasta polttolaitokseen?

Ajatus ei saa tukea eurooppalaisesta vertailusta. Suomi on vain keskitason kierrättäjä vaikka on jätteiden polttajana häntäpäässä. Ruotsin ja Hollannin kaltaiset maat ensin kierrättävät tehokkaasti ja polttavat sitten sen, mitä eivät pysty kierrättämään. Tosin jotkin hyvistä kierrättäjistä ovat surkeita jätteen synnyn ehkäisyssä.

Luonnonsuojeluliiton Heinon mukaan Suomeen ollaan rakentamassa jätteenpolton ylikapasiteettia. Esimerkiksi YTV:llä ei olisi silloin mitään intressiä ehkäistä jätteiden syntyä tai edistää kierrätystä - muuten investointi kalliiseen polttolaitokseen menisi hukkaan.

YTV:n Kouvon mukaan polttolaitosta suunnitellaan päinvastoin liian pieneksi nyt käytettävissä oleviin jätemääriin nähden, jotta ylikapasiteettiongelmaa ei syntyisi myöhemminkään.

- Väite, että joku investoisi ylisuureen polttolaitokseen miljoonia, on suoraan sanoen aika käsittämätön, Kouvo sanoo.

Niin sanotussa rinnakkaispoltossa jätteiden tarjonnan väheneminen ei olisi ongelma. Jätteiden osuus kaikista laitoksessa palavista polttoaineista on rinnakkaispoltossa vain joitakin prosentteja.

Aikaisemmin rinnakkaispoltto olikin suomalainen tapa polttaa jätteitä. EU:n jätteenpolttodirektiivin tiukat päästörajat ja mittausvaatimukset ovat kuitenkin tehneet rinnakkaispolton varsinkin pienissä laitoksissa kannattamattomaksi.


Poltto ei ole kohtalonkysymys

Pitäisikö jätteet sitten polttaa? Vastaus riippuu osin siitä, mitä pitää ympäristön suurimpana uhkana.
Jos pelkää, etteivät maapallon luonnonvarat nykymenolla riitä, on kaikkea materiaalien käyttöä radikaalisti tehostettava. Näin ajatteleva näkee jätteen oireena, talouskasvun ja materiaalien tehottoman käytön sairautena. Jätteen poltto olisi siten vain oireenmukaista hoitoa, joka ei lääkitse itse sairautta.

Jos on eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta, jätehuollon ylivoimaisesti suurin ongelma ovat kasvihuonekaasupäästöt.

VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan jätehuollon suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät metaanista, jota keräilystä huolimatta pääsee kaatopaikoilta karkuun.

Kattavampi kierrätys vähentäisi muita kasvihuonepäästöjä vain vähän. Erilaisten polttotapojen erot ovat nekin pieniä. Jätteitä polttamalla ei myöskään pystytä kovin paljon vähentämään fossiilisten polttoaineiden kulutusta.
Tärkeintä siis on saada biohajoava jäte pois kaatopaikalta - tavalla tai toisella.



Aiheesta lisää:
Uusien jätteenkäsittelykonseptien mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä
www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2402.pdf

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.