Pyhällä sodalla on jumalallinen oikeutus, ja taivaalliset joukot tukevat sen johtajaa hänen käydessään paholaismaista vihollista vastaan. Assurbanipal, Assyrian kuningas, lähti sotaan yli 2 600 vuotta sitten. Hänen perustelunsa ovat viime vuosien uutisista tutut.



Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen


Sisältö jatkuu mainoksen alla













tukevat sen johtajaa hänen käydessään paholaismaista vihollista
vastaan. Assurbanipal, Assyrian kuningas, lähti sotaan yli 2 600 vuotta sitten.
Hänen perustelunsa ovat viime vuosien uutisista tutut.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004


"Uskomme, että Amerikan tuhoaminen on mahdollista Jumalan avulla, ja jos Jumala suo, se on meille vielä helpompaa kuin Neuvostoliiton lyöminen. - - Britit hyökkäsivät Afganistaniin ennen kuin Osama bin Laden oli täällä, venäläiset tulivat ennen minua, ja nyt amerikkalaiset ovat täällä. Rukoilemme, että Jumala tuhoaisi heidät kuten aiemmin heidän liittolaisensa. Pyydämme Jumalalta voimaa tuhota heidät niin kuin tuhosimme heidän edeltäjänsä. - - Vannon, että jokainen, joka seuraa Bushia hänen aikeissaan, on luopunut islamista ja profeetan sanasta. - - Ne, jotka seuraavat Bushia hänen ristiretkellään muslimeja vastaan, ovat kieltäneet Jumalan. - - Kehotan muslimeja uskomaan Jumalan voittoon ja jihadiin maailman uskottomia vastaan. Juutalaisten ja amerikkalaisten tappaminen on suurimpia velvollisuuksiamme."


Näin perusteli Osama bin Laden hyökkäykset amerikkalaisia vastaan qatarilaisen Al-Jazeera-televisioyhtiön levittämissä nauhoituksissa lokakuussa 2001. Hän tulkitsee islamilaista jihad-käsitettä sen väkivaltaisimmassa muodossa: pyhä sota on islamin sotaa amerikkalaisten johtamaa juutalaisten ja kristittyjen ristiretkeä vastaan.
Osama bin Laden on epäilemättä ääri-ilmiö islamin sisällä, eikä hänen käsityksensä pyhästä sodasta ole muslimimaailmassa yleisesti hyväksytty. Sotaisaan jihad-propagandaan turvautui kuitenkin jo Saddam Hussein Persianlahden sodan aikaan. Vaikka Saddamin poliittinen ideologia oli uskonnotonta arabisosialismia, Jumalan asialle asettuminen antoi hänellekin puhtia amerikkalaisvastaiseen propagandaan.



Ristiretkistä tähän päivään myös Euroopassa on vihollista vastaan taisteltu Jumalan nimissä. Suomestakin lähdettiin vielä muutama vuosikymmen sitten pirua ja ryssää vastaan; Martti Lutherin taisteluvirren "vanhalla vainoojalla" oli konkreettinen vastine idässä.


Tämän hetken vaikutusvaltaisin uskonnollisen sotaretoriikan viljelijä on epäilemättä Yhdysvaltain presidentti George W. Bush. Ryhtyessään presidenttiehdokkaaksi hän sanoi kuulleensa Jumalan kutsun ja vakuuttuneensa siitä, että Jumala tahtoo hänen pyrkivän presidentiksi.


Bushin vakaumuksen mukaan ristiretki terrorismia vastaan on "hyvän monumentaalinen taistelu pahaa vastaan", jonka hyvä tulee voittamaan. Jumala on valinnut Amerikan vapauttamaan maailman, suojelemaan hyvää ja rankaisemaan pahaa, joka ruumiillistuu "pahan akselin" palveluksessa olevissa terroristeissa. He ovat Bushin mielestä pahoja ihmisiä, joilla ei ole omaatuntoa ja joiden kanssa ei voi neuvotella. "Vapaus ja pelko, oikeus ja julmuus ovat aina olleet sodassa keskenään, ja me tiedämme, ettei Jumala ole puolueeton niiden välillä."


Bushin vakaumuksen takana on - paitsi uskonnolliseen oikeistoon kuuluva puheenkirjoittajakaarti - omakohtainen hengellinen herätys. Bushin väitetään lukevan Raamattua päivittäin, ja Valkoisessa talossa kokoontuu raamattupiiri kahdesti viikossa. Taustalla on jo Abraham Lincolnista alkunsa saanut perinne etsiä politiikanteon periaatteita Raamatusta. Amerikkalaisessa politiikassa on alusta alkaen vaikuttanut voimakas, kalvinistista perua oleva usko sallimukseen, joka johdattaa historian kulkua ja jonka päämääriä kansakunnan johtajat toteuttavat.


Hyvän ja pahan taistelun raamatullinen malli on Ilmestyskirjassa. Apokalyptinen ilmestyskirjallisuus, joka kukoisti sekä juutalaisuuden että varhaisen kristinuskon piirissä, kuvaa voimallisesti "viimeistä taistoa", jossa paha tuhotaan lopullisesti ja Jumalan iankaikkinen valta astuu voimaan. Pyhän sodan ajatus on kuitenkin jo vanhempaa perua.



Vanhan testamentin pyhässä sodassa Israel, Jahven kansa, taistelee vääriä jumalia palvelevia vihollisia vastaan. Sodan pyhyys ilmenee siten, että sotilaat erotettiin eli pyhitettiin tehtäväänsä. Myös aseet pyhitettiin. Sotaleirin tuli olla rituaalisesti puhdas, ja esimerkiksi sukupuolielämä oli kiellettyä. Taistelun edellä oli tärkeää uhrata Jumalalle ja saada häneltä vahvistus sotaanlähdölle. Kun oli saatu vastaus "Jahve on antanut vihollisen sinun käsiisi", Jumala itse lähti johtamaan joukkoja, joiden vahvuudella ei ollut väliä.


Koska sodat olivat Jumalan sotia ja viholliset Jumalan vihollisia, Israelin ei tullut pelätä vaan uskoa Jumalan voimaan. Kun Jumala saattoi viholliset kauhun valtaan, israelilaiset saivat voiton. Sotasaalis oli Jumalalle pyhitettyä, hänelle kuuluivat niin surmatut eläimet ja ihmiset kuin saaliiksi otettu tavara. Käsky "Majoillesi, Israel!" päätti sodan, ja kukin palasi viikunapuunsa alle.


Tällaisena sotaa on tuskin koskaan pantu täytäntöön. Vanhan testamentin tekstit on kirjoitettu vuosisatoja myöhemmin kuin tapahtumat, joista ne kertovat, ja pyhä sota on kirjoittajien luoma ideaalikuva.


Vanhan testamentin kirjoittajat eivät keksineet pyhää sotaa omasta päästään vaan toistivat kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä yleistä ideologiaa. Niin aramealaisten kuin moabilaistenkin käymät sodat olivat heidän jumaliensa sotia. Erittäin laajasti pyhän sodan ideologiaa ilmentävät mesopotamialaiset nuolenpäätekstit, erityisesti kuninkaiden piirtokirjoitukset, profetiat, oraakkelikysymykset ja kuninkaallinen runous.



Assurbanipalin piirtokirjoituksessa, joka tarjoaa hämmästyttäviä vertailukohtia sekä Vanhan testamentin että nykyajan sotaretoriikkaan.


Teumman-niminen vallantavoittelija onnistui kaappaamaan valtaistuimen.



anin uho ei jäänyt suunpieksännäksi, hän aloitti sotatoimet. Assurbanipal kertoo olleensa tuolloin Arbelan kaupungissa (nyk. Arbil) palvomassa jumalatar Isˇtaria:


"Silloin minulle kerrottiin, että elamilaiset olivat nousseet aseisiin vastoin jumalten tahtoa." Teummanin röyhkeän puheen vuoksi lähestyin korkeinta Isˇtaria, asetuin hänen eteensä ja polvistuin hänen jalkojensa juureen. Kyyneleitä vuodattaen rukoilin hänen jumaluuttaan: ’Arbelan valtiatar! Minä olen Assurbanipal, Assyrian kuningas, sinun kättesi luomus. Minut isäsi Assur tahtoi kuninkaaksi, minut hän nimeltä kutsui uudistamaan temppeleitä, huolehtimaan jumalien palveluksesta, suojelemaan heidän salaista tietoaan ja ilahduttamaan heitä. Minä käyn säännöllisesti temppeleissäsi, saavun aina palvelemaan sinua ja pidän huolta rituaaleistasi.


Teumman, Elamin kuningas, joka ei kunnioita jumalia, on nyt koonnut kaikki joukkonsa taistelemaan minun joukkojani vastaan. - - Sinä olet jumalista sotaisin! Ravista hänet kuin taakka harteiltasi sodan melskeessä, nostata häntä vastaan tuhoisa myrskytuuli!’"




Assurbanipalin mukaan Teumman on ryhtynyt sotatoimiin omasta aloitteestaan, ilman Assyrian provokaatiota. Assurbanipal kuvaa, miten hänen harras palvontansa keskeytyi, kun hän sai tiedon hyökkäyksestä, ja kuinka syvästi tämä häntä järkytti. Erityisesti hän korostaa, että Elamin paholaismainen kuningas Teumman on jumalaton. Vallananastaja ei kunnioita jumalia eikä niin muodoin myöskään Assyrian kuninkaan ylivaltaa.


Sotaa ei saanut aloittaa ilman jumalien lupaa, ja Assurbanipal saakin rukoukseensa vastauksen: Jumalatar Isˇtar ilmestyy yöllä enneunien näkijälle täydessä sotisovassa:


"Hänen vasemmalla ja oikealla kyljellään riippui aseita, ja hän piti jousta kädessään. Hän oli vetänyt esiin terävän miekan, taisteluun valmiin. - - Istar, jumalista korkein, kutsui sinua ja antoi sinulle käskyn: ’Sinä olet valmis sotaan, ja minä olen valmis toteuttamaan aikeeni!’"




Sodan loppuratkaisulla oli huomattava poliittinen merkitys. Assurbanipal palautti valtaan elamilaisprinssit, jotka oli koulutettu kuuliaisiksi Assyrian kuninkaalle. Elam pilkottiin poliittisesti vaarattomaksi, eikä siitä enää ollut Assyrian haastajaksi.


Assurbanipalin piirtokirjoituksen uskonnollista paatosta ja julmuutta on pidetty tyypillisenä assyrialaisille, jotka yleisen mielikuvan mukaan olivat "raakaa sotilaskansaa". Assyria oli aikoinaan ylivoimainen sotilasmahti, jolla oli muita paremmat edellytykset pyhän sodan toteuttamiseen ja ideologian hiomiseen. Tämä vaikutti myös assyrialaisten jälkimaineeseen, vaikka pyhän sodan idea on koko muinaisen Lähi-idän yhteistä kulttuuriperintöä.


Assyria, Raamattu, islam ja kristinusko ovat historiallisesti samaa sukua. George W. Bushin ja Osama bin Ladenin sotaretoriikalla on yhteiset juuret ja samantapainen motivaatio. Sodan jumalallinen oikeutus ja sen johtajan ylhäältä saama kutsu, neuvon kysyminen jumalallisista lähteistä ja vihollisen demoninen pahuus ovat retoriikan ikimuistoisia elementtejä, jotka löydämme eri ajoilta, eri paikoista ja eri uskontojen piiristä.


Tärkeä jatkokysymys on, mikä nykyään saa pyhän sodan ideologit liikkeelle, millaiseen jumalakuvaan ideologia perustuu ja kuka siihen turvautuu. Vanhassa testamentissa pysyvän rauhan näyt voittavat lopulta aseiden kalistelun. Pyhän sodan ideologialle on juutalais-kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä runsaasti vastavoimia ja vaihtoehtoja. Milloin on niiden aika, ja kuka antaa niille äänen?


Martti Nissinen on Helsingin yliopiston Raamatun ja muinaisitämaisen kirjallisuuden professori.

Sisältö jatkuu mainoksen alla