Aurinkomyrsky on vaarallisempi kuin ukonilma. Se voi pimentää maapallon päiviksi – ja ajaa lamaan vuosiksi. Siksi avaruussäätä kannattaa ennustaa.

– Nyt siirrymme avaruussäähän, sanoo meteorologi säätiedotuksen lopussa. –Aurinkomyrskyn takia on odotettavissa häiriöitä navigaattoreissa.

Muutaman vuoden kuluttua säätiedotus voi olla tällainen. Avaruussääpalvelu on tulossa.

Vuonna 1859 aurinkomyrsky lamautti lennätinverkon pariksi päiväksi. Jos samanlainen myrsky toistuisi nyt, seuraukset olisivat vakavuudessaan aivan toista luokkaa.

Sähkömagneettinen myrsky nousee, kun Aurinko lähettää suuren määrän sähköisiä hiukkasia avaruuteen. Osuessaan Maan ilmakehään hiukkaset synnyttävät voimakkaita magneettikenttiä. Muuttuvat magneettikentät taas synnyttävät johteissa sähkövirtoja, kuten koulufysiikasta tiedämme.

Voimakas magneettimyrsky aiheuttaa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa liian suuria virtoja, jolloin sähkökatkokset pimentävät maailman. Kännykät ja navigaattorit lakkaavat toimimasta. Satelliitit ja tietokoneet sekoavat.

Supermyrskystä superlama

Yhdysvaltain tiedeakatemioiden asiantuntijaryhmä arvioi kaksi vuotta sitten, että superaurinkomyrsky aiheuttaisi ensimmäisenä vuonna yhden tai kahden biljoonan dollarin vahingot. Kyllä, suuruusluokka on siis biljoonia eli tuhansia miljardeja dollareita eurooppalaisissa yksiköissä. Maailmantaloudessa supermyrsky aiheuttaisi superlaman, josta toipuminen kestäisi 4–10 vuotta.

Tuntuvia vahinkoja tuottaa jo pelkästään sellainen suuri aurinkomyrsky, jollainen riehui 1921. Sellaisen toistuminen pimentäisi tiedeakatemioiden arvion mukaan puolet Pohjois-Amerikasta, ja muu maailma on yhtä haavoittuva.

Asiantuntijat hyödyntävät arvioissaan kokemuksia viime vuosikymmenten pienemmistä myrskyistä. Lähihistorian magneettimyrskyistä kuuluisin iski 1989 Kanadan Quebeciin. Kuusi miljoonaa ihmistä sai viettää pakkasyön ilman sähköä. Liikennevalot lakkasivat toimimasta, ja ihmisiä jäi jumiin hisseihin. 

Täydellinen sattumien summa

Vuoden 1859 myrsky oli poikkeuksellinen. Säätieteilijöiden kielellä se oli niin sanottu perfect storm eli täydellinen myrsky.

– Monen tekijän on yhdistyttävä juuri oikealla tavalla, jotta vastaava myrsky toistuisi, sanoo avaruussäätä tutkiva Juha-Pekka Luntama, joka on viime vuoden syyskuusta alkaen vetänyt Euroopan avaruusjärjestön Esan avaruussäähanketta.Hankkeella, joka on nimeltään Space situational awareness eli SSA, parannetaan avaruussääpalvelua.

Luntama kertoo, että 1859 Auringossa oli paljon pilkkuja, joiden magneettikentät yhtyivät. Tällöin Auringon kaasukehästä eli koronasta purkautui avaruuteen pilvi kuumaa, yli miljoona-asteista, voimakkaasti magnetoitunutta plasmaa eli ionisoitunutta kaasua. Auringon ja Maan magneettikentät olivat vastakkaissuuntaiset, ja sähköiset hiukkaset pääsivät lähes esteettä maapallon magnetosfäärin sisään.Tässä myrskyssä purkaushetki, purkauksen nopeus ja maapallon asema kiertoradalla olivat juuri oikeat niin, että hiukkasryöppy osui Maahan.

Superpurkaukseen tarvitaan siis poikkeuksellinen olojen yhdistelmä, mutta  mahdoton se ei missään tapauksessa ole.

– Itse asiassa vuoden 1859 ja vuoden 1921 myrskyjen aikaan auringonpilkkujen jaksot eivät olleet erityisen voimakkaita, joten supermyrsky on mahdollinen myös pilkkuluvultaan pienemmän jakson aikana, Luntama sanoo.

Varoitus tarvitaan ajoissa

Avaruussäätieteilijöiden työtä helpottaa, että nykyisillä laitteilla kyetään havaitsemaan mahdollista supermyrskyä edeltävät muutokset Auringossa.

– Jos meillä on Lagrangen pisteessä sopivilla instrumenteilla varustettu satelliitti, voimme havaita massapurkauksen, laskea sen suunnan ja nopeuden sekä ennustaa sen osumishetken Maan magnetosfääriin, Luntama kertoo.

Niin sanotuissa Lagrangen pisteissä taivaankappaleiden vetovoimat kumoavat toisensa, jolloin pienimassainen satelliitti pysyy hyvin paikoillaan. Maalla ja Auringolla tällaisia pisteitä on kaikkiaan viisi. Piste L1, joka sijaitsee noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta, on Aurinkoa tarkkeilevan Soho-satelliitin tukikohta.Erityisen hyvä on, jos instrumentteja on kahdessa Lagrangen pisteessä: silloin on mahdollista muodostaa stereoskooppinen kuva.

Kun myrskyvaroitus saadaan ajoissa, vahinkoja voidaan ainakin rajoittaa ellei täysin välttää. Satelliitteja, muuntajia ja muita laitteita kytketään pois päältä hiukkasmyrskyn ajaksi. Lentoja perutaan.

Avaruussääpalvelua, kuten perinteistäkin sääpalvelua, tarvitaan yhä enemmän myös kohtalaisen hyvän aurinkosään aikana. Käytämme satelliittien toiminnasta riippuvia laitteita joka päivä, joten pienetkin häiriöt yläilmoissa kannattaa ennakoida.

Myös säteilytietoja tarvitsevat monet, kuten korkealla lentävien lentokoneiden matkustajat ja vielä enemmän avaruusturistit, jotka kohta tekevät koukkauksia avaruuteen. Astro-, kosmo-, taiko- ja muut nautit, jotka tulevaisuudessa liikkuvat avaruudessa suurin joukoin, tarvitsevat säätietoja päättääkseen, milloin on turvallista lähteä avaruuskävelylle.

Avaruussään ennustamisessa on huomattavasti edistytty viime vuosina.

– Meillä on nyt käytössämme enemmän ja parempia instrumentteja kuin koskaan ennen, Luntama vakuuttaa. Kehitystyötä on tukenut itse Aurinko, joka on ollut pitkään yllättävän hiljainen. Tutkijat ovat saaneet rauhassa tarkkailla kotitähden käyttäytymistä. Pitkäaikaisia aurinkosään ennusteita ei kyetä tekemään, mutta epämiellyttävistä muutoksista on mahdollista varoittaa ajoissa – mikäli Maassa on toimiva avaruussääpalvelu ja avaruudessa tarpeeksi havainnointikapasiteettia.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti