Etevien kouluissa tiukempi arviointi. Yhtä hyvin yhteiskuntaopin arviointikokeessa menestyneet oppilaat saavat erilaisia arvosanoja eri kouluissa. 65-prosenttisesti oikein vastanneet saavat etevimpien kouluissa seiskan, kun heikoimpien kouluissa heltiää yhdeksikkö. Lähde: Najat Ouakrim-Soivio, Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? (2013)
Etevien kouluissa tiukempi arviointi. Yhtä hyvin yhteiskuntaopin arviointikokeessa menestyneet oppilaat saavat erilaisia arvosanoja eri kouluissa. 65-prosenttisesti oikein vastanneet saavat etevimpien kouluissa seiskan, kun heikoimpien kouluissa heltiää yhdeksikkö. Lähde: Najat Ouakrim-Soivio, Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? (2013)

Samasta osaamisesta saa yhdessä koulussa seiskan, toisessa yhdeksikön.
 

Lukioon siirtyminen tuottaa järkytyksen monelle menestykseen tottuneelle koululaiselle. Ensimmäisellä kurssilla arvosanat saattavat romahtaa monta pykälää alaspäin siitä, mitä ne olivat peruskoulun päättötodistuksessa. Mitä oikein on tapahtunut? Tuskin osaaminen ehti murentua kesäloman aikana.

Yksi syy sokkiin on epäilemättä se, että lukio vaatii enemmän kuin peruskoulu. Vakavampi syy numeroiden laskuun on se, että peruskoulussa saadut arvosanat eivät kerro todellista osaamisen tasoa. Kouluarvostelu heittelee niin, että samoilla tiedoilla voi saada yhdessä koulussa seiskan, kun toisessa heltiää yhdeksikkö.

Yläkanttiin arvosanoja saanut oppilas joutuu ikävän yllätyksen eteen, kun arvostelu muuttuu. Alakanttiin arvioitu taas ei ehkä päässyt siihen jatko-opintopaikkaan, mihin olisi halunnut.

Valtakunnallinen seuranta paljasti erot

Erot ovat paljastuneet seuranta-arvioinneissa, joissa testataan valtakunnallisesti edustavalla otoksella, miten hyvin oppilaat hallitsevat eri oppiaineet.

Opettajien antamia arvosanoja ja seuranta-arviointien tuloksia verrattaessa on jo aiemmin pantu merkille, että äidinkielessä ja matematiikassa saa eri kouluissa samanlaisella osaamisella eri arvosanat. Samoin käy historiassa ja yhteiskuntaopissa, osoittaa Najat Ouakrim-Sovion tuore väitöskirja.

Runsaat sata koulua ja yli 4 000 oppilasta kattaneesta tutkimuksesta kävi ilmi, että joka toinen oppilas käy koulua, jossa yhteiskuntaopin päättöarvosana eroaa numeron verran seuranta-arvioinnissa määritetystä arvosanasta. Opettajat antoivat selvästi useammin arvosanoja ylä- kuin alakanttiin.

Historiassa heittoa oli melkein yhtä paljon. Oppilaista 40 prosenttia oli koulussa, jossa arvosana heitti numeron verran – useimmiten ylöspäin.

– Voisi ajatella, että historia ja yhteiskuntaoppi jättävät opettajille tulkinnan varaa ja että tämä selittää arviointikäytäntöjen erot. Samanlaiset erot näkyvät kuitenkin myös matematiikassa, jossa on mahdollisimman vähän tulkinnan mahdollisuuksia. Laskut joko osataan tai niitä ei osata, Ouakrim-Sovio sanoo.

Suhteellinen arvostelu jatkuu vain

Koulujen arvosteluasteikot eroavat toisistaan, koska opettajat noudattavat suhteellista arviointia, vaikkei pitäisi.

Kun opettaja miettii arvosanaa oppilaalle, hän vertaa mielessään tämän osaamista muihin oppilaisiin luokassa, opetusryhmissään tai koko koulussa.

Jos oppilas osaa paremmin kuin verrokit, hän saa kiitettävän. Jos hän pärjää keskimääräistä huonommin, hän saa kuutosen. Oppilaan arvosana ei siis riipu vain hänen omasta osaamisestaan vaan siitä, miten hänen luokkakaverinsa pärjäävät.

Suhteellisessa arvioinnissa oppilaiden arvosanat jakautuvat niin, että eniten on keskitason oppilaita, kun taas sekä heikomman että etevämmän ääripään numeroita jaellaan vähemmän. Silloin enemmistö ei voi saada kiitettävää tai heikkoa, vaikka osaamisen perusteella pitäisi.

Tutkimuksissa opettajat ovat ilmoittaneet pitävänsä välillä heikomman oppilaan puolta. He saattavat arvostella yläkanttiin oppilaita, joille oppi menee hitaammin päähän tai jotka tulevat vaikeammista kotioloista. Koulujen erilaiset arvosteluasteikot eivät kuitenkaan selity heikompien suosimisella, sillä erot arvioinnissa tulevat esiin kaikkien arvosanojen kohdalla nelosesta kymppiin.

Arviointiperusteet epätarkat

Suhteellisesta arvioinnista luovuttiin virallisesti jo 1980-luvulla. Silti ajattelutapa vaikuttaa edelleen opettajakunnassa – todennäköisesti aivan tiedostamatta.

Monet opettajat ovat itse käyneet koulunsa aikana, jona käytettiin suhteellista arviointia. Tämä ei kuitenkaan ole ratkaiseva syy siihen, että tapa elää edelleen. Ongelmana ovat liian löyhästi muotoillut arviointiperusteet.

Opetussuunnitelmassa on määritelty vain yhden päättötodistuksen arvosanan – kahdeksikon – vaatimustaso. Alemmat ja ylemmät arvosanat on suhteutettava kahdeksikon kriteereihin. Esimerkiksi yhteiskuntaopissa oppilas saa kahdeksikon, mikäli hän osaa tulkita kriittisesti median välittämiä tietoja, tilastoja ja graafeja. Lisäksi hänen pitää pystyä myös perustelemaan yhteiskunnallisia mielipiteitään ja vertailemaan yhteiskunnallisten ja taloudellisten päätösten vaihtoehtoja ja seurauksia.

Ohjeet vaikuttavat melko ylimalkaisilta maallikon silmiin. Mikä on esimerkiksi riittävä kyky perustella omia näkemyksiä? Siinä menee sormi helposti suuhun opettajallakin.  

– Kun kriteerit ovat löysät, mitä me opettajat teemme? Mietimme ne omassa päässämme. Silloin viiteryhmä ovat oppilaat. Jos on hyvä oppilasryhmä, odotamme oppilailta enemmän ja nostamme rimaa. Jos taas on paljon heikkoja oppilaita, emme räppää kaikille nelosta tai viitosta, vaikka ehkä pitäisi, jos noudattaisimme valtakunnallisia kriteerejä, kertoo Ouakrim-Sovio, joka on itsekin toiminut vuosia opettajana.

Yhteinen koe vie ojasta allikkoon

Miksei lätkäistä samoja kokeita kaikille oppilaille? Monissa maissa arvioinnin yhtenäisyys on varmistettu valtakunnallisilla päättökokeilla.

Tässä vaihtoehdossa on omat ongelmansa, sillä opettajat alkavat helposti opettaa ratkaisevaa koetta varten, eivät opetussuunnitelman mukaan.

Parempi ratkaisu on laatia selvemmät ohjeet arvioinnille. Opetusministeriössä opetusneuvoksena työskentelevä Ouakrim-Sovio sanoo, että kriteerit pitää laatia niin selviksi ja tarkoiksi, että opettajat voivat oikeasti nojautua niihin, kun miettivät numeroa oppilaalleen.

Jos kriteerit vielä ilmoitettaisiin useammalle arvosanalle pelkän kahdeksikon sijasta, arviointi muuttuisi tasapuolisemmaksi.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

 

Suhteellinen arviointi jatkuu

  • Opettajat suhteuttavat arviointia yhä muihin oppilaisiin, vaikkei pitäisi.
  • Heikompien  oppilaiden koulussa annetaan numerot yläkanttiin.
  • Vääristymä on todettu matematiikassa, äidinkielessä, historiassa ja yhteiskuntaopissa.
Haikara2
Seuraa 
Viestejä1
Liittynyt13.12.2013

Arvosanat heittävät epäreilusti

Kuulin että sovelletussa opetuksessa hankittu peruskoulun päättöarvosana on jatkokoulutukseen haettaessa samalla viivalla normaaliopetuksen arvosanan kanssa. Eli täysin eritasoiset osaajat ovat arvosanojen perusteella saman tasoisisa. Minusta tämä on todella outo tilanne. Toinen 8:n oppilas osaa hädin tuskin lukea muutaman yksinkertaisen englanninkielisen lauseen ja samalla arvosanalla toinen voi olla hyvin sujuva englannin käyttäjä.
Lue kommentti
Pauli
Seuraa 
Viestejä117
Liittynyt24.11.2014

Arvosanat heittävät epäreilusti

Itse lähtisin epäreiluuden etsimisessä sieltä syntysijoiltaan. Kun matikan kokeesta saat 6 pistettä 60 tarjolla olleesta, pääset läpi. Kun taas enkun kokeesta saat 55 pistettä sadasta tulee hylsy. Ei ole välttämättä väärin, että esim enkussa suomalaisilla arvosanat alkaisivat numerosta 7.5, jos kerran olemme siinä niin hyviä. Matikan arvosana-asteikkoa en lähtisi muuttamaan.
Lue kommentti

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012