13.11. tulee 50 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain mustan väestön kansalaisoikeusliike saavutti ensimmäisen näyttävän voittonsa: rotuerottelusta tuli loppu bussi¬liikenteessä. Menestys vaati sisukkaan, vuoden mittaisen bussinkäyttöboikotin.


kansalaisoikeusliike saavutti ensimmäisen näyttävän voittonsa:
rotuerottelusta tuli loppu bussi¬liikenteessä. Menestys vaati sisukkaan,
vuoden mittaisen bussinkäyttöboikotin.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Torstaina 1. joulukuuta 1955 ompelijatar Rosa Parks oli lähdössä töistä kotiin Montgomeryssa Alabamassa. Hän nousi bussiin, maksoi lippunsa ja istuutui mustille osoitetun osaston ensimmäiselle penkkiriville. Pari pysäkkiä myöhemmin olivat täynnä kaikki 22 mustille sallittua paikkaa ja bussin etuosaan valkoisille varatut 14 istuinta.




King kuin tehty johtajaksi


Martin Luther King oli vain 26-vuotias, kun Montgomeryn bussilakko alkoi ja hänestä tuli sen johtaja. Nuoruudestaan huolimatta hän oli kamppailulle ihanteellinen johtaja.

King oli lähtöisin varakkaasta kristillisestä perheestä. Isä Martin Luther King toimi Georgian Atlantassa baptistiseurakunnan pastorina ja äiti Alberta Williams King sen musiikillisena johtajana. King opiskeli Pennsylvaniassa Crozerin liberaalissa teologisessa seminaarissa ja Bostonin yliopistossa, ennen kuin avioitui ja muutti Montgomeryyn. Diplomaattisena, herkkävaistoisena, sanavalmiina ja karismaattisena henkilönä hän teki nopeasti vaikutuksen kaupunkilaisiin.
Samat avut nostivat hänet kuin itsestään koko kansalaisoikeusliikkeen keulakuvaksi - vaikka hän olikin enemmän liikkeen neuvonantaja kuin operatiivinen johtaja, kuten Kingin asemaa määrittelee kansalaisoikeushistorioitsija, professori J. Mills Thornton Michiganin yliopistosta.







Liike odotti tilaisuutta

Mustien huono kohtelu busseissa oli arkipäivää 1950-luvun Montgomeryssa ja muissa etelävaltioiden kaupungeissa. Yhdysvaltain vanhin kansalaisoikeusjärjestö, mustien tasavertaisuuden edistäjäksi 1909 perustettu NAACP, National Association for the Advancement of Colored People, halusi nostaa loukkaukset koko kansakunnan tietoisuuteen ja odotti tilaisuutta toimia.

Järjestössä oli jo tovi suunniteltu bussiboikotteja, koska neuvotteluteitse tilanne ei näyttänyt korjaantuvan. Toimintalinja oli perusteltu, sillä keskimäärin 75 prosenttia bussinkäyttäjistä oli mustia. Jos näin suuri asiakaskunta jättäisi päivittäiset kyydit väliin, bussiyhtiöt huolestuisivat tuloistaan ja saattaisivat kuunnella mustien näkemyksiä. Boikotin tehosta oli myös olemassa lupaava ennakkotapaus. Kaksi vuotta aiemmin Louisianan Baton Rougessa oli viiden päivän operaatiolla saatu mustien käyttöön lisää istumapaikkoja.

Boikottia ei kuitenkaan haluttu aloittaa hätiköiden. Montgomeryssakin oli kuluneena vuonna tuomittu jo kaksi mustaa naista sakkoihin "laittomuuksista" bussissa. Toinen oli kuitenkin vasta 15-vuotias avioton äiti, toinen taas alkoholisti-isän tytär. Heitä ei kannattanut nostaa valtakunnan julkisuuteen, sillä viranomaiset ja lehdistö olisivat tehneet parhaansa mustatakseen niin naisia kuin NAACP:tä.




Kansalaisoikeuksista kamppailtiin väkivallatta


1950-luvun puoliväli oli Yhdysvaltain mustalle väestölle kasvavan toivon aikaa. Presidenttinä istui maltillinen republikaani Dwight D. Eisenhower, ja korkeimman oikeuden ylituomarina toimi rotuerottelun vastustaja Earl Warren. Hänen johdollaan segregaatio kiellettiin ensin valtion kouluissa, sitten osavaltioiden välisessä bussiliikenteessä ja Montgomeryn boikotin jälkeen kaikessa julkisessa bussiliikenteessä.

Ruohonjuuritasolla rotuviha kuitenkin istui sitkeässä, ja valkoisten äärijärjestö Ku Klux Klan jatkoi terroriaan. Näissä oloissa NAACP päätti jatkaa suoraa, rauhanomaista toimintaa. Kamppailun johtajan Martin Luther Kingin vaalima väkivallattomuus koitui kansalaisoikeusliikkeen eduksi. Voimankäyttöön turvautuvat valkoiset alkoivat näyttää raakalaisilta omiensakin silmissä.

1957 Southern Christian Leadership Conference perustetaan koordinoimaan väkivallatonta toimintaa. Martin Luther King valitaan järjestön johtajaksi. Bussiboikotin takia työnsä menettänyt Rosa Parks muuttaa miehensä Raymondin kanssa Detroitiin ja saa töitä kongressiedustajan sihteerinä.

1960 Sit-in-liike alkaa. Mustat istuvat valkoisille varatuissa baareissa, kunnes ovat saaneet palvelua. John F. Kennedy valitaan presidentiksi.

1961 Congress of Racial Equality järjestää vapausajoja: valkoiset kansalaisoikeusaktivistit istuutuvat etelävaltioihin menevien bussien takaosaan ja mustat etuosaan. Menettely nostattaa valkoista väkivaltaa.

1962 FBI:n johtaja Edgar Hoover väittää presidentti Kennedylle, että Kingillä on yhteyksiä kommunisteihin. Liittovaltion poliisi saa verukkeen salakuunnella Kingiä epäisänmaallisuuden varalta.

1963 Alabamassa tuhotaan mustien asuinalueita. Yli 200 000 vähemmistöjen edustajaa marssii pääkaupunkiin Washingtoniin. King pitää kuuluisan Minulla on unelma -puheensa, jossa hän vaatii kansakuntaa toteuttamaan alkuperäisen visionsa tasa-arvosta. Presidentti Kennedy sitoutuu ajamaan kansalaisoikeuslakeja. NAACP:n toimitusjohtaja Medgar Evers ja Kennedy murhataan. Time-lehti valitsee Kingin vuoden henkilöksi.

1964 Demokraatti Lyndon B. Johnson valitaan presidentiksi. Hän aloittaa Suuri yhteiskunta -ohjelman ja ajaa kongressissa läpi yhtenäisen sairausvakuutusjärjestelmän ja kansalaisoikeuslait, jotka periaatteessa lopettavat rotusyrjinnän. Käytännössä lakeja kuitenkin kierretään varsin avoimesti. King saa Nobelin rauhanpalkinnon 34-vuotiaana, kaikkien aikojen nuorimpana. Time valitsee Johnsonin vuoden henkilöksi.

1965 Poliisi pahoinpitelee raa’asti äänioikeutta vaativia mustia mielenosoittajia Alabaman Selmassa. King järjestää vastalausemarssin. Kongressi hyväksyy äänioikeuslain, joka takaa kaikille kansalaisille yhtäläisen äänioikeuden. Musta kansalaisoikeusaktivisti Malcolm X murhataan.

1968 King tukee terveydenhoitoalan työntekijöiden lakkoa Memphisissä. Hänet murhataan kesken puheen pidon.

1999 Rosa Parksille myönnetään kongressin kultainen kunniamerkki, Yhdysvaltain korkein siviilikunniamerkki. Time valitsee hänet 1900-luvun 20 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

2005 Rosa Parks kuolee Detroitissa 92 vuoden iässä. Hänet haudataan kansallissankarina. Parks on ensimmäinen amerikkalainen nainen, jonka muistoa kunnioitetaan pitämällä arkkua kahden päivän ajan kongressitalon rotundassa.




Edgar Nixon

Naiset ja kirkko kärjessä

Boikotin käytännön järjestelyt aloitettiin vielä samana iltana. Toimeen tarttui koko boikotti-idean¬ äiti, Alabama State Collegen englannin kielen professori Jo Ann Robinson, joka oli itsekin joutunut bussinkuljettajan herjaamaksi ja koettanut sittemmin tuloksetta neuvotella joukkoliikenteen ongelmista kaupungin päättäjien kanssa.

Robinson ja hänen johtamansa naisjärjestön Women's Political Councilin aktivistit monistivat illan ja yön tunteina kymmeniätuhansia lentolehtisiä, joissa kaikkia kaupungin mustia kehotettiin boikotoimaan busseja seuraavana maanantaina. Ponnistus oli melkoinen, ja kansalaisoikeushistorioitsija William T. Martin Riches korostaakin naisten kaiken kaikkiaan olleen avainasemassa kansalaisoikeusliikkeessä.

Naisten hääriessä tahollaan Edgar Nixon mietti sopivaa henkilöä boikotin johtoon. Seuraavana aamuna hän soitti Dexter Avenuen mustan baptistiseurakunnan tuoreelle nuorelle pastorille Martin Luther Kingille. Ensimmäinen boikottikokous järjestettiin Kingin kirkossa iltapäivällä.

Lauantaihin mennessä tuhannet mustat olivat kuulleet boikotista, ja sunnuntain jumalanpalvelusten jälkeen kaupungissa tuskin oli siitä tietämätöntä ihmistä.


Päivä venyi vuodeksi

Maanantaiaamuna boikotin johtoa kohtasi mykistävä näky. Vaikka satoi, kaduilla kiiti tyhjä bussi toisensa jälkeen.

Sykähdyttävä solidaarisuuden ilmaus odotti myös oikeustalolla: sadat mustat olivat saapuneet seuraamaan Parksin oikeudenkäyntiä. Se kesti viisi minuuttia ja päättyi 14 dollarin sakkotuomioon.

Oikeudenkäynnin jälkeen boikotin johtajat esittivät vaatimuksensa kaupunginvaltuutetuille. Matkustajille piti saada oikeus ottaa paikkansa saapumisjärjestyksessä siten, että mustat täyttäisivät bussia takaosasta ja valkoiset etuosasta lähtien. Kuljettajien piti kohdella mustia matkustajia yhtä ystävällisesti kuin valkoisia, ja yhtiöiden piti palkata lisää mustia kuljettajia.

Valtuutetut sivuuttivat vaatimukset tyystin. Boikotoijat ymmärsivät, että taistelusta tulisi pitkä. He olivat kuitenkin valmiit kamppailemaan edistyksen puolesta ja perustivat boikottia varten uuden järjestön, joka sai nimekseen Montgomery Improvement Association. Johtoon valittiin King.

Ensi töikseen MIA:n piti organisoida kuljetuksia boikottilaisille. Tähän King pyysi apua hyvältä ystävältään, Yhdysvaltain baptistikonventin sihteeriltä Theodore Jemisonilta, joka oli ideoinut autonlainausjärjestelmän helpottamaan Baton Rougen bussiboikottia. Heti ensimmäisenä päivänä yli 150 montgomerylaista ilmoittautui autonlainaajiksi, vaikka henkilöauto oli 1950-luvun Yhdysvalloissa kallis statussymboli.


Hengenpalo kesti hengenvaarat

Boikotin alettua liikenteenharjoittajilta jäi joka päivä saamatta jopa 30 000-40 000 bussimaksua. Montgomeryn vallanpitäjät vastasivat painostukseen rajusti. Yrittäjät irtisanoivat mustia työntekijöitään, ja poliisi sakotti autonlainaajia mielivaltaisesti. Sitten valkoista vastarintaa hoitamaan luotiin White Citizens’ Council, johon nopeasti liittyi 12 000 jäsentä.

Kun mustien seuraava kompromissiehdotus tyrmättiin 8. tammikuuta 1956, boikotin johtajat asettivat tavoitteekseen rotuerottelun täydellisen purkamisen busseissa.

Samaan aikaan valkoinen vastarinta kiihtyi. Paikallislehti Montgomery Advertiser julkaisi Kingiä ja boikottia mustaavia artikkeleita. King pidätettiin "ylinopeudesta". Uhkasoittajat pelottelivat Kingiä. Kingin ja Nixonin kotiin heitettiin dynamiittipommit.

Helmi-maaliskuussa viranomaiset turvautuivat MIA:lle osoitettuun ultimaatumiin ja mustien joukkopidätyksiin. Ne huipensivat boikottilaisten hengenpalon.

Sadat mustat Edgar Nixon etunenässä saapuivat vapaaehtoisesti oikeustalolle. Lehtikuvaajien salamavalot välkkyivät kuin Hollywood-elokuvan maailmanensi-illassa, ja pidätyksistä tuli boikottilaisten näyttävä protesti.

Kun King maaliskuun lopulla pidätettiin uudelleen, hän oli lopullisesti tähti. Oma yhteisö juhli häntä kuninkaana, ja valtakunnallisilla varojenkeruumatkoillaan hän sai muun muassa New Yorkissa vastaanoton, jollainen oli Kingin elämäkerran kirjoittaneen historioitsija Taylor Branchin sanoin "varattu vain Brooklyn Dodgerseille".


Voitto tuli kreivin aikaan

13. marraskuuta 1956 näytti siltä, että Kingin pahin painajainen toteutuisi. King istui synkkänä oikeudessa ja kuunteli Montgomeryn kaupungin vaatimuksia.

Kaupungin lakimiehet pyysivät tuomari Eugene Carteria kieltämään autonlainausjärjestelmän luvattomana kunnallisena kuljetusmenetelmänä ja langettamaan MIA:lle 15 000 dollarin sakon veronkierrosta. Järjestö oli yllätystodistajan mukaan tallettanut pankkiin 189 000 dollaria, mikä lakimiesten mielestä osoitti, että autonlainaus oli ollut myös liiketoimintaa.

Kesken istunnon uutistoimisto Associated Pressin toimittaja ojensi Kingille paperilapun. Yhdysvaltain korkein oikeus oli juuri ratkaissut Montgomeryn busseissa harjoitettua rotuerottelua koskevan oikeusjutun mustien eduksi ja samalla todennut segregaation yleisissä busseissa perustuslain vastaiseksi.

Hetken päästä eräs musta läsnäolija huudahti: "Kaikkivaltias Jumala on puhunut meille Washington D.C:stä!". Salissa syntyi meteli, jonka tuomari Carter joutui hiljentämään nuijaniskuilla, ennen kuin hän määräsi Kingille 500 dollarin sakon laittomasta boikotista ja luovutti hänelle autonlainaamista koskevan kiellon - vaikka se oli juuri muuttunut merkityksettömäksi.



Päivi Parhi-Riikola ja historiaan erikoistunut toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.