Robotti voi edustaa kirurgia tai apinaa.

Seuraavat kesäolympialaiset Rio de Janeirossa vuonna 2016 jäävät historiaan ensimmäisinä, joihin robotit osallistuvat. Eivät tosin urheilijoina, vaan huoltojoukoissa. Urheilijoista huolehtivat lääkärit saavat avukseen robotteja. Niiden avulla urheilijoiden omat lääkärit voivat tarvittaessa osallistua hoitoon ja jopa leikkauksiin matkustamatta Brasiliaan.

Robotit hyödyntävät telemaattista läsnäoloa, telepresenceä, avataria, telesijaistamista – asia on sen verran uusi, että sanastoakin vielä haetaan. Kyse on kuitenkin hieman samasta asiasta kuin kuvallisessa puhelinneuvottelussa, eli kamera ja kuvaruutu luovat tunnun läheisestä vuorovaikutuksesta.

Ero on siinä, että videoneuvottelut vaativat yleensä erillisen huoneen, kymmeniä tuhansia euroja maksavat teräväpiirtolaitteet ja koulutetun käyttäjän, kun taas yksinkertaisen robotin saa jopa muutamalla satasella. Ohjaamiseen riittää älypuhelin ja internet. Robotti voi osallistua keskusteluihin missä tahansa: kahvihuoneessa, käytävällä tai työpöydän ääressä.

Pelottavan aito kokemus

Kaikki markkinoilla olevat laitteet ovat rakenteeltaan melko samankaltaisia. Pyörien ja niitä liikuttavan moottorin ja akun päällä on vartalo. Yksinkertaisimmillaan se on pelkkä metalli- tai muovitanko, mutta kalleimmissa malleissa on liitäntöjä monille lisälaitteille. Ylimpänä ovat kamera, mikrofoni, kaiutin ja näyttö. Korkeudeltaan laitteet ovat istuvan ja seisovan ihmisen väliltä. Myös säädettäviä malleja on olemassa.

Robotit toimivat kauko-ohjauksella netin kautta. Kaikkein yksinkertaisimpia malleja lukuun ottamatta robotit osaavat itse väistää esteitä, varoa portaita ja hakeutua latausalustalle tarpeen vaatiessa. Jos nettiyhteys katkeaa, robotti pysähtyy.

Tulevissa malleissa keinoäly terävöityy. Robotti osaa itse kulkea sovittuun aikaan oikeaan huoneeseen tai ohjautua sairaalassa oikeiden potilaiden sänkyjen viereen.

Laitteen hämmästyttävimpiä puolia on monen käyttäjän todistuksen mukaan se, miten aidon läsnäolon kokemuksen telemaattinen yhteys luo. Robotin käyttäjä voi parhaimmillaan lähes uskoa olevansa kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ilmiö on samantapainen kuin niin sanotussa kumikäsi-illuusiossa, jossa ihminen tuntee sopivan manipulaation ansiosta tekokäden kuuluvan ruumiiseensa.

Koemielessä telemaattisia laitteita on uitettu haiparvessa niin, että ohjaajakin on ollut sukelluksissa – tosin matkan päässä uima-altaassa. Kokeneet sukeltajat ovat kertoneet kokeneensa aitoa vaaran tunnetta, jota ei voinut välttää, vaikka tiesi, että hait ovat vain kuvaruudulla.

Käsiä tarvitaan tueksi

Lähes kaikkia nykyisin yleisesti kaupan olevia robotteja yhdistää yksi asia: niillä ei ole käsiä. Useimmissa tehtävissä kädet ovatkin hyödyttömät, mutta voisi olla hyvä, että robotti osaisi painaa hissin nappia tai edes koputtaa oveen eikä joutuisi odottamaan apua ohikulkevilta ihmisiltä.

Uusiin malleihin on tulossa käsimäisiä ulokkeita, mutta niillä ei välttämättä tartuta työvälineisiin. Kädet ovat ihmisille tärkeä kommunikaatioväline. On vaikea selittää ”kierreportaat” käsiä liikuttamatta tai puhua vierasta kieltä ilman eleiden apua. Robotitkin saavat tulevaisuudessa laajemman ilmaisu- ja osoittelukyvyn.

Liian ihmismäisiä niistä ei kannata tehdä. Japanilaisen Hiroshi Ishiguron kehittämä seuralaisrobotti Telenoid on päällystetty keinoiholla, ja ainakin länsimaisista tutkijoista se on kirvoittanut sellaisia ilmaisuja kuin ”painajaismainen” ja ”paholaisen sikiö”.

Olemassa on toki kokeellisia telemaattisia robotteja, joilla on hyvinkin täydellinen käsivarustus, jopa tuntoaisti. Herkimmät laitteet tuntevat legopalikan pinnan kohoumat ja välittävät tuntemuksen minikokoisten moottorien avulla käyttäjän sormenpäihin. Parhaat telemaattiset robottikädet pystyvät liikkumaan 15:llä eri tavalla, mikä on noin puolet ihmisen käden mahdollisista liikkeistä.

Ei vain ihmistä varten

Toistaiseksi telemaattiset robotit palvelevat enimmäkseen lääketiedettä ja liike-elämää. Tulevaisuudessa niitä ohjaavat poliisit, palomiehet ja kiinteistönvälittäjät, opettajat, oppaat ja etätyöntekijät. Lyhyesti sanottuna ketkä tahansa meistä. Roboteille on käyttöä kaikkialla, missä on ihmisiä.

Tuskin telematiikan tutkijat silti tulivat ajatelleeksi, että myös apinat tarvitsevat robotteja ja vieläpä aseistettuja robotteja. Maineikas kädellisten tutkija Ken Schweller kuitenkin aloittelee tutkimusta, jossa bonobosimpansseja opetetaan ohjaamaan robotteja.

Schwellerin bonobot kommunikoivat innokkaasti kosketusnäyttöisten tietokoneiden kuvakkeiden avulla, joten ne voisivat oppia ajamaan robottejakin. Avatarbonobolla olisi aseena vesipyssy, koska apinoiden normaaliin käytökseen kuuluu toistensa kiusoittelu ja leikki.

Kokeellaan Schweller toivoo saavansa tietoa siitä, miten ihmisten ja bonobojen kaltaiset kädelliset kehittävät kieltä, kulttuuria, työkaluja ja älyään.

Petri Forsell on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2013