Ruokakasveista valmistettava etanoli ja sademetsiä uhkaava palmuöljy ovat joutuneet kansalaisjärjestöjen hampaisiin. Kaikki biopolttoaineet eivät onneksi ole sosiaalisesti ja ekologisesti kelvottomia.



Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2008



Neljä vuotta sitten Yhdysvaltain tiedeviikolla Seattlessa intoiltiin vetytaloudesta. Presidentti George W. Bush oli aiemmin julistanut Liittovaltion tila -puheessaan, että vuosituhannen alussa syntyneiden lasten tultua ajokortti-ikään heidän ensimmäinen oma autonsa kulkisi päästöttömästi vedyllä.

Vetyhype on saanut tehdä tilaa biobuumille. Neljässä vuodessa on ehditty suomalaisessakin energiapoliittisessa keskustelussa kokea sekä etanolihumala että biokrapula.

Ensin biopolttoaineiden piti kumota riippuvuus tuontiöljystä, pysäyttää lämpeneminen ja vielä pelastaa viljelijöiden toimeentulo. Sitten paljastui, että biopolttoaineet saattavat vaatia panoksena enemmän tuontienergiaa kuin ne itse sisältävät.

Pahimmillaan ne siis kiihdyttäisivätkin ilmastonmuutosta. Ruoan hinta nousee, palmuöljyplantaasien tieltä kaadetaan sademetsää - ja Brasilian sokerietanolikin valmistuu orjatyövoimalla, kriitikot maalailivat.


Maankäyttö ei saisi huonontua

Helmikuisessa Bostonin tiedekokouksessa biokrapulasta oli jo noustu. Biopolttoaineita voi tuottaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Se kuitenkin edellyttää, että niiden tärkeimmät vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan otetaan huomioon elinkaarianalyysissä.

Ensinnäkin pitää laskea biomassan tuotannon, kuljetusten ja prosessoinnin energiapanokset. Jo näiden perusteella esimerkiksi suomalainen ohraetanoli säästää ilmastoa tai energiaa hyvin vähän, jos ollenkaan.
Lisäksi uusimpiin elinkaarianalyyseihin on otettu mukaan biopolttoaineiden aiheuttamat maankäytön muutokset. Vaikutukset voivat globaaleilla markkinoilla olla hyvinkin epäsuoria.

Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa otetaan pelto ruoantuotannosta etanolintuotantoon, jossain muualla maailmassa raivataan vastaava uusi alue viljelyyn. Kun pelto tehdään luonnontilaisesta, hiiltä sitovasta ekosysteemistä, ilmaan pääsee entistä enemmän hiilidioksidia. Muutosten myötä ruoan hintakin saattaa nousta.

Nature Conservancy -yhdistys ja Minnesotan yliopisto julkaisivat tammikuussa hämmentävän tutkimuksen Climate Change and Energy - The True Cost of Biofuels.

Sen mukaan sademetsien, soiden, savannien ja ruohikkojen raivaus polttoaineviljelmiksi Brasiliassa, Kaakkois-Aasiassa ja Yhdysvalloissa tuottaisi 17-420 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin ne fossiiliset polttoaineet, jotka bioversiot vuosittain korvaisivat. Pahimmillaan kestäisi siis yli 400 vuotta, ennen kuin päästöjä näin pienentämällä olisi maksettu takaisin maan muokkaamisesta aiheutunut hiilivelka.


Jatropa ratkoo monta ongelmaa

Biopolttoaineen tuotantoon soveltuvalta kasvilta vaadittaisiin melkoinen yhdistelmä toivottuja ominaisuuksia.
Se ei saisi syrjäyttää sademetsää. Se ei saisi olla ruokakasvi, eikä sen pitäisi viihtyä ruokakasvien tuotantoon sopivilla maillakaan.

Sen pitäisi tuottaa vähällä lannoituksella paljon biomassaa, jonka pitäisi olla helposti jalostettavissa biodieseliksi. Kasvin pitäisi nopeasti kasvaa tuottavaksi, ja sen pitäisi sopia viljelyalueensa sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin.
Tällainen kasvi on olemassa. Sen tieteellinen nimi on Jatropha curcas.

Muun muassa risiinin, kumipuun ja maniokin kanssa samaan tyräkkikasvien heimoon kuuluva jatropa-suvun pensas on noussut puheenaiheeksi niin äskettäin, ettei sillä ole vielä edes suomenkielistä nimeä.

Alkujaan kyseinen jatropa on Keski-Amerikasta. Se on myrkyllinen, viisimetriseksi kasvava pensas, joka sietää hyvin kuivuutta ja esimerkiksi suolaista tai emäksistä maaperää. Sitä kasvatetaan Aasiassa ja Afrikassa pensasaidoiksi suojaamaan peltoja ja puutarhoja eläimiltä.

Jatropan siemenistä noin kolmannes on öljyä, josta saa laadukasta biodieseliä. Valmistukseen kuluu sen verran energiaa, että hyötysuhde ei ole aivan yhtä hyvä kuin esimerkiksi kaakkoisaasialaisessa palmuöljyssä. Suhde on kuitenkin paljon parempi kuin esimerkiksi yhdysvaltalaisessa maissietanolissa.

Ilmaston kannalta joutomaiden metsittäminen jatropalla olisi kaksinkertaisesti hyödyllistä. Paitsi että pensaat tuottavat fossiilista öljyä korvaavaa polttoainetta, ne itsessään sitovat hiiltä.

Jatropaa on helppo viljellä, mutta siementen keräys on käsityötä. Ainakaan vielä sopivia koneita ei ole olemassa. Englantilaisen Ron Oxburghin mukaan työvoimaa tarvitaan yksi henkilö yhtä hehtaaria kohden.

Jatropan viljely ei siis sovellu erityisen hyvin vauraisiin maihin. Trooppisten, väkirikkaiden kehitysmaiden köyhissä kylissä työvoimaa ja muuhun käyttöön kelpaamatonta maata kuitenkin riittää.

Yksi hehtaari tuottaa öljyä noin puolitoista tonnia. Oxburgh kuitenkin uskoo, että hehtaarisato on kasvatettavissa merkittävästi suuremmaksikin. Esimerkiksi malesialainen öljypalmu tuottaa nelisen tonnia hehtaarilta.


Tuulipuistojen joutomaille

Jatropasta saa biodieseliä tehokkaimmin, kun tuotanto yhdistetään johonkin muuhun toimintaan. Oxburghin mukaan biopolttoaineiden tuottajat Intiassa ovat kokeilleet yhteistyötä teenviljelijöiden kanssa.

Teeviljelmät nimittäin vaativat työvoimaa vain jaksoittain. Kun tee ei kaipaa huolenpitoa, työntekijöitä riittää jatropan keräykseen ja jalostukseen.

Teetilojen ympärillä on Oxburghin mukaan myös usein paljon teen viljelyyn kelpaamatonta kuivaa maata, jossa vähemmän nirso jatropa viihtyy.

Washingtonilaisen International Resources Groupin tutkija Matthew Mendis puolestaan uskoo, että jatropaa kannattaa viljellä Intian tuulipuistoissa.

Tuulivoimaa on Intiassa jo nyt kahdeksan gigawattia, siis suunnilleen kahdeksan tavanomaisen ydinreaktorin verran. Sikäläinen tuulivoiman kapasiteetti on lisäksi moninkertaistumassa lähiaikoina.

Mandisin mukaan tuulivoimapuistot on yleensä rakennettu joutomaille, joilla ei voi viljellä juuri mitään. Itse myllyt vievät niin vähän tilaa, että jopa 95 prosenttia puiston pinta-alasta voisi antaa jatropalle.

Miksi tuulipuisto sitten olisi parempi vaihtoehto kuin jokin muu joutomaa Intiassa? Koska tuulipuistoissa on valmiina infrastruktuuri eli tiet ja sähköjohdot ja usein myös lähistöllä asuvaa työvoimaa, Mandis kertoo.
Kaikkiaan Intiassa on joutomaata 66 miljoonaa hehtaariaa, joista Mandisin mukaan noin 13 miljoonaa sopisi jatropan viljelyyn.

- Kannattaisi kuitenkin aloittaa tuulivoimapuistoista, Mandis toistaa.
Intian ohella jatropa on lupaava energiakasvi varsinkin Saharan eteläpuoliselle Afrikalle.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.