Kuvitus Mikko Väyrynen
Kuvitus Mikko Väyrynen

Suuret toiveet altistavat pettymykselle. Niistä kannattaisi hellittää.

Vapaasta avioliitosta innostuttiin leveiden lahkeiden aikakaudella, 1970-luvulla. Abba soi taustalla, kun puolisot toistensa luvalla harrastivat seksiä toisten miesten tai naisten kanssa. Villitys ei kuitenkaan jatkunut, vaan puolisot palasivat perinteiseen yksiavioi­suuteen.

Olisiko aika kokeilla hommaa uudestaan? Sitä suosittelee yhdysvaltalaisen Northwestern-yliopiston sosiaalipsykologian professori Eli Finkel yhdeksi lääkkeeksi nykyavioliiton hapenpuutteeseen. Kun puolisot sopivat, että saavat käydä silloin tällöin vieraissa, avioliittoa kuormittavat kovat odotukset hellittävät ja suhde virkistyy.

Saatavilla oleva tutkimusnäyttö ei Finkelin mukaan puhu ehdotusta vastaan. Yhdysvaltalaisista neljä–viisi prosenttia elää avoimissa parisuhteissa. Tutkimuksia järjestelystä on niukalti, mutta niiden mukaan puolisot eivät voi näissä suhteissa yhtään huonommin kuin perinteisissä liitoissa vaan jopa vähän paremmin. Harmia koituu lähinnä muiden ihmisten oudostelusta.

Jotain kohennusta tavallinen avioliitto joka tapauksessa kaipaa. Suhteita jäytävät odotukset, joihin puolisoilla on joko liian vähän halua tai mahdollisuutta vastata.

Puoliso auttaa toteuttamaan itseä

Ennen avioliitto tyydytti yksinkertaisia tarpeita. Maaseutuvaltaisella 1800-luvulla keskeistä oli taloudellinen toimeentulo ja turvallisuus, joita kelpo mies tai vaimo edisti. Sitten kaupungistuminen ja kodin ulkopuolinen työ ohjasti ihmisiä odottamaan suhteelta rakkautta ja kumppanuutta, ei työtoveruutta. Tämä jatkui avioliiton ihanteena 1960-luvulle, jolloin sitä alkoi syrjäyttää nykymalli ja ihmiset ryhtyivät haaveileman henkilökohtaisesta kasvusta ja oman aidon itsen löytämisestä.

– Kaikki pyrkivät toteuttamaan itseään, ja yhä enemmän avioliitto on väline, jolla tavoittelemme henkilökohtaista kasvua, Finkel julisti Yhdysvaltain tiedeviikolla Chicagossa helmikuussa.

Rakkausavioliiton kulta-aikana 1950-luvulla ei kuviteltu, että puoliso olisi myös paras ystävä. Nyt hän saa tämänkin roolin.

Muut suhteet ovat vähentyneet

Jotta puolisot voivat tukea toisiaan itsen toteuttamisen tiellä, heidän täytyy tajuta toisiaan syvällisemmin kuin vanhan mallin liitoissa. Se vaatii omistautumista, kuuntelua ja aikaa. Liitot, jotka tässä onnistuvat, tarjoavat Finkelin mukaan kumppaneille parasta, mitä kuvitella saattaa. Suurin osa avioliitoista ei vain tähän yllä.  

Paineita kertyy siitä, että puolison osuus ihmissuhteista on kasvanut. Avioliitossa olevat näkevät sukulaisiaan ja ystä­viään selvästi vähemmän kuin muut.

Vuonna 1975 lapsettomat yhdysvaltalaisparit viettivät viikonloppuisin 1,85 tuntia kavereiden ja sukulaisten kanssa, vuonna 2003 enää 1,4 tuntia. Lapsellisilla pareilla pudotus on vielä suurempi: yli kahdesta tunnista alle tuntiin.

– Kun vetäydymme muista so­siaa­lisista suhteista, avioliiton merkitys korostuu. Siksi avioliiton laadulla on paljon suurempi merkitys ihmisen onnellisuudelle kuin ennen, Finkel sanoi.

Vaikka ihmissuhteet kaventuvat, avioparit eivät omistaudu toisilleen. Lapsiperheissä sekä isät että äidit viettävät aikaa lastensa kanssa tuntikaupalla enemmän kuin ennen.

Yhdysvalloissa nyky-isät ovat lastensa kanssa 8–10 tuntia viikossa. Se on kaksi kertaa enemmän kuin heidän isänsä olivat heidän kanssaan. Äidit ovat lisänneet lapsiaikaa yli 20 tuntiin viikossa.

Kirjoittamalla uutta virtaa liittoon

Aikapula syö kykyä omistautua avioelämälle. Saman tekee stressi, jota ihmiset kokevat enemmän ja enemmän. Paineita hellittäisi odotusten laskeminen.

– Ihmisten kuulee paljon puhuvan siitä, mitä he odottavat avioliitoltaan. Harva pari miettii sitä, mitä he eivät odota. Sitä olisi hyvä pohtia, Finkel neuvoi.

Helppoa pika-apua kaipaaville on tarjolla vielä tämä niksi: 21 minuuttia kirjoittamista vuodessa. Sen tehon Finkel työtovereineen todisti kokeella, jossa tarkkailtiin 120 chicagolaista avioparia kaksi vuotta.

Yleensä avioliittojen laatu heikkenee ajan oloon. Niin kävi tutkimuspareillakin, kunnes he pääsivät kirjoitushommiin.

Toisena vuonna puolet pareista kirjoitti joka neljäs kuukausi seitsemän minuutin ajan viimeisimmästä riidastaan. Verrokkiparien alamäki jatkui tavalliseen tapaan, mutta kirjoitusryhmän parit saivat pysäytetyksi suhteensa heikkenemisen. Seksielämäänkin löytyi uutta virtaa. Kirjoittaminen tehosi, sillä riitaa piti käsitellä ystävällisen puolueettoman tarkkailijan näkökulmasta.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2014

Näin voitte keventää

  • Miettikää, miten voisitte vähentää puolisoon kohdis-tuvia odotuksia.
  • Tehkää yhdessä jotain kivaa ainakin kerran viikossa.
  • Kirjoittakaa hetki viime riidasta ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta.