Lämpeneminen uhkaa Etelämantereen eliöyhteisöjä - ja niin myös matkailu: turistien mukana voi tulla vieraslajeja ja tauteja. Toisaalta kun näkee omin silmin, osaa arvostaa ja suojella. Ekoturistin omaatuntoa rauhoittaa se, että käynnin haitat minimoidaan tarkoin säännöin.


matkailu: turistien mukana voi tulla vieraslajeja ja tauteja. Toisaalta
kun näkee omin silmin, osaa arvostaa ja suojella. Ekoturistin omaatuntoa
rauhoittaa se, että käynnin haitat minimoidaan tarkoin säännöin.




On vaikea uskoa istuvansa mantereista kylmimmällä ja tuulisimmalla, kun keskikesän aurinko hyväilee kasvoja tyynellä kalliorannalla ja pingviinien toitotus on ainoa ympärillä kuuluva ääni. Istun Peterman-saarella Antarktiksen niemimaan länsipuolella Bellingshauseninmerellä ja katselen pesiviä myssy- ja valkokulmapingviinejä.

Tämä pingviiniyhdyskunta on tällä hetkellä maailman eteläisin valkokulmapingviinien pesimäkolonia. Sanon tällä hetkellä, koska laji saattaa milloin hyvänsä jatkaa levittäytymistään kohti etelää. Se ja myssypingviini viihtyvät lämpenevässä ilmastossa ja ovat syrjäyttämässä kylmää paremmin kestäviä lajeja.

Antarktiksen niemimaa lämpenee viisi kertaa niin nopeasti kuin muu maapallo keskimäärin. 1950-luvulta lähtien alue on leudontunut jo 2,5 astetta.

Etelämantereella pesivistä neljästä pingviinilajista kylmimpiin oloihin ja runsaimpiin jäihin ovat sopeutuneet jää- ja keisaripingviini. Viitenäkymmenenä viime vuotena joidenkin populaatioiden keisaripingviinit ovat vähentyneet 50 prosenttia, ja neljännesvuosisadan aikana Ant¬arktiksen niemimaan jääpingviinit ovat niukentuneet jopa 65 prosenttia.

Pingviinien pesimäyhdyskuntien pienenemisen näkevät kuitenkin vain tutkijat ja tilastot. Satunnaiselle luontomatkailijalle pingviinejä on edelleen paljon.

Maihin mentäessä minulle painotetaan, ettei pingviinejä saa lähestyä viittä metriä likemmäs mutta pakoonkaan ei tarvitse juosta, jos ne itse ottavat kontaktia. Utelias myssypingviini käy koputtelemassa saappaitani ja nyhtämässä lahkeitani. Lintu on liian lähellä, jotta kamerani 50-millinen objektiivi pystyisi tarkentamaan.


Jääpingviiniltä loppuu ruoka

Myssy- ja valkokulmapingviinien etelänvalloitus etenee hyvin. Ne eivät pysty elämään ahtojäiden keskellä kuten jääpingviinit, mutta jään vähetessä syntyvät suuret avovesialueet sopivat niille erinomaisesti.

Jääpingviini vaatii pesintänsä onnistumiseksi lumetonta maata, jota mantereella on nykyisin alle kaksi prosenttia. Kun Etelämantereen kuiva ja kylmä ilma lämpenee, se muuttuu kosteammaksi, jolloin lumisateet lisääntyvät.

Kostuminen ei ole jääpingviinien ainoa pulma. Niiden poikaset menehtyvät pesiin, koska emot tuovat mereltä yhä vähemmän ruokaa.




Tiedeturistin unelmareissu


Eläinekologi Essi Keskinen ja viitisenkymmentä muuta matkailijaa vierailivat Antarktiksen niemimaalla ja sen saarilla tämän vuoden tammikuussa. Laiva lähti Tulimaan Ushuaiasta.




Mantereen tutkimus menossa

Parhaillaan on käynnissä neljäs kansainvälinen polaarivuosi, joka kestää maaliskuusta 2007 maaliskuuhun 2009.
Polaarivuosien vietto aloitettiin jo 1880-luvulla. Kustannusten säästämiseksi ehdotettiin, että sekä pohjoisten että eteläisten napa-alueiden tutkimus keskitettäisiin joihinkin vuosiin, jolloin pienikin lisäinvestointi kartuttaisi tietoa.

Ensimmäinen polaarivuosi, 1882-1883, keräsi kyllä paljon tietoa, mutta kovin kustannuksin: Yhdysvaltojen tutkimusretkikunnan 24 jäsenestä 17 kuoli nälkään, kun huoltoalus ei onnistunut tuomaan täydennyksiä.

Takkuisesta alusta on päästy, ja nykyään Suomikin on mukana tutkimuksessa, jota isännöivät Kansainvälinen tieteellisten unionien neuvosto ICSU ja Maailman ilmatieteellinen järjestö WMO.

Tällä kertaa polaarivuoteen osallistuvia maita on kolmekymmentä ja projekteja satoja. Tieteenaloja on kymmeniä. Etelämanner-sopimuksen perusteella kaikki mantereella tehtävä tutkimus on yhteistä, tieto ja tutkijat saavat liikkua vapaasti eikä mitään salata toisilta. Vuonna 1961 laaditun sopimuksen mukaan mannerta ei saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin, vaan se säilytetään jälkipolville ainoastaan tieteellisiä ja rauhanomaisia tarkoitusperiä varten. Allekirjoittajina on jo 46 valtiota, Suomi muiden mukana.

Yhteistä tietoa tarvitaankin, tätä nykyä ehkä enemmän kuin koskaan. Otsonikerroksen aukko havaittiin juuri Etelämantereen yläpuolelta jo 1960-luvulla, joskin tulosta luultiin ensimmäiset kymmenen vuotta mittausvirheeksi. Kun tiedeyhteisö vihdoin 1970-luvun lopulla uskoi otsonikerroksen aukon laajenevan, uhka saatiin kuriin yllättävän ripeästi, vaikka se vaati tiukkoja kansainvälisiä toimia. Nyt on ilmaston lämpenemisen vuoro.


Vieraslajit pois varusteistani

Minäkin osallistun pienellä panoksellani polaarivuoden 2007-2009 tutkimukseen. M/v Professor Molchanov -aluksen henkilökunta imuroi kaikki päällysvaatteeni, reppuni, kameralaukkuni ja kengänpohjani ja lähettää takintaskuistani kertyneet siemenet, itiöt, bakteerit ja muun Etelämantereelle kuulumattoman irtaimiston laboratorioon tunnistettavaksi.

Antarktiksen niemimaalla kasvaa alkuperäisinä sammalten ja jäkälien ohella vain kaksi kukkakasvilajia: etelämantereenlauha ja eräs kihokki. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin jokin turistin tietämättään tuoma siemen alkaa itää. Turismi lisääntyy Seitsemännellä mantereella hurjaa vauhtia, ja ilmaston lämpenemisen seurauksena myös uudet tulokkaat eli vieraslajit voivat entistä helpommin kotiutua uusille alueille.

Joskus valvonnassa sattuu ylilyöntejäkin. Täällä käytetyistä rekikoirista hankkiuduttiin eroon, koska ne olivat Etelämanner-sopimuksen vastaisia vieraslajeja. Miksei ihmistäkin siten lasketa vieraslajiksi - eihän mantereella ole koskaan ollut vakituista asutusta.


Paljonko turismi haittaa?

Etelämannerta kutsutaan yhä Seitsemänneksi mantereeksi, jolla viitataan alueen saavuttamattomuuteen, vaikka globalisaatio on mahdollistanut parinkymmenentuhannen turistin vierailun joka vuosi. Moni tunnustaa, että matkan varsinainen tarkoitus on vain päästä käymään "Viimeisellä mantereella", eräänlainen sulka hattuun siis. Suurin osa matkailusta on silti luonto- ja toivottavasti myös ekoturismia.




Varovasti hylkeiden kanssa


Hylkeet ottavat rannalla lunkisti. Weddellin- ja krillihylkeitä makoilee rauhallisen näköisinä kivikolla. Jokin avaa korkeintaan toisen silmänsä kurkistaakseen liian lähelle pyrkivää turistia. Aitchosaarten merinorsu-urokset hiukan hermostuvat ja alkavat karjahdella tukkeutuneen viemärin kuuloisella äänellään.

Kuitenkin aina voi sattua haavereita, kun ihmiset päästetään valloilleen villieläinten joukkoon. Vuonna 2003 leopardihylje hyökkäsi snorklaavan brittiläisen tutkijan kimppuun ja tappoi hänet. Jo Ernest Shackletonin epäonnisella Endurance-laivan matkalla vuonna 1914 miehistöön kuuluneen Oatesin kimppuun kävi leopardihylje, joka ajoi takaa suksilla liikkunutta miestä. Mitä enemmän Etelämantereen vesissä on sukellettu ja liikuttu, sitä enemmän myös leopardihylkeiden hyökkäykset ovat lisääntyneet. Nykyisin urheilusukeltaminen leopardihylkeiden lähellä on kielletty.







Pingviinipolulle puhtain saappain

Port Lockroyssa, entisellä brittiasemalla, nykyisen museon pihalla, pingviinit pesivät lähes rakennuksen portailla. Katselen tyytyväisen näköistä pingviiniemoa, joka aina välillä kurottautuu oksentamaan ruokaa kahdelle nälkäiselle poikaselleen. Paikkauskollinen pingviinipari on rakentanut pikkukivistä koostuvan pesänsä aivan museon ovenpieleen kuulemma jo muutamien vuosien ajan, vaikka Port Lockroy on vuosittain lähes kymmenentuhannen turistin ohjelmalistalla. Pingviinit tepastelevat poluillaan jalkojeni juuressa täysin tyynen oloisina paristakymmenestä turistista huolimatta.




1 700 kiveä pesään


Cuvervillensaarella istun kivelle ja tarkkailen valkokulmapingviinien pesimäyhdyskuntaa, kunnes minut paimennetaan takaisin laivalle. Pesät on rakennettu keskimäärin 1 700 pikkukivestä, joita pingviinit kuljettavat pitkienkin matkojen takaa nokassaan. Lisäksi naapurin pesästä täydennetään omaa varustusta. Heti kun silmä välttää, on naapurin hautova emo kurottanut nappaamaan kiven oman pesänsä parannukseksi.

Jo 1910-luvulla kapteeni Scottin tutkimusryhmässä havaittiin, että pingviinit kuljettavat pikkukiviä rannalta pesiin ja pesistä toiseen. Tutkimusmielessä miehet maalasivat yhden pesän kaikki kivet punaisiksi, ja muutaman päivän päästä väriä pilkisti lähes kaikista yhdyskunnan pesistä.

Pingviinien seuraaminen on hauskaa. Jos pesäkivirosvo jää verekseltään kiinni, alkaa kova nokankoputus, trumpetointi ja hätyyttely. Kun kiven alkuperäinen omistaja nousee kiukuissaan pesältä ajaakseen rauhanhäiritsijän pois, kumartuu takana olevasta pesästä muka viaton naapuri nappaamaan yhden kiven itselleen.

Pikkukivien tarkoituksena on nostaa pingviinien munimat 1-2 munaa ja myöhemmin poikaset pois kosteasta maasta, jossa lumien sulamisvesi juoksee keväällä pesimäkauden alkaessa.





"Ihanko totta lämpenee?"

Tuhannen kilometrin levyistä Drakensalmea ylitettäessä saamme kuulla monta luentoa ja nähdä monta dokumenttia Etelämantereen luonnosta ja siitä, kuinka meidän vierailijoina pitää siellä käyttäytyä.

Vaikka kaikki tuntuvat kuuntelevan esityksiä, tieto ei aina kohtaa otollista maaperää. Kuulen kanadalaisnaisen ihmettelevän toiselle matkustajalle, miksi näkemämme hylje makaa niin rauhallisena rannalla, vaikka päivällisiä kävelee aivan nenän edestä. Eihän weddellinhylje pingviinejä syö! Hollantilaismies taas aikoo viedä pikkukiven Aitchosaarten rannalta kummitytölleen tuliaiseksi. Mitähän tyttö silläkin kivellä tekee? Pingviini asettaisi kiven pesäänsä.

Kun katsomme ruokasalissa Al Goren ilmastonmuutosdokumenttia "Epämiellyttävä totuus", vieressäni istuvalta amerikkalaisnaiselta pääsee hämmästyneitä huokauksia: - Ihanko totta ilmasto lämpenee? Nouseeko vesi? En ole tiennytkään! Itselleni dokumentissa ei ole mitään uutta, mutta naapurilleni koko asia on täysin vieras. Kun ihmisten tietämys on näin erilaista, tarvitaan valtavasti valistusta, ennen kuin viesti Etelämantereen ahdingosta menee perille.


Antarktis-innostus tarttuu

Juttelen laivan kannella espanjalaisen tietokoneinsinöörin kanssa. Hän on vasta nuori mies mutta on säästänyt Antarktiksen-matkaa varten jo kolme vuotta. Autostakin piti luopua, jotta unelma Viimeiselle mantereelle pääsemisestä toteutui.

Joka päivä poika ryntää luokseni ja hehkuttaa: - Eikö tänään ole vieläkin hienommat maisemat kuin eilen, eikö tämä päivä ole vielä entistäkin upeampi!

Suomalaisryhmän matkanjohtajana huomaan myös omien asiakkaideni innostuksen. Etelämanner on kaikkea sitä, mitä jokainen on toivonut, ja vielä paljon enemmän.

Huolimatta paineesta, jonka luontomatkailu Etelämantereelle ja sen luonnolle aiheuttaa, ajattelen, että ihmisillä on oikeus tutustua kaukaisiin maihin, niiden luontoon ja televisiossa näkemiinsä eläimiin. Tieto lisää tietoisuutta. Kuka olisi parempi puhumaan Antarktiksen suojelun puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan kuin se, joka on nähnyt omin silmin tämän mantereen, kun se vielä on lähes koskematon?


Essi Keskinen on FT, eläinekologi, meribiologi, tutkimussukeltaja ja vapaa kirjoittaja, joka toimii luonto-oppaana teemamatkoilla.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.