Tietokonemallinnuksiin erikoistunut Emma Terämä tietää, miten lääkemolekyyli tunkeutuu soluun. Nyt hän simuloi maailmaa ja sen miljardeja ihmisiä. Huikea skaalan vaihto ei nuorta tutkijaa pelota. Hänestä on hyvä rönsyillä - kunhan punainen lanka säilyy. Hänen lankansa on maailman parantaminen.


ääkemolekyyli tunkeutuu soluun. Nyt hän simuloi maailmaa ja sen
miljardeja ihmisiä. Huikea skaalan vaihto ei nuorta tutkijaa pelota.
Hänestä on hyvä rönsyillä - kunhan punainen lanka säilyy.
Hänen lankansa on maailman parantaminen.




Helsingin Hakaniemessä sijaitsevan asunnon eteisessä on iso kasa tyhjiä pahvilaatikoita. Asunto on juuri laitettu myyntiin, ja alkamassa on kova pakkausurakka. Emma Terämä vastaa kännykkäänsä ja puhuu asunnonnäytöstä kiinteistövälittäjän kanssa. Ehkä tulevana viikonloppuna.

- Tosi ihanaa tämä asunnon myynti, hän huokaisee maaliskuisena haastattelupäivänä.

Terämän perheellä on juuri nyt kiireitä. Huhtikuun alussa on edessä muutto Itävaltaan, mistä Emma, 28, on saanut post doc -tutkijan paikan. Mukaan Wienin lähellä sijaitsevaan Laxemburgiin matkaavat aviomies Ville, puolitoistavuotias Amos-poika ja musta Arvi-kissa, joka hyppää emäntänsä syliin rapsutettavaksi tämän kertoessa tulevasta elämänmuutoksesta.


Lukiolainen innostui kehitysmaista

Emma Terämä on tuore tohtori. Hän väitteli tammikuussa Teknillisessä korkeakoulussa solukalvojen toiminnan tietokonemallinnuksista. Post doc -paikassa IIASA-instituutissa (The International Institute for Applied Systems Analysis) tutkimusmetodi säilyy, mutta tutkimuksen kohde muuttuu radikaalisti. Instituutissa tutkitaan muun muassa maailman väestönkehitystä, taloudellisia rakenteita, luonnonvaroja ja ympäristön tilaa ja näiden vuorovaikutussuhteita. Tavoitteena on löytää kestäviä ratkaisuja globaaleihin haasteisiin.

Väitöskirjatyössään jopa nanotasolla liikkuneen fyysikon hyppäys maailman väestö- ja ympäristöongelmien ratkaisijaksi tuntuu äkkiseltään hurjalta, mutta kun Terämä kertoo lisää taustastaan - vihreää teetä tarjoillen - siirto alkaa tuntua ymmärrettävältä.

Kouluaikana Helsingin kansainvälisessä IB-lukiossa Emma innostui Unicefin toiminnasta. Aktiivinen tyttö keräsi rahaa, suunnitteli jäseniltoja, järjesti näyttelyitä ja ideoi uusia tapoja aktivoida ihmisiä auttamaan kehitysmaiden lapsia ja naisia. Toiminta huipentui kolmen vuoden pestiin Unicefin Helsingin piirin puheenjohtajana.
-  Nyt toivon, että Wienin-jakso olisi yksi askel kohti työtä, jossa voin yhdistää harrastukseni ja koulutukseni.


Bio päihitti kovat tieteet

Hakaniemen-kodin ikkunasta on upea näkymä kauppahallille ja torille. Kauempana Kruununhaan kallioilla näkyy Helsingin yliopiston entinen fysiikan laitos, jossa Emma aloitti opiskelunsa vuonna 1997.

IB-lukiossa luonnontieteisiin keskittynyt nuori nainen harkitsi ensin lääketiedettä mutta päätyi teoreettiseen fysiikkaan, koska se oli vaikeinta, mitä hän saattoi keksiä. Toinen inspiraation lähde oli rekrytointiluento, jonka Emma kävi kuuntelemassa.

- Professori piirsi liitutauluun pöydän, jossa oli vain kolme jalkaa, ja kysyi, mitä pöydälle seuraavaksi tapahtuu. Sitä teoreettinen fysiikka hänen mukaansa oli: tulevien tilojen ja tapahtumien ennustamista enemmän tai vähemmän ilmeisistä asioista. Ajattelin, että tuota minä haluan opiskella!

Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan laitoksen vahvuusalueita ovat kosmologia ja hiukkasfysiikka. Opintojen edetessä Emma huomasi kuitenkin olevansa kiinnostuneempi ihmisläheisistä biotieteistä ja valitsikin sivuaineekseen kemian, ei matematiikkaa tai tietojenkäsittelytiedettä.

Fysiikan ja biotieteiden yhdistelmän Emma löysi Teknillisestä korkeakoulusta, Tapio Ala-Nissilän johtamasta statistisen fysiikan tutkimusryhmästä. Hän haki ja pääsi siihen kesätöihin.

- Tutkimme ja simuloimme muun muassa, miten oluen päällä olevat ilmakuplat kasvavat ja tuhoutuvat, Terämä hymyilee.


Motivaatio löytyy käytännöstä

Kun Terämä vuonna 2001 valmistui maisteriksi, hän vaihtoi lopullisesti yliopistoa. Hän pääsi jatko-opiskelijaksi TKK:n upouuteen, Ilpo Vattulaisen johtamaan biofysiikan ryhmään. Parin yrityksen ja erehdyksen jälkeen löytyi kultakaivos: solukalvojen tutkiminen tietokonemallinnuksilla.

Terämää viehätti alassa uutuus. Se lähti nousuun 2000-luvun alussa, ja mielenkiintoisia tutkimuskohteita riitti.

- Tutkijan työtä auttaa paljon, jos on nousevalla alalla: rahoitusta saa paremmin, ja artikkelit menevät helpommin läpi tieteellisiin julkaisuihin. On myös helpompi motivoida itseään, kun huomaa, että oma työ kiinnostaa tiedeyhteisöä. Jokainenhan kaipaa tunnustusta, tavalla tai toisella.

Terämän silmissä kiinnostavuutta lisäsi myös se, että tutkimukselle löytyi melko pian käytännön kohteita lääkeaineiden kuljetusmekanismeista ja alkoholin vaikutuksesta soluihin.

- Minussa on vähän sitä vikaa, että haluan nähdä todellisen vaikuttamisen mahdollisuuden. Jos sitä ei rupea ensimmäisen puolen vuoden aikana näkymään, motivaationi laskee. Mielestäni puhdas perustutkimus ei voi kantaa loputtomiin, vaan sille pitää löytyä ihmisten elämänlaatua parantavia sovelluksia.

Terämän mukaan yksi tutkijan hyveistä on pitkäjänteisyys. Sen puutteen hän arveleekin omaksi heikkoudekseen tutkijana.

- Haluan aina aloittaa jotakin uutta. Se, että saisin kaikki keskeneräiset jutut loppuun, on jo paljon haastavampaa.


Superkone auttaa simuloijaa

Emma Terämä kuvaa tähänastista tutkimuskohdettaan kansantajuistamalla väitöskirjansa aiheen otsikoksi "Biomolekyylien ja kolloidien liike: epätasapainosimulaatiot". Selvisikö? Ei minullekaan, joten lähdetään liikkeelle vähän hitaammin ja kysytään tohtorilta, miten hän on kertonut työstään sukulaisilleen.

- Olen kertonut tekeväni tietokonesimulaatioita solua ympäröivistä, lipidien muodostamista kalvorakenteista. Olen kertonut, että tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka erilaiset aineet - vaikkapa nauttimamme alkoholi - läpäisevät solukalvon ja tunkeutuvat soluun, ja että tieto auttaa esimerkiksi ymmärtämään, miksi metanoli on myrkkyä mutta etanoli ei samassa määrin.

Tietokonemallinnuksen teko on mutkikas juttu, sillä simulaatiossa on mukana valtava määrä molekyylejä. Ne pitää rakentaa virtuaalisesti atomeista ja niiden välisistä sidoksista, ja niitä pitää monistaa laajoja mallinnuksia varten. Ennen enter-napin painallusta simulaatiolle annetaan vielä tiettyjä reunaehtoja, kuten lämpötila ja paine.

- Aloitustyön itse kukin tutkija tekee omalla tietokoneellaan, sitten tiedosto lähtee CSC:n eli Tieteellisen laskennan supertietokoneelle. Se laittaa simulaation komentojonoon, ja sitten odotetaan, Terämä kuvailee.

Simulointi saattaa kestää useita kuukausia. Tänä aikana tutkija voi seurata sitä omalta koneeltaan parin viikon välein. Kun mallinnus on valmis, hän saa käsiinsä gigatavuittain raakaa dataa, josta on kaivettava esiin olennainen tieto. Tässä datan louhinnassa tarvitaan fyysikon koulutusta, vaikka apuna ovatkin laskentatyökalut.

Solukalvon ja molekyylien käyttäytymistä voidaan tutkia myös kokeellisesti, mutta mallinnuksilla on etunsa: sama alkutilanne voidaan toistaa uudestaan ja uudestaan.

- Kokeellisen tutkijan haasteena on, miten saada kiinni nopeasti liikkuvat molekyylit. Simuloija voi numeroida molekyylit ja näin nähdä, mikä niistä viuhahtaa solukalvon sisään. Kun molekyyli väritetään, voidaan katsoa uudestaan, mitä sille tapahtuu.


Työ ja perhe yhtä elämää

Emma Terämä aloitti koulunkäyntinsä Las Vegasissa, missä hänen äitinsä toimi yliopiston englannin kielen assistenttina. Lapsuuden kokemus vieraasta kulttuurista jätti häneen kansainvälisen jäljen, jota hän on vaalinut aktiivisesti. Tutkijantyön parhaita puolia onkin Terämän mielestä kansainvälinen työyhteisö. Hän on käynyt Yhdysvalloissa muun muassa Kaliforniassa Davisin yliopiston vierailevana tutkijana ja Coloradossa Boulderin yliopiston kursseilla lisäopissa.

- Koen amerikkalaisen kulttuurin itselleni läheiseksi. Se ei vähennä suomalaisen kulttuurin arvoa vaan tuo siihen oman lisänsä.

Toinen tutkijan työn eduista on mahdollisuus yhdistää työ ja vapaa-aika saumattomasti toisiinsa. Emma Terämä on esimerkiksi ottanut perheensä mukaan monille konferenssimatkoille. Näin hän on voinut joustavasti hypätä työstä vapaa-aikaan

- Poikani syntymän aikoihin mietin, olisiko minun pidettävä työ ja perhe erillään. Tulin siihen tulokseen, ettei tarvitse. Olen valinnut tämän elämäntavan - ja onhan meillä toinenkin kotona työskentelijä, Terämä sanoo graafikkomieheensä viitaten.


Tiede hyötyisi yhteisöllisyydestä

Kun "kaikki on samaa elämää", saattaa tutkimukseen liittyvä ahaa-elämys tulla vaikka lauantai-iltapäivänä kotisohvalla istuessa. Niin Terämälle kävi, kun hän lueskeli erästä tieteellistä artikkelia. Hänen tutkimusmenetelmänsä istui sen aiheeseen kuin nenä päähän.

- Parasta ei välttämättä olekaan oman tuloksen saaminen, vaan se, että ymmärtää laajemman kuvan.
Joskus koneen ääressä istuminen ja kirjoittaminen on tutkijallekin työlästä. Motivaatio saattaa kadota, kun eteen tulee odottamattomia tuloksia, simulaatiokoodi ei toimi tai ajatukset eivät muuten vain ole parhaassa terässä.

- Voi olla, että minulle sopisi paremmin työkulttuuri, jossa päämäärät ja deadlinet olisivat selvemmät. Uskon, että tiede voisi hyötyä yhteisöllisemmästä ja vähän enemmän painetta luovasta ilmapiiristä. Tutkijoiden ei tarvitsisi olla niin introvertteja.


Punainen lanka vie maailmalle

Eteisen katosta roikkuu valtava punainen lieriö, joka näyttää isolta nyrkkeilysäkiltä. Se on itse asiassa pyykkisäkki, mutta mielleyhtymä vie oikeaan suuntaan: Emma Terämän kaapista löytyvät myös kickboxinghanskat.

Ne ovat olleet hänellä opiskeluajoilta, jolloin hän harrasti eksoottisia urheilulajeja, kickboxingin lisäksi muun muassa kung-futa, aikidoa ja taijia.

Nyt hän on tehnyt paluun "juurilleen". Nuoruudessaan jazzbalettia harrastanut Terämä on löytänyt klassisen baletin, jota hän tanssii kahdesti viikossa.

- Tulin siihen tulokseen, että baletti on aikuisen naisen laji. Se on hyvä tapa rentoutua, sillä tanssiessa omaan tekemiseen pitää keskittyä täydellisesti.

Monipuolinen urheilutausta muistuttaa hieman 28-vuotiaan tohtorin uran kulkua: teoreettisesta fysiikasta biofysiikkaan, solukalvojen mallinnuksesta maapallon väestönkasvun ennustamiseen, opiskeluaikojen professuurihaaveista tutkijaksi monitieteiseen kansainväliseen instituuttiin.

- Ihmiselämän aikana ennättää tehdä kaikenlaista. Mielestäni voi hyvin rönsyillä, kunhan tekemisessä on punainen lanka, Emma Terämä sanoo.

Hänen punainen lankansa lankansa vie hänet Itävaltaan, minne ovat sijoittuneet monet YK:n organisaatiot ja tutkimuslaitokset. Emma Terämä ei pitäisi pahana, vaikka puolentoista vuoden post doc -pesti jatkuisi muissa töissä ja ulkomaanvierailu venyisi kymmeneksi vuodeksi.

- Isossa maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa, eikä asuinpaikalla ole minulle kovin suurta merkitystä. Asia ja työ saavat viedä. Tässä vaiheessa en myöskään halua keskittyä miettimään, saanko jostakin eläkeviran vai en. On kivempi keskittyä elämään.



Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Emma Terämä


Ikä: 28
Arvo: tekniikan tohtori (teknillinen fysiikka)
Yliopisto: Teknillinen korkeakoulu
Laitos: Fysiikan laboratorio
Tutkimusala: biofysiikka, solukalvojen vuorovaikutuksen mallintaminen
Harrastukset: klassinen baletti, matkustaminen, kickboxing.



Etappeja


1978 syntyy Helsingissä.
1985 aloittaa koulunkäynnin Paradise Elementary Schoolissa Las Vegasissa.
1995 aloittaa vapaaehtoistyöt Suomen Unicefissa.
1997 kirjoittaa ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun IB-lukiosta.
1998 tapaa tulevan miehensä Villen ensimmäistä kertaa Lost & Foundissa.
2001 valmistuu maisteriksi Helsingin yliopistosta ja pääsee jatko-opiskelijaksi Teknillisen korkeakoulun biofysiikan ryhmään.
2002-2003 vuodenvaihteessa tekee kuukauden reppureissun Väli-Amerikkaan.
2004 avioituu ja aloittaa Unicefin Helsingin piirin puheenjohtajana. Käy vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Davisissa.
2005 synnyttää Amos-pojan.
2006 perustaa konsultointiyrityksen, Terämä Oy:n, ja saa Suomen Akatemian apurahan post doc -tutkimusta varten.
2007 väittelee tekniikan tohtoriksi ja lähtee tutkijaksi Itävaltaan.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.