Suomen Kuvalehti määritteli vuonna 1958 Suomen keskipisteen. Kun kriteerejä hieman viritellään, pisteitä kertyy useita ja pääkaupungiksi nousee Hämeenlinna.



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009



Vuonna 1958 Suomen Kuvalehti päätti etsiä Suomen keskipisteen eli kohdan, jonka päällä jäykkä Suomen kartta pysyisi tasapainossa tylpän piikin kärjessä. Keskipiste löytyi asumattomalta alueelta Piippolan kunnasta.

Piippolalaiset haaveilivat paikasta matkailukohdetta ja muurasivat talkoilla maamerkin, johon Suomen Kuvalehti kustansi laatan "Suomen keskipiste, The Center Point of Finland". Monumenttia ei kylläkään viety varsinaiseen keskipisteeseen, vaan se sijoitettiin lähimpään asutettuun paikkaan Leskelän kylään nelostien varteen.

Maankohoaminen muuttaa kuitenkin Suomi-neidon kurveja varsinkin länsirannikolla. Keskipisteen alueen kunnat päättivät 2000-luvun alussa selvittää, vieläkö piste on paikallaan.

Maanmittauslaitoksen mittaustulokset julkaistiin kuusi vuotta sitten. Manneralueen ja suurimpien saarten mukainen keskipiste oli edelleen Leskelässä. Kaikki saaret mukaan lukien keskipiste oli Talasnevan itäpuolella, sekin Piippolassa. Manneralueen keskipiste eli Suomen valtakunnan maarajojen ja merenrantaviivan rajaaman alueen painopiste osui Kestilään, Piippolasta koilliseen. Koska Suomen voi määritellä monella tapaa, alueen kunnat ovat markkinoineet itseään jo kokonaisena keskipisteen alueena. Tämän vuoden alusta keskipisteet ovat kuuluneetkin samaan kuntaan, kun Piippolasta ja Kestilästä tuli osa Siikalatvaa.

Jos saarten lisäksi aluemeri otetaan huomioon, keskipiste on Piippolasta lounaaseen. Se oli ennen Kärsämäen keskustassa, mutta siirtyi Haapajärven kaupunkiin, kun Suomen aluemeri laajeni vuonna 1995.

Monumentti on myös Puolangalla, jossa on Manner-Suomen niin sanottu keskikohta eli puoliväli. Se on laskettu puolittamalla ensin Manner-Suomi pohjois-eteläsuunnassa eli Utsjoen Nuorgamista Hangon Tulliniemeen ja tältä leveyspiiriltä uudelleen länsi-itäsuunnassa Oulunsalosta itärajalle. Tosin monumentti on tässäkin tapauksessa valtatien varressa hieman syrjässä itse puolivälistä.

Tällaiset maantieteelliset keskipisteet ovat hauskoja turistikohteita, mutta yhteiskunnallisesti niillä ei ole merkitystä. Sen sijaan väestöllinen keskipiste eli Weberin piste, jonka saksalainen tilastomaantieteilijä Alfred Weber loi 1900-luvun alkupuolella, on jopa määrännyt pääkaupungin paikan Brasiliassa.

Jos kaikki brasilialaiset määrättäisiin pääkaupunkiin verolle pantaviksi, kaikkien kansalaisten yhteenlaskettu matka on lyhin maan keskiosaan Brasíliaan, josta tehtiin pääkaupunki Rio de Janeiron sijaan 1960.

Jos Suomen hallitus haluaisi alueellistaa valtion keskushallinnon Weberin pisteeseen, uusi pääkaupunkimme olisi nykyinen Etelä-Suomen läänin pääkaupunki Hämeenlinna, sillä Weberin piste osuu entiseen Hauhon kuntaan, joka kuntaliitosten jälkeen on Hämeenlinnan kaupungin koillinen osa. Muuttoliikkeen jatkuessa piste hiljalleen valuu lounaaseen.

Koska etelän väestökeskittymät ovat myös hieman muuta Suomea vauraampia, Suomen taloudellinen keskipiste - määriteltynä sen mukaan, missä bruttokansantuote syntyy - lienee sekin Hämeenlinnassa tai välittömästi sen lounaispuolella.


Pistebongarin Suomi


Monesta keski- ja ääripisteestä löytyy kyltti tai kivipaasi - joskaan ei aina ihan oikealta paikaltaan. Automatkailijoiden mieliksi merkkejä on pystytetty tienvarsiin.


Mantereen läntisin Koltapahtaniemi, Enontekiö


Kuivin ja pilvisin Kevo, Utsjoki Sadetta 415 mm, aurinkoa 1 279 h


Maaston Korkein Halti, Enontekiö 1 323,6 m


Kylmin Palojärvi, Enontekiö Keskilämpötila -2,6˚c


Maanteiden korkein, valtatie 21, Enontekiö


Syvin sisävesi Vasikkaselkä, Inari 95 m


Pohjoisin Nuorgam, Utsjoki


Keskimääräisin sademäärä Pulju, Kittilä 501 mm


Manner-Suomen keskiväli Puolanka


Manner- ja saaristo-Suomen keskipiste Piippola


Manner-Suomen keskipiste Kestilä


Manner- ja meri-Suomen keskipiste Haapajärvi


Itäisin Virmajärvi, Ilomantsi


Keskimääräisin keskilämpötila Valtimo 1,9˚C


Aurinkoisin ja lämpimin Utö


Pisin valtatie Helsinki-Utsjoki 1 295 km


Sateisin Hyytiälä, Juupajoki 714 mm


Suurin järvi Saimaa 4 400 km²


Väestö-Suomen keskipiste Hämeenlinna


Saariston läntisin Märket


Saariston eteläisin Bogskär


Mantereen eteläisin Tulliniemi, Hanko


Syvin meri Ahvenanmeri 300 m


Suurimmasta saaresta kova vääntö


1 Sääminginsalo eli Kerimäen saari Saimaan vesistössä (1 069 km2) on suurin, jos edellytetään, että vedenpinta on samalla korkeudella eri puolella saarta. Sääminginsaloa ympäröi 76 metrin korkeudella olevien järvien lisäksi kuitenkin myös kolme kanavaa.

2 Perinteisesti Suomen suurimpana saarena pidetty Soisalo (1 635 km2) ei täytä kriteeriä vedenpinnan yhtenäisestä korkeudesta saaren ympärillä. Soisaloa ympäröi joukko koskia, jokia ja järviä, ja vedenpinnan korkeusero on kuusi metriä.

3 Jos vedenpinnan pitää olla samalla korkeudella eikä kanavia hyväksytä, Ahvenanmaan pääsaari (685 km2) on suurin tiukimmillakin määritelmillä.

4 Jos hyväksytään, että vedenpinnan taso saaren ympärillä voi vaihdella ja että saari voi rajautua paitsi mereen ja järviin myös jokiin, Suomen suurin saari on Etelä-Suomen saari. Se jää Suomenlahden ja Selkämeren sekä Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen väliin. Vedenjakaja näiden kahden vesistön välillä on nimittäin järvi, josta lähtee kaksi laskujokea. Tämä järvi sijaitsee Padasjoella, ja sen nimi on osuvasti Vesijako. Vesijaon laskuojat tosin ovat osan vuotta niin kuivia, ettei niitä voi edes kunnolla meloa.


Ilmainen vinkki Liminkaan


Aika moni kunnanjohtaja haluaisi johtaa kuntaa jossakin Suomen keskipisteessä. Esimerkiksi Limingassa se onnistuisi. Kirkon ja kuuluisan lintulahden lisäksi kunnan alueelle osuu Suomen manner- ja merialueiden puoliväli.
Kun puolittaa Nuorgamin (70°5’30") ja Bogskärin (59°30’10") leveysasteet ja Märketin (19°07’53") ja Ilomantsin Virmajärven (31°35’11") pituuspiirit, saadaan koordinaateiksi 25°21’34" N 64°47’40" E. Se näyttää sijoittuvan suunnilleen Värminkoskentien ja junanradan risteykseen parin kilometrin päähän Limingan kirkonkylästä.
Jättäisikö joku lukija vaikka tämän Tiede-lehden kyltiksi Värminkoskentielle?

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017