Aurinkomyrsky on vaarallisempi kuin ukonilma. Se voi pimentää maapallon päiviksi – ja ajaa lamaan vuosiksi. Siksi avaruussäätä kannattaa ennustaa.

– Nyt siirrymme avaruussäähän, sanoo meteorologi säätiedotuksen lopussa. –Aurinkomyrskyn takia on odotettavissa häiriöitä navigaattoreissa.

Muutaman vuoden kuluttua säätiedotus voi olla tällainen. Avaruussääpalvelu on tulossa.

Vuonna 1859 aurinkomyrsky lamautti lennätinverkon pariksi päiväksi. Jos samanlainen myrsky toistuisi nyt, seuraukset olisivat vakavuudessaan aivan toista luokkaa.

Sähkömagneettinen myrsky nousee, kun Aurinko lähettää suuren määrän sähköisiä hiukkasia avaruuteen. Osuessaan Maan ilmakehään hiukkaset synnyttävät voimakkaita magneettikenttiä. Muuttuvat magneettikentät taas synnyttävät johteissa sähkövirtoja, kuten koulufysiikasta tiedämme.

Voimakas magneettimyrsky aiheuttaa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa liian suuria virtoja, jolloin sähkökatkokset pimentävät maailman. Kännykät ja navigaattorit lakkaavat toimimasta. Satelliitit ja tietokoneet sekoavat.

Supermyrskystä superlama

Yhdysvaltain tiedeakatemioiden asiantuntijaryhmä arvioi kaksi vuotta sitten, että superaurinkomyrsky aiheuttaisi ensimmäisenä vuonna yhden tai kahden biljoonan dollarin vahingot. Kyllä, suuruusluokka on siis biljoonia eli tuhansia miljardeja dollareita eurooppalaisissa yksiköissä. Maailmantaloudessa supermyrsky aiheuttaisi superlaman, josta toipuminen kestäisi 4–10 vuotta.

Tuntuvia vahinkoja tuottaa jo pelkästään sellainen suuri aurinkomyrsky, jollainen riehui 1921. Sellaisen toistuminen pimentäisi tiedeakatemioiden arvion mukaan puolet Pohjois-Amerikasta, ja muu maailma on yhtä haavoittuva.

Asiantuntijat hyödyntävät arvioissaan kokemuksia viime vuosikymmenten pienemmistä myrskyistä. Lähihistorian magneettimyrskyistä kuuluisin iski 1989 Kanadan Quebeciin. Kuusi miljoonaa ihmistä sai viettää pakkasyön ilman sähköä. Liikennevalot lakkasivat toimimasta, ja ihmisiä jäi jumiin hisseihin. 

Täydellinen sattumien summa

Vuoden 1859 myrsky oli poikkeuksellinen. Säätieteilijöiden kielellä se oli niin sanottu perfect storm eli täydellinen myrsky.

– Monen tekijän on yhdistyttävä juuri oikealla tavalla, jotta vastaava myrsky toistuisi, sanoo avaruussäätä tutkiva Juha-Pekka Luntama, joka on viime vuoden syyskuusta alkaen vetänyt Euroopan avaruusjärjestön Esan avaruussäähanketta.Hankkeella, joka on nimeltään Space situational awareness eli SSA, parannetaan avaruussääpalvelua.

Luntama kertoo, että 1859 Auringossa oli paljon pilkkuja, joiden magneettikentät yhtyivät. Tällöin Auringon kaasukehästä eli koronasta purkautui avaruuteen pilvi kuumaa, yli miljoona-asteista, voimakkaasti magnetoitunutta plasmaa eli ionisoitunutta kaasua. Auringon ja Maan magneettikentät olivat vastakkaissuuntaiset, ja sähköiset hiukkaset pääsivät lähes esteettä maapallon magnetosfäärin sisään.Tässä myrskyssä purkaushetki, purkauksen nopeus ja maapallon asema kiertoradalla olivat juuri oikeat niin, että hiukkasryöppy osui Maahan.

Superpurkaukseen tarvitaan siis poikkeuksellinen olojen yhdistelmä, mutta  mahdoton se ei missään tapauksessa ole.

– Itse asiassa vuoden 1859 ja vuoden 1921 myrskyjen aikaan auringonpilkkujen jaksot eivät olleet erityisen voimakkaita, joten supermyrsky on mahdollinen myös pilkkuluvultaan pienemmän jakson aikana, Luntama sanoo.

Varoitus tarvitaan ajoissa

Avaruussäätieteilijöiden työtä helpottaa, että nykyisillä laitteilla kyetään havaitsemaan mahdollista supermyrskyä edeltävät muutokset Auringossa.

– Jos meillä on Lagrangen pisteessä sopivilla instrumenteilla varustettu satelliitti, voimme havaita massapurkauksen, laskea sen suunnan ja nopeuden sekä ennustaa sen osumishetken Maan magnetosfääriin, Luntama kertoo.

Niin sanotuissa Lagrangen pisteissä taivaankappaleiden vetovoimat kumoavat toisensa, jolloin pienimassainen satelliitti pysyy hyvin paikoillaan. Maalla ja Auringolla tällaisia pisteitä on kaikkiaan viisi. Piste L1, joka sijaitsee noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta, on Aurinkoa tarkkeilevan Soho-satelliitin tukikohta.Erityisen hyvä on, jos instrumentteja on kahdessa Lagrangen pisteessä: silloin on mahdollista muodostaa stereoskooppinen kuva.

Kun myrskyvaroitus saadaan ajoissa, vahinkoja voidaan ainakin rajoittaa ellei täysin välttää. Satelliitteja, muuntajia ja muita laitteita kytketään pois päältä hiukkasmyrskyn ajaksi. Lentoja perutaan.

Avaruussääpalvelua, kuten perinteistäkin sääpalvelua, tarvitaan yhä enemmän myös kohtalaisen hyvän aurinkosään aikana. Käytämme satelliittien toiminnasta riippuvia laitteita joka päivä, joten pienetkin häiriöt yläilmoissa kannattaa ennakoida.

Myös säteilytietoja tarvitsevat monet, kuten korkealla lentävien lentokoneiden matkustajat ja vielä enemmän avaruusturistit, jotka kohta tekevät koukkauksia avaruuteen. Astro-, kosmo-, taiko- ja muut nautit, jotka tulevaisuudessa liikkuvat avaruudessa suurin joukoin, tarvitsevat säätietoja päättääkseen, milloin on turvallista lähteä avaruuskävelylle.

Avaruussään ennustamisessa on huomattavasti edistytty viime vuosina.

– Meillä on nyt käytössämme enemmän ja parempia instrumentteja kuin koskaan ennen, Luntama vakuuttaa. Kehitystyötä on tukenut itse Aurinko, joka on ollut pitkään yllättävän hiljainen. Tutkijat ovat saaneet rauhassa tarkkailla kotitähden käyttäytymistä. Pitkäaikaisia aurinkosään ennusteita ei kyetä tekemään, mutta epämiellyttävistä muutoksista on mahdollista varoittaa ajoissa – mikäli Maassa on toimiva avaruussääpalvelu ja avaruudessa tarpeeksi havainnointikapasiteettia.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012