Biopolttoaineiden suuret lupaukset jäävät lunastamatta, ellei etanolia ja biodieseliä opetella valmistamaan selluloosasta ja levistä.

Teksti: Marko Hamilo

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010Millä energianlähteellä autosi kulkee tulevaisuudessa? Tuskin ainakaan millään pelkästään raakaöljystä valmistetulla polttoaineella, koska öljy käy vähiin ja lämmittää ilmastoa. Viisi vuotta sitten vastaus olisi ollut polttokennossa palava vety. Vetytalouden piti ratkaista kaikki muutkin yhteiskuntien energiapulmat.Nyt kaikki puhuvat sähköautoista ja ladattavista hybrideistä. Niidenkin pitäisi ratkaista kaikki ongelmat. Kun sähköautot ladataan yöllä, ne tasoittavat vuorokautista sähkönkulutusta. Ne voisivat jopa tarjota akuistaan sähköä verkkoon, kun kysyntä on suurinta.Siinä välissä, kolmisen vuotta sitten, ratkaisu olivat biodiesel ja -etanoli. Polttoainekasvien viljely tarjoaisi maajusseille työtä ja vähentäisi riippuvuuttamme Lähi-idän öljystä, eikä hiilidioksidia pääsisi ilmakehään.

Hype törmää realiteetteihin

Polttokennoja, biopolttonesteitä ja sähköautoja on hypetetty kolmena perättäisenä aaltona, toteaa liikenteen energiankäytön ja moottoritekniikan tutkimusprofessori Nils-Olof Nylund Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta VTT:stä. Hypetystä seuraa yleensä krapula, jolloin teknologiassa ei nähdä kuin huonoja puolia. Myöhemmin hyviä ja huonoja ominaisuuksia osataan tarkastella rauhallisemmin.- Ei ole yhtä teknologiaa, joka ratkaisisi kaikki ongelmat, Nylund tiivistää.Biopolttoaineisiin suhtauduttiin pitkään kuin ne olisivat täysin uusiutuvaa, kasvien keräämää aurinkoenergiaa, jota voi pitää suurin piirtein hiilidioksidineutraalina. Vuonna 2003 säädettiin EU-direktiivi, joka määräsi, että 2010 jäsenmaiden tieliikenteeseen tarkoitetussa bensiinissä ja dieselöljyssä biopolttoaineiden vähimmäisosuuden tulee olla 5,75 prosenttia.Bensaan lisättävä biopolttoaine voi olla esimerkiksi etanolia, jota tehdään maissista tai viljasta. Lannoitus, kuljetukset ja polttoaineen jalostus vaativat kuitenkin niin paljon fossiilista energiaa, etteivät hiilidioksidipäästöt vähene juuri lainkaan.Kun tutkijoiden laskelmia huonosta energiataseesta tuli julkisuuteen, monille saattoi jäädä mielikuva, että kaikki biopolttoaineet ovat yhtä hölmöläisten peitonjatkamista.

Bioissa piisaa kirjoa

Ydinvoimasta on väännetty kättä vuosikymmeniä, ja rintamalinjat ovat aika selvät. Argumentit puolesta ja vastaan pätevät miltei samalla tavalla kaikkiin maihin ja kaikenlaisiin reaktoreihin. Siksi ydinvoimakeskustelusta on tullut periaatteellista ja yleistävää. Biopolttoaineet taas ovat keskenään erilaisia, ja yleistykset tuntuvat mahdottomilta.Ensinnäkin biopolttonesteitä voidaan tehdä hyvin monenlaisesta biomassasta: viljasta, maissista, sokerista, oljista, soijasta, erilaisten kasvien siemenistä, kasviöljyistä ja eläinrasvoista. Biomassasta jalostetaan käymismenetelmällä alkoholeja, kuten etanolia, metanolia tai butanolia, tai sitten esteröimällä biodieseliä. Etanolia ja biodieseliä voi käyttää nykyautoissa pieniä määriä kajoamatta moottoriin. Myös biokaasusta ja esimerkiksi dimetyylieetteristä puhutaan vaihtoehtoina. Nämä kaikki niin sanotun ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet kasvavat useimmiten pellolla. Pelto on Suomessa kuitenkin eri asia kuin vaikka Italiassa. Mitä pitempi kasvukausi, sitä vähemmällä fossiilisella energialla polttonestettä voi tuottaa.

EU heräsi kritiikkiin

Esimerkiksi viljaetanoli voi olla ympäristön kannalta melko surkea saavutus. Euroopan unionin mukaan vehnäetanolista koituu huonoimmillaan vain 16 prosentin päästövähenemä fossiilisiin polttonesteisiin verrattuna. Vähenemäksi lasketaan 47 prosenttia, jos jalostuksessa tarvittava sähkö ja lämpö tuotetaan maakaasulla. Jos vehnän oljet poltetaan lämmöksi ja sähköksi, päästövähenemäksi tulee sentään 69 prosenttia.EU heräsi kritiikkiin kaksi vuotta sitten. Viime vuonna säädetyssä direktiivissä edellytetään, että biopolttoaineiden päästövähenemän on oltava fossiilisiin verrattuna vähintään 35 prosenttia. Tuotanto ei myöskään saa uhata luonnon monimuotoisuutta.Uuden direktiivin mukaan 10 prosenttia polttoainetankin energiasisällöstä pitäisi 2020 olla uusiutuvaa ja sen päästövähenemän minimissään puolet fossiilisesta vaihtoehdosta. Lisälirautus ei kuulosta kovin kumoukselliselta nykyiseen 5,75 prosenttiin verrattuna.

Vievät ruoan nälkäisiltä

Huono energiatase on vain yksi syistä, miksi jopa monet ympäristöjärjestöt ovat alkaneet kyseenalaistaa ainakin ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet - ne voivat myös viedä leivän nälkäisten suusta. Ruokakasvien viljely energiakäyttöön on ainakin osasyyllinen ruoan hinnan nousuun viime vuosina. Maailmanpankin hurjimman arvion mukaan jopa 75 prosenttia ruoan hinnan noususta 2002-2008 selittyisi biopolttoaineiden tuotannolla.Bioenergiaa arvosteltiin jyrkästi Pohjoismaiden bioetiikan komitean ja kansanedustajien ja tutkijoiden yhdistyksen Tutkaksen seminaarissa Helsingissä marraskuussa.Etelä-Tanskan yliopiston tekniikan professori Henrik Wenzel väitti seminaarissa kaiken fossiilisen energian korvaamisen biopolttoaineilla vaativan viisi maapalloa. Wenzelin mielestä liikenne saisi pysyä öljyssä. EU-maissa 40 prosenttia öljystä palaa lämmityksessä, ja siihen on paljon helpompi löytää korvaavia keinoja.

Palmuja väärässä paikassa

Ympäristöjärjestöjen hampaisiin ovat joutuneet erityisesti palmuöljy ja suomalainen Neste Oil, joka jalostaa Kaakkois-Aasiasta tuomastaan palmuöljystä biodieseliä.Palmujen tuottaman öljyn energiatase on sinänsä hyvä. Kysynnän kasvaessa uusia palmuöljyplantaaseja kuitenkin raivataan Malesias¬sa ja Indonesiassa sademetsiin ja turvemaille, jotka ovat valtavia hiilinieluja ja kaiken lisäksi luonnoltaan monimuotoisia. Neste Oil pyrkii sertifiointijärjestelyillä todistamaan, että sen ostama palmuöljy ei ole peräisin tällaiselta "epäeettiseltä" plantaasilta vaan alueelta, jolla on jo vuosia tuotettu palmuöljyä. Tämä ei välttämättä pelasta rikasta luontoa, koska suurin osa palmuöljystä menee Kiinaan elintarviketeollisuuden käyttöön. Sille todennäköisesti kelpaa se uustuotanto, joka aloitetaan, kun suomalaiset kuorivat eettiset kermat päältä. Juuri epäsuorat, maailmanmarkkinoiden kautta välittyvät vaikutukset maankäyttöön voivat johtaa vielä paljon suurempiin hiilidioksidipäästöihin kuin pelkästään lannoitus, kuljetukset ja biopolttoaineen jalostus.

Pahinta on hävittää hiilinielut

Nature Concervancy -järjestön vuosi sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan maankäytön muutoksista syntyy hiilidioksidipäästöjä, jotka kumoavat öljyn korvaamisesta koituvat hyödyt. Tutkija Joe Fargionen mukaan suurimmat hiilipäästöt aiheuttaa turvesoiden muuttaminen palmuöljyplantaaseiksi Indonesiassa. Seuraavaksi pahinta on ottaa uusia alueita soijan tuotantoon Amazoniassa.Samansuuntaisia tuloksia saivat yhdysvaltalaistutkijat, jotka julkaisivat viime vuonna Science-lehdessä skenaariovertailun. Toisessa skenaariossa otettiin huomioon sekä fossiilisten polttoaineiden että maankäytön muutosten aiheuttamat hiilipäästöt, toisessa vain fossiiliset.Ellei maahan liittyvistä päästöistä piitata, skenaarion mukaan vuoteen 2100 mennessä metsiä tuhoutuu laajasti bioenergiakasvien viljelyn takia. Jos maankäyttö noteerataan, skenaario kertoo metsäpinta-alan kasvavan, vaikka bioenergian käyttö lisääntyisi huomattavasti.

Toinen sukupolvi pelastaa?

Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet näyttävät siis melko tehottomalta keinolta päästä irti öljyriippuvuudesta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Parhaasta päästä on hollantilaisen tutkimuksen mukaan Brasilian sokeriruokoetanoli, josta ainakin osa vähentää aidosti hiilidioksidipäästöjä.Hollanti on niitä Euroopan maita, jotka tuovat merkittäviä määriä bioetanolia täyttääkseen liikenteessä EU:n velvoitteet. Mutta eivätkö hollantilaiset voisi yksinkertaisesti maksaa brasilialaisille siitä, että nämä käyttäisivät itse enemmän etanolia? Vaikutukset ilmastoon olisivat samat. Energiaa jopa vähän säästyisi, kun polttoainetta ei tarvitsisi rahdata Atlantin yli.Kun perinnäisiin biopolttonesteiin on petytty, ei ihme, että niin sanottuihin toisen sukupolven biopolttoaineisiin kohdistuu nyt valtavia odotuksia. Vähän epämääräisellä käsitteellä viitataan yleensä siihen, ettei polttoainetta jalosteta vain ruoaksi kelpaavien kasvinosien sokerista ja tärkkelyksestä vaan raaka-aineeksi kelpaavat myös elintarviketeollisuuden jätteet ja selluloosaa sisältävät kasvinosat, kuten puu ja oljet.Jos teollisuusyhteiskunta jossakin on hyvä, niin jätteiden tuottamisessa. Yksi ilmastoperusteilla mitattuna kaikkein kehittyneimmistä biopolttoaineista on suomalaisen St1:n bioetanoli, jota tehdään Lahdessa leipomoiden ja Hartwallin juomateollisuuden jätteestä. Sen päästövähenemä on jopa yli 80 prosenttia.St1 pystyy myös tuottamaan etanolinsa varsin edullisesti, mutta ruoantähteillä ei koko maan tieliikennettä pyöritetä.

Sellu pitää pilkkoa

Suomessa vain puulla on riittävästi potentiaalia öljyn mittavaan korvaamiseen. Puudieselillä voisi päästä 80-90 prosentin päästövähenemään, ja pelkästään hakkuu- ja metsätähteillä voisi kattaa ehkä jopa puolet tieliikenteen tarpeista.Puussa on kuitenkin ongelma: selluloosa. Se pitää pilkkoa entsyymeillä lyhyemmiksi molekyyleiksi, jotta biomassasta voi edelleen jalostaa etanolia tai biodieseliä. Pilkkominen syö paljon energiaa. Suomessa VTT:n tutkijat löysivät luonnon mikrobeista entsyymejä, jotka hajottavat selluloosaa sokereiksi. Entsyymejä tuottavat geenit siirrettiin mikrobeista hiivaan, jota tarvitaan valmistettaessa etanolia käymismenetelmällä.Michiganin osavaltionyliopistossa on menty vielä askel pitemmälle: siellä on kehitetty muuntogeenistä maissia, jossa on itsessään selluloosan pilkkomiseen tarvittavat entsyymit.

Levissä suurin lupaus

Todella suuret mahdollisuudet on leväenergialla. Yksisoluinen levä ei tuhlaa energiaa monimutkaisten, jalostuksen kannalta hankalien rakenteiden luomiseen vaan keskittyy kasvamaan nopeasti. Vesiviljelmät eivät kilpailisi sen enempää ruoantuotannon kuin metsien kasvatuksenkaan kanssa, eikä vesialueista ole pulaa.Leväenergiaan uskoo esimerkiksi ihmisen dna:n lukemisessa kunnostautunut tutkija Craig Venter. Maailman suurin öljy-yhtiö Exxon Mobil otti viime kesänä Venterin kumppanikseen 600 miljoonan dollarin hankkeeseen, jonka tavoitteena on biopolttoaineiden massatuotanto.Levästä voidaan Exxonin mukaan saada lähes 20 000 litraa polttoainetta hehtaarilta, kun esimerkiksi kaakkoisaasialaista palmuöljyä saadaan vain kuutisentuhatta litraa. Venter on kertonut, että leviä on jo saatu tuottamaan rasvoja, joista polttonesteitä voi jalostaa. Levähankkeita on myös Ruotsissa. Täällä pohjoisessa levienkin kasvukausi on suhteellisen lyhyt. Ny Teknik -lehden mukaan leviä olisi taloudellista viljellä lähellä voimaloita ja teollisuutta, jolloin ne voisivat hyödyntää laitosten ylijäämälämpöä ja hiilidioksidipäästöjä.

Tutkimusprofessori Nils-Olof Nylund puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Tulevaisuuden polttoaineet tieliikenteessä. Perjantaina 15.1. klo 14.00.

 

Mikä on syöttötariffi?

Suomessa valmistellaan paraikaa syöttötariffijärjestelmää, jolla pyritään lisäämään uusiutuvan energian käyttöä EU:n asettamien tavoitteiden mukaisesti. Ehdotukset koskevat tuulivoimalla ja biokaasulla tuotettua sähköä. Järjestelmään otettavien tuulivoimalaitosten tai -puistojen nimellistehon pitäisi työryhmän mukaan olla vähintään 1 megawatti ja biokaasulaitosten 300 kilowattia.Hankalan kuuloinen sana syöttötariffi tarkoittaa yksinkertaisesti takuuhintaa.- Syöttötariffi takaa, että tuottaja saa sähköstä tietyn, ennalta sovitun hinnan koko sähkölle tai bonuksen markkinahinnan päälle, tekniikan tohtori Jari Ihonen Suomen tuulivoimayhdistyksestä selittää. - Järjestelmä poistaisi tuottajalta sähkön hintariskin miltei kokonaan tariffin keston ajalta, joten investointeihin olisi helppo ryhtyä.Tariffin kustannukset kerättäisiin käyttäjiltä. Ehdotettu tariffi maksaisi sähkönkäyttäjälle enintään 7,5 euroa vuodessa, jos tämä kuluttaa sähköä 2 000 kilowattituntia. Vastaavasti sähkölämmitteisessä pientalossa, jonka sähkönkulutus on 18 000 kWh, maksu olisi noin 68 euroa vuodessa.Ihosen mukaan syöttötariffit ovat yleisin keino edistää uusiutuvan sähkön tuotantoa, ja ne ovat käytössä yli puolessa EU:n jäsenmaista. Suomessa ehdotetut rajat ovat kuitenkin hyvin poikkeuksellisia.- Useimmissa maissa ei ole alarajaa teholle tai se on hyvin pieni - esimerkiksi Italiassa 1 kilowatti aurinkosähkölle - joten yksityiset kansalaisetkin saavat hankkeensa syöttötariffin piiriin.Pientalon tuulivoiman tai aurinkosähkön syöttäminen verkkoon on teknisesti yksinkertaista. Tarvitaan vain rasia verkon ja energianlähteen väliin.Kirsi Heikkinen

Tekniikan päivillä lisää syöttötariffeista. Perjantaina 15.1. klo 14.30

.

 

Biosähkö vie pitemmälle

Marko Hamilo

Miten yhdellä hehtaarilla tuotetaan mahdollisimman monen kilometrin ajoon riittävä määrä energiaa?Muuttamalla biomassa sähköksi, on yllättävä vastaus.

Biomassasta jalostetut polttonesteet käyvät polttomoottoriin sellaisinaan, tai ainakin moottoriin tarvittavat muutokset jäävät kohtuullisiksi. Sähköautoihin siirtyminen on paljon suurempi vallankumous.Puhtaasti energiatalouden kannalta biomassan jalostaminen moottorissa palavaksi nesteeksi ei kuitenkaan kannata. Toukokuussa tiedelehti Scienceen kirjoittaneiden tutkijoiden mielestä järkevämpää olisi polttaa biomassa voimalaitoksessa sähköksi ja ladata sillä sähköauton akkuja.

180 kilometriä vastaan 100 Laskelmien mukaan sama peltopinta-ala kuljettaa autoa peräti 80 prosenttia pitemmän matkan, jos energia muutetaan välillä sähköksi.- Tämä on melko ilmeistä, mutta kukaan ei ollut oikeastaan ottanut asiaa aiemmin esiin, sanoo Carnegie-instituutin johtaja Chris Field. - Etanolia on kehitetty autojen polttoaineeksi hieman eri syistä kuin sähköautoja on kehitetty, mutta yhteistä molemmille on pyrkimys maksimoida tehokkuus ja minimoida ilmastovaikutukset.Tutkijat vertailivat elinkaarianalyysillä sähköön ja etanoliin perustuvia tekniikoita ja ottivat vertailussa huomioon paitsi kummallakin tapaa saatavan energian myös kulkuneuvojen ja polttoaineiden tuottamiseen kuluneen energian.Biosähkö oli selvä voittaja "kilometrejä hehtaarilla" -vertailussa sekä maissia että selluloosapitoista luutahirssiä viljeltäessä.

Vika on polttomoottorissa- Polttomoottori ei vaan ole kovin tehokas, ei varsinkaan sähköautoihin verrattuna, sanoo Kalifornian yliopiston tutkija Elliott Campbell.- Tehokkainkaan etanolintuotanto yhdistettynä hybridiautooon ei riitä kompensoimaan tätä tosiasiaa.Tutkijat huomasivat, että biosähkö ja etanoli eroavat myös kyvyssään hillitä ilmastonmuutosta. - Voimme vaikuttaa ilmastonmuutokseen enemmän, jos teemme biomassasta sähköä emmekä etanolia.Lisäksi voimalaitoksessa on mahdollista ottaa hiilidioksidi talteen ja varastoida se, mikä vähentää päästöjä  entisestään. Polttomoottorissa tämä ei käy päinsä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.