Suomen Kuvalehti määritteli vuonna 1958 Suomen keskipisteen. Kun kriteerejä hieman viritellään, pisteitä kertyy useita ja pääkaupungiksi nousee Hämeenlinna.



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009



Vuonna 1958 Suomen Kuvalehti päätti etsiä Suomen keskipisteen eli kohdan, jonka päällä jäykkä Suomen kartta pysyisi tasapainossa tylpän piikin kärjessä. Keskipiste löytyi asumattomalta alueelta Piippolan kunnasta.

Piippolalaiset haaveilivat paikasta matkailukohdetta ja muurasivat talkoilla maamerkin, johon Suomen Kuvalehti kustansi laatan "Suomen keskipiste, The Center Point of Finland". Monumenttia ei kylläkään viety varsinaiseen keskipisteeseen, vaan se sijoitettiin lähimpään asutettuun paikkaan Leskelän kylään nelostien varteen.

Maankohoaminen muuttaa kuitenkin Suomi-neidon kurveja varsinkin länsirannikolla. Keskipisteen alueen kunnat päättivät 2000-luvun alussa selvittää, vieläkö piste on paikallaan.

Maanmittauslaitoksen mittaustulokset julkaistiin kuusi vuotta sitten. Manneralueen ja suurimpien saarten mukainen keskipiste oli edelleen Leskelässä. Kaikki saaret mukaan lukien keskipiste oli Talasnevan itäpuolella, sekin Piippolassa. Manneralueen keskipiste eli Suomen valtakunnan maarajojen ja merenrantaviivan rajaaman alueen painopiste osui Kestilään, Piippolasta koilliseen. Koska Suomen voi määritellä monella tapaa, alueen kunnat ovat markkinoineet itseään jo kokonaisena keskipisteen alueena. Tämän vuoden alusta keskipisteet ovat kuuluneetkin samaan kuntaan, kun Piippolasta ja Kestilästä tuli osa Siikalatvaa.

Jos saarten lisäksi aluemeri otetaan huomioon, keskipiste on Piippolasta lounaaseen. Se oli ennen Kärsämäen keskustassa, mutta siirtyi Haapajärven kaupunkiin, kun Suomen aluemeri laajeni vuonna 1995.

Monumentti on myös Puolangalla, jossa on Manner-Suomen niin sanottu keskikohta eli puoliväli. Se on laskettu puolittamalla ensin Manner-Suomi pohjois-eteläsuunnassa eli Utsjoen Nuorgamista Hangon Tulliniemeen ja tältä leveyspiiriltä uudelleen länsi-itäsuunnassa Oulunsalosta itärajalle. Tosin monumentti on tässäkin tapauksessa valtatien varressa hieman syrjässä itse puolivälistä.

Tällaiset maantieteelliset keskipisteet ovat hauskoja turistikohteita, mutta yhteiskunnallisesti niillä ei ole merkitystä. Sen sijaan väestöllinen keskipiste eli Weberin piste, jonka saksalainen tilastomaantieteilijä Alfred Weber loi 1900-luvun alkupuolella, on jopa määrännyt pääkaupungin paikan Brasiliassa.

Jos kaikki brasilialaiset määrättäisiin pääkaupunkiin verolle pantaviksi, kaikkien kansalaisten yhteenlaskettu matka on lyhin maan keskiosaan Brasíliaan, josta tehtiin pääkaupunki Rio de Janeiron sijaan 1960.

Jos Suomen hallitus haluaisi alueellistaa valtion keskushallinnon Weberin pisteeseen, uusi pääkaupunkimme olisi nykyinen Etelä-Suomen läänin pääkaupunki Hämeenlinna, sillä Weberin piste osuu entiseen Hauhon kuntaan, joka kuntaliitosten jälkeen on Hämeenlinnan kaupungin koillinen osa. Muuttoliikkeen jatkuessa piste hiljalleen valuu lounaaseen.

Koska etelän väestökeskittymät ovat myös hieman muuta Suomea vauraampia, Suomen taloudellinen keskipiste - määriteltynä sen mukaan, missä bruttokansantuote syntyy - lienee sekin Hämeenlinnassa tai välittömästi sen lounaispuolella.


Pistebongarin Suomi


Monesta keski- ja ääripisteestä löytyy kyltti tai kivipaasi - joskaan ei aina ihan oikealta paikaltaan. Automatkailijoiden mieliksi merkkejä on pystytetty tienvarsiin.


Mantereen läntisin Koltapahtaniemi, Enontekiö


Kuivin ja pilvisin Kevo, Utsjoki Sadetta 415 mm, aurinkoa 1 279 h


Maaston Korkein Halti, Enontekiö 1 323,6 m


Kylmin Palojärvi, Enontekiö Keskilämpötila -2,6˚c


Maanteiden korkein, valtatie 21, Enontekiö


Syvin sisävesi Vasikkaselkä, Inari 95 m


Pohjoisin Nuorgam, Utsjoki


Keskimääräisin sademäärä Pulju, Kittilä 501 mm


Manner-Suomen keskiväli Puolanka


Manner- ja saaristo-Suomen keskipiste Piippola


Manner-Suomen keskipiste Kestilä


Manner- ja meri-Suomen keskipiste Haapajärvi


Itäisin Virmajärvi, Ilomantsi


Keskimääräisin keskilämpötila Valtimo 1,9˚C


Aurinkoisin ja lämpimin Utö


Pisin valtatie Helsinki-Utsjoki 1 295 km


Sateisin Hyytiälä, Juupajoki 714 mm


Suurin järvi Saimaa 4 400 km²


Väestö-Suomen keskipiste Hämeenlinna


Saariston läntisin Märket


Saariston eteläisin Bogskär


Mantereen eteläisin Tulliniemi, Hanko


Syvin meri Ahvenanmeri 300 m


Suurimmasta saaresta kova vääntö


1 Sääminginsalo eli Kerimäen saari Saimaan vesistössä (1 069 km2) on suurin, jos edellytetään, että vedenpinta on samalla korkeudella eri puolella saarta. Sääminginsaloa ympäröi 76 metrin korkeudella olevien järvien lisäksi kuitenkin myös kolme kanavaa.

2 Perinteisesti Suomen suurimpana saarena pidetty Soisalo (1 635 km2) ei täytä kriteeriä vedenpinnan yhtenäisestä korkeudesta saaren ympärillä. Soisaloa ympäröi joukko koskia, jokia ja järviä, ja vedenpinnan korkeusero on kuusi metriä.

3 Jos vedenpinnan pitää olla samalla korkeudella eikä kanavia hyväksytä, Ahvenanmaan pääsaari (685 km2) on suurin tiukimmillakin määritelmillä.

4 Jos hyväksytään, että vedenpinnan taso saaren ympärillä voi vaihdella ja että saari voi rajautua paitsi mereen ja järviin myös jokiin, Suomen suurin saari on Etelä-Suomen saari. Se jää Suomenlahden ja Selkämeren sekä Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen väliin. Vedenjakaja näiden kahden vesistön välillä on nimittäin järvi, josta lähtee kaksi laskujokea. Tämä järvi sijaitsee Padasjoella, ja sen nimi on osuvasti Vesijako. Vesijaon laskuojat tosin ovat osan vuotta niin kuivia, ettei niitä voi edes kunnolla meloa.


Ilmainen vinkki Liminkaan


Aika moni kunnanjohtaja haluaisi johtaa kuntaa jossakin Suomen keskipisteessä. Esimerkiksi Limingassa se onnistuisi. Kirkon ja kuuluisan lintulahden lisäksi kunnan alueelle osuu Suomen manner- ja merialueiden puoliväli.
Kun puolittaa Nuorgamin (70°5’30") ja Bogskärin (59°30’10") leveysasteet ja Märketin (19°07’53") ja Ilomantsin Virmajärven (31°35’11") pituuspiirit, saadaan koordinaateiksi 25°21’34" N 64°47’40" E. Se näyttää sijoittuvan suunnilleen Värminkoskentien ja junanradan risteykseen parin kilometrin päähän Limingan kirkonkylästä.
Jättäisikö joku lukija vaikka tämän Tiede-lehden kyltiksi Värminkoskentielle?

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti