Magneettimyrsky voi hajottaa elektroniikan niin avaruudessa kuin Maan päällä.

Teksti: Mikko Puttonen

Magneettimyrsky voi hajottaa elektroniikan niin avaruudessa kuin Maan päällä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011.Sulavasti toimiva teknoyhteiskuntamme saattaa kompastua kellovikaan. Toimiakseen oikein monet tekniset laitteet ja järjestelmät vaativat täsmällistä ajan määritystä. Ilman kellon tahdistusta esimerkiksi useimpien matkapuhelinten käyttämä gsm-järjestelmä ei pelaa niin kuin pitäisi.Mistä gsm saa tarkan ajan? Atomikello on yksi keino, mutta hommaa hoitaa usein myös satelliittipaikannusjärjestelmä eli gps. Kun aikaa näyttää gps, kasvaa kuitenkin uhka avaruudesta. Ankaran avaruusmyrskyn takia paikannussatelliitteja saatetaan joutua sulkemaan, ja silloin gps-signaali jää puuttumaan. Tällaista uhkakuvaa on väläyttänyt johtaja Stephan Lechner Euroopan komission yhteisestä tutkimuskeskuksesta. Hänen mukaansa voi vain arvailla, kuinka kauan viestiliikenneverkot pysyvät pystyssä ilman gps-signaalia ja sen tarjoamaa ajastusta. Haavoittuvia saattavat olla myös muut täsmäajasta riippuvat toiminnot sähköverkoista rahamarkkinoihin. Hiukkaset uhkaavat satelliitteja

Suurimmat avaruusmyrskyt saavat alkunsa Auringon massapurkauksista. Tähtemme sinkoaa avaruuteen valtavan hiukkasryöpyn, joka kantaa mukanaan magneettikenttää. Kun pilvi saapuu Maan liepeille, alkaa tapahtua. – Myrsky ravistelee maapallon magneettikehää, kuvaa professori Hannu Koskinen Helsingin yliopistosta ja Ilmatieteen laitoksesta. Ravistelu tarkoittaa maapallon magneettikehän nopeita muutoksia, jotka kiihdyttävät hiukkasten nopeuksia entisestään. Suurienergiaiset hiukkaset lisääntyvät nopeasti juuri niillä alueilla, missä tietoliikenne- ja paikannussatelliitit liikkuvat, ja nämä hiukkaset pystyvät tunkeutumaan satelliittien kuoren läpi ja vahingoittamaan elektroniikkaa. Pahaa jälkeä on jo nähty. Vuonna 1997 amerikkalainen tietoliikennejätti AT&T menetti Telstar 401 -satelliittinsa ilmeisesti avaruusmyrskyn riepotuksessa. Samasta syystä arveltiin japanilaisten kadottaneen yhteyden Midori 2 -tekokuuhunsa vuonna 2003.

Sähköverkkoihin häiriövirtoja

Myös maanpäälliset laitteet saavat osansa ravistelusta. Magneettikentän muutokset aiheuttavat ylimääräisiä sähkövirtoja sinne, missä niitä ei haluta, kuten sähköverkkoihin ja puhelinkaapeleihin sekä öljy- ja kaasuputkiin. Myös pitkät ratakiskot voivat vetää puoleensa häiriöitä.– Kun Pohjois-Venäjällä oli uusittu rautatien signaalijärjestelmä, siitä tuli vallan mainio avaruussäähälytin, Koskinen kertoo. – Heti, kun tuli nopeita ionosfäärivirtoja, systeemiin tuli häiriöitä ja liikennevalot rupesivat käyttäytymään huonosti.Kanadassa vuonna 1989 avaruusmyrsky indusoi sähköverkkoon häiriövirtoja, jotka rikkoivat muuntajia. Melkein koko Quebecin osavaltiolta menivat sähköt useiksi tunneiksi. Ruotsin Malmöstä katkesivat puolestaan sähköt vuoden 2003 avaruusmyrskyssä.

Pienenevä elektroniikka herkistää

Avaruusmyrskyjen uhkaa maalailtaessa on puhuttu jopa ”maailmanlaajuisesta Katrinasta”. Ainakin toistaiseksi on liioiteltua verrata taivaallisia myräköitä New Orleansin tuhonneeseen hirmumyrskyyn. Olemme kuitenkin aina vain riippuvaisempia elektroniikasta ja viestintätekniikasta, ja juuri näihin akilleenkantapäihimme avaruusmyrskyt iskevät. Elektroniikka myös kutistuu jatkuvasti ja muuttuu sen takia haavoittuvammaksi. – Mitä pienemmäksi laite tehdään, sitä pahempaa vahinkoa suurienergiaisten hiukkasten ryöpyt voivat aiheuttaa, Koskinen sanoo. Suomalaisia avaruussää ei ole tähän mennessä juuri haitannut. Elämme kuitenkin taas aktiivisen Auringon aikaa, ja se voi tuoda rajuja avaruusilmoja. Aktiivisuushuippua odotetaan vuodeksi 2013. Toivottavasti luvassa ei ole sen pahempaa kuin näyttäviä revontulia taivaalle.

Voisiko Suomen alta nousta laavaa?

Teksti: Petri Riikonen

Suomi sijaitsee geologisesti rauhallisella alueella Euraasian laatan keskellä. Siksi meillä on vain lieviä maanjäristyksiä, ja tulivuoria täällä ei ole ollut ihmiskunnan aikana lainkaan. Kallioissamme näkyy kyllä tulivuorten jälkiä, mutta ne syntyivät lähes kaksi miljardia vuotta sitten, kun maankuoren laatat olivat erilaisina paloina ja sauma-aluetta oli täälläkin.Myös laattojen keskellä on kuitenkin aktiivisia alueita: kuumia pisteitä. Valtaosa on tuottanut tulivuorisaaria meriin, mutta kuuma piste voi olla mantereisenkin laatan alla. Tunnetuin esimerkki on Pohjois-Amerikan Yellowstone.Suomenkin kallioperässä on pieniä pur­kausten merkkejä myös sellaiselta ajalta, jolloin paikka oli jo kaukana laattojen saumakohdista: satojen miljoonien vuosien takaisia kimberliittipiippuja. Ne nostivat muun muassa timantteja yli 150 kilometrin syvyydestä.

Voisiko kuuma piste muodostua Suomen alle nykyaikana?

Se on periaatteessa mahdollista, vastaa geokemisti Arto Luttinen Helsingin yliopistosta. Kuumien pisteiden harvinaisuuden perusteella se on kuitenkin hyvin epätodennäköistä.Vallitsevan käsityksen mukaan kuuma piste syntyy, kun hyvin syvältä kohoava kuuma virtaus törmää maankuoren laatan alle ja synnyttää kivisulia. Ne alkavat purkautua maan pinnalle laavana ja tuhkana. Ihmiset eivät koskaan ole kokeneet uuden kuuman pisteen syntyä, ja siksi sellaisen ennusmerkit ja etenemisnopeus tunnetaan huonosti.Prosessia tutkitaan runsaasti miljoonia vuosia vanhoista kerrostumista, mutta Luttinen ei usko, että sitä opitaan ennustamaan kovin äkkiä.

Suomen muinaisista tulivuorista: Elämme tulivuorten juurissa, Tiede 6/2009 tai tiede.fi/arkistoKimberliittipiipuista: Timantteja Suomesta, Tiede 2/2006 tai tiede.fi/arkisto

Mitä jos supertulivuori purkautuu?

Teksti: Petri Riikonen

 Suomessa saakka kannattaa uhrata ajatus geologiselle aikapommille, joka tikittää Yhdysvaltain Yellowstonen alla. Maankuoren alainen kuuma piste on parina viime vuosimiljoonana kolmesti yltynyt mammuttiluokan purkauksiin, viimeksi noin 640 000 vuotta sitten. Ne ovat olleet valtavia räjähdyssarjoja, sillä paikallinen magma on tyyppiä, joka räjähtää kaasujensa paineesta. Suurin purkaus synnytti sadan kilometrin levyisen kraatterin ja sylki ilmaan lähes 2 500 kuutiokilometriä tuhkaa.Jos vastaavaa sattuisi nykyisin, tuhkaan hukkuisi puolet Yhdysvalloista. Rikkihiukkasia tulvisi korkealle koko pohjoisen pallonpuoliskon ilmakehään, ja ne häiritsisivät ilmastoa pahasti myös meillä. On hyvin pieni mahdollisuus, että näin kävisi lähivuosituhansina, rauhoittaa Yhdysvaltain geologinen tutkimuskeskus USGS.Lievemmin mutta vielä globaalimmin ilmastoa voisivat sekoittaa Kaakkois-Aasian saarten isot tulivuoret, koska tropiikista ilma virtaa sekä etelään että pohjoiseen. Parinasatana viime vuotena voimakkaimmin on hönkäissyt Indonesian Tambora vuonna 1815. Purkaus oli kuitenkin yli viisi kertaa heikompi kuin Yellowstonen heikoin.

Yellowstonen tulivuoritoiminnasta lisää:http://volcanoes.usgs.gov/yvo/

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.