Näin luultavasti teemme, mutta emme Maan tarpeiden takia. Kun avaruuteen rakennetaan hotelleja, raaka-aineita ei ole varaa rahdata kaukaa. Aurinkokunnasta voisimme saada asumuksiin myös ilman ja veden. Maalaisille lähetetään polttoainetta, katalyyttejä ja koruja.


Kun avaruuteen rakennetaan hotelleja, raaka-aineita ei ole varaa
rahdata kaukaa. Aurinkokunnasta voisimme saada asumuksiin myös
ilman ja veden. Maalaisille lähetetään polttoainetta, katalyyttejä ja koruja.




- Maailmassa on paljon pessimismiä, joka on suurimmaksi osaksi katteetonta, varoittaa Mark Sonter.

Pessimismi on vaarallista, sillä se saattaa osoittautua itseään toteuttavaksi.

Ollaan siis vaihteeksi optimisteja.

- Ihmiskunnan valoisaa tulevaisuutta on se, että emme elä vain tällä planeetalla vaan myös Kuun ja Marsin kaupungeissa. Tai keinotekoisissa avaruussiirtokunnissa ja asteroideilla. Tämä tasapainottaa näkymää, jossa vastassamme ovat hupenevat luonnonvarat ja muutenkin rajalliset mahdollisuudet.

Sonter on australialainen fyysikko ja itsenäinen kaivos- ja energiateollisuuden säteilyturvakonsultti. Hän kirjoitti 1990-luvulla opinnäytteen Maan lähelle tulevien asteroidien hyötykäytöstä ja edistää nykyisin kaupallista avaruustoimintaa Asteroid Enterprises -yhtiön välityksellä.

Kun toimitaan avaruudessa, käytetään avaruuden raaka-aineita. Muun aurinkokunnan resursseja hyödynnetään siis ensin Maan ulkopuolella. Platina, kulta ja Kuun helium voivat olla poikkeuksia.


Turismista se alkaa

- Avaruuden louhiminen tekee lopulta mahdolliseksi ihmiskunnan laajenemisen aurinkokuntaan. Mikä seikkailu!, Mark Sonter huokaa.

Iranilais-yhdysvaltalainen Anousheh Ansari maksoi hiljattain avaruusmatkastaan 20 miljoonaa dollaria, mutta hinnat halpenevat nopeasti, jos avaruushotelleja aletaan rakentaa. Tällaisia suunnitelmia on muun muassa yhdysvaltalaismiljonääri Robert Bigelowilla, joka hankki omaisuutensa hotelliketjulla ja omistaa nyt asuttavien avaruusmoduulien tekniikkaa kehittävän yhtiön.

Kun matkailu vilkastuu, avaruudessa tarvitaan sellaiset määrät raaka-aineita, ettei niiden kuskaaminen maapallolta ole taloudellista. Sama pätee toiseen suuntaan: raaka-aineiden kuljettaminen avaruudesta maapallolle ei ole näillä näkymin järkevää.

Meitä ei siis ensi kädessä aja avaruuden aarteiden perään se, että Maahan saisi lisää luonnonvaroja.

- Avaruudesta louhittavien raaka-aineiden on tuotettava voittoa kaivosyhtiöille. Sitä saadaan myymällä ne avaruudessa, avaruustoimintaan käytettäväksi, Sonter toteaa realistisesti.




Asteroidi tyhjäksi


Asteroidin raaka-aineet voisivat päätyä avaruusturismin käyttöön esimerkiksi näin:

- Maan lähellä kiertävään asteroidiin lähetetään kevytrakenteinen "tehdas", jonka mukana matkustavat kaivostyöläisinä toimivat robotit. Niille ei tarvitse lähettää ruokaa tai varusteita Maasta.

- Louhinta- ja rikastuslaitteet toimivat samoin kuin Maan kaivosten koneet mutta ottavat energiansa Auringosta.*

- Louhittu malmi kerätään talteen suurella "haavilla", josta se kipataan rikastamoon. Muuten se pakenisi asteroidin heikosta vetovoimasta.

- Tuotos kuljetetaan aurinkoenergialla käyvillä aluksilla avaruushotellin rakennustyömaalle, ajoajoaineen jalostamoon tai avaruusalustehtaaseen.

- Kun asteroidi on tyhjennetty, laitteet siirretään seuraavan kiven katveeseen.
Homma hoituisi siis periaatteessa nykytekniikalla, vaikka pieniin ja nopeasti pyöriviin asteroideihin on vaikea telakoitua.





Rikkauksia määrättömästi

Mitä muualta aurinkokunnasta sitten louhittaisiin?

- Todennäköisesti aivan ensimmäiseksi purkitettaisiin vettä, Sonter arvelee. Hajottamalla asteroideista tai Kuusta saatavaa vettä vedyksi ja hapeksi tuotettaisiin ajoainetta raketteihin ja hengitettävää avaruuden työläisille ja vieraille.

Myöhemmin asteroideista louhittaisiin Mark Sonterin mukaan muun muassa nikkeliä ja rautaa. Planeettatutkija John Lewisin kirja Mining The Sky kertoo, että halkaisijaltaan kilometrin kokoinen asteroidi voi sisältää esimerkiksi 30 miljoonaa tonnia nikkeliä, 1,5 miljoonaa tonnia kobolttia ja 7 500 tonnia platinaa.

Asteroidien rikkaudet on vain paikannettava, louhittava ja prosessoitava. Avaruuden tuotantolaitos maksaisi miljardeja, mutta se toimisi ilmaiseksi aurinkovoimalla ja robotit tekisivät työn.

- Jos alamme rakentaa infrastruktuuria Maata kiertävälle radalle käyttäen asteroideista saatavia raaka-aineita, opimme vähitellen tarvittavan tekniikan, Sonter sanoo.

Hän huomauttaa, että samalla opimme muuttamaan meitä uhkaavien asteroidien ratoja ja ehkä myös asuttamaan asteroidien sisikuntaa, kuten ennustettiin jo vuosikymmenet sitten. Kenties meistä tulee jopa niin käteviä, että ohjaamme uhkaavalla radalla lähestyvän asteroidin avaruuden tuotantolaitokseen ja käytämme sen rikkaudet hyväksemme!


Heliumia uuteen reaktoriin

- Kuusta ja asteroideista louhittavat raaka-aineet käytettäisiin pääasiassa avaruudessa. Tästä on kaksi mahdollista poikkeusta: platinaryhmään kuuluvat metallit, joita saadaan nikkelin ja raudan tuotannon sivutuotteena, sekä Kuusta saatava helium-3, Sonter jatkaa.

Platinaa, rodiumia ja palladiumia tarvittaisiin erityisesti polttokennojen katalyyteiksi, mutta varmasti platinaa käytettäisiin muiden avaruuden jalometallien tapaan myös koruihin.

Helium-3 puolestaan ratkaisisi Maan energiapulan. Sitä käytettäisiin nimittäin fuusioreaktoreiden polttoaineena. Nyt kehitteillä olevat reaktorit käyvät tritiumilla, merivedestä saatavalla vedyn isotoopilla. Helium-3 olisi tritiumia tehokkaampaa eikä tuottaisi senkään vertaa radioaktiivisia sivutuotteita.

Valitettavasti Maassa ei juuri ole helium-3:a. Kuun helium on peräisin Kuuta pommittavasta aurinkotuulesta, ja heliumvarat on jo melko hyvin kartoitettukin. Heliumia on enemmän kuin Maassa mutta ei silti paljoa. Yksi tonni heliumia syntyisi, kun käsitellään kaksisataa miljoonaa tonnia kuuainesta.

Myös John Lewis puhuu kirjassaan heliumista: sitä ja vetyä voisi "imeä" suoraan kaasumaisen planeetan kyljestä, esimerkiksi Uranuksen.

Toistaiseksi ei osata rakentaa helium-3:lla toimivaa fuusioreaktoria, mutta pulma voi hyvinkin ratketa siihen mennessä, kun heliumimurit saadaan surraamaan.


















MISTÄ MITÄ
Kuu

jättiläisplaneetat
asteroidit


Kaivos ei näy kauas

Ryöväämmekö koko aurinkokunnan? Emme ainakaan nopeasti, sillä yhdestä yli kilometrisestä asteroidista riittäisi antimia sadoiksi vuosiksi, ja tällaisia asteroideja arvioidaan olevan pari miljoonaa kappaletta.

Entä, millaisia jälkiä louhoksemme jättäisivät Kuuhun tai Marsiin? Mark Sonter kehottaa katsomaan internetistä satelliittikuvia (Google Earth). - On hyvin vaikeaa löytää niistä maapallon kaivoksia, ellei tiedä etukäteen, mistä etsiä. Alueet, joihin kaivostoiminta vaikuttaa, ovat paljon pienempiä kuin kaupunkilaiset yleensä kuvittelevat.

- Esimerkiksi nikkeli ruostumatonta terästä olevassa haarukassasi voi olla peräisin Kanadassa sijaitsevasta maanalaisesta Sudburyn kaivoksesta - paikasta, johon törmäsi kaksi miljardia vuotta sitten metalleja tihkuva asteroidi.


Lisätietoa Maan lähelle tulevista asteroideista: http://neo.jpl.nasa.gov/neo/resource.html
Lisää Kuun ja asteroidien hyödyntämisestä: www.permanent.com/index.htm



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.