Jätteet on parasta pitää poissa kaatopaikalta. Ilmaston kannalta ei ole niin suurta väliä, miten.





Jätteiden poltto herättää intohimoja. Sekä jätteenpolton periaatteellisten vastustajien että sen varauksettomien kannattajien argumentit ovat kuitenkin liudentumassa.

Suomessa jätteiden polttamisella on huono maine. Syynä siihen lienee pahamaineinen Kyläsaaren jätteenpolttolaitos. Se toimi Helsingissä vuodesta 1961 vuoteen 1983 ja syyti kaupunki-ilmaan muun muassa dioksiineja ilman kunnollista puhdistusta.

Ehkä juuri Kyläsaaren jättämän trauman takia kukaan pääkaupunkiseutulainen ei nytkään haluaisi jätteenpolttolaitosta naapuriinsa. EU:n jätteenpolttodirektiivi kuitenkin määrää polttolaitoksille tiukat päästörajat, joita myös valvotaan tarkasti. Siksi nykyaikaiset laitokset ovat erittäin puhtaita. Esimerkiksi dioksiinipäästöt ovat niin pieniä, että kaatopaikalla sama jäte tuottaisi enemmän dioksiinia.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV kuitenkin etsii uudelle jätteenpolttolaitokselleen sopivaa paikkaa. Vaihtoehtoina on tarkasteltu Ämmässuon jätteenkäsittelykeskusta Espoossa, tonttia Juvanmalmin teollisuusalueella Espoossa, Kivikon jätepalvelukeskusta Helsingissä ja Långmossebergenin aluetta Vantaalla.

Muuallakin Suomessa pohditaan, millä tavalla aiempaa suurempi osa jätteistä voitaisiin polttaa. Tällä hetkellä yhdyskuntajätettä poltetaan erikseen niin sanotussa massapoltossa vain Turussa. Lisäksi monella paikkakunnalla jätteitä poltetaan muiden polttoaineiden kanssa niin sanotuissa rinnakkaispolttolaitoksissa.


...vai eikö sittenkään?



















  ...mutta




  ...mutta



Suomi ei huku roskaan

Jätteiden syntyä ei voi kokonaan ehkäistä, eikä kaikkea syntynyttä jätettä voi kierrättääkään. Eikö siis olisi järkevintä polttaa se osuus, jota ei voi hyödyntää materiana? Keski-Euroopassa yhdyskuntajätteestä poltetaan paljon suurempi osa kuin Suomessa.

Yksi syy on se, että kaatopaikat valtaavat yhä enemmän tilaa, ellei roskasta hankkiuduta eroon muulla tavalla.

Suomessa syntyy jätettä ympäristöministeriön mukaan yli sata miljoonaa tonnia vuodessa. Suurin osa kaatopaikoille päätyvästä materiasta on kuitenkin maanrakennusjätettä, joka ei pala. Yhdyskuntajätettä syntyy vuosittain alle kaksi miljoonaa tonnia. Pääkaupunkiseutulaisten kaatopaikka Ämmässuo Espoossa täyttyy vain hieman nopeammin, jos jätteitä ei aleta polttaa.

Harvaan asutussa pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa tilasta ei ole pulaa. Suomalaisten vuotuiset yhdyskuntajätteet mahtuvat muutaman hehtaarin alueelle.


Kaatopaikka tuottaa metaania

Ilmastonmuutos on painava perustelu myös jäteratkaisuissa. Niillä on merkitystä, koska suuri osa kaatopaikoille päätyvästä yhdyskuntajätteestä on biohajoavaa. Kun ruoantähteet ja puutarhajätteet mätänevät kaatopaikan hapettomissa oloissa, syntyy metaania. Se on paljon hiilidioksidiakin pahempi ilmastoa lämmittävä kaasu.
Tilastokeskuksen mukaan jätehuolto tuotti vuonna 2005 noin kolme prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Nykyään biohajoavan jätteen synnyttämä metaani pitää EU-direktiivin mukaan kerätä talteen. Jonkin verran metaania kuitenkin karkaa kaatopaikoilta edelleen.

YTV:n jätehuoltojohtajan Petri Kouvon mukaan Ämmässuon kaltaisen suuren kaatopaikan metaanintuottoa on vaikea määritellä tarkasti. Kaasun talteenottoasteesta ei siksi ole tarkkaa tietoa.

- Ämmässuon kaasunkeräysjärjestelmä on erittäin kattava ja tehokas, joten arvioni on, että kaasusta vähintään 70 prosenttia saadaan talteen, Kouvo sanoo.

Jätehuollon osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä onkin lähes puolittunut vuodesta 1994. Kaatopaikkakaasujen talteenoton lisäksi kehitystä on vauhdittanut jätteiden lajittelun tehostuminen.


Polttamalla lämpöä ja sähköä

Kun jäte hävitetään modernissa polttolaitoksessa, saadaan sivutuotteina sähköä ja lämpöä. Jos jätteenpolttolaitoksen sähkö ja lämpö korvaavat fossiilista energiaa, ilmasto voittaa. Vai voittaako?

Jätteitä ei teknisistä syistä voi polttaa kovin korkeissa lämpötiloissa. Siksi jätevoimalan hyötysuhde ei ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi maakaasua käyttävän lämpövoimalan. Jätevoimala tuottaa enemmän lämpöä ja vähemmän sähköä kuin suurimman osan vuotta tarvittaisiin.

Jätehuoltojohtaja Kouvo ja Suomen luonnonsuojeluliiton jäteasiantuntija Erja Heino katsovat asiaa vastakkaisista näkökulmista.

Heinon mukaan varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa niinkään lämmöstä kuin sähköstä. Lisäksi jätevoimala korvaisi monella paikkakunnalla ennemminkin biopolttoaineita kuin fossiilisia.

Kouvo kuitenkin huomauttaa, että pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus kasvaa vuosittain ja siellä polttolaitoksen tuottama lämpö korvaisi nimenomaan fossiilisilla polttoaineilla tuotettua lämpöä.

Energiatalouden kannalta olisi tehokkaampaa käyttää jätteiden energiasisältö pelkästään lämmöksi kuin lämmöksi ja sähköksi. Ruotsissa sähkö tuotetaan lähinnä ydin- ja vesivoimalla ja lämpö yleensä erikseen. Jätteenpoltolla korvataan Ruotsissa fossiilisia polttoaineita käyttäviä lämpölaitoksia.

Myös kaatopaikalle läjitetyn jätteen energiasta saadaan osa hyödynnettyä. Talteen otetun metaanin voi nimittäin käyttää sähkön ja lämmön tuotantoon tai liikenteeseen. Silloin se aidosti korvaa fossiilisia polttoaineita.

Kouvon mukaan tätä nykyä noin puolet kaasusta johdetaan kaukolämmön tuotantoon. Loput poltetaan soihduissa kaatopaikalla. Soihtupolton tuloksena on hiilidioksidipäästöjä, joiden vastineeksi ei kerry edes energiaa.
- Tulevaisuudessa tavoitteena on saada kaikki kerätty kaasu energiatuotantoon, Kouvo lupaa.


Biojätteen voisi mädättääkin

EU-direktiivien mukaan sekajätteen läjitystä kaatopaikalle on joka tapauksessa vähennettävä.
Heinon mukaan suurin osa sekajätteestä olisi kierrätyskelpoista. Siitäkin osuudesta, jota ei voi mielekkäästi hyödyntää materiana, noin puolet on palamatonta.

Sekajätteen palavasta osasta taas hyvinkin yli puolet on biojätettä, joka tulisi jo kotitalouksissa panna biojäteastiaan. Tosiasiassa kaikki eivät näe vaivaa lajitellakseen jätteensä. Asianmukaisesti lajiteltu biojäte kompostoidaan, ja lopputuotteeksi saadaan humusta. Sen tarjonta ylittää nykyisin kysynnän, mutta ruoantähteistä voisi valmistaa muutakin.




Muovikassi on luultua haitattomampi


Ilmastonmuutos muokkaa jäteasenteita yllättävilläkin tavoilla.

1980-luvun ympäristönsuojelijat julistivat muovipussin lähes ympäristörikokseksi, koska se ei maadu vaan jää tuhansiksi vuosiksi muistuttamaan yli varojensa eläneestä sukupolvesta.

Muovikassi huolettaa yhä. Esimerkiksi runsas vuosi sitten Ylen televisio-ohjelma Kuningaskuluttaja pohti huolestuneena, missä ajassa muovikassi maatuu, vai maatuuko ollenkaan.

Kuningaskuluttajan mukaan paperikassi tuntuisi ekologisemmalta, koska se maatuu kotikompostissa jopa puolessa vuodessa. Muovikassista sen sijaan oli ristiriitaista tietoa: YTV kertoi, ettei se maadu lainkaan; valmistaja uskoi asian riippuvan oloista.

Mutta ajat muuttuvat.

Ympäristöpolitiikassa jo 1980-luvulta asti vaikuttanut jäteasiantuntija Michael Lettenmeier ei Kuningaskuluttajan haastattelussa ollut huolissaan, vaikka valmistajan arviot maatumisesta muutamassa vuodessa eivät pitäisikään paikkansa.

- Voidaan kysyä, onko nykyisin etukin, että jokin kaatopaikalle jo päätynyt ei maadu. Hiili, joka on sitoutunut muovikassiin, pysyy siellä tallessa eikä vapaudu metaanina ilmakehään.



Kierrätys tuskin kärsii

Muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace vastustavat jätteiden polttoa, koska mahdollisuus päästä niin helposti eroon jätteistä voisi niiden mielestä vähentää kiinnostusta kierrätykseen ja jätteiden synnyn ehkäisyyn.

Mutta luopuisiko joku harkiten kuluttava ja säntillisesti jätteensä lajitteleva perhe hyvistä tavoistaan, jos tietäisi sekajätteen päätyvän kaatopaikan sijasta polttolaitokseen?

Ajatus ei saa tukea eurooppalaisesta vertailusta. Suomi on vain keskitason kierrättäjä vaikka on jätteiden polttajana häntäpäässä. Ruotsin ja Hollannin kaltaiset maat ensin kierrättävät tehokkaasti ja polttavat sitten sen, mitä eivät pysty kierrättämään. Tosin jotkin hyvistä kierrättäjistä ovat surkeita jätteen synnyn ehkäisyssä.

Luonnonsuojeluliiton Heinon mukaan Suomeen ollaan rakentamassa jätteenpolton ylikapasiteettia. Esimerkiksi YTV:llä ei olisi silloin mitään intressiä ehkäistä jätteiden syntyä tai edistää kierrätystä - muuten investointi kalliiseen polttolaitokseen menisi hukkaan.

YTV:n Kouvon mukaan polttolaitosta suunnitellaan päinvastoin liian pieneksi nyt käytettävissä oleviin jätemääriin nähden, jotta ylikapasiteettiongelmaa ei syntyisi myöhemminkään.

- Väite, että joku investoisi ylisuureen polttolaitokseen miljoonia, on suoraan sanoen aika käsittämätön, Kouvo sanoo.

Niin sanotussa rinnakkaispoltossa jätteiden tarjonnan väheneminen ei olisi ongelma. Jätteiden osuus kaikista laitoksessa palavista polttoaineista on rinnakkaispoltossa vain joitakin prosentteja.

Aikaisemmin rinnakkaispoltto olikin suomalainen tapa polttaa jätteitä. EU:n jätteenpolttodirektiivin tiukat päästörajat ja mittausvaatimukset ovat kuitenkin tehneet rinnakkaispolton varsinkin pienissä laitoksissa kannattamattomaksi.


Poltto ei ole kohtalonkysymys

Pitäisikö jätteet sitten polttaa? Vastaus riippuu osin siitä, mitä pitää ympäristön suurimpana uhkana.
Jos pelkää, etteivät maapallon luonnonvarat nykymenolla riitä, on kaikkea materiaalien käyttöä radikaalisti tehostettava. Näin ajatteleva näkee jätteen oireena, talouskasvun ja materiaalien tehottoman käytön sairautena. Jätteen poltto olisi siten vain oireenmukaista hoitoa, joka ei lääkitse itse sairautta.

Jos on eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta, jätehuollon ylivoimaisesti suurin ongelma ovat kasvihuonekaasupäästöt.

VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan jätehuollon suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät metaanista, jota keräilystä huolimatta pääsee kaatopaikoilta karkuun.

Kattavampi kierrätys vähentäisi muita kasvihuonepäästöjä vain vähän. Erilaisten polttotapojen erot ovat nekin pieniä. Jätteitä polttamalla ei myöskään pystytä kovin paljon vähentämään fossiilisten polttoaineiden kulutusta.
Tärkeintä siis on saada biohajoava jäte pois kaatopaikalta - tavalla tai toisella.



Aiheesta lisää:
Uusien jätteenkäsittelykonseptien mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä
www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2402.pdf

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5226
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti