Mitäpä jos hampaaseen ei enää laitettaisikaan paikkaa vaan onkaloon kasvatettaisiin uutta hammasluuta? Turussa kokeillaan biolasia, jonka avulla luukudosta syntyy oikeaan paikkaan, oli vaurio missä luussa tahansa.

TEKSTI:Risto Varteva


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitäpä jos hammasta ei enää korjattaisikaan muovilla tai metallilla
vaan hammasluuhun kiinni kasvavalla paikalla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Turussa kokeillaan bioaktiivista lasia, jonka avulla luukudosta syntyy
oikeaan kohtaan, oli vaurio missä luussa tahansa.

Julkaistu Tiede-lehdessä

4/2002


 





Suomalainen keksintö

Bioaktiivisen lasin tutkimus alkoi Turun yliopistossa ja sen naapurissa Åbo Akademissa jo 1980-luvulla, mutta nyt tutkimusryhmässä on mukana muitakin laitoksia.

Bioaktiiviseen lasiin yhdistettäviä muo-veja kehitetään ja valmistetaan Teknil-lisen korkeakoulun polymeeriteknologian ja polymeerifysiikan labora-toriossa. Helsingin yliopiston kemian laitoksesta saadaan polymeerien katalysoinnissa tarvittavaa tietämystä. Turussa valmiste-taan bioaktiivinen lasi ja tehdään lääke-tieteelliset kokeet. Pääosa ulkopuolisesta rahoituksesta tulee Tekesiltä. Osa saadaan Suomen Akatemialta, jonka huippuyksiköitä bio- ja nanopolymeerien tutkimusryhmä on.


Bioaktiivinen lasi on nimensä mukaisesti lasia, joskaan ei aivan tavallista ikkunalasia. Tämä lasilaatu on saatu biologisesti aktiiviseksi siten, että siihen on lisätty natriumin, kaliumin ja kalsiumin oksideja ja fosfaattia. Niiden takia se pystyy toimimaan yhteistyössä elimistön solujen kanssa siten, että lasin pintaan takertuu proteiinisäikeitä. Ne puolestaan pystyvät kiteyttämään ympärilleen niitä suoloja, joihin luukudoksen rakenne perustuu. Siinä elimistö käyttää hyväkseen bioaktiivisesta lasista irtoavaa piitä, kalsiumia ja fosforia.

Luu kasvaa hallitusti

- Eräs uusista sovelluksista on bioaktiivista lasia sisältävä kalvo, kertoo Turun yliopiston hammaslääketieteen dosentti Timo Närhi. Lasi on kalvossa pikkuruisina helminä tukea antavan muovin joukossa. Taipuisana kalvo voidaan muotoilla tilanteen mukaan.

Tällainen tilanne voi tulla vaikkapa kallonmurtumasta. Kun luunsirpaleet poistetaan murtumakohdasta, kalloon jää reikä, joka on paikattava. Biolasikalvolla se tapahtuu siten, että kalvo asetellaan reiän päälle, minkä jälkeen luonto hoitaa loput: bioaktiivinen lasi vauhdittaa luukudoksen syntymistä, ja paikalle kasvaa uutta kallonluuta. Luusta tulee jo alun alkaen oikean muotoinen, koska se kasvaa kalvon pintaa pitkin.

Luun kasvua on ohjattu kalvojen avulla aiemminkin, mutta kasvavan luun tarvitsema tukirakenne on täytynyt poistaa myöhemmin uudessa leikkauksessa. - Bioaktiivista kalvoa ei tarvitse poistaa, sillä elimistö hajottaa vähitellen biolasin ja myös mukana olleen biohajoavan muovin, Närhi sanoo.

Kehitteillä on myös termoplastinen biolasipolymeeri, joka on lämpimänä sitkaasti juokseva neste ja joka sitten jäähtyessään jää halutun muotoiseksi. Närhin mukaan sillä olisi paljon käyttöä kirurgiassa, koska biolasipolymeeri voitaisiin ruiskuttaa onteloihin, joihin on muuten hankala päästä. Siellä biolasipolymeeri käynnistää luun kasvun ja toimii luun tukena kunnes lopulta tarpeettomana liukenee elimistöön muutaman vuoden kuluessa.

 vähän

Yksikään näistä uusista ideoista ei ole vielä käyttövalmis, joten ei kannata vaatia omalta hammaslääkäriltä, että hän kasvattaisi sinulle paikan kiinni hampaaseen tai edes panisi kolon täyttymään tuoreella luuaineksella.

  - Tutkimuksissa ollaan kuitenkin jo pitkällä ja tulokset ovat niin hyviä, että nämä uudet menetelmät saadaan kyllä ihmistenkin käyttöön, Närhi toteaa.

Vaikka bioaktiivisen lasin tutkiminen alkoi hammaslääketieteestä ja eteni siitä muualle pään alueelle, menetelmää voidaan soveltaa myös luuston muihin vaurioihin, esimerkiksi nivelten korjaamiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla