Jos koulu alkaisi aamulla vähän myöhemmin, opetuksesta jäisi jotain mieleenkin




Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009


Suomalaiset koululaiset menevät yöpuulle selvästi myöhemmin kuin sukupolvi sitten. Kun koulu kuitenkin alkaa yhtä aikaisin kuin ennen, lapset eivät ehdi nukkua tarpeeksi.

Väsyneenä oppimisesta ei tietysti tule mitään. Tämän vahvistavat tutkimukset, mutta aamun ensimmäisen tunnin opettajat tietävät sen ehkä muutenkin. Jos oppijan pää kolahtaa nukahtamisen merkiksi pulpettiin, kon-su-kie-pre tuskin tarttuu mieleen.

Univaje vaikuttaa oppimiseen myös mutkan kautta. Päivällä opitut asiat vahvistavat paikkansa pitkäkestoisessa muistissa unen aikana. Huonolaatuinen tai lyhyeksi jäänyt yöuni voi myös altistaa lihomiselle.


Aiemmin nukkumaan?

Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että koululaiset tarvitsevat pitemmän yöunen - mutta kummasta päästä sitä pitäisi pidentää?

Olisi loogista ajatella, että kun ongelman on aiheuttanut iltakukkuminen, ratkaisu olisi kurinpalautus. Televisio, tietokone ja konsolipelit pois teinien makuuhuoneesta ja kotiintuloajat kunniaan.

Voi tosin olla vaikeaa saada nuoret taivutetuksi varhaisempaan vuorokausirytmiin, kun koko yhteiskunta on venyttänyt iltaa. Televisiosta tulee sarjoja myöhemmin kuin ennen, ja ravintolat sulkeutuvat myöhään. Kaupatkin ovat auki yhä vapaammin.

Yksi suurimmista hulluuksista ovat juniorien liikuntavuorot illalla jopa yhdeksän jälkeen. Vaikka harjoituksista pääsisi kotiin ennen yhtätoista, uni ei tule kuin tilauksesta. Liikunta nostaa ruumiinlämpöä, eikä väsymystä tunne ennen kuin lämpö on kääntynyt laskuun.


Vai myöhemmin ylös?

Entä jos kokeiltaisiin toista lähestymistapaa.  Viivästetään koulujen alkamista, jotta lapset ja nuoret voisivat aamulla nukkua hieman pitempään.

Mutta sittenhän nuoret kukkuvat illalla vielä pitempään ja heräävät aamulla aivan yhtä väsyneinä kuin ennenkin! Näin ajattelee moni luontainen aamuvirkku, jonka mielestä myöhään valvovat ihmiset ovat hieman epäilyttäviä boheemeja.

Yhtä lailla moni iltavirkku tietää kokemuksesta, että jos pirulle antaa pikkusormen, se vie helposti koko käden. Jos aamulla ei tarvitse herätä aivan totuttuun aikaan, illalla saa unen päästä kiinni totuttua myöhemmin.

Lisäksi koulupäivä päättyisi myöhemmin. Aktiivisilla oppilailla tulisi harrastuksiin kiire.


Teinin rytmi siirtyy

Unitutkija, Helsingin yliopiston neurologian dosentti Markku Partinen kannattaa koulujen alkamisajankohdan myöhäistämistä, ainakin kokeiluna.

- En ole ennustaja, mutta veikkaanpa, että koulujen alkamisajankohdan siirtäminen myöhemmäksi ei siirtäisi nukkumaanmenoa yhtään myöhemmäksi.

Partisen mielestä kannattaisi myöhentää nimenomaan yläkoululaisten ja lukiolaisten kouluun menoa. Syyt ovat biologiassa.

- Teini-iässä tapahtuu siirtymä myöhempään, mikä näkyy 1-2 tuntia myöhäisempinä nukkumaanmenoaikoina. Teini-ikäisen rytmi siirtyy puberteetin myötä, ja oletettavasti hormonaalisilla tekijöillä on merkittävä osuus asiassa, Partinen selittää.

Maallikon mieleen tulee, että teinin biologinen päivärytmi olisi ikään kuin 25-tuntinen, eli sisäinen kello jätättää suhteessa edelliseen vuorokauteen.

Eikö silloin nimenomaan kannattaisi pitää tiukasti kiinni rytmistä eikä missään nimessä päästää sitä valumaan eteenpäin? Jokainen, jolla on vaikeuksia ylläpitää vuorokausiryt¬miään, tietää, että rytmin palautus kestää pitempään, jos yhtenä päivänä herää tai menee nukkumaan liian myöhään.

Tästä ei kuitenkaan ole kyse, Partinen vakuuttaa. Teinin rytmi viipyilee suhteessa niihin tekijöihin, jotka tahdistavat unen ja valveen ja esimerkiksi ruumiinlämmön vuorokausirytmejä.

Niistä tärkein on valo. Kun lapsi tai aikuinen yleensä alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä illan hämärryttyä, nuorella ruumiinlämmön lasku ja muut reaktiot tähän tahdistavaan aikamerkkiin tulevat myöhemmin.


Kokeilut rohkaisevat

Teoria siis näyttää ennustavan, että teini-ikäisten voisi hyvin antaa herätä ja mennä kouluun vähän myöhemmin ilman, että se pidentäisi yökukkumista entisestään. Tästä on myös empiiristä näyttöä.

Yhdysvalloissa Minnesotassa on useissa koulupiireissä kokeiltu koulun alkamisajan myöhäistämistä. Esimerkiksi Minneapolisissa yläkoululaiset saivat mennä kouluun 8.40 aiemman 7.20:n sijaan. Minnesotan yliopiston koulutustutkijan Kyla¬ Wahlstromin mukaan oppilaat hyötyivät myöhemmästä aloituksesta.

Opiskelijat valittivat vähemmän masennuksesta, opettajat kertoivat oppilaiden olevan vastaanottavaisempia opetukselle, ja vanhempien mukaan heidän lapsensa olivat tasapainoisempia kotona.

Miksi siis enää odottaa? Eikö myöhempää koulun alkua kannattaisi kokeilla Suomessakin ainakin peruskoulun ylimmillä luokilla? Jos mukaan haluavat koulut jaettaisiin arpomalla koe- ja vertailuryhmiin, voisimme saada myös aiempaa parempaa tutkimustietoa myöhemmän aloitusajan vaikutuksista.

Yksi vasta-argumentti on koululaisten iltapäiväharrastukset. Joissakin amerikkalaiskouluissa on tingitty välitunneista, jotta lapset ehtivät entiseen aikaan muiden tekemistensä pariin.

Mutta olisiko tunnin katoaminen iltapäivästä vain huono asia?

- En osaa ottaa siihen kantaa ilman tutkimuksia. Hypoteesina kuitenkin on, että ehkäpä osa kadulla häärimisestä ilman päämäärää vähenisi joiltakin, kun kotiintuloaika olisi lähempänä vanhempien kotiintuloaikaa, Partinen pohtii.


Laatikko

Joka toinen nukkuu liian vähän
Voidakseen hyvin teini-ikäisten pitäisi nukkua keskimäärin yhdeksän tuntia yössä.
Nuorten terveyskyselyt kertovat, että yhä suurempi joukko tinkii levostaan.
Jo lähes puolet 14-16-vuotiaista menee petiin liian myöhään, kello 23 tai myöhemmin.


1979  15 %  *  1995  40 %   *  2001  43 %  *  2006  45 %



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.