Ranskan keisari Napoleon ei olisi ikimaailmassa valinnut tätä marsalkkaansa kruununprinssiksi Ruotsiin. Nykyisen kuningassuvun maalle hankki sooloileva apulähetti.

Kaksisataaviisi vuotta sitten, helmikuussa 1808, Ruotsin tilanne oli tukala. Kuningaskuntaa uhkasi kahden rintaman sota. Venäjän tsaari Aleksanteri I alkoi vyöryttää idästä joukkoja Suomeen. Etelässä Ranskan keisarin Napoleon I:n armeija valmistautui iskemään Tanskan kautta Skooneen. Ruotsin onneksi pahimmat uhkakuvat eivät toteutuneet. Etelästä ei tullut hyökkäystä, mutta idässä sota päättyi karvaaseen tappioon. Venäjä anasti koko Suomen.

Pian yhtä huonolla tolalla oli vallanperimys. Suomen menetys kasvatti tyytymättömyyttä kuningasta kohtaan, ja keväällä 1809 Kustaa IV Aadolf joutui luopumaan kruunusta. Valtaan nousi kuninkaan raihnas ja lapseton setä Kaarle XIII. Tilanne näytti kirkastuvan, kun Tanskasta löytyi sopiva kruununprinssi, mutta sitten Karl August menehtyi äkillisesti sydänkohtauk­seen. Kesän korvalla 1810 valtakunta oli jälleen vailla vallanperijää, ja valtiopäivät kiirehtivät valitsemaan uutta.

Ehdokkaista ei ollut pulaa. Kuningas ja muu valtaeliitti kannattivat edesmenneen prinssin poikaa Fredrik Christiania. Vaikka hän oli lukutoukka eikä sotilas, jonka saattoi kuvitella valloittavan Suomen takaisin ja suojelevan Ruotsia Ranskan laajentumispyrkimyksiltä, hänen edukseen laskettiin kaksi poikaa. Osa aatelia ja papistoa toivoi kruununperillistä Tanskan kuninkaasta Fredrik VI:sta. Kun Norja kuului Tanskaan ja Islanti Norjaan, Fredrikin johdolla Pohjolaan syntyisi vahva suurunioni.

Kuningatar Charlottan suosikki oli 11-vuotias prinssi Gustav, syrjäytetyn kuninkaan poika ja todellinen kruununprinssi. Hän miellytti myös talonpoikia.

Armeijan johdossa moni painotti, ettei Suomen valtauk­seen pysty kuin Ranskan­ riveissä pätevöitynyt komentaja. Kruununperijäksi pitäisi hankkia Ranskan marsalkka, ja kaikkein parasta olisi, jos hän kuuluisi Napoleonin lähipiiriin.

Hallitus päätti kysyä neuvoa Pariisista, ettei tulisi toimineeksi Euroopan herran tahtoa vastaan. Saattoihan mahtava Napo­leon noin vain pyyhkäistä valtakuntia historiaan.

Kuriiri lähti Pariisiin muassaan kirje, jossa puollettiin Tanskan prinssiä. Koska postin kulku levottomissa oloissa oli epävarmaa, sanaa lähti varmuuden vuoksi viemään myös kaksi apulähettiä. Heistä toinen, hiljattain luutnantiksi ylennyt vapaaherra Karl Otto Mörner, kaavaili omiaan.

Perille päästyään Mörner kävi virallisen tehtävänsä mukaisesti tapaamassa Ruotsin suurlähettilästä. Sitten hän etsi käsiinsä ranskalaiskapteenin, jonka tunsi. Herrat puhuivat Napoleonin marsalkoista. Kerta kerran perään puhe kääntyi Jean Bernadotteen. Hän oli sotasankari, Pontecorvon ruhtinas ja Napoleonin sukulainen, ja, mikä tärkeintä, hänellä oli hyvä maine Ruotsin upseeripiireissä. Hänestä jos kenestä tulisi hyvä kruununprinssi.

Ruotsin pääkonsuli järjesti Mörnerille tapaamisen Bernadotten kanssa. Mörner vakuutti, että Ruotsissa oli vahva ”ranskalaispuolue”, joka toivoi marsalkan lähtevän kruununperimyskisaan. Häkellyttävää ehdotusta tovin sulateltuaan Bernadotte lupasi puhua keisarin kanssa.

Napoleonia suunnitelma ei ilahduttanut. Hän toivoi Bernadotten mieluiten niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Ranskalainen Ruotsin valtaistuimella kuulosti kuitenkin paremmalta kuin tanskalainen, eikä Napoleon iljennyt asettua poikkiteloin, kun hän oli hiljattain solminut rauhankin Ruotsin kanssa. Mielessään hän kuitenkin toivoi, ettei Bernadottea valittaisi.

Tukholmaan palattuaan Mörner luovutti ulkoministerille matkaraporttinsa. Siinä hän selitti, miksi Bernadotte olisi ehdottomasti sopivin kruununprinssi, kertoi saaneensa marsalkan suostumuksen ja vakuutti, ettei keisarikaan vastustaisi valintaa. Ministeri komensi ”kuninkaantekijän” rykmenttiinsä Uppsalaan ja kielsi häntä ilmaantumasta valtiopäiville.

Valtiopäivien juhlalliset avajaiset pidettiin 30. heinäkuuta 1810. Sitten alkoi lobbaus,­ sillä kaikille ehdokkaille löytyi kannatusta.

Upseerit ryhtyivät kampanjoimaan Bernadotten puolesta. Aatelistolle kehuttiin ehdokkaan sotilaallisia ansioita ja ruhtinaallista olemusta. Papistolle vakuutettiin, että ehdokas kääntyy katolisesta protestantiksi jo ennen Ruotsiin tuloaan. Porvaristolle luvattiin tukea kauppaan ja käsiteollisuuteen. Talonpojille muistutettiin, että  ehdokas oli omilla taidoillaan raivannut tiensä vaatimattomista oloista ruhtinaaksi ja suuren Napoleonin sukulaiseksi.

Kampanjoijat kierrättivät vaalikentillä myös kuvaa, jossa Bernadotte seisoi uljaana taistelukentällä. Juuri tällaisen sotilaan Ruotsi tarvitsi turvakseen. Toisessa kuvassa esiintyi Oscar, ehdokkaan 11-vuotias poika. Kruununperimyskin olisi hoidettu kahden sukupolven ajaksi. Paikallinen sanomalehti julkaisi jatkokertomusta marsalkan ihmeellisestä elämästä, ja ravintoloissa valtaneuvoksia kestittiin ilmaisin lounain ja ryypyin.

Vastustajat tekivät hekin parhaansa. Bernadotte ei tuntenut maata eikä puhunut sen kieltä. Hän oli tottunut lämpimämpiin säihin ja hienoon elämään eikä sopeutuisi Ruotsin harmauteen ja kylmiin talviin.

Tämä kortti veti. Päätösehdotusta valmistellut ulkoasiain­valiokunta äänesti Tanskan Fredrik Christianin puolesta. Peli näytti pelatulta.

Silloin ulkoministerin puheille ilmaantui vieras, Ranskan Göteborgin-lähetystön ex-konsuli. Hän kertoi tuttavansa Bernadotten luvanneen antaa rahapulaa potevalle valtiolle miljoonien frangien lainan, opettelevan ruotsia ja tekevän kaikkensa, ettei maan ulkomaankauppa kärsisi Napoleonin julistamasta Britannian kauppa­sulusta.

Kun Ruotsin oma konsuli samaan aikaan vakuutti, että ranskalaiset ilahtuisivat Bernadotten valinnasta, ja Napo­leon sattui kutsumaan kotiin Tukholman-lähettiläänsä, joka oli hartiavoimin työskennellyt Tanskan kuninkaan valinnan puolesta, valtaneuvokset ynnäsivät, ettei Napoleon halunnut tanskalaista, ja siirtyivät Bernadotten taakse.

21. elokuuta 1810 valtiopäivät riehakkaan yksimielisesti valitsivat Bernadotten kruununprinssiksi. Päätöstä seurasi juhlinta, jollaista valtiopäivien historiassa ei ollut ennen nähty. Juominkien kuluessa arkkipiispa Jakob Lindblom piti sittemmin usein siteeratun maljapuheen: ”Skål uudelle vapahtajallemme – hik – vanhaakaan unohtamatta!”

Juhlintaa seurasi krapula ja epäröinti. Mitä tuli tehdyksi? Mikä Bernadotte lopulta oli miehiään? Miten Ruotsin kävisi?

Bernadottea tuntevat rauhoittelivat. Kruununprinssi oli paitsi hyvä sotilas myös hyvä johtaja, puoliso ja isä, lujatahtoinen ja oikeudenmukainen ihminen, joskin välillä tuittupäinen ja herkkä ottamaan nokkiinsa.

Kuvaukset osuivat oikeaan. Määrätietoisuutensa ja oikeamielisyytensä Bernadotte osoitti jo poikasena kotikaupungissaan Paussa Etelä-Ranskan Pyreneillä. Hänen isänsä, Jean hänkin, toimi asioit­sijana oikeudessa, ja perheen lapset kasvoivat kunnioittamaan lakia ja puolustamaan niin omia kuin vieraiden oikeuksia.

Ei ihme, että äidillä, Jeannella, oli selvät suunnitelmat poikansa tulevaisuuden varalle. Hän seuraisi isänsä ja isoveljensä jälkiä ja ryhtyisi juristiksi. Olihan lakimiehen ura ani harvoja väyliä, joita pitkin aatelitonkin saattoi päästä elämässä eteenpäin.

Jeania paperityöt eivät houkutelleet. Hän haaveksi sotilaselämästä ja seikkailuista, sillä hän rakasti riehakkaita leikkejä ja oli hyvä komentamaan tovereitaan. Kasvuympäristökin ruokki seikkailunhalua. Vaikka Pau oli pieni ja nuhjuinen, se oli myös tärkeä pysähdyspaikka matkalla Ranskasta Espanjaan ja päinvastoin. Kaupungissa pyöri kaiken aikaa eksoottisia ulkomaalaisia.

Vanhempia Jeanin sotilashaaveet kauhistuttivat, ja kun poika täytti 15, he panivat hänet uraputkeen, kirjurinapulaiseksi tuomioistuimeen. Jean inhosi työtään ja viihtyi paremmin postimestarin luona kärttämässä uutisia maailmalta tai turisemassa krouveissa. Kaupunkilaiset juorusivat, ettei nuoresta Bernadottesta koskaan tule kunnon porvaria.

Sitten isä kuoli, ja Jean päätti riuhtaista itsensä irti, toteuttaa unelmansa ja värväytyä armeijaan, vaikka siellä hänen etenemismahdollisuutensa aatelittomana olivat olemattoman pienet. Hyvällä onnella hän yltäisi aliupseeriksi, tuskin pidemmälle. Tämäkin kuulosti Jeanista Pauta paremmalta.

Kun Pauhun saapui kapteeni, joka värväsi sotamiehiä kuninkaalliseen jalkaväkirykmenttiin, Jean Bernadotte äidiltään salaa otti pestin.

Alusta alkaen kävi selväksi, että hän oli valinnut oikein. Hän oli kuin syntynyt sotilaaksi. Hän sopeutui erinomaisesti kovaan kuriin ja menestyi ruumiillisissa harjoituksissa. Vain vajaat kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin rykmenttinsä eliittikomppaniaan, krenatööreihin. Kaksi vuotta tästä hän harppasi sotamiehestä aliupseeriksi, ensin korpraaliksi ja tuota pikaa kersantiksi.

Nyt Bernadotte oli elementissään. Kersantit olivat päälliköiden luottomiehiä, armeijan selkärankaa. He kouluttivat sotilaat, pitivät huolen järjestyksestä ja valvoivat varusteiden kuntoa. Eversti pani merkille Bernadotten kyvyt, ja hän sai ylennyksen majoitusmestariksi ja sitten vääpeliksi.

Kesällä 1789 Pariisista alkoi tulla vallankumouksellisia uutisia: ensin säädyt julistautuivat kansalliskokoukseksi, sitten mitätöitiin aateliston etuoikeudet virkoja myöten. Nyt vääpeli Bernadottesta voisi tulla korkeakin upseeri – ja niin myös tuli.

Vallankumousta seuranneissa sodissa hän teki rohkeana ja taitavana sotilaana loistavan uran ja eteni ilmiömäisesti divisioonankenraaliksi. 31-vuotiaana Bernadotte oli saavuttanut armeijan korkeimman arvon.

Lokakuussa 1795 kuului jälleen kummia Pariisista. Kuningasmieliset olivat nousseet kapinaan, mutta nuori korsikalainen tykistönkenraali Napoléon Bonaparte­ oli kukistanut sen.

Runsas vuosi myöhemmin Bernadotte sai tärkeän tehtävän: hänen piti marssittaa 20 000 miestä Bonaparten avuksi Italiaan. Kun kenraalit kaksi kuukautta myöhemmin tapasivat ensimmäisen kerran, henkilökemiat eivät menneet yksiin. Bernadotte oli lainkuuliainen porvariskodin kasvatti, joka inhosi epäoikeudenmukaisuutta ja yksinvaltiutta. Bonaparte oli ylpeä ja itseriittoinen aatelinen, joka suhtautui politiikkaan kyynisesti ja himoitsi valtaa itselleen. Sitä hän myös sai. Marraskuussa 1799 hän toteutti vallankaappauksen, joka teki hänestä Ranskan ensimmäisen konsulin, käytännössä diktaattorin.

Bernadotte päätyi Bonaparten neuvostoon, mutta tavoitteli komentajan paikkoja. Ne menivät kuitenkin konsulin sukulaisille ja uskotuille. Luonteeltaan epäluuloinen Bonaparte piti Bernadottea vaarallisena kilpailijana, jota ei kannattaisi päästää taistelukentille keräämään lisää mainetta ja kun­niaa. Tilanne paheni, kun Bernadotte aina vain jatkoi yksinvaltiuden arvostelua. Lopulta Bonaparte pani salaisen poliisinsa seuraamaan alaistaan ja hänen postiaan.

Kun kansa 1804 murskaluvuin äänesti konsuli Bonaparten keisariksi, Bernadotte tajusi, että vastarinta oli turhaa. Hän otti vastaan marsalkan arvon ja nimityksen Hannoverin kuvernööriksi. Hän sai myös talon Pariisista, oman armeijan ja yli kuudensadantuhannen kultafrangin vuositulot. Hän oli yhtäkkiä äveriäs mies, sillä hän oli joitakin vuosia aiemmin myös mennyt varakkaisiin naimisiin.

Seuraavana vuonna Napoleon tarvitsi komentajansa palveluksia, halusi tai ei. Englanti, Itävalta, Venäjä, Napoli ja Ruotsi muodostivat liittokunnan ja julistivat sodan Ranskalle. Pian voittoisa Napoleon järjesteli Euroopan karttaa ja nimitti sukulaisiaan ja tukijoitaan ruhtinaskuntien valtaistuimille. Bernadottekin sai pikkuisen hallittavaa Italiasta. Hänestä tuli hänen korkeutensa Pontecorvon ruhtinas.

Sotamenestys jatkui seuraavana vuonna, ensin preussilaisia ja sitten ruotsalaisia vastaan. Pakenevaa Preussin armeijaa seuratessaan Bernadotte tuli miehittäneeksi Itämeren rannikolta Pommerin, joka kuului Ruotsiin 1600-luvun suurvalta-aikojen peruina. Paradoksaalisesti Bernadotten hyvä maine Ruotsissa juontui juuri näistä tapahtumista.

Bernadotte tavoitti ruotsalaiset Lyypekissä ja vakiintuneeseen tapaansa kohteli sotavankeja hyvin. Hän lähetti sotamiehet kotiin, maksoi upseereiden antautumismatkan Pariisiin ja majoitti joukkojen johtajan, eversti Gustaf  Mörnerin omaan virkataloonsa. Ystävällisyys teki ruotsalaisiin lähtemättömän vaikutuksen, eivätkä he koskaan lakanneet ihailemasta ja ihmettelemästä Bernadotten oikeudenmukaisuutta.

Ehkä ruotsalaiset eivät tienneet, että helmikuussa 1808 juuri Bernadotte valmisteli hyökkäystä Skooneen. Hän toimi tuolloin saksalaisten hansakaupunkien kuvernöörinä ja sai Napoleonilta määräyksen avustaa Venäjän tsaaria tämän sodassa. Hyökkäyskäskyä ei kuitenkaan tullut, sillä Espanjassa puhjenneet Ranskan vastaiset kapinat innoittivat Itävallan ja Britannian uudelleen sotajalalle. Bernadotte komennettiin Saksiin.

Marsalkka oli syvästi loukkaantunut. Miksi hänen piti aina johtaa vieraita joukkoja? Hänen armeijassaan olivat sotineet baijerilaiset, puolalaiset ja hollantilaiset, ja nyt odottivat saksit, joiden taistelukunnossa ja kurissa oli toivomisen varaa. Kiukuissaan Bernadotte teki päätöksiä omin nokin, ja välit Napoleoniin viilenivät entisestään. Vaikka kärhämä laantui, Bernadotte mietti, haluaisiko hän enää jatkaa keisarin alaisuudessa.

Kun Carl Otto Mörner saapui tapaamaan Bernadottea, marsalkka oli alamaissa. Viimeisestä taistelusta oli vierähtänyt yhdeksän kuukautta eikä uutta komennusta kuulunut. Mörnerin asian selvittyä Bernadotte oli varmasti hämmästynyt. Sanomalehtien ahkerana lukijana hän tiesi, että vahvin ehdokas Ruotsin valtaistuimen perijäksi oli tanskalainen, joten hän saattoi miettiä, oliko Mörner Napoleo­nin asialla. Leikittelikö keisari taas hänen kustannuksellaan?

Vakuututtuaan Mörnerin rehellisistä aikeista Bernadotte tarttui tilaisuuteen, jota oikeastaan oli odottanut ja toivonut. Napoleon oli jakanut valtaistuimia sukulaisilleen ja uskotuilleen – miksei hänkin voisi saada yhtä, vaikka olikin keisarin epäsuosiossa.

Suostumuksensa annettuaan Bernadotte odotti jännittyneenä. Asemansa tietäen hän ei voinut olla varma siitä, että asiat etenisivät suunnitellusti, mutta niin kävi. Hyvä uutinen Ruotsista saapui syyskuun alussa, päivälleen 30 vuotta sen jälkeen, kun Bernadotte oli värväytynyt sotamieheksi Ranskan armeijaan.

Lokakuussa Bernadotte oli jo luottavaisin mielin matkalla kuningaskuntaansa. Hän oli menestyksellisesti hallinnoinut hollantilaisia, italialaisia, puolalaisia, espanjalaisia, saksilaisia ja tanskalaisia, miksei hän siis menestyisi Ruotsissa.

Tukholmassa kadut täyttyivät innostuneesta kansasta, mutta kuninkaanlinnassa tunnelmat olivat vähemmän riehakkaat.

Vaikka Bernadottea miten kehuttiin, vanha kuningas Kaarle XIII kantoi huolta siitä, että Vaasojen vanhalle valtaistuimelle nousisi ranskalainen vallankumouskenraali ja tekokuninkaallinen. Hän myös pelkäsi, että vieras vetäisi Ruotsin vaarallisiin sotiin. Kuningatar oli vielä huolestuneempi, olihan hän kiivaimmin vastustanut nousukkaan valintaa kruununperijäksi.

Bernadotte hurmasi hallitsijaparin. Ensi tapaamisen jälkeen kuningas totesi huojentuneena, että Ruotsilla oli ollut toivottua parempi onni. Kuningatar hehkutti, että kruununprinssi on prinssi joka tuumaltaan, ettei hänen käytöksestään voi edes aavistaa todellista syntyperää.

Kolme päivää myöhemmin Jean Bernadottesta tuli kruununprinssi Karl Johan. Vajaan puolen vuoden kuluttua hän istui jo hallintovastuussa. Vanhan kuninkaan kunto heikentyi siinä määrin, että hän vetäytyi päivänpolitiikasta.

Ruotsalaiset odottivat maineikkaalta prinssiltään kahta asiaa: Suomen valtausta ja hyviä välejä Ranskan kanssa. Karl Johanilla oli mielessään aivan muuta.

Hän oli katsonut karttaa ja taktikkona todennut, että paljon järkevämpää oli ottaa Norja, joka sijaitsi vieressä ja jossa asui kielisukulaisia. Jo toisena Ruotsin-vuotenaan hän teki täyskäännöksen valtakunnan ulkopolitiikassa.

Karl Johan viestitti vaivihkaa Venäjän tsaarille toivovansa yhteistyötä, ja tuota pikaa syntyi sopimus, jossa Ruotsi lupasi pysyä poissa Suomesta ja Venäjä tukea Ruotsin pyrkimyksiä Norjassa. Nopeasti neuvottelupöydässä istuivat myös britit, joille Ruotsin hallitus oli Napoleonin painostuksesta julistanut sodan vain viikko sen jälkeen, kun Bernadotte saapui Ruotsiin. 

Sitten olikin edessä sota Ranskaa vastaan Venäjän, Preussin, Britannian ja Itävallan rinnalla. Vanhan kotimaansa taisteluihin Karl Johan ei kuitenkaan koskaan ehtinyt. Lyötyään Napoleonin joukot Saksassa hän lähti anastamaan Norjan Tanskalta. Kun hän oli valmis ylittämään Ranskan rajan, tuli tieto, että Napoleon oli luopunut kruunusta ja vallankumouksen pyörteissä teloitetun kuninkaan veli kutsuttu kuninkaaksi.

Ulkopoliittinen käänne ällistytti ruotsalaiset, mutta sai laajan hyväksynnän. Napoleonin kukistuttua valtakunnan asema Euroopassa oli vahva, ja Norjan kaappaus riemastutti kansaa. Karl Johan oli tuosta vain tehnyt sen, mitä Ruotsin kuninkaat olivat yrittäneet 200 vuotta. Myös Euroopan järjestelyt johtivat mieleiseen tulokseen. Preussi osti Pommerin, ja valtionkassaan kilisi lähes viisi miljoonaa riikintaaleria.

Kun vanhat hallitsijasuvut palailivat Euroopan valtaistuimille, Karl Johan hermoili asemaansa. Hän oli ainoa Napoleo­nin aikainen monarkki, kuin jäänne vallankumouksen päivistä, eikä edes kuningas. Hän hätäili turhaan. Prinssin ura jatkui.

Kun Kaarle XIII neljä vuotta myöhemmin kuoli, Karl Johanista tuli Kaarle XIV Juhana. Viralliset kruunajaiset pidettiin päivälleen 30 vuotta sen jälkeen, kun majoitusmestari Bernadottesta oli tullut vääpeli Bernadotte. Köyhä porvarin poika Pausta oli tehnyt melkoisen luokkanousun.

Lähteenä historioitsija Herman Lindqvistin mainio elämäkertateos Ensimmäinen Bernadotte. Sotilas, hurmuri ja kuningas. Suom. Päivi Kivelä, WSOY 2011. Alkuteos Jean Bernadotte: Mannen vi valde, Albert Bonniers Förlag 2009.

Kaarle XIV Juhana kuninkaana 1818–1844
Oskar I
1844–1859
Kaarle XV
1859–1872
Oskar II 1872–1907
Kustaa V
1907–1950
Kustaa VI Aadolf
1950–1973
Gustaf Adolf
kruununprinssi kuoli lento-onnettomuudessa 1947
Kaarle XVI Kustaa
1972 alkaen
Victoria
s. 14.7.1977
Estelle
s.  23.2.2012

Päätös koitui Ruotsin onneksi

Bernadotten valinnassa ruotsalaisilla kävi yhtä hyvä tuuri kuin marsalkalla omassa elämässään – vaikka kruununprinssi ei Suomea takaisin hankkinutkaan. Bernadotte loi Ruotsiin puolueettomuuspolitiikan, joka on säästänyt maan kaikilta muun Euroopan käymiltä sodilta.

Kruununperimyskin on pysynyt hyvällä tolalla, sillä kaikilla Bernadotte-kuninkailla on ollut liuta lapsia. Tässä kuussa Ruotsi juhlii jo suvun yhdeksännen kruununperillisen, prinsessa Estellen, yksi­vuotispäivää.

Huima luokkanousu onnistui kuohuvassa EuroopassaJean Bernadotten elämä on hannuhanhitarina vailla vertaa. Hän pääsi rakentamaan uraa Ranskan vallankumouksen mullistuksissa, joita ilman porvarispojan olisi ollut mahdotonta kivuta yhteiskunnan huipulle. Vanhan vallan aikaan korkeimmat upseerinarvotkin jaettiin ylimyssukujen kesken.

26.1.1763 Jean Bernadotte syntyy Paussa Ranskan Pyreneillä.
1780
3.9. Bernadotte värväytyy armeijaan ja saa palvelupaikan Korsikasta.
1785–1788
Bernadotte ylenee korpraaliksi, kersantiksi ja vääpeliksi.
1789
17.6. Ranskan valtiopäivien porvarissääty julistautuu kansalliskokoukseksi. Vallankumous alkaa. 5.8. kansalliskokous kumoaa säätyläisten etuoikeudet. Aliupseeri Bernadottelle avautuu tie upseeriksi.
1792
3.4. Bernadotte nousee luutnantiksi Bretagnen-rykmenttiin. 20.4. Ranska julistaa sodan Itävallalle ja Preussille. 22.9. kansalliskokous muuttaa kuningaskunnan tasavallaksi.
1793
21.1. Ludvig XVI mestataan Pariisissa. 1.2. Ranska julistaa sodan Britannialle.
1794
Ranskassa eletään ku­mouksen verihuuruisinta vaihetta. Tuhansia kuolee giljotiinissa. Bernadottelle vuosi on loistokas. Hän ylenee pataljoonankomentajaksi, everstiksi, prikaatinkenraaliksi ja divisioonankenraaliksi.
1795 5.10. rojalistit nousevat kapinaan Pariisissa. Korsikalaiskenraali Napoléon Bonaparte kukistaa rähinöitsijät.
1797
3.3. Bernadotte tapaa Bonaparten ensi kerran. Kenraaleiden henkilökemiat eivät pelaa. 17.8. Bernadotte avioituu Bonaparten kälyn kanssa.
1799
18.6. kenraali Barthélemy Joubert tekee vallankaappauksen. Bernadottesta tulee sotaministeri. 4.7. Bernadottelle syntyy perillinen, Oscar-poika. 10.11. kenraali Bonaparte tekee vallankaappauksen ja nousee konsuliksi. Hän julistaa vallankumouksen päättyneeksi.
1800
Bernadotte toimii komentajana Bretagnessa. Hän pyrkii Espanjan- ja Italian­-armeijan johtoon, mutta paikat menevät Bonaparten lankomiehille.
1801
Bernadotte pyrkii komentajaksi Karibialle. Paikan saa Bonaparten lanko.
1802
Bernadotte pyrkii kuvernööriksi Ranskan Louisianaan Pohjois-Amerikkaan. Bonaparte sanoo ei.
1804 18.5. senaatti päättää järjestää kansanäänestyksen Bonaparten keisariudesta. Bernadotte toteaa yksinvallan kritisoinnin turhaksi. 14.5. Bonaparte nimittää Bernadotten Hannoverin kuvernööriksi ja 19.5. Ranskan marsalkaksi. 2.12. Bonaparte kruunataan keisariksi.
1805
2.12. Napoleon ja Bernadotte lyövät Venäjän ja Itävallan armeijan Austerlitzissa.
1806
5.6. Bernadotte saa kiitokseksi Pontecorvon ruhtinaskunnan Italiasta. 14.10. Napoleon voittaa preussilaiset Jenassa. Bernadotte myöhästyy epämääräisten käskyjen takia. 17.11. Bernadotte vangitsee ruotsalaiset Lyypekissä ja tapaa eversti Gustaf Mörnerin.
1807
4.6. Bernadotte haavoittuu Spandaussa. 14.6. Napoleon voittaa venäläiset Friedlandissa. 9.7. Napoleon ja Aleksanteri I jakavat Euroopan etupiireihinsä Tilsitissä. 14.7. Bernadotte saa nimityksen Hampurin, Bremenin ja Lyypekin kuvernööriksi.
1808
9.2. Bernadotte saa käskyn valmistautua hyökkäämään Ruotsin Skooneen. 21.2. Venäjän armeija vyöryy Suomeen. 13.9. Napo­leon peruuttaa Ruotsin-hyökkäyksen Espanjassa puhjenneen kriisin takia.
1809
29.3. Suomen-sodan tap­piot kärjistävät tilanteen Tukholmassa. Kustaa IV Aadolf luopuu kruunusta. 6.7. Napoleon ja Bernadotte lyövät itävaltalaiset Wagramissa. Bernadotte kehuu omin luvin  joukkojaan. Napo­leon raivoaa. 13.8. Bernadotte saa komennuksen Antwerpeniin. Taas hän julistaa omin päin joukkojensa rohkeutta. Napoleon määrää hänet ruhtinaskuntaansa. 17.9. Ruotsi tunnustaa Suomen Venäjän osaksi Haminan rauhassa.
1810
6.1. Ranska ja Ruotsi solmivat rauhan. 28.5. kruununprinssi Karl August kuolee äkillisesti. 25.6. Luutnantti Carl Otto Mörner pyytää Bernadottea kruununprinssiehdokkaaksi. 26.6. Bernadotte esittelee asian Napoleonille. Keisari esittää viilipyttyä. 21.8. Ruotsin valtiopäivät valitsevat Bernadotten kruununperijäksi. 5.11. Bernadottesta tulee kruununprinssi Karl Johan. 13.11. Ruotsi julistaa Napoleonin painostamana sodan Britannialle. Lau­kaustakaan ei ammuta. Napoleon raivoaa.
1811 Maaliskuussa Kaarle XIII vetäytyy hallitusvastuusta. Karl Johan siirtyy valtion ruoriin.
1812
12.1. Ranska iskee Pommeriin painostaakseen Ruotsin sotaan Venäjää vastaan. 24.6. Napoleon aloittaa Venäjän-retken. Siitä tulee fiasko. 27.8. Karl Johan ja tsaari Aleksanteri I tapaavat Turussa, tulevat hyvin juttuun ja vahvistavat yhteistyösopimuksen.
1813
9.7. Venäjä, Preussi, Britannia, Ruotsi ja Itävalta valmistautuvat sotaan Ranskaa vastaan. 16.–19.10. liittokunnan joukon voittavat Napoleonin Leipzigissa. 7.12. Karl Johan voittaa tanskalaiset Bornhöftissä.
1814
14.1. Tanska luovuttaa Norjan Ruotsille Kielin rauhassa. 31.1. liittokunnan joukot marssivat Pariisiin. 6.4. Napoleon luopuu kruunusta. 26.7. Karl Johan hyökkää niskuroivaan Norjaan. 14.8. Norja taipuu unioniin.
1815
20.3. Napoleon tekee comebackin keisariksi. 18.6. liittokunta lyö Napoleonin Waterloossa. 22.6. Napoleon luopuu toistamiseen kruunusta.
1818
5.2.Kaarle XIII kuolee. 11.5. Kaarle XIV Juhana kruunataan kuninkaaksi. 7.9. kuninkaasta tulee myös Norjan kuningas Kaarle III Juhana.
1821
5.5. Napoleon Bona­parte kuolee karkotussaaressaan Saint Helenassa.
8.4.1844
Kaarle XIV Juhana kuolee Tukholmassa hallit­tuaan 26 vuotta. Vain yksi unelma jäi täyttymättä. Suostuessaan Ruotsin kruununprinssiksi Jean Berna­dotte elätteli toiveita noususta Ranskan johtoon Napoleonin jälkeen. Edes onnettaren suosikki ei saanut kaikkea.

Ihastui Napoleonin morsiameen

Tietämättään Jean Bernadottesta tuli Napoléon Bonaparten haastaja myös naismarkkinoilla. Tavatessaan tulevan puolisonsa Désirée Claryn, Bonaparten kälyn eli veljen vaimon sisaren, hän ei tiennyt, että neitokainen oli ollut menossa naimisiin Bonaparten kanssa, ennen kuin tämä päätä pahkaa hullaantui Joséphine de Beauharnais’hen.

Désirée oli sievä, nuori ja varakas, ihannesiippa miehelle, joka oli jo 35-vuotias ja tyhjätasku. Armeijan palkoilla ei näet rikastuttu. Pari avioitui vain muutaman viikon seurustelun jälkeen elokuussa 1798.

Liitosta tuli pitkälti etäliitto, sillä sodat pitivät Bernadotten rintamalla. Tilaisuuksia yhdessäoloon tarjoutui, kun Bernadotte hoiti tehtäviä Pariisissa tai asettui johonkin asemapaikkaan niin pitkäksi aikaa, että Désiréen kannatti matkustaa tervehtimään häntä.

Kun Bernadottesta tuli Ruotsin kruununprinssi, Désirée sai Gotlannin kreivittären arvon. Hän jäi kuitenkin Ranskaan. Alkuvuodesta 1811 hän saapui Tukholmaan, mutta vetosi pian terveyteensä, jota pohjoinen ilmasto koetteli, ja palasi kotimaahan. Pariskunnan Oscar-poika sen sijaan jäi Tukholmaan, opetteli ruotsin ja ryhtyi toimimaan isänsä tulkkina.

Désirée ei saapunut edes miehensä kruunajaisiin. Hän taipui muuttamaan Ruotsiin 1823, ja kuningatar Desideriaksi hänet kruunattiin vasta 1829.

Pelko pohjusti kutsun

Valtansa huipulla Napoleon komensi melkein koko Eurooppaa.

Jean Bernadotten lailla myös Napoléon Bonaparte sai kiittää menestyksestään Ranskan vallankumousta. Sen kuohuissa säädetty yleinen asevelvollisuus loi suuren armeijan, jonka valtteja olivat ammattiupseerit. Vanhan vallan komentajista iso osa ei ikinä käynyt rykmentissään eikä tiennyt mitään sodankäynnistä. Kun Ruotsin hallitus lähetti kuriirinsa Pariisiin pohjustamaan uuden kruununprinssin valintaa, Napoleon hallitsi mannerimperiumia, johon kuului melkein koko Eurooppa. Keisaria vastaan vikuroinut Ruotsi tunsi olevansa heikoilla ja yritti välttää Euroopan ykkösmiehen vihan.

Britannia, Ranskan vanha uhmaaja, jonka Napoleon koetti pudottaa talou­dellisesti polvilleen. Sodillaan keisari halusi pakottaa koko Manner-Euroopan Britannian vastaiseen kauppasulkuun.

Ruotsi liittolainen muodollisesti 6.1.1810–12.1.1812, tosi­asiallisesti ei koskaan. Ruotsi myöntyi kauppasulkuun ja julistamaan sodan Britannialle, mutta päätökset eivät johtaneet käytännön toimiin. Lopulta Napoleon iski Pommeriin pelotellakseen maata.

Tanska liittolainen vuodesta 1807, jolloin kuningaskunta pyysi Napoleonilta suojelua Britanniaa vastaan.

Preussi liittolainen vuodesta 1807, jolloin Napoleon jakoi kuningaskunnan Aleksanteri I:n kanssa.

Venäjä liittolainen vuosina 1807–1811. Aleksanteri I taipui mukaan kauppasulkuun, mutta välit rakoilivat ja katkesivat kokonaan Napoleonin Venäjän-retkeen.

Varsova vasalli vuodesta 1807, jolloin Napoleon perusti herttuakunnan Preussin alueista.

Hollanti osa Ranskaa vuodesta 1806

Belgia osa Ranskaa vuodesta 1797

Ruotsin Pommeri

Itävalta liittolainen vuodesta 1810, jolloin Napoleon avioitui keisari Frans I:n tyttären Marie Louisen kanssa.

Sveitsi vasaili vuodesta 1802

Illyria osa Ranskaa vuodesta 1809

Pau Bernadotten kotikaupunki

Espanja satelliitti vuodesta 1808, jolloin Napoleonistutti veljensä Ranskan vanhan liittolaisen valta­istuimelle.

Korsika osa Ranskaa vuodesta 1769

Italia satelliitti vuodesta 1805

Lombardia osa Ranskaa vuodesta 1797

Napoli satelliitti vuodesta 1806

Satelliitit, joiden valtaistuimella oli Napoleon itse tai hänen veljensä.Vasallit, joissa Napoleon harjoitti sanelupolitiikkaa.Liittolaiset, joiden kanssa Napoleonilla oli yhteistyösopimus.Uhmaajat, joista Napoleon ei saanut käskyläisiään.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.