Henkilöllisyystodistuksista ja pankkikorteista tulee muistoja vain, kun meitä aletaan tunnistaa sormenjälkien, kasvojen, silmien ja muiden biologisten ominaisuuksiemme perusteella.







Henkilöllisyystodistuksista ja pankkikorteista tulee muistoja vain, kun meitä aletaan tunnistaa
sormenjälkien, kasvojen, silmien ja muiden biologisten ominaisuuksiemme perusteella.


Yritykset ovat kulunvalvonnassaan käyttäneet sormea avaimena jo vuosia. Kauppa kokeilee sormenjälkitunnistusta maksamisessa. Älykodeissa testataan sormenjälkilukkoa.

Sormenjälkitunnistus houkuttelee, koska sormi kulkee huolimattomankin ihmisen mukana, mutta tunnisteita riittää. Sormenjäljen lisäksi biotunnisteena voi toimia esimerkiksi silmän iiris tai retina, kämmenen muoto, kasvot, ääni, korvalehti ja tietenkin dna.


Sormi houkuttelee huijareita


Monet ajattelevat, että sormi on pomminvarma tunniste. Todellisuudessa sormenjälkiä pystyy väärentämään kotioloissakin melko yksinkertaisilla menetelmillä. Yhden tavan ennakoi kuuluisa englantilainen salapoliisikirjailija Conan Doy-le sata vuotta sitten. Kertomuksessa Rakennusurakoitsijan testamentti rikollinen väärensi sormenjäljen vahamallin avulla.

Japanilainen salaustekniikan asiantuntija Tsutomu Matsumoto valmisti pari vuotta sitten samalla periaatteella “kumisormen“ gelatiinista eli liivatteesta, jota käytetään yleisesti esimerkiksi makeisissa. Liivatesormella ja muutamilla muilla tekniikoilla, joita pystyy käyttämään jokainen elektroniikkarakentelun harrastaja, hän testasi yksitoista kaupallista sormenjälkitunnistinta - ja pystyi huijaamaan jokaista laitetta.

Yhdistely lisää turvallisuutta

Biometriikan tutkijat eivät väärentäjiä pelkää vaan iskevät takaisin yhdistelemällä erilaisia menetelmiä.

Tutkimusprofessori Heikki Ailisto vetää biotunnistetutkimusta VTT Elektroniikassa. Hän kertoo, että yksi tutkimuksen painopisteistä on multimodaalinen tunnistus eli kahden tai useamman tunnistustekniikan, esimerkiksi sormenjäljen ja silmän iiriksen yhdistäminen.

Silmän iiris eli värikalvo on yksi kaikkein luotettavimmista tunnisteista. Silmät eroavat toisistaan paljon enemmän kuin sormenjäljet.

Iiristekniikan kehittäjiin lukeutuva tohtori John Daugman Cambridgen yliopistosta sanoo, että iiris voidaan kuvata 250:llä toisistaan riippumattomalla ominaisuudella. Sormenjäljissä riippumattomia ominaisuuksia on vain 35 ja kasvoissa ainoastaan 20. Silti myös iiristunnistinta on huijattu kuvilla ja videoilla.

Yhdistelmillä huijausta vaikeutetaan olennaisesti. On kertaluokkaa vaikeampi väärentää sekä sormenjälki että silmän värikalvo kuin jokin yksittäinen tunniste.

Kasvojen tulkinta parantunut

Luotettavuus on ongelma kaikissa tunnistustavoissa, mutta lisäharmina on usein vielä tungettelevuus. Meidän on varta vasten tehtävä jotain henkilöllisyytemme osoittamiseksi.

Kasvotunnistus on tunkeilemattomuudessaan ideaalinen. Meidän ei tarvitse tehdä mitään. Kamera kuvaa meidät huomaamattamme.

Tähän asti menetelmän pitkänä miinuksena on ollut epäluotettavuus. Floridassa sijaitsevan Tampan kaupungin poliisi kokeili kasvotunnistusta vuosina 2001-2003. Kamerat seurasivat väkijoukkoa kadulla ja etsivät valvontalistalla olevia henkilöitä. Kokeilu lopetettiin, koska tulokset olivat liian epävarmoja.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Heikki Ailisto kertoo, että kasvojen tunnistustekniikka on edistynyt selvästi aivan viime aikoina. Viime vuonna tutkijoiden onnistui vähentää virheellisiä tunnistuksia 30-50 prosenttia. Tähän päästiin parantamalla matemaattisia algoritmeja, joilla kuvia analysoidaan.




Kohta käytetään biopassia

Suomalaiset voivat hakea biopassia jo tänä vuonna. Aluksi sitä ei tosin välttämättä erota nykyisestä passista, sillä ensi vaiheessa passin biometria tarkoittaa kasvokuvan tallentamista mikrosiruun. Sormenjälki tulee mukaan myöhemmin, viimeistään vuoden 2007 loppuun mennessä.

Suomi tilasi biometriset passit Hollannin valtion omistamalta Sdu Identification -yritykseltä. Kotimainen passinvalmistaja Setec on kuitenkin valittanut hankintapäätöksestä markkinatuomioistuimeen. Riidan takia alun perin toukokuuksi lupailtu biopassien käyttöön-otto voi viivästyä.

Passiuudistusta on vauhdittanut Yhdysvaltojen päätös vaatia 26.10. 2005 alkaen biometrinen passi matkustajilta, jotka tulevat viisumittomista maista, kuten Suomesta. Biometriikka vaikeuttaa passin väärentämistä olennaisesti. Mikrosirun tekemiseen vaaditaan eri luokan asiantuntemusta kuin valokuvien liimaamiseen.

Yksityiskohtaisia tietoja Suomen passiuudistuksesta: www.poliisi.fi/biometria

Tietoja Yhdysvaltojen maahantulomääräyksistä: www.usembassy.fi


Paino ja pituuskin erottelevat

Tutkimusprofessori Ailisto ja hänen työtoverinsa VTT Elektroniikassa ovat kehittäneet “kevyttä biometriikkaa“ paikkoihin, joissa riittää kohtalainen tunnistusvarmuus. He ehdottavat tunnistusta painon ja pituuden mukaan. Ensi kuulemalta ajatus tuntuu hölmöltä. Löytyyhän paljon samanpainoisia ja -pituisia ihmisiä. Pienehkössä ryhmässä pituuden ja painon yhdistelmät ovat kuitenkin varsin yksilöllisiä.

Tutkijat ovat kokeilleet menetelmäänsä 62 hengen ryhmällä. Viisi koehenkilöä testasi vielä menetelmää yksityiskohtaisesti, monta kertaa päivässä, ennen ja jälkeen ruokailun, sisä- ja ulkovaatteet päällä.

Jos menetelmää sovellettaisiin esimerkiksi kuntosalilla, pelkän painon perusteella tunnistettaessa mahdollisuus päästä maksamatta sisään olisi kymmenen prosenttia. Kun vaaditaan sekä pituuden että painon täsmäämistä, huijauksen onnistumismahdollisuus vähenee kahteen prosenttiin. Vääriä hälytyksiä tulee nolla, joten rehelliset asiakkaat eivät joutuisi kärsimään. Kuntosalikäytössä tunnistusta voi vielä tarkentaa mittaamalla kehon rasvaprosentti.

Tunnistus käy huomaamattomasti. Videokamera mittaa pituuden, lattiaan upotettu vaaka määrittelee painon - ja luonnollisesti sekä vaaka että rasvamittari on sijoitettu niin, että vain asiakas itse näkee painonsa ja rasvaprosenttinsa.

Mukavuus on kevyen biometriikan suuri etu verrattuna sormenjälkitunnistuksen kaltaisiin “vahvoihin“ tekniikoihin. Moni palveluntuottaja sietää mieluummin satunnaista huijausta kuin pakottaa rehelliset asiakkaat näkemään vaivaa henkilöllisyytensä todistamiseksi.

Yksityisyys kapenee taas

Tekniikka paranee ja biotunnistus tulee, siitä ei ole epäilystä. Yleis-tyessään biotunnistus muuttaa elämäämme yhtä paljon kuin internet - ja aiheuttaa myös yhtä suuria ongelmia.

Nyt kamppailemme tietokonevirusten kanssa. Kohta puhumme henkilöllisyyksien väärentämisestä.- Älykotiin voro voi tulla käsissään hansikkaat, joissa on väärennetyt sormenjäljet.

Nyt ärsyttää roskaposti. Tu-levai-suudessa kiroamme mainostajia, jotka tavoittavat meidät kaikkialla.

Kaunokirjallisuus ennakoi hyvin tulevaisuutta mahdollisuuksineen ja uhkineen. Conan Doyle ennusti sormenjälkiväärennyksen. Yhdysvaltalaisen Philip K. Dickin tieteisnovelli Minority Report kertoo puolestaan maailmasta, jossa mainokset pommittavat ihmistä koko ajan.

Sitten kun meidät pystytään aina ja kaikkialla tunnistamaan, meitä uhkaa yksilöllinen ja ympärivuorokautinen multimediaroskaposti joka paikassa. Oikeudesta liikkua tuntemattomana tulee tärkeä va-paus, jonka toteutumisesta käydään ankaraa kamppailua.


Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti