Teksti: Marko Hamilo

Teknisten harppausten sarja mullisti suomalaisen arjen runsas sata vuotta sitten. Sen jälkeen jokapäiväisen elämän apuneuvot ovat kehittyneet pienin askelin.

Jos arjen muutostahti viime vuosikymmeninä on hirvittänyt, vielä suurempia sopeutumisvaikeuksia on edessä tulevina vuosikymmeninä. Teknologinen kehitys vain kiihtyy. Suunnilleen tällaisen käsityksen maailmasta saa, jos menee kysymään tulevaisuudentutkijoilta.Ehkä välillä kannattaakin kysellä menneisyydentutkijoilta. Aalto-yliopiston teollistumisen historian professori Panu Nykänen ei jaa hokemaksi muuttunutta käsitystä, jonka mukaan eläisimme nyt erityisen kiihkeän muutoksen aikaa. Varsinkaan jos nykyaikaa vertaa 1800-luvun loppuun.– 1900-luvun alussa suomalainen talonpoika oli jo tottunut hyödykkeisiin, joita hänen vain kaksi tai kolme sukupolvea aiemmin elänyt esi-isänsä ei olisi tuntenut tai jotka vain kaksi vuosikymmentä aiemmin olivat kalliita ylellisyystavaroita. Kulutustavaroiden käyttö oli muuttunut hetkessä. Tämä murros lienee kaikkein nopeimpia käänteitä suomalaisessa materiaalisessa kulttuurissa ikinä.

Isoisän aika melko tuttu

Millaista elämä oli sukupolvi tai kaksi sitten? Ihmiset valittivat kiireen yleistymistä, ajoivat autoilla uusista esikaupungeista keskustaan töihin, hakivat iltapäivällä kaupoista jääkaappeihin ruokaa, jota söivät katsellessaan televisiota. Mikä tässä nyt on niin muuttunut?Tietysti autot ovat turvallisempia, jääkaapit ympäristöystävällisempiä, ja televisioon on tullut värit, lisää kanavia ja hieman parempi kuva. Mutta aikakoneella 1960-luvulta tänne lennätetty ihminen osaisi ajaa autoa ja latoa ruokaostokset jääkaappiin. Monilla on yhä kotonaan hehkulamppuja, vaikka niitä ei kohta saakaan enää ostaa. Airam aloitti hehkulamppujen valmistuksen Suomessa vuonna 1925.Sitä ennen kotien valaistustekniikka oli muuttunut moneen otteeseen. Steariinikynttilä, 1800-luvun suurimpia keksintöjä, oli saanut 1920-luvulle tultaessa rinnalleen monipuolisen ja tehokkaan standardoituun lamppuöljyyn tai kaupunkikaasuun perustuvan valaistus- ja lämmitysjärjestelmän. Sähkövalokin oli käytössä jo Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa.

Kaupalliset pakkaukset tulivat

Itsenäisyyden ensi vuosikymmenellä monet tuotteet pakattiin jo kartonkitehtaan valmistamiin värikkäisiin kuluttajapakkauksiin, joiden tarkoitus oli yhtä paljon kiinnittää ostajan huomiota kuin suojata tuotetta, Nykänen kertoo.– Kuluttajille syntyi mielikuvien tasolla kiihtyvällä tahdilla uusia kulutustarpeita, joita ryhdyttiin ohjaamaan tarkoituksellisesti. Läntisen maailman suurkaupungeissa syntyi 1900-luvun alkupuolella mainostoimistojen luoma lumemaailma, jota elokuva ja 1950-luvulta lähtien televisio vain vahvistivat.Suomea se hyödytti, vaikka kaupallisen lumemaailman kerros oli Helsingissä ehkä hieman ohuempi kuin Pariisissa tai New Yorkissa. Suomen vientiteollisuuden onni oli se, että Suomen päävientituotteet paperi ja kartonki saivat lisää ostajia.

Posliini korvasi puuastiat

Vientiteollisuus oli syntynyt sata vuotta aiemmin. Samalla koti- ja käsiteollisuuteen tottunut suomalainen kuluttaja alkoi myös saada käytöönsä teollisia tuotteita. Suomeen perustettiin kulutustavaroita tuottavia teollisuuslaitoksia 1800-luvun alkupuolelta lähtien, Nykänen kertoo. Tavallinen suomalainen ei pitänyt enää kotinsa lasi-ikkunoita tai tehtaassa valmistettua tekstiiliä suurena erikoisuutena.– Varsinainen muutos kulutustottumuksissa sijoittuu kuitenkin vasta vuosisadan loppupuolelle. Kotimaiset lasitehtaat ja Arabian posliinitehdas tuottivat edullisia astioita, jotka syrjäyttivät puiset lautaset ja punasavikeramiikan.Metalliesineitä tehtiin ennen vanhaan kotona tai kyläpajoissa. 1800-luvun puolivälissä kyläpajan puukot alkoivat korvautua teollisilla tuotteilla. Billnäsin kirveet ja Sorsakosken aterimet ovat tuotemerkkeinä yhä tunnettuja, Nykänen kertoo. Osa näitä esineistä on yhä edelleen käytössä kotitalouksissa ja hyvinkin tuttua kesämökkien kalustoa.Suomalainen arki ei ainoastaan muuttunut, sitä tarkoituksellisesti muutettiin seuraillen nopeammin teollistuvien maiden esimerkkiä. Teknisen kulttuurin kehittämiseen eli koko väestön teknisen tason nostamiseen pyrittiin muun muassa kansakoulun avulla.– Kansakoulun opetusohjelmaan sisältyi nykyajan perspektiivistä tarkastellen yllättävän paljon teknistä tai käden taitoja kehittävää koulutusta, jonka kautta uudet työmenetelmät ja taidot levisivät yhteiskuntaan. Yhteiskunnan modernisaatio lähti valistuksen hengessä etenemään aivan pohjalta, ja tästä syystä kansakunnan materiaalinen kulttuuri muuttui kattavasti.

Postikortti oli aikansa tekstari

Mutta ovathan nyt ainakin internet ja kännykät mullistaneet ihmisten tavan viestiä ihan kokonaan. Internetin muutosnopeudestahan on usein sanottu, että kolme kuukautta internetissä vastaa yhtä normaalia vuotta. Alle 40-vuotiaan voi olla vaikea ymmärtää työelämää, jossa asiakkaita ja yhteistyökumppaneita ei saanut kiinni sähköpostilla.Nykänen ei usko, että viestinnässäkään olisi tapahtunut suurta kertaharppausta. Ennen internetiä soitettiin lankapuhelimeen ja lähetettiin fakseja. Erityisesti liike-elämän viestinnän tiivistymistä hän kehottaa hehkuttamaan varovasti. Jo lennättimen aikaan lankaa pitkin sinkosi vaikka minkälaista viestiä liikekumppanien välillä.Nykänen väittää, ettei edes yksityinen viestintä ole rajusti lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Mihin tutkimukseen tämä oikein perustuu?– En tiedä, onko tätä varsinaisesti tutkittu. Väite perustuu omiin ja tuttavapiirini kokemuksiin 1970- ja 1980-luvuilta. Silloin läheteltiin muun muassa niin sanottuja virallisia postikortteja, jotka muistaakseni maksoivat jonkun kymmentä penniä. On tietysti sitten eri juttu jos teinit lähettelevät toisilleen ”täällä ollaan”-viestejä sata kappaletta päivässä, Nykänen tarkentaa.Paitsi ettei tyhjänpäiväisissä viesteissäkään välttämättä ole mitään uutta.Postikortit saivat Suomessa vuonna 1871 kirjeitä edullisemman taksan, mikä auttoi niiden yleistymistä. Aluksi kortit olivat määrämuotoisia ehiöpostikortteja, joihin oli painettu merkintä postimaksun suorittamisesta. Juuri tällaisia kortteja on myöhemmin kutsuttu ”virallisiksi postikorteiksi”.Ensimmäisistä korteista tunnetaan enää kaksi, jotka molemmat ovat Postimuseon kokoelmissa. Kortit lähetti Zacharias Topelius Helsingistä veljelleen Oskar Topeliukselle Vaasaan. Topelius kirjoitti: ”Ei mitään tärkeää uutta, paitsi nämä mainiot kortit.”

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Juna, lamppu ja vesijohto valtasivat kaupungit

Aalto-yliopiston teollistumisen historian professori Panu Nykänen listasi Tiede-lehden pyynnöstä teknologioita, jotka järisyttivät suomalaista elämänmenoa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Niihin verrattuna uusimpien uutuuksien vaikutus näyttää vaatimattomalta.

Paperituotteet omaksuttiin paperiteollisuuden luvatussa maassa kansan käyttöön 1800-luvulla: koteihin tulivat hygieniapaperit, pakkaus- ja käärepaperit, sanomalehdet, kirjat ja seinäpaperi.Kirjat tarkoittivat tuohon aikaan jo muutakin kuin vain aapista, Raamattua ja virsikirjaa. Monipuolinen suomalaisuus- ja sivistysmies Agathon Meurman toimitti vuosina 1883–1890 ensimmäisen suomenkielisen tietosanakirjan Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten. Kahtenatoista erillisenä vihkona ilmestynyt teos sisälsi 12 000 hakusanaa.Uusi julkaisualusta nyt: sähköinen lukulaite

Höyrykone mahdollisti rautatiet ja höyrylaivaliikenteen.

Suomen ensimmäinen henkilöliikenteen rautatie rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan 1850-luvulla. Jo vuonna 1870 Helsingistä pääsi junalla Pietariin ja vielä samalla vuosikymmenellä Hankoon, Tampereelle ja Toijalan kautta Turkuunkin.Uusi kulkuneuvo nyt: hybridiauto

Tulitikut, öljylamppu ja sähkövalo Tulitikut ja öljylamput tekivät kotien valaisemisesta helpompaa. Sellaistakin huipputekniikkaa kuin kaasuvaloa alettiin kokeilla 1800-luvun lopussa Turussa ja Helsingissä ja sähkövaloa erityisesti Tampereella.Suomen ensimmäinen tulitikkutehdas oli helsinkiläisen I. Gottbergin Tulitikku-wapriikki, joka aloitti toimintansa vuonna 1842. Tämä suomalaisen arjen ja teollisen historian kannalta merkittävä laitos pystytettiin oman aikansa laitakaupungille: nykyisen Helsingin asema-aukion tienoille Kluuvinlahden länsirannan täyttömaalle.Uusi valonlähde nyt: ledit

Vesijohdot ja viemäri tulivat kaupunkilaisten elämään 1800-luvulla. Vedenpuhdistuksen arvo ymmärrettiin vasta myöhemmin, kun vesivessoista rannoille vedetyt viemärit pilasivat esimerkiksi Helsingin lahtien vedet kelvottomiksi oikeastaan mihinkään käyttöön.Suomen ensimmäinen vesilaitos oli Helsingin Vesi. Puhtaan veden pumppaus Helsingin keskustaan aloitettiin vuonna 1876. Aluksi tärkeintä oli turvata veden saanti palokunnille, mutta vesihuollon kehitys paransi nopeasti hygieniaakin. Lavantauti oli Helsingissä yleinen vielä 1870-luvulla, mutta seuraavien vuosikymmenien aikana se hävisi lähes kokonaan.Uutta vesihuoltoa nyt: pullovesi

Teollinen saippua Jonkinlainen puolivahingossa keksitty saippua tunnettiin jo tuhansia vuosia sitten Kaksoisvirranmaassa. Käsityötä muistuttava saippuateollisuus syntyi Euroopassa 1600-luvulla, mutta monet eurooppalaiset maanviljelijät valmistivat saippuaa edelleen itse esimerkiksi teurasjätteistä.Saippuan aidosti teollinen massavalmistus alkoi 1880-luvulla, kun englantilainen tehtailija William Lever alkoi mainostaa kauniisti pakattua ja houkuttelevasti nimettyä saippuaansa lehti-ilmoituksin. Sunlight-saippua lienee maailman ensimmäinen laajalevikkinen kulutushyödyke.Uusi hygieniatuote nyt: käsidesi

Ikkunalasi yleistyi Suomen talonpoikaisrakennuksissa hitaasti. Lasi oli ainoa rakennusmateriaali, joka piti ostaa. Kaikkea muuta talonrakennuksessa tarvittavaa sai luonnosta. Vähitellen 1800-luvulla lasi-ikkunasta tuli muoti, jonka talonpoika omaksui siinä missä punamaalin tai savupiipun.Ikkunat olivat alkuun pieniruutuisia, mutta koko kasvoi, kun talonpojat omaksuivat vaikutteita kustavilaisesta rakennustyylistä. Toisaalta isot ikkunat eivät sovi kovin hyvin pohjoiseen ilmastoon. Suomessa otettiinkin pian käyttöön tuplaikkunat eli erilliset sisäpuitteet, joiden avulla lämpö pysyy sisällä paremmin.Uusi ikkuna nyt: itsensä puhdistava nanolasi

Posliiniastiat Posliiniastiat ja lasitavara yleistyivät 1800-luvulla tavallistenkin suomalaisten parissa. Veitset ja haarukat korvasivat ruokailtaessa puulusikan ja puukon.Arabian posliinitehtaassa aloitettiin tuotanto vuonna 1874. Nyt Arabia mielletään perisuomalaiseksi muotoiluksi, mutta ensimmäisen tehtaan rakennutti ruotsalainen Rörstrandin keramiikkatehdas, jota kiinnostivat erityisesti Venäjän-markkinat. Pääsy idän markkinoille oli helpompi Suomesta alhaisempien tullien takia. Vielä 1890-luvulla kolmannes Arabian tuotannosta meni Venäjälle. Kotimaanmyyntiä haittasi kilpailu saksalaisen tuontikeramiikan kanssa.Uutta keittiössä nyt: silikonivuoka

Tekstiiliteollisuus Harva asia muutti arkea niin paljon kuin teollisesti valmistetut tekstiilit; eivät vain vaatteet vaan kaikki muukin pyyhkeistä nenäliinoihin. Tekstiiliteollisuudesta alkoi myös maan varsinainen teollistuminen kaikkine sosiaalisine ja poliittisine seurauksineen. Skotlantilainen James Finlayson aloitti Tampereella tekstiilituotannon tuontipuuvillan varassa 1820-luvulla.Uutta kulutustavarateollisuutta nyt: älypuhelinten valmistus

Neljä tärppiä Tieteen päiville

– Ruoka ja arkipäivän kemia to 13.1. klo 12.15–14.15 päärakennus, pieni juhlasali (4. krs). Professori Anu Hopia: Kemisti keittiössä. Erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen: Luonto kemistinä – luomun kemiaa.  Professori Teemu Teeri: Miten geenimuunneltu ruoka eroaa perinteisesti tuotetusta.– Arjen kohtaamiset pe 14.1. klo 12.15–14.15 päärakennus, pieni juhlasali (4. krs). Dosentti Johanna Ruusuvuori: Huolten kertominen terveydenhuollon vastaanotoilla. Tutkimusprofessori Marja-Leena Sorjonen: Keskustelu R-kioskilla. Filosofian tohtori Pentti Haddington: Vuorovaikutus automatkan aikana.– Kuinka hyvin tiede kohtaa arjen? la 15.1. klo 10–12, päärakennus, sali 6 (3. krs). Puheenjohtaja akatemiaprofessori Ari Sihvola: Tieteen ja arjen aallonpituudet. Lehtori Lauri Mehtonen: Jokapäiväinen maailmamme ja tieteen todellisuudet. Tietokirjailija Eero Ojanen: Tiede ja suomalaisuus.– Ihminen tekniikan pauloissa su 16.1. klo 12–14 päärakennus, pieni juhlasali (4. krs). Puheenjohtaja kansleri Ilkka Niiniluoto: Ihminen ja tekniikka – kumpi hallitsee? Professori Panu Nykänen: Arjen työkalut – miten arjen kulkua on muutettu? Tutkimus- ja kehityspäällikkö Hannu Salmi: Satunnaisoppimisesta tieteen ymmärrettävyyteen.Koko ohjelma:www.tieteenpaivat.fi/tp2011/ohjelma.html

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1193
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.