Ruokakasveista valmistettava etanoli ja sademetsiä uhkaava palmuöljy ovat joutuneet kansalaisjärjestöjen hampaisiin. Kaikki biopolttoaineet eivät onneksi ole sosiaalisesti ja ekologisesti kelvottomia.



Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2008



Neljä vuotta sitten Yhdysvaltain tiedeviikolla Seattlessa intoiltiin vetytaloudesta. Presidentti George W. Bush oli aiemmin julistanut Liittovaltion tila -puheessaan, että vuosituhannen alussa syntyneiden lasten tultua ajokortti-ikään heidän ensimmäinen oma autonsa kulkisi päästöttömästi vedyllä.

Vetyhype on saanut tehdä tilaa biobuumille. Neljässä vuodessa on ehditty suomalaisessakin energiapoliittisessa keskustelussa kokea sekä etanolihumala että biokrapula.

Ensin biopolttoaineiden piti kumota riippuvuus tuontiöljystä, pysäyttää lämpeneminen ja vielä pelastaa viljelijöiden toimeentulo. Sitten paljastui, että biopolttoaineet saattavat vaatia panoksena enemmän tuontienergiaa kuin ne itse sisältävät.

Pahimmillaan ne siis kiihdyttäisivätkin ilmastonmuutosta. Ruoan hinta nousee, palmuöljyplantaasien tieltä kaadetaan sademetsää - ja Brasilian sokerietanolikin valmistuu orjatyövoimalla, kriitikot maalailivat.


Maankäyttö ei saisi huonontua

Helmikuisessa Bostonin tiedekokouksessa biokrapulasta oli jo noustu. Biopolttoaineita voi tuottaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Se kuitenkin edellyttää, että niiden tärkeimmät vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan otetaan huomioon elinkaarianalyysissä.

Ensinnäkin pitää laskea biomassan tuotannon, kuljetusten ja prosessoinnin energiapanokset. Jo näiden perusteella esimerkiksi suomalainen ohraetanoli säästää ilmastoa tai energiaa hyvin vähän, jos ollenkaan.
Lisäksi uusimpiin elinkaarianalyyseihin on otettu mukaan biopolttoaineiden aiheuttamat maankäytön muutokset. Vaikutukset voivat globaaleilla markkinoilla olla hyvinkin epäsuoria.

Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa otetaan pelto ruoantuotannosta etanolintuotantoon, jossain muualla maailmassa raivataan vastaava uusi alue viljelyyn. Kun pelto tehdään luonnontilaisesta, hiiltä sitovasta ekosysteemistä, ilmaan pääsee entistä enemmän hiilidioksidia. Muutosten myötä ruoan hintakin saattaa nousta.

Nature Conservancy -yhdistys ja Minnesotan yliopisto julkaisivat tammikuussa hämmentävän tutkimuksen Climate Change and Energy - The True Cost of Biofuels.

Sen mukaan sademetsien, soiden, savannien ja ruohikkojen raivaus polttoaineviljelmiksi Brasiliassa, Kaakkois-Aasiassa ja Yhdysvalloissa tuottaisi 17-420 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin ne fossiiliset polttoaineet, jotka bioversiot vuosittain korvaisivat. Pahimmillaan kestäisi siis yli 400 vuotta, ennen kuin päästöjä näin pienentämällä olisi maksettu takaisin maan muokkaamisesta aiheutunut hiilivelka.


Jatropa ratkoo monta ongelmaa

Biopolttoaineen tuotantoon soveltuvalta kasvilta vaadittaisiin melkoinen yhdistelmä toivottuja ominaisuuksia.
Se ei saisi syrjäyttää sademetsää. Se ei saisi olla ruokakasvi, eikä sen pitäisi viihtyä ruokakasvien tuotantoon sopivilla maillakaan.

Sen pitäisi tuottaa vähällä lannoituksella paljon biomassaa, jonka pitäisi olla helposti jalostettavissa biodieseliksi. Kasvin pitäisi nopeasti kasvaa tuottavaksi, ja sen pitäisi sopia viljelyalueensa sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin.
Tällainen kasvi on olemassa. Sen tieteellinen nimi on Jatropha curcas.

Muun muassa risiinin, kumipuun ja maniokin kanssa samaan tyräkkikasvien heimoon kuuluva jatropa-suvun pensas on noussut puheenaiheeksi niin äskettäin, ettei sillä ole vielä edes suomenkielistä nimeä.

Alkujaan kyseinen jatropa on Keski-Amerikasta. Se on myrkyllinen, viisimetriseksi kasvava pensas, joka sietää hyvin kuivuutta ja esimerkiksi suolaista tai emäksistä maaperää. Sitä kasvatetaan Aasiassa ja Afrikassa pensasaidoiksi suojaamaan peltoja ja puutarhoja eläimiltä.

Jatropan siemenistä noin kolmannes on öljyä, josta saa laadukasta biodieseliä. Valmistukseen kuluu sen verran energiaa, että hyötysuhde ei ole aivan yhtä hyvä kuin esimerkiksi kaakkoisaasialaisessa palmuöljyssä. Suhde on kuitenkin paljon parempi kuin esimerkiksi yhdysvaltalaisessa maissietanolissa.

Ilmaston kannalta joutomaiden metsittäminen jatropalla olisi kaksinkertaisesti hyödyllistä. Paitsi että pensaat tuottavat fossiilista öljyä korvaavaa polttoainetta, ne itsessään sitovat hiiltä.

Jatropaa on helppo viljellä, mutta siementen keräys on käsityötä. Ainakaan vielä sopivia koneita ei ole olemassa. Englantilaisen Ron Oxburghin mukaan työvoimaa tarvitaan yksi henkilö yhtä hehtaaria kohden.

Jatropan viljely ei siis sovellu erityisen hyvin vauraisiin maihin. Trooppisten, väkirikkaiden kehitysmaiden köyhissä kylissä työvoimaa ja muuhun käyttöön kelpaamatonta maata kuitenkin riittää.

Yksi hehtaari tuottaa öljyä noin puolitoista tonnia. Oxburgh kuitenkin uskoo, että hehtaarisato on kasvatettavissa merkittävästi suuremmaksikin. Esimerkiksi malesialainen öljypalmu tuottaa nelisen tonnia hehtaarilta.


Tuulipuistojen joutomaille

Jatropasta saa biodieseliä tehokkaimmin, kun tuotanto yhdistetään johonkin muuhun toimintaan. Oxburghin mukaan biopolttoaineiden tuottajat Intiassa ovat kokeilleet yhteistyötä teenviljelijöiden kanssa.

Teeviljelmät nimittäin vaativat työvoimaa vain jaksoittain. Kun tee ei kaipaa huolenpitoa, työntekijöitä riittää jatropan keräykseen ja jalostukseen.

Teetilojen ympärillä on Oxburghin mukaan myös usein paljon teen viljelyyn kelpaamatonta kuivaa maata, jossa vähemmän nirso jatropa viihtyy.

Washingtonilaisen International Resources Groupin tutkija Matthew Mendis puolestaan uskoo, että jatropaa kannattaa viljellä Intian tuulipuistoissa.

Tuulivoimaa on Intiassa jo nyt kahdeksan gigawattia, siis suunnilleen kahdeksan tavanomaisen ydinreaktorin verran. Sikäläinen tuulivoiman kapasiteetti on lisäksi moninkertaistumassa lähiaikoina.

Mandisin mukaan tuulivoimapuistot on yleensä rakennettu joutomaille, joilla ei voi viljellä juuri mitään. Itse myllyt vievät niin vähän tilaa, että jopa 95 prosenttia puiston pinta-alasta voisi antaa jatropalle.

Miksi tuulipuisto sitten olisi parempi vaihtoehto kuin jokin muu joutomaa Intiassa? Koska tuulipuistoissa on valmiina infrastruktuuri eli tiet ja sähköjohdot ja usein myös lähistöllä asuvaa työvoimaa, Mandis kertoo.
Kaikkiaan Intiassa on joutomaata 66 miljoonaa hehtaariaa, joista Mandisin mukaan noin 13 miljoonaa sopisi jatropan viljelyyn.

- Kannattaisi kuitenkin aloittaa tuulivoimapuistoista, Mandis toistaa.
Intian ohella jatropa on lupaava energiakasvi varsinkin Saharan eteläpuoliselle Afrikalle.



 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti