Pelkällä aurinkoenergialla lentävä Solar Impulse 2 -kone surraa Abu Dhabin yllä. Kone lähtee sieltä pian lentämään maailman ympäri. Kuva: Solar Impulse
Pelkällä aurinkoenergialla lentävä Solar Impulse 2 -kone surraa Abu Dhabin yllä. Kone lähtee sieltä pian lentämään maailman ympäri. Kuva: Solar Impulse

Pelkällä aurinkovoimalla kulkeva lentokone on keveyden ja energiatehokkuuden huipputekniikkaa. Lentäjät valmistautuvat jo kiertämään sillä maapallon. Toimittajamme tapasi sveitsiläiset puhtaan ilmailun pioneerit.

Teksti: Mikko Puttonen

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2012 

Sanat pioneering spirit, pioneerihenki, toistuvat useasti sveitsiläisen toiminnanmiehen ja psykiatrin Bertrand Piccardin puheessa. Sanoja ryydittää kuulas ja rävähtämätön katse. Se sopii paremmin kuin hyvin terapeutille, joka käyttää istunnoissaan apuna hypnoosia.

Katseessa kiiltää myös visionäärin palo. Piccard keksi kymmenen vuotta sitten ajatuksen lentää aurinkovoimalla maapallon ympäri. Hän kokosi kumppanit ja rahoittajat mukaan Solar Impulse -nimellä kulkevaan hankkeeseen ja tällä tietoa toteuttaakin aatteensa parin vuoden päästä. Ilmataivalta kertyy 40 000 kilometriä vajaan sadan kilometrin tuntivauhdilla, ja hänen kanssaan etappeja lentää yhtiökumppani André Borschberg. Aiemmin kukaan ei ole tehnyt kierrosta pelkän auringon varassa.

Hyvää harjoitusta ekstreemiin matkantekoon Piccard on taatusti saanut. Vuonna 1999 hän purjehti ilmapallolla brittitoverinsa kanssa maapallon ympäri yhtä kyytiä ensi kertaa maailmassa. Kaksikko taittoi matkan 20 päivässä.

Suku kaiketi velvoittaa näihin urotekoihin. Isä Jacques Piccard laskeutui kumppaneineen ennen ketään muuta valtamerten syvimpään kohtaan Mariaanien hautaan, samaan pimeyteen, jonne Titanic-elokuvastaan tunnettu elokuvaohjaaja James Cameron  sukelsi viime keväänä. Isän sukellus tapahtui vuonna 1960. 30 vuotta aikaisemmin isoisä Auguste Piccard puolestaan suunnisti ylöspäin. Hän kapusi vetyilmapallolla yläilmakehään, kuinkas muuten kuin ensimmäisenä maailmassa.

Yön yli on jo päästy

Ensimmäisen maailmanennätyksen sveitsiläisen aurinkokoneen prototyypillä HB-SIA:lla sai kuitenkin tehdä André Borschberg. Tehtävä lankesi luonnostaan, sillä hän on paitsi lentokonetekniikkaa ymmärtävä koneinsinööri myös ammattilentäjä. Siksi hän oli ohjaimissa, kun kone kaksi vuotta sitten heinäkuussa teki ratkaisevan kokeen, jossa sen piti pystyä lentämään ensin kokonainen päivä ja sitten vielä yli yön. Tästä eivät muut aurinkokoneet ole suoriutuneet.

Lento meni putkeen. Kone pysytteli ilmassa yli 26 tuntia. Kun rankasti univelkainen Borschberg laskeutui takaisin maankamaralle, akuissa oli jäljellä virtaa 54 prosenttia koko kapasiteetista. Siipiä peittävät aurinkokennot olivat alkaneet jo kerätä aamuauringon valoa ja ladata akkuja. Kone olisi siis voinut hyvin jatkaa lentoaan, vain pilotin rajat tulivat vastaan.

– Tuntuu kuin olisin kadottanut lihakseni, leveästi hymyilevä Borschberg totesi kavutessaan ulos ohjaamosta lentoa seuranneessa dokumenttielokuvassa.

Ruumiin kolotukset on helppo kuvitella. Pilotille ei ole jätetty lainkaan tilaa liikutella itseään istuimella. Koneesta puuttuu myös tavallisista koneista tuttu automaattiohjaus, joka antaisi mahdollisuuden levähtää hetkeksi. Keholle urakka on sama kuin matkaisi turistiluokassa Helsingistä New Yorkiin ja takaisin ja vielä kerran New Yorkiin pysähtymättä, nukkumatta ja jaloittelematta käytävällä.

Lämpötila aurinkokoneen ohjaamossa vaihtelee –20 asteesta +20 asteeseen. Kun kone kohoaa korkeimmillaan 9 000 metriin, ulkona on hyytävät 40 astetta pakkasta. Akkujen sähköä ei kuitenkaan tuhlata pilotin pitämiseen lämpimänä, sillä niiden tehtävä on pyörittää moottoreita. Supereristys torjuu pahimman kylmyyden ohjaamon ulkopuolelle.

Skootterin vauhtia taivaalla

Aurinkokoneen taika ei ole kovaäänisessä vauhtihurjastelussa. Koneen neljä potkuria puskevat sitä eteenpäin keskimäärin 70 kilometrin tuntinopeudella. Lentokorkeuksissa tuuletkin puhaltavat usein kovempaa, ja vastatuulessa kone voi itse asiassa kulkea takaperin.

– Se on hyvin outoa. Olet menevinäsi eteenpäin, mutta gps näyttää koneen menevän taaksepäin, Borschberg kertoo lentokoneen kotihangaarissa Sveitsin Payernessa.

Hyvällä säällä kone surraa sulavasti, mutta ilmanpyörteissä hallinta vaatii paljon huomiota ja ponnistelua.

– Lentäjät haluavat aina lentää älyttömillä laitteilla, mutta tämä on hulluin kaikista. Ehkä Wrightin veljesten lentokone oli vielä älyttömämpi. Se oli ensimmäinen lentokone. Meidän koneemme on ensimmäinen, joka kulkee ilman polttoainetta päivällä ja yöllä, melkein jatkuvasti, Piccard sanoo.

Viime kesänä Borschberg ja Piccard kävivät koneellaan Marokossa asti. Nyt valtavaa lennokkia muistuttava kone lepää hallissaan sotilaslentokentän ja suuren maissipellon kupeessa. Ylipitkine siipineen kone tuo mieleen toisen taitavan liitelijän, albatrossin. Solar Impulse -hankkeen sisäpiiriläiset kutsuvatkin sitä lempinimellä Lintu.

Siipiväli jetiltä, paino pikkuautolta

Omavaraiselta aurinkokoneelta vaaditaan huippuunsa vietyä energiatehokkuutta ja keveyttä samalla kun sen pitää kestää rasitusta kuin tavallinen lentokone. Koneen siipiväli on yhtä pitkä kuin matkustajakoneella, mutta se painaa vain 1 600 kiloa eli saman verran kuin tavallinen henkilöauto. Kaikkein raskaimmat osat, akut, kattavat neljänneksen koko painosta. Niitä ilman ei pärjää, mutta niistä kuten kaikesta muustakin on nipistetty pois joka ainoa turha gramma.

Pitkät siivet tarvitaan paitsi lento-ominaisuuksien parantamiseksi myös sen vuoksi, että mukaan saadaan maksimimäärä aurinkokennoja. Niitä on siipien ja perävakaimen päällä lähes 12 000. Koneen neljä moottoria pyörivät keskimäärin kahdeksan hevosvoiman eli kuuden kilowatin teholla. Koko arsenaalilla on yhtä paljon voimia kuin skootterilla ja hieman vähemmän kuin Wrightin veljesten ensimmäisellä polttomoottorikoneella vuonna 1903.

Aurinkolentokone on myös tuotekehittelyhanke, johon yhteistyöyritysten kymmenet insinöörit kehittävät monenlaista ultrakevyttä, ultraohutta ja ultraeristävää mutta kuitenkin kestävää. Koneen rakenteissa ja päällysteissä käytetään aivan liian raskaiden metallien sijasta uusia teknomateriaaleja, kuten hiilikuitu-, polykarbonaatti- ja polyuretaanivalmisteita. Ne kaikki tuntuvat kokoonsa nähden hullunkurisen kevyiltä. 

Uusi ja isompi jo rakenteilla

Tuotekehittelyponnistukset kohdistuvat nyt uuteen, tekeillä olevaan koneeseen, jolla Piccard ja Borschberg aikovat lentää maailman ympäri. HB-SIB-konetta rakennetaan paraikaa Dübendorfissa Sveitsissä. Siitä tulee isompi kuin edeltäjästään. Kärkiväli kasvaa kahdeksan metriä, ja siiville mahtuu aurinkokennoja puolet enemmän. Pidentämisen mahdollistavat uudenlaiset hiilinanoputket, joilla pystytään vahvistamaan ja samalla keventämään siipien hiilikuiturakenteita.

Uuden koneen sähkömoottorit hyödyntävät sähkön aiempaa tehokkaammin. Insinöörit ovat myös parantaneet akkujen kapasiteettia 20–30 prosenttia. Skootterivauhdista ei kuitenkaan voi paljon nopeuttaa, sillä se vaatisi ihan uudenlaisia paukkuja. Nopeuden tuplaamiseksi energiaa pitäisi Borschbergin mukaan saada kahdeksan kertaa enemmän.

Paranneltu kone on vanhaa painavampi mutta kokoonsa nähden kevyempi. Ohjaamostakin tulee suurempi, jotta pilotti saisi mukavammat oltavat vuorokausia kestäville lento-osuuksille.

– Ohjaamoon tarvitaan uutta tekniikkaa, koska se olisi aivan liian painava, jos siinä käyttäisi nykyistä. Nyt meillä on turistiluokan paikka, uuteen saamme jos ei ensimmäisen niin ainakin hyvän bisnesluokan paikan, Borschberg muotoilee.

Ohjaamon kuoren ikkunoineen suunnittelevat Bayer MaterialSciencen insinöörit. Lentäjiä tulee suojaamaan hyiseltä ulkoilmalta ohut mutta huippueristävä polyuretaanivaahto. Toisesta äärikevyestä polyuretaanivaahdosta valmistuu lentäjien istuin. Vaahtomateriaalin tiheys on vaivaiset 25 kilogrammaa kuutiota kohti. Se on ilmaa verrattuna styroksiin, joka painaa 75 kiloa kuutiolta.  

Julistaa puhtaan tekniikan sanomaa

Materiaaliyhtiöt eivät ole varsinaisesti kehittämässä tulevaisuuden ilmailua. Pikemminkin aurinkolentokone on tilaisuus kokeilla ja kehitellä tekniikoita, joilla on käyttöä muual­la. Esimerkiksi ohjaamon huippueriste on hyvää vauhtia päätymässä uusien jääkaappien seiniin. Kevyillä komposiittimateriaaleilla voitaisiin puolestaan vähentää autojen polttoaineenkulutusta 40 prosentilla, arvioi Bayer MaterialSciencen toimitusjohtaja Patrick Thomas.

– Mikä säästää energiaa meidän lentokoneessamme, säästää sitä myös maan pinnalla, Borschberg sanoo.

Lentokoneen tärkein tehtävä onkin maan kamaralla: levittää puhtaan tekniikan sanomaa koko maailmaan. Lentäjäkumppanukset haluavat osoittaa, että ympäristöä ja ilmastoa voidaan säästää ilman että lopetetaan liikkuminen ja pysäytetään talouskasvu.

– Uudella tekniikalla voidaan samanaikaisesti vähentää ympäristön taakkaa ja lisätä yritysten voittoja, luoda työpaikkoja ja lisätä liikkuvuutta. Se on paljon hauskempaa, Piccard sanoo.

– Lentäminen tuottaa kolme prosenttia kasvihuonepäästöistä, 97 prosenttia syntyy maan pinnalla: autoista, rakennuksista, teollisuudesta, lampuista… Näissä kohdin meidän täytyy toimia. Siksi tavoitteemme ei ole vallankumous lentokuljetuksissa vaan ihmisten ajattelutavoissa.

Eivät Wrightin veljeksetkään arvanneet

Aurinkolennot matkustajineen eivät muutenkaan voi olla aivan lähitulevaisuutta. Aurinkovoimalla voitaisiin kyllä valmistaa polttoainetta, jota sitten kaadettaisiin lentokoneiden tankkeihin. Siipien päälle asetetuilla aurinkokennoilla ei kuitenkaan saa kerätyksi akkuihin niin paljon energiaa, että kone voisi ottaa lastikseen matkustajia paria kolmea enempää.

Toisaalta Wrightin veljeksetkään eivät 1900-luvun alussa varmaan osanneet ennakoida, miten heidän keksintönsä kuljettaisi 50 vuoden päästä satoja ihmisiä tuhansien kilometrien päähän.

Solar Impulsen nykyisen aurinkolentokoneen seuraajan on määrä valmistua ensi vuoden lopulla. Seuraava vuosi kuluu koelennoissa, ja maailmanympärilento alkaa suunnitelmien mukaan vuoden 2015 huhtikuussa. Taival kestää arviolta kolme kuukautta pysähdyksineen, hyvän sään odotuksineen ja lentopäivineen, joita kertynee parikymmentä.

Kone kiertää maapallon lännestä itään. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin itään kulkiessa yöt hieman lyhenevät, mikä minimoi ajan, jolloin auringonsäteilyä ei ole saatavilla. Tärkeämpi syy on kuitenkin myötätuuli. Pohjoisen pallonpuoliskon tuulet puhaltavat enimmäkseen lännestä. Öisin tuulensuunta tosin vaihtuu, ja kone joutuu hieman peruuttelemaan.

Lentäjät treenaavat mikronokosia

Kysyy fyysisiä ja henkisiä voimia lentää vuorokaudet läpeensä taivaan yksinäisyydessä, olkoonkin, että istuintilat ovat bisnesluokan tasoa. Matkan pisin etappi kestää viisi päivää ja yötä, kun kone ylittää Tyynenmeren Kiinasta tai Japanista Havaijille.

Uuteen koneeseen rakennetaan automaattiohjaus, jonka voi kytkeä päälle, kun pilotti lepää. Molemmilla lentäjillä on omat keinonsa pysyä skarppina pitkillä lennoilla. Borschberg käyttää meditaatiotekniikoita. Psykiatriasta aikanaan väitellyt Piccard puolestaan hyödyntää hypnoosia.

– Saan kehoni täysin rentoutuneeksi, melkein nukkumistilaan niin, että vain mieli pysyy hereillä, jotta voin hallita laitteita ja tiedän, mitä teen. Jos tulee ongelma, keho voi reagoida välittömästi, mutta koko kehon ei tarvitse olla jatkuvasti hereillä, Piccard kuvailee.

Lentäjät myös harjoittelevat unirytmin hallintaa. He käyttävät hyväkseen ihmisen luontaista vireystilan vaihtelua ja pyrkivät ajoittamaan nokosensa täsmälleen oikeaan aikaan, juuri unisyklin alkuun. Näin he voivat uinahtaa 20 minuutiksi ja herätä taas virkistyneenä ohjaimiin.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja. Hän vieraili HB-SIA-aurinkokoneen kotihangaarissa Sveitsin Payernessa syyskuun lopussa.

Koneen avainlukujaSiipien kärkiväli 63,40 mPituus 21,85 mKorkeus 6,40 mPaino 1 600 kgKeskinopeus 70 km/hLentokorkeus 8 500 m

z
Seuraa 
Viestejä2918
Liittynyt8.9.2011

Auringolla lentäisi ikuisesti

Paul M 05.04.2015 klo 11:12 Osa tietoliikenteestä voisi kulkea satelliittien sijaan aurinkovoimaisten lentimien kautta. Lentimille olisi sovitut liikenneväylät, jolloin ne eivät haittaisi muuta lentoliikennettä. Etuna olisivat mitättömät lähetintehot ja pienet antennit. Lisäksi ne voisivat tehdä tarkkaa maastokartoitusta. Tuollaisesta on haaveiltu eri muodoissaan jo ainakin parisen vuosikymmentä, mutta välillä ahkerastakin rahanpoltosta huolimatta, hommasta ei ole tullut mitään (kuuklaamalla "...
Lue kommentti

zz

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.