Hartaasti valmisteltu lakiesitys vanhojen lääketieteellisten näytteiden tutkimus-käytöstä on valmistumassa. Vahvistava nuijan kopautus saattaa kuitenkin viipyä. Voi olla, ettei esimerkiksi kaavailtu suostumusten keruu tyydytä kaikkia.

Teksti: Annikka Mutanen

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010.Hartaasti valmisteltu lakiesitys vanhojen lääketieteellisten näytteiden tutkimus-käytöstä on valmistumassa. Vahvistava nuijan kopautus saattaa kuitenkin viipyä. Voi olla, ettei esimerkiksi kaavailtu suostumusten keruu tyydytä kaikkia.

Eduskuntaan on kesän korvalla tai viimeistään syksyllä tulossa lakiesitys, joka avaisi oven kansalliseen aarreaittaan: vuosikymmenten varrella kerättyihin ihmisperäisiin näytekokoelmiin. Kokoelmia saisi ruveta siirtämään biopankkeihin, jotka voisivat luovuttaa maksua vastaan näytteitä tai niistä tehtyjä analyysejä tutkimuksen tarpeisiin.

Biopankin saisi perustaa yksityinen tai julkinen laitos. Se voisi hankkia uusia näytteitä ja niihin liittyviä tietoja sekä tallettaa vanhoja aineistoja. Se voisi luovuttaa näytteitä tutkimukseen, analysoida niitä tai harjoittaa itse niihin perustuvaa tutkimusta.

Nimettömyys lähtökohta

Kiperä eettinen kysymys on kokoelmien käyttö niin, ettei näytteen antajien yksityisyys vaarannu. Kenenkään ei pitäisi pystyä urkkimaan, onko tietyllä ihmisellä vaikkapa alkoholisoitumisen riski tai jokin tautiperimä. Siksi näytteet ja niihin liittyvät tunnistetiedot pitää lakiesityksen mukaan säilyttää erillään.

Myös näytteitä koskevat ja näytteistä saadut analyysitiedot pitäisi säilyttää nimettöminä. Tutkijoiden ei tarvitse tietää, keitä heidän aineistoissaan on, vaan nimet pidetään piilossa koodiavaimien takana.

Sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä taudinmääritystä ja hoitoa varten otettuihin näytteisiin henkilötietoja ei saisi liittää lainkaan, ellei siihen ole erikseen hankittu lupaa.

Tietoa sadoistatuhansista

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kylmäkaapeissa ja pakastimissa on tallessa dna:ta tai muuta kudosta 200 000 suomalaisesta. Näytteet ja niihin liittyvät taustatiedot on kerätty erilaisiin tutkimuksiin, ja näytteiden antajat ovat aikoinaan antaneet suostumuksen niiden käyttämiseen siihen tiettyyn tarkoitukseen, mihin niitä on pyydetty. Uusi laki sallisi niiden käytön myös muunlaisiin tutkimuksiin, ellei näytteen antaja erikseen sitä kiellä.

Aineistoja on myös yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla sekä esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä Husilla.

Arvo vain nousee

Suomalaisten näytekokoelmien arvo on geenitutkijoille poikkeuksellisen suuri, koska ne ovat laajat ja keskitetysti kerätyt. Lisäksi Suomen väestö on geneettisesti yhtenäistä, elämäntapamme ovat melko yhdenmukaiset ja väestökirjanpito ja terveydenhoito kattavia. Dataa on siis paljon ja johtopäätöksiä vaikeut­tavia muuttujia vähän.

Kun ihmisen geenikartta on valmistunut ja genomin lukutekniikat ovat kehittyneet, tällaisen aineiston arvo on noussut vielä uuteen potenssiin. Minkä tahansa veri- tai kudosnäytteen dna:sta pystytään nyt tehokkaasti analysoimaan erilaisia geenimuotoja ja tutkimaan niiden yhteydet terveyteen.

Ongelmia ratkottavaksi

Lakia on silti valmisteltu verkkaisesti, eikä se edelleenkään ole nuijan kopautusta vaille valmis. Sosiaali- ja terveysministeriön kaavailujen mukaan sen pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta, mutta näin tuskin käy, epäilee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Juhani Eskola. Hänen mielestään esityksessä on ongelmakohtia.

Esitys ei takaisi biopankin haltijalle valtaa päättää, millaisiin tutkimuksiin se aineistoja luovuttaa. Arvokkaita näytteitä voitaisiin tuhlata toisarvoisiin tarkoituksiin. Myös näytteen antajien suostumuksen tarpeesta syntyy eri lakien välille ristiriitaa, joka on ratkaistava.THL on viime vuosikymmenen puolivälistä asti hissukseen valmistautunut biopankin perustamiseen kartoittamalla ja järjestelemällä näytekokoelmiaan ja niiden taustatietoja. Kovin voimallisesti työtä ei ole tehty, koska laki on viipynyt eikä rahoituksesta ole tietoa. Biopankin perustaminen THL:n aineistoista maksaisi arviolta kaksi miljoonaa euroa ja sen pyörittäminen 200 000 euroa vuodessa.

Tällä välin muualle maailmaan on ehtinyt nousta jo kymmeniä biopankkeja, tuoreiden lakien myötä tai ilman.

Biopankkihankkeesta perusteellisemmin:Biopankin kynnyksellä, Tiede 3/2006, s. 16–21;tiede.fi/arkisto

Saako sinut panna pankkiin?

Lakiesityksen mukaan

uusilta näytteen antajilta pyydetään kirjallinen suostumus näytteen laajaan käyttöön.–vanhoja näytteitä talletettaessa­ pankin pitäjää ei velvoiteta hankkimaan jokaisen näytteen antajan suostumusta.–vanhojen näyteiden siirrosta pankkiin on ilmoitettava kaikille näytteen antajille, joiden yhteystiedot ovat tallessa. Jos näytteet ovat niin vanhoja tai niitä on niin paljon, että luovuttajia on vaikea tavoittaa, asiasta täytyy julkaista ilmoitus lehdissä ja internetissä. Tiedonantoa ei tarvita, jos näyte on niin vanha, että sen antaja on todennäköisesti kuollut.–näytteen antaja voi kieltää oman näytteensä siirtämisen biopankkiin. Hän voi myös peruuttaa antamansa suostumuksen tai rajoittaa sitä milloin tahansa.

Biotalletuksia tarjolla pankkiin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kokoelmissa on näytteitä 200 000 suomalaisesta. Ne ovat peräisin muun muassa seuraavista tutkimuksista.

Finriski Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tutkimus, näytteitä ja tietoja 23 000 mieheltä ja naiselta eri puolilta Suomea.–Terveys 2000 Terveyden ja toimintakyvyn laaja kartoitus, mukana 8 000 yli 18-vuotiasta.– Setti Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden tutkimus, 29 000 tupakoivaa 50–69-vuotiasta miestä.– Skitsofrenia-aineisto Vakaviin mielenterveyshäiriöihin sairastuneita ja heidän perheenjäseniään 8 700.– Mini-Suomi Kansan terveystilanteen selvittämiseksi kerätty aineisto, 7 200 ihmistä.– Autoklinikka Yleisten sairauksien syiden tutkinta, 57 000 ihmistä.– Oulun läänissä syntyneet vuosilta 1966, 1985 ja 1986. Pienen syntymäpainon ja neurologisten häi­riöiden riskitekijöiden tunnistus, 12 000 ihmistä. Aineisto yhteishallinnassa Oulun yliopiston kanssa.– Suomalainen kaksosaineisto, 42 000 ihmistä. Yhteishallinnassa Helsingin yliopiston kanssa.

– Yliopistoilla ja laitoksilla on lisäksi erilaisia omia aineistoja, esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä Husilla miljoonan patologisen näytteen kokoelma.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.