Näin luultavasti teemme, mutta emme Maan tarpeiden takia. Kun avaruuteen rakennetaan hotelleja, raaka-aineita ei ole varaa rahdata kaukaa. Aurinkokunnasta voisimme saada asumuksiin myös ilman ja veden. Maalaisille lähetetään polttoainetta, katalyyttejä ja koruja.


Kun avaruuteen rakennetaan hotelleja, raaka-aineita ei ole varaa
rahdata kaukaa. Aurinkokunnasta voisimme saada asumuksiin myös
ilman ja veden. Maalaisille lähetetään polttoainetta, katalyyttejä ja koruja.




- Maailmassa on paljon pessimismiä, joka on suurimmaksi osaksi katteetonta, varoittaa Mark Sonter.

Pessimismi on vaarallista, sillä se saattaa osoittautua itseään toteuttavaksi.

Ollaan siis vaihteeksi optimisteja.

- Ihmiskunnan valoisaa tulevaisuutta on se, että emme elä vain tällä planeetalla vaan myös Kuun ja Marsin kaupungeissa. Tai keinotekoisissa avaruussiirtokunnissa ja asteroideilla. Tämä tasapainottaa näkymää, jossa vastassamme ovat hupenevat luonnonvarat ja muutenkin rajalliset mahdollisuudet.

Sonter on australialainen fyysikko ja itsenäinen kaivos- ja energiateollisuuden säteilyturvakonsultti. Hän kirjoitti 1990-luvulla opinnäytteen Maan lähelle tulevien asteroidien hyötykäytöstä ja edistää nykyisin kaupallista avaruustoimintaa Asteroid Enterprises -yhtiön välityksellä.

Kun toimitaan avaruudessa, käytetään avaruuden raaka-aineita. Muun aurinkokunnan resursseja hyödynnetään siis ensin Maan ulkopuolella. Platina, kulta ja Kuun helium voivat olla poikkeuksia.


Turismista se alkaa

- Avaruuden louhiminen tekee lopulta mahdolliseksi ihmiskunnan laajenemisen aurinkokuntaan. Mikä seikkailu!, Mark Sonter huokaa.

Iranilais-yhdysvaltalainen Anousheh Ansari maksoi hiljattain avaruusmatkastaan 20 miljoonaa dollaria, mutta hinnat halpenevat nopeasti, jos avaruushotelleja aletaan rakentaa. Tällaisia suunnitelmia on muun muassa yhdysvaltalaismiljonääri Robert Bigelowilla, joka hankki omaisuutensa hotelliketjulla ja omistaa nyt asuttavien avaruusmoduulien tekniikkaa kehittävän yhtiön.

Kun matkailu vilkastuu, avaruudessa tarvitaan sellaiset määrät raaka-aineita, ettei niiden kuskaaminen maapallolta ole taloudellista. Sama pätee toiseen suuntaan: raaka-aineiden kuljettaminen avaruudesta maapallolle ei ole näillä näkymin järkevää.

Meitä ei siis ensi kädessä aja avaruuden aarteiden perään se, että Maahan saisi lisää luonnonvaroja.

- Avaruudesta louhittavien raaka-aineiden on tuotettava voittoa kaivosyhtiöille. Sitä saadaan myymällä ne avaruudessa, avaruustoimintaan käytettäväksi, Sonter toteaa realistisesti.




Asteroidi tyhjäksi


Asteroidin raaka-aineet voisivat päätyä avaruusturismin käyttöön esimerkiksi näin:

- Maan lähellä kiertävään asteroidiin lähetetään kevytrakenteinen "tehdas", jonka mukana matkustavat kaivostyöläisinä toimivat robotit. Niille ei tarvitse lähettää ruokaa tai varusteita Maasta.

- Louhinta- ja rikastuslaitteet toimivat samoin kuin Maan kaivosten koneet mutta ottavat energiansa Auringosta.*

- Louhittu malmi kerätään talteen suurella "haavilla", josta se kipataan rikastamoon. Muuten se pakenisi asteroidin heikosta vetovoimasta.

- Tuotos kuljetetaan aurinkoenergialla käyvillä aluksilla avaruushotellin rakennustyömaalle, ajoajoaineen jalostamoon tai avaruusalustehtaaseen.

- Kun asteroidi on tyhjennetty, laitteet siirretään seuraavan kiven katveeseen.
Homma hoituisi siis periaatteessa nykytekniikalla, vaikka pieniin ja nopeasti pyöriviin asteroideihin on vaikea telakoitua.





Rikkauksia määrättömästi

Mitä muualta aurinkokunnasta sitten louhittaisiin?

- Todennäköisesti aivan ensimmäiseksi purkitettaisiin vettä, Sonter arvelee. Hajottamalla asteroideista tai Kuusta saatavaa vettä vedyksi ja hapeksi tuotettaisiin ajoainetta raketteihin ja hengitettävää avaruuden työläisille ja vieraille.

Myöhemmin asteroideista louhittaisiin Mark Sonterin mukaan muun muassa nikkeliä ja rautaa. Planeettatutkija John Lewisin kirja Mining The Sky kertoo, että halkaisijaltaan kilometrin kokoinen asteroidi voi sisältää esimerkiksi 30 miljoonaa tonnia nikkeliä, 1,5 miljoonaa tonnia kobolttia ja 7 500 tonnia platinaa.

Asteroidien rikkaudet on vain paikannettava, louhittava ja prosessoitava. Avaruuden tuotantolaitos maksaisi miljardeja, mutta se toimisi ilmaiseksi aurinkovoimalla ja robotit tekisivät työn.

- Jos alamme rakentaa infrastruktuuria Maata kiertävälle radalle käyttäen asteroideista saatavia raaka-aineita, opimme vähitellen tarvittavan tekniikan, Sonter sanoo.

Hän huomauttaa, että samalla opimme muuttamaan meitä uhkaavien asteroidien ratoja ja ehkä myös asuttamaan asteroidien sisikuntaa, kuten ennustettiin jo vuosikymmenet sitten. Kenties meistä tulee jopa niin käteviä, että ohjaamme uhkaavalla radalla lähestyvän asteroidin avaruuden tuotantolaitokseen ja käytämme sen rikkaudet hyväksemme!


Heliumia uuteen reaktoriin

- Kuusta ja asteroideista louhittavat raaka-aineet käytettäisiin pääasiassa avaruudessa. Tästä on kaksi mahdollista poikkeusta: platinaryhmään kuuluvat metallit, joita saadaan nikkelin ja raudan tuotannon sivutuotteena, sekä Kuusta saatava helium-3, Sonter jatkaa.

Platinaa, rodiumia ja palladiumia tarvittaisiin erityisesti polttokennojen katalyyteiksi, mutta varmasti platinaa käytettäisiin muiden avaruuden jalometallien tapaan myös koruihin.

Helium-3 puolestaan ratkaisisi Maan energiapulan. Sitä käytettäisiin nimittäin fuusioreaktoreiden polttoaineena. Nyt kehitteillä olevat reaktorit käyvät tritiumilla, merivedestä saatavalla vedyn isotoopilla. Helium-3 olisi tritiumia tehokkaampaa eikä tuottaisi senkään vertaa radioaktiivisia sivutuotteita.

Valitettavasti Maassa ei juuri ole helium-3:a. Kuun helium on peräisin Kuuta pommittavasta aurinkotuulesta, ja heliumvarat on jo melko hyvin kartoitettukin. Heliumia on enemmän kuin Maassa mutta ei silti paljoa. Yksi tonni heliumia syntyisi, kun käsitellään kaksisataa miljoonaa tonnia kuuainesta.

Myös John Lewis puhuu kirjassaan heliumista: sitä ja vetyä voisi "imeä" suoraan kaasumaisen planeetan kyljestä, esimerkiksi Uranuksen.

Toistaiseksi ei osata rakentaa helium-3:lla toimivaa fuusioreaktoria, mutta pulma voi hyvinkin ratketa siihen mennessä, kun heliumimurit saadaan surraamaan.


















MISTÄ MITÄ
Kuu

jättiläisplaneetat
asteroidit


Kaivos ei näy kauas

Ryöväämmekö koko aurinkokunnan? Emme ainakaan nopeasti, sillä yhdestä yli kilometrisestä asteroidista riittäisi antimia sadoiksi vuosiksi, ja tällaisia asteroideja arvioidaan olevan pari miljoonaa kappaletta.

Entä, millaisia jälkiä louhoksemme jättäisivät Kuuhun tai Marsiin? Mark Sonter kehottaa katsomaan internetistä satelliittikuvia (Google Earth). - On hyvin vaikeaa löytää niistä maapallon kaivoksia, ellei tiedä etukäteen, mistä etsiä. Alueet, joihin kaivostoiminta vaikuttaa, ovat paljon pienempiä kuin kaupunkilaiset yleensä kuvittelevat.

- Esimerkiksi nikkeli ruostumatonta terästä olevassa haarukassasi voi olla peräisin Kanadassa sijaitsevasta maanalaisesta Sudburyn kaivoksesta - paikasta, johon törmäsi kaksi miljardia vuotta sitten metalleja tihkuva asteroidi.


Lisätietoa Maan lähelle tulevista asteroideista: http://neo.jpl.nasa.gov/neo/resource.html
Lisää Kuun ja asteroidien hyödyntämisestä: www.permanent.com/index.htm



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti